Kirjoittaja Forte » 06 Huhti 2013, 21:41
Sen verran, mitä Acar huomasi kaiken verilöylyn keskellä, se pani merkille itsesä ja tiikerin erilaiset tyylit taistella. Ysulyan oli viekkaampi, nopeampi ja hyökkäsi salakavalasti varjoista, kun taas Acar puski läpi puhtaalla voimalla ja koollaan. Yhteistyö toimi miltei saumattomasti juuri erilaisuuksien takia. Koska Acar oli iso ja massiivinen, ja saattoi sekä hännällään että leuoillaan tappaa useammankin ihmisen, metsästäjien huomio keskittyi uroksen lannistamiseen, jolloin Ysulyan saattoi vaivihkaa viedä vihollisia yksi kerrallaan. Ennen vapauttaan ja alfaurokseksi siirtymistä, Acar oli elänyt viihdekäytössä. Sitä oltiin esitelty friikkisirkuksessa mahtavana, kesyttämättömänä petona, ja luontaisten vaistojen lisäksi sitä oltiin opetettu olemaan hurja ja käyttämään kehonsa eri osia tappaakseen, vaikkei sitä tietenkään päästetty kenenkään kimppuun. Mutta nyt kaikki se, mitä uros oli oppinut, pääsi valloilleen. Pelkästään jo häntä oli niin voimakas, että sen sivallus aiheutti selkärankaan asti yltävän avohaavan yhden metsästäjän vatsaan.
Acar kuitenkin tiesi, ja sai huomatakkin, että alkuyllätyksen jälkeen, kokeneet metsäsäjät osasivat olla tehokas ja yhteistyötä harrastava vastus. Osalla oli aseinaan paksut, rautaiset keihäät, joten Acarin piti pysähtyä kesken hyökkäyksen, välttääkseen lävistymästä aseeseen. Tämä johti siihen, että Acarin piti kesken kimppuun syöksymisen nousta takajaloilleen, jolloin haavoittuva vatsa oli avoin metsästäjille. Tapettuaan niin monta ihmistä yhdessä hetkessä, Acar päästi kumean, kivuliaan karjahduksen, yhden keihään viiltäessä sen kylkeä. Haava oli pitkä ja melko syvä, mutta se muistutti Acaria, että heidän piti paeta, e jäädä taistelemaan. Joten aseista välittämättä, Acar puski läpi metsästäjien rivin ja keihäiden, lähteäkseen karkuun aukiolta. Katsahtaessaan taakseen, uros näki ikävimmän aseen, johon se oli koskaan törmännyt. Köyden päihin kiinnitetyt, piikkiset rautapallot. Ne olivat ikävimpiä, koska ne heitettiin kohti pakenevan eläimen jalkoja, ja ne tekivät pahaa jälkeä. Acar oli monesti joutunut katsomaan, miten hänen lajitoverinsa jäi kyseisen aseen uhriksi. Kaatunut eläin oli helppo tappaa.