Kirjoittaja Nya » 13 Touko 2013, 17:27
Rin
Kuka olisi vihainen sellaisena päivänä, kun jotakin isoa ja hyvää olisi joutunut luopumaan vastahakoisesti? Rin! Entä kuka olisi vielä vihaisempi kun joku tulee ja huutaa koko rauhaisen kapakan mellakaksi? Rin! Entäpä jos joku vielä kaataa rommit päälle, kuin kirsikka kaukun päälle. Rin ei voinut helvetissä välittää kapteenista, joka tuli hänen ja muun miehistön väliin sökertämään jotakin ivallisen kuuloisella äänellään. Kun nainen kysyi onko jotakin muuta kaatunut hänen päälleen, voi hitto. Noh minäpä kerron. Vai pitääkö tässä listaa saakeli alkaa kirjoittamaan? Rinri ajatteli tulisinen tunteineen. Hän oli vetänyt kätensä tiukasti kyljilleen, kuin varautunut aika pommi. "Verta." Oli Rinin vastaus. Kyllä hänen päälleen oli kaatunut monen moisen olennon veret, ties kuinka monen. Rommi nyt oli vähäpätöisin asia, mistä hänen pitäisi kiukkuuntua, mutta kun tänään ei ollut hyvä päivä, ei yhtään!
Kyllähän Rin tiesi mitä tästä seuraisi. Hän hymähti naiselle. "Teidän kyllä, mutta ei minuakaan oikein huvita lähteä nyrkeilyn... Olen vain pahalla päällä..." Rin ilmoitti, hän ei ollut hienohelma, mutta joskus käytöstavat olivat hyvä asia tälläisinä päivinä. "Saanko anteeksi pyynön?" Rin kysyi kylmän rauhallisella äänellä, noh siis niin rauhallisella, kuin hän jaksoi puhua. Hän oli ulkonäöltään ja luonteeltaan liian hurja. Hänestä ei voinut oikein tietää tulevaa. Hän vilkaisi miestä, jonka oli viskannut seinään ja seinässä oli lommo. Voi hitto... Hän vilkaisi miestä tiskillä. Paljonkohan seinän korjaaminen maksaisi, ei ollut todellakaan hänen tapaistaan ajatella näin. Hän oli ehtinyt saada pienen vilkaisun miehen ajatuksiin. Koskettaessaan tätä. Ei hänkään nyt ollut kovin innostunut nyrkkitappelusta. Joten hänen piti pitää itsehillinnästään mahdollisimman tiukasti kiinni, kun oli saanut sen tarpeeksi alas. Äkkiä Rinin käsi nousi, mutta ei nyrkissä. Hän hipaisi nopeasti naista. Halveksuntaa. Jep, mitäpä muuta. Rin oli ajatuksenluvun myötä tottunut saamaan tuollaista palautetta, ei merirosvoista mitään muuta kamalasti ajateltukkaan. Kuitenkin Rin äkisti perääntyi. Hän perääntyi kauemmaksi naisesta. Risti. Mies ajatteli.
Hänen olonsa oli muutenkin ollut kummalinen, kun tuo porukka oli tullut. Varsinkin kun nainen oli tullut tilaamaan rommi tarjottimiaan. Onneksi risti ei sentää tehnyt niin paljoa tuhoa, mutta se vaikutti Rinin oloon hieman. Hän otti pöydästä kiinni ja tuijotti hetken ristiä, lopulta hän huokaisi äänekkässti. "Minä en sitten tarjoa hemmetissäkään mitään rommia, ei ole varaa." Rin sanoi ja nosti kätensä ylös, sitten hän kääntyi mieheen tiskillä. Hän ei nyt oikein voinut kääntyi katsomaan kapteenia. "Anteeksi pitää, mennä..." Rin mutisi ja luikahti nopeasti pois piirityksestä. Hän juoksi ulos kapakasta ja mietti hetken, ennen kuin kääntyi. Hyppäsi katolle ja juoksi. Otti tikarin, siimaa ja sitoi ne yhteen. Hän heitti nopeasti tikarin ja veti sitten siimastaan, hän sai pian raha pussin, seuraava ja taas seuraava. Pian hänellä oli sopiva summa kasassa. Hän katsoi hetken rahoja, sylkäisi ja lähti juoksemaan. Mies hyppäsi voltilla kadulle ja juoksi pian takaisin kapakan eteen. Miksi hän teki tämän. Ei, hän ei itsekkään tiennyt syytä. Sama asia oli käynyt päivän alussa. Jep, sympatiaa ja hevetin myötätuntoa, sääliä... Rin mietti hetken, ennen kuin asteli takaisin ovesta sisään iski rahapussit tiskille ja irvisti miehelle. "Korjaa näillä se hiton seinäsi!" Hän mutisi ja poistui kadu puolelle. Tuo risti oli alkanut vaikuttamaan hänen oloonsa. Oli ehkä parasta odotella ulkona, että miehistö lähtisi.
Rin istahti veistynnyrin päälle ja katseli taivasta, hän kaipasi merta. Laivaa ja merisuolan makua.
//Venyihän se, ei nyt ihan tappeluksi mennyt, mutta jotakin epäselvyyksiä sieltä löytyi, jonka toivon askarruttavan Nadalea. :D