Aella
Miten tämä voi edes olla mahdollista? Eivät ne voineet hajota, eivät nyt! Hänellä oli tiukka aikataulu tämän työn kanssa, ja jos hän nyt tyrisi, niin se olisi hyvästit vain tärkeälle asiakkaalle. Joten miksi juuri tänään? Aella tuijotti edessään pöydällä lepääviä saksenpalasia epätoivoisena, aivan kuin ne olisivat voineet korjautua itsestään, jos hän niitä tarpeeksi kauan katsoisi. Nainen ei ymmärtänyt lainkaan, miten ompelusaksien terä voi katketa kun se vähän kolahtaa pöydänkulmaan. Tai noh... hän oli saattanut käyttää hieman tavallista enemmän voimaa, mutta kyllä niiden nyt tulisi tuommoinen kestää!
Peryton huokaisi turhautuneena ja pamauttu otsansa pöytään, hänen ympärillään lojui vähän kaikkea mitä saattaisi tarvita vaatteiden ompeluun. Eikä hän voinut tehdä tilattua talviviittaa ilman saksia! Aella kirosi, nostaen mustat silmänsä ikkunasta ulos. Talvipakkasista huolimatta hän piti sitä auki, koska asunnon ilmasta tuli muuten niin kovin tunkkaista. Jospas jonkun sepän paja olisi vielä auki tähän aikaan, hän ainakin muisteli nähneensä tässä lähellä yhden paikan...
Ja kohta nainen seisoi ulkona pakkasessa, lukiten oven perässään. Katkenneet saksenpalaset visusti takkinsa taskussa tallessa hän käveli katua pitkin suuntaan, jossa muisteli pajan joskus nähneensä. Aella asteli tiukkaa tahtia eteenpäin, varoen kuitenkin törmäämästä kehenkään, joka vielä tähän aikaan vastaan käveli.
Kymmenisen minuutin kuluttua tämä astui oikopäätä sisään rakennukseen, iloisena siitä että oli kerrankin muistanut oikein. Nainen vaihtoi hermostuneena painoa jalalta toiselle seistessään jonkinlaisessa odotushuoneessa, hänellä oli nyt kiire, joten toivottavasti hän saisi jonkinlaista palvelua ja nopeasti!
//Kultapallo~ ,> I'm waiting for you!//[/i]