Draw me like one of your French girls //Aksu plz

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Draw me like one of your French girls //Aksu plz

ViestiKirjoittaja Bizara » 06 Joulu 2012, 18:55

Revian


Oli olemassa vain kahdenlaisia päiviä, jos Revianilta kysytään: Hyviä ja huonoja. Tänään oli huono päivä, alkaen tylsästä ja tuottamattomasta työpäivästä. Sen jälkeen päästiin kohtaan "jos kostutan suomujani, ne jäätyvät yhteen ja en voi liikkua mutta jos en kostuta ne kuivuvat ja en voi kuitenkaan liikkua" joka oli pahinta minkä muodonmuuttaja tiesi. Hän piti lumesta, mutta talvi ja yllättävät pakkaset pilasivat aina hänen päivänsä.
Kaiken lisäksi hänellä ei ollut erityisemmin asiakkaita, ja hänen oli pitänyt rahaa säästäkseen istua kotona kauankin. Tänään hänellä oli tuuria, ja hänen ystävänsä Laer oli päättänyt tarjota hänelle pari juomaa läheisessä hieman ylellisemmässä baarissa. Revian yritti parhaimmillaan nilkuttaa eteenpäin, sillä hän oli kuitenkin päättänyt kostuttaa suomujaan ja kärsi nyt vasemman polven taipumisongelmista sekä hieman suojelevaisen ystävänsä avuntarjoamisista. Jos ei ollut tarpeeksi nöyryttävää jo, että hänen ystävänsä laahusti hänen vierellään mahdollisimman hitaasti, hän sai hieman outoja katseita muilta kansalaisilta. Sentään hän oli pakannut tarpeeksi vaatetta yläkroppaansa pitääkseen kätensä ja rintakehänsä lämpimänä, mutta hän ei voinut olla huomaamatta otsansa menettävän kimmoisuuttaan.


Lopulta kaksikko päätyi määränpäähänsä, jonka ovella heitä odotti jo muutama muu tuttu. Suiadan ja Alagos vilkaisivat Reviania virnuillen tuon viimein päästessä heidän eteensä Laer vieressään. Muodonmuuttaja joutui irvistelemään haltiaseuralaisilleen, eivät nuo kuitenkaan ymmärtäneet miltä tuntui kun polvi jäätyi tönköksi.
"Siellä on kyllä aika täyttä, mutta eiköhän se käy." Suiadan totesi, ja jatkoi ilkeän hymähdyksen seuraamana: "Mutta eihän se mitään haittaa. Ehkä me päästään jakamaan pöytä joidenkin kivannäköisten naisten kanssa." Revian virnisti ystävänsä sanoille, Laerin puistellessa päätään. Alagos puolestaan uppoutui taas värikkääseen keskusteluun Suiadanin kanssa, Revianin hoputellessa kävelyseuransa sisälle lämpimään. Ainakin hän voisi viimein lakata nilkuttamasta tuolla typerällä jalalla... Muut voisivat seurata myöhemmin.

Laer ja Revian yrittivät päästä tungoksen keskeltä tiskille, ruskeahiuksisen haltian tökätessä muodonmuuttajan eteen jotain. Mies tarttui tuohon kiitollisena, siemaisten lasistaan välittämättä mitä se oikeastaan sisälsi. Juoma oli kitkerän makuista, mutta kyllä se lämmitti ainakin jonkin verran. Revian kuljetti katsettaan pitkin täysiä pöytiä, huomaten Saiadanin ja Alagosin löytävän paikat jostain jo melkein täydestä pöydästä. Hänen hymynsä hyytyi hieman, kun hän huomasi ettei siellä ollut tarpeeksi tilaa kahdelle, eikä hän halunnut oikeastaan jäädä kolmestaan toisen kaksikon kanssa. Hän liikkui kolmikon mukana lähinnä Saiadanin ja Laerin takia, mutta Alagosin ideat menivät häneltä usein yli. Mustahiuksinen mies ei vain osannut hillitä itseään, ja useimmiten Revian löysi itsensä välttelemästä tuon seuraa. Ja vielä usemmin hän pani merkille, että Saiadanilla oli paha tapa ottaa vaikutuksia tuolta sekopäältä.

"Tuolla on pari vapaata paikkaa... Heti noiden kahden selän takana. Siellä on vain muuta porukkaa, mutta..." Laer aloitti hiljaa, ja Revian siristi silmiään paikallistaakseensa ihmisten välistä tyhjiä tuoleja. Tuo naurahti yllättyneenä, ja tönäisi parasta ystäväänsä virnistäen. Tuo aukaisi suunsa sanoakseen jotain,
"Sinne siis."

Muodonmuuttaja pystyi liikkumaan jo paljon sulavammin paikan läpi kuuntelematta ystäväänsä. Hän saapui jo löytämiensä vapaiden tuolien luo, kysyen virnistäen:
"Saako tähän istua?"
Siinä vaiheessa Laer sai tuon kiinni, ja lähetti ystävälleen ajatuksen välityksellä pienen viestin.
"Revian, oletko ihan varma että haluat istua hallitsijan neuvonantajan kanssa samaan pöytään?"
Muodonmuuttaja lähinnä hymähti huolestuneelle ystävälleen, odottaen vastausta pöydässä olevalta seurueelta. Hän ei oikeastaan ymmärtänyt mistä hänen ystävänsä puhui, hän ei ollut täysin sisäistänyt viestin ideaa vaikka se oli kuullut. Vielä vähemmän hän oli kykenevä vastaamaan siihen.


//WTF otsikko on WTF. Tarviiko se muuta selitystä? ^___^//
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2012, 19:52

Arathet

Lunta oli satanut paksuksi kerrokseksi aroille. Kaiken sen koskemattoman, valkean kauneuden keskellä kohosi haltioiden kaupunki, joka nautti täysin rinnoin kylmistä tuulista keskellä aroja. Kipakoiden pakkaspäivien ansiosta pitkäkorvaiset haltiat saivatkin kirota, kuinka korvan kärjet meinasivat paleltua. Kaupungissa piti kiirettä, kuten aina. Kaduilla oli vilskettä talvisten torien täyttäessä aukeita kaupungin jokaisella tasanteella. Sodan suhteen oli nyt hiljaisia aikoja, mutta oli vain ajan kysymys, koska jompikumpi osapuoli teki seuraavan siirtonsa. Toivon mukaan haltiat ehtisivät ennen, kuin ihmiset.
Myös hovissa piti kiirettä, jopa stressiksi asti. Arathet oli työskennellyt itsensä lähes loppuun asti, vapaapäiviä ei tuntunut liikenevän aina niin hiljaisen tottelevaiselle kuninkaan neuvonantajalle. Kuitenkin, tänään oli poikkeus päivä. Arvaenin veljekset olivat kaikki kaupungissa ja oli aika viettää aikaa yhdessä. Sotilasuralla loistavat nuoremmat veljekset olivat vapaapäivän saaneet ja pakottaneet vanhimman kolmesta mukaansa, sillä kukaan ei enää jaksanut katsella, kuinka neuvonantaja raatoi itseään ennenaikaiseen hautaan.

Niinpä Amod ja Aretha olivat raahanneet Arathetin mukanaan keskitasoista hieman parempaan kapakkaan. Art ei tiennyt olisiko asiasta pitänyt olla iloinen vai kauhuissaan, mies kun ei pahemmin välittänyt alkoholin nauttimisesta. Varsinkaan päivänä, jona olisi hyvinkin voinut olla tekemässä töitä. Vastaan ei kuitenkaan pistetty, pieni ääni takaraivossa käski haltiaa irrottautumaan arjesta ja repäisemään kerrankin.
Ylle kiskottiin aatelisarvoiselle sopivat vaatteet. Valkea asukokonaisuus kertoi miehen arvoasemasta yhteiskunnassa, joskaan Art ei kokenut suurta tarvetta huutaa ääneen asemaansa. Oli kuitenkin hyvä pukeutua yleisille paikoille arvolleen sopivasti. Mitähän siitäkin seuraisi, jos neuvonantaja nähtäisiin rääsyissä yleisillä paikoilla? Jos ei muuta, niin Art saisi kuulla siitä Aranilta.

Tunti jos toinenkin vierähti leppoisissa tunnelmissa, lähes täpötäynnä olevassa kapakassa. Art ei voinut kieltää, etteikö nauttinut olostaan. Alkoholin käydessä hyväilemään mieltä ja kehoa, rentouttaen miestä itseään. Veljien kanssa oli mukavaa vaihtaa kuulumisia, joskin Aretha oli kolmikosta se äänekkäin. Nuorin veljeksistä papatti tuttuun tapaan kuin papupata kertoen omista kokemuksistaan ja tapahtumista. Suurin puheenaihe olikin Aren uusi heila, jolle nuorin kävikin vähän väliä maljaansa kohottamaan. Rakkaudenhöperö nuorimies. Art itse ei halunnut puhua omasta naistilanteestaan. Vanhimpana hänelle oli jo päätetty vaimoehdokas. Liiton oli tarkoitus yhdistää kaksi aatelissukua toisiinsa. Art ei edes ollut tavannut tulevaa vaimoaan paremman tutustumisen merkeissä, eikä kyllä myöntänyt olevansa asiasta kovin innoissaan. Hän oli muutenkin toivoton tapaus naisten seurassa, miten hän voisi moisen kanssa elämänsä jakaa?! Art saattoi vain arvailla, kuinka tuohtunut tämä nuori neito oli sovitusta avioliitosta. Miestähän siinä suhteessa totta kai käytiin syyttämään. Hän ei edes halunnut ajatella asiaa nyt, kun oli tarkoitus rentoutua ja olla murehtimatta.

Veljeksien keskustelun kävi pysäyttämään erikoisennäköinen nuorukainen, joka kävi kyselemään mahtuisiko pöytään kenties istumaan. Vastaus oli varmasti selvä kolmikolle.
Totta kai, painakaa puuta Art vastasi kaikkien kolmen puolesta, viitaten tätä kaksikkoa istumaan alas. Amodilta ei edes kysytty, tuo ei kuitenkaan ollut innoissaan tuntemattomasta seurasta, varsinkin jos kyseessä ei ollut selvästi täysiveriset haltiat.
Mukavampaa se pöytä on jakaa lämpimässä kapakassa, kuin lähteä etsimään paikkaa, jossa vähemmän väkeä olisi Neuvonantaja jatkoi kohottaessaan kolpakon huulilleen.
Siellä kun on niin vietävän kylmäkin! Aretha huomautti virnuillen.
Nimi on Arathet Arvaen. Tässä ovat veljeni Amod ja Aretha Sekä Amod, että Areth kävivät nyökkäämään vieraille vanhimman veljeksistä esitellessä kolmikon pöytään liittyneille.
Saanen kysellä, kenen kanssa meillä on ilo pöytä jakaa?


// HERE I AM! And oh honey, Im from the internet. I know my memes >3<
Otsikko kuitenkin antaa erittäin pervoja mielikuvia. Mitään en häpeä. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Bizara » 06 Joulu 2012, 20:37

Revian hymyili leveästi istuuntuessaan alas luvan saatuaan, työntäen toisen tuolin vierestään esille Laeria varten. Tuo näytti lähinnä hermostuneelta alkaessaan lämmittää tuolia, mutta muodonmuuttaja ei oikeastaan välittänyt ystävänsä ujoudesta. Ainahan Laer oli sellainen.

"Nimenomaan, nimenomaan! Minä en haluaisi enää astua jalallanikaan ulos, ette voi uskoa miten vaikeaa on liikkua jäätymään päässeillä suomuilla." Revian selitti tyytyväisenä puheseurasta, laskien lasinsa pöydälle voidakseen viittoa käsillään puolta pointeista. Hän ei oikeastaan jaksanut ruveta peittelemään suomujaan, joten hän ei työntänyt sinertävän suomuisia kämmeniään taskuihin kuten hänellä oli usein tapana tehdä julkisilla paikoilla.

Varmaan ainoa täysin ihminen talossa nyökytteli hymyillen toisten esitellessä itseään, päästen sitten esittelemään itseään ja ystäviään.
"Mikäs sen mukavampaa. Olen Thalion Lainadan, jotkut kutsuvat Revianiksikin. Tämä taas on hyvä ystäväni Laerme..." Revian keskeytti lauseensa katsoen epätoivoisena Laeria, joka huokaisi taas.
"Laermeluion Sidhpantion. Suosittelen kutsumaan Laeriksi kuten muutkin, nimi on hieman pitkä." Mies selitti naurahtaen, ja seppä tuon vieressä virnisti pahoittelevasti.

"Tuota muista hullukaan aina välillä... Mutta meillä on mukana vielä pari muuta kaveria, nimellisesti nuo herrasmiehet selkämme takana. Tilaa on kuitenkin niin vähän, että jakaantuahan tässä pitää. Mutta mikäs sen parempaa illanviettoa kuin keskustelun iskeminen uusien tuttujen kanssa!" Revian tarttui taas juomaansa, kohottaen sitä hyväksyvästi ennen kuin hän kulautti siitä osan kurkkuunsa. Hän nuolaisi huuliaan katsoen ympäriinsä, miettien sitten ääneen:
"Saisikohan täältä mistään vettä, nyt se polvi alkaa vielä kuivua..."

Laer tutki katsellaan kapakkaa, nousten sitten huokaisten ylös.
"Anna kun minä haen. En haluaisi katsoa sitä nilkuttamista." Revian nyökkäsi kiitollisena, katsoen sitten taas pöytäseuraansa jäädessään noiden seuraksi.

"En kai ole ainut joka kärsii pakkasesta näin paljon?" Tuo naurahti heilutellen sormiaan. Hänestä tuntui, että nekään eivät pistäisi pahaksi vähää vettä.


//Good to know ,> On aina hyvä tarkistaa ettei kukaan satu olemaan Outernetistä.
Ja no... Toivotaan ettei Artin piirrustukset ranskalaisista tytöistä satu olemaan mitään erityisen häirihtevää .`> Muuten Revian joutuu katumaan kylille lähtöä.//
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Joulu 2012, 15:40

Jäätyneiksi päässeet suomut eivät todellakaan olleet yhdenkään veljeksen ongelma. Suomut kuitenkin kiinnostivat yhtä heistä. Art oli omistanut osan elämästään kerätäkseen tietoa kaikista mahdollisista roduista kirjaansa. Tällä hetkellä tämä Revianiksi esittäytynyt nuorimies oli suuri kysymysmerkki neuvonantajalle, joka tunsi kiitettävän määrän olentoja ulkonäöltä. Suomut totta kai kielivät joko vedessä viihtyvästä lajista tai liskosta. Kerta REvian mainitsi jäätyneet suomut, lieni kyse rodusta, joka liittyi jotenkin veteen.
Oli miten oli, esittäytyneelle kaksikolle käytiin nyökkäämään nimet kuultua. Katse käväisi myös kahdessa muussa, jotka Revian ilmoitti kuuluvan tämän kaksikon lähipiiriin. Noita kohta ei kuitenkaan sen kummemmin käyty huomioimaan, kerta istuivat toisessa pöydässä. Ja jos Artilta kysyttiin, oli Revian yksinään mielenkiintoisempi tapaus, kuin tuon kolme muuta ystävää.
Valitettavasti suomut eivät ole meille tuttu ongelma Art naurahti Laerin lähtiessä hakemaan Revianille vettä, mitä ilmeisemmin suomujen kostuttamiseen Mutta kyllä pakkasesta muillekin haittaa tuntuu olevan.

Kyllä! Et uskokaan, kuinka kamalaa on istua kylmässä metsässä vahdissa, yön laskeutuessa ja pakkasen kiristyessä! Oli suomuja tai ei, siellä ei ole mukavaa istua! Koita siinä sitten pysyä lämpimänä ja valmiina taistelemaan, mikäli ihmisiä tulee näköpiiriin! Aretha parahti elämänsä vääryyksistä, muistellessaan niitä lukuisia kertoja kun oli yöpartiossa ollut metsässä talvisaikaan.
Itsepähän ammattisi valitsit Amod huomautti nuorimmalle veljestä, samalla kun nousi ylös pöydästä. Keskimmäinen veljeksistä ilmoittikin hakevansa lisää juotavaa, kysäisten ohimennen myös Revianilta, kelpaisiko hänelle ja ystävälleen lisälasillinen? Heillä kun oli varaa tarjota myös ventovieraille pari kierrosta, rattoisamminhan se meni jos sai uusille tuttavuuksille tarjota.
Oli Revian kieltäytynyt tai myöntynyt tarjoukseen, lähti Amod tiskillä vierailemaan. Isokokoisella ja jokseenkin tunnetulla kenraalilla ei ollut vaikeuksia saada tietä tiskille.

Sentään maisemat ovat kauniita Art huomautti näin talven paremmista puolista. Hän piti lumisista maisemista, ne olivat niin kovin rauhoittavia.
Revian, mitä sinä teet työksesi? Oli Arethan kysymys pöytäseuralle. Mikä olisikaan parempi aihe päästä eteenpäin keskustelussa, kuin ammattien ja asemien kertominen! Ainakin näin Arethin mielestä. Art olisi mielellään jättänyt työstä puhumisen toisaalle, häntä kiinnosti lähinnä vain Revian itsessään. Mutta sen verran selväpäinen ja säädyllinen oli, ettei käynyt heti päin naamaa pamauttamaan kysymyksiä toisen rodusta.


//Revian, otappa vaatteet pois ja mene poseeraamaan tuohon divaanille. Sitten piirrämme sinut, kuin ranskalaisen misun! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Bizara » 07 Joulu 2012, 18:54

Revian nojasi kyynerpäillään pöytään kuunnellessaan veljeksien puhetta kiinnostuneena. Mies hymähti toisten todetessa suomujen olevan vain hänen ongelmansa. Olihan se odotettavissa, muut hieman... Suomuisammat ollennot kai viihtyivät jossain ihan muualla talvella kuin haltioiden kaupaugissa leikkimällä tulen ja pakkasen kanssa.
Muodonmuuttaja hekotti hetken aikaa Arethan selitykselle sotilaiden talvielämästa. Olisihan se pitänyt arvata, että sotilasura ei ollut hänelle sopivaa puuhaa vaikka hän oli sitä harkinnutkin pari kertaa.
"Sittenhän on hyvä etten minä ole missään tärkeässä työssä." Revian totesi huvittuneena. "Vähän pakkasta tai liian vähän vettä ja mikään suomuisa kohta ei toimi kunnolla. Jouduin nilkuttamaan tänne asti, kun vasen polvi sattuu olemaan suomukas. Jos minä olisin vastuussa jostain tärkeästä paikasta talvella kaikki voisivat vain kävellä ohi ilman minkäänlaista vaivaa!" Mies puisteli päätään, tyhjentäen lasinsa viimein edelleen hilpeässä tilassa. Hänkään ei ollut immuuni alkoholin rentouttavalle vaikutukselle, ja hetkessä kaikki näytti vallan valoisalta. Yksi syy, miksi hän nautti kovasti tälläisistä illoista.

Amodin tarjotessa juomaa Revian heilautti kättään virnistäen. "Jos haluat tarjota en ole estämässä." Hän seurasi roisen matkaa tiskille, huomaten Laerin istuuntuvan alas vesilasin kanssa. Haltia laski lasin muodonmuuttajan eteen, saaden kiitollisen hymyn vastauksena.
"Ne eivät oikeastaan innostuneet ideasta, että saisin ämpärin, joten joudut tyytymään tuohon. Ja ne sanoivat, että jos rupeat riisumaan vaatteita enemmänkin ne nakkaavat sinut ulos ja nakkaavat sitten vettä niskaan." Laer tokaisi ystävälleen vakavalla ilmeellä, saaden Revianin hymähtämään huvittuneena.
"Voi harmi, minä kun olisin todellakin kiskoa vaatteet pois. Annetaan sen sitten olla." Revian harmitteli sarkastisesti, ryhtyen käärimään vasenta housunlahjettaan ylemmäs. Hänen onnekseen polveen ei ollut paljoa matkaa, joten tuo uitti sormiaan vesilasissa ja rupesi kastelemaan suomujaan helpottaakseen oloaan. Hän ei oikeastaan jaksanut välittää muutamasta katseesta, jotka hän sai, olihan se kai hieman outo näky.

"Kyllä, maisemat ja lumi yleensä ovat ainoa syy, miksen vietä talveani vaikka järven pohjassa." Revian kiskaisi lahkeensa alas, uittaen sormiaan vesilasissa helpottuneen oloisena. Laer nyökkäili myös Artin toteamukselle, kääntyen sitten hieman vaivaantuneen oloisena selitämään jotain Suiadanille. Muodonmuuttaja ei tuosta edelleenkään välittänyt, Laer ei oikein tuntunut tulevan toimeen uusien tuttavien kanssa heti alkuun.
Revian katsoi toista tuon kysyessä hänen ammatistaan, miettien sitten miten hän voisi parhaiten tiivistää kaiken mitä hän teki.
"Sepäksi kutsutaan, on vain eri asia millainen seppä. Teen vähän kaikenlaista aseista koruihin, oikeastaan mitä tahansa kunhan siitä saa rahaa. On aika hiljaista aikaa, joten paljon asiakkaita ei ole... Pitää tinkiä siitä mitä tekee." Revian virnisti hieman masentuneemman oloisena, hän ei todellakaan pitänyt asiakasvajeesta. Hänen oli pakko tehdä vähän kaikenlaista, eikä hän voinut keskittyä siihen pikkuväkerrykseen mistä hän piti.
"Joskus myös soittelen harppua kerätäkseni vähän lisätuotantoa, mutta se ei ole erityisemmin helppoa näin talvisin, kun sormet eivät toimi." Muodonmuuttaja lisäsi nostaen sormensa viimein lasistaan, hieroen kosteita sormiaan.

"Saanko varmistaa, oletko sinä hallitsijan neuvonantaja? Luulisin jopa yhdistäväni nimesi siihen, mutta..." Laer kysyi yllättäen, saaden Revianin vilkaisemaan tuota yllättyneenä. Hänkun luuli olleensa suurin piirtein perillä haltioiden politiikasta... Mutta ilmeisesti aina ei vain voinut voittaa.
"Linnan töissä olisi varmaan aika siistiä olla. se on aika pirun hieno paikka, mitäpä sitä ei antaisi jos sinne pääsisi vierailulle." Revian totesi melkein haaveilevan näköisenä. Hän ei erityisemmin pitänyt arkkitehtuurista, mutta hänen oli pakko myöntä että linna oli hänestäkin hienon näköinen. Hänestä olisi voinut olla ihan hauskaa päästä joskus pällistelemään sitä lähempää, mutta taisi olla turha toivo.


//Anna kun kartoitetaan, missä niitä suomuja nyt tarkalleen on. Tiedetään mitä kostutetaan.
Ja tämä on sitä uralla etenemistä, lapset. Ja vasta myöhemmin kuullaan, että damn, ne kuvathan meni johonkin kirjaan!//
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Joulu 2012, 13:16

Aretha kävi nauramaan Revianin kuvaillessa, minkälainen sotilas hän olisi näin pakkasilla. Paikalleen jähmettyvä suomukas tuskin olisi kenellekään vaaraksi, se oli varma. Ehkä siis oli vain hyvä, ettei Revian hyppinyt pitkin metsiä ihmisiä metsästämässä. Artkaan ei voinut olla naurahtamatta mielikuvalle, joskin vanhin veljistä oli koulinut omat reaktionsa pysymään harvinaisen hillittyinä. Oli veressä alkoholia tai ei. Art saisi olla kyllä kunnon tuiterissa, jotta tekisi jotain normaalistaan poikkeavaa. Kuitenkin, fakta siitä, että Revian ei ollut kokosuomukas, oli mielenkiintoinen.
Revian ei kuitenkaan käynyt kieltäytymään juomatarjouksesta, joten kun Amod hetken päästä palasi, toi rotevin haltioista myös uunituoreille tutuille lasilliset väkevämpää haltiaviinaa. Laer palasi kuitenkin ennen Amodia, mukanaan lasillinen vettä, josta Revian näytti kiitollinen olevan. Laer myös kertoi, ettei kapakanväki ollut kovinkaan innoissaan antamassa ämpärillistä vettä vieraalleen ja varoittelivat, ettei liikaa saanut alkaa nudistia leikkimään, tai lentäisi suomukas niskapers- otteella ulos kapakasta. Aretha totta kai nauroi mielikuvalle, muttei käynyt kommentoimaan sitä mitenkään.
Revianin kääriessä lahkeensa alkaakseen kastelemaan polveaan, seurasi Art tilannetta mielenkiinnolla. Huomaamattomasti pöydän takaa tietty, näyttämättä liian tunkeilevalta saatikka kiinnostuneelta nuoremman puuhista.

Mitä enemmän Revian itsestään pikkufaktoja heitteli, sitä suuremmaksi Artin mielenkiinto kasvoi. Hän ehdottomasti halusi tietää Revianista ja tuon rodusta lisää. Suoraahan toisen rotua ei sopinut kysyä, kuinka törkeää sekin olisi ollut?
Revian kuitenkin kertoi olevansa ammatiltaan seppä, tehden vähän kaikenlaista, milloin mitäkin. Kunhan valuuttaa oli, teki seppä mitä vain. Ihan hyväksyttävä syy, totta kai sitä rahansa eteen teki kaikkea. Asiakasvaje kuitenkin vaivasi tätä seppää. Ilmeisesti Revian ei seppänä ollut vielä mainetta niittänyt tai oli täysin tohelo.. Art halusi uskoa ensimmäiseen vaihtoehtoon. Tuon piti vain saada muutama asiakas oikeista piireistä ja sana pätevästä sepästä lähtisi liikkeelle. Ja siitäkös Art alkoi ideaa saamaan.
Revian lisäsi myös olevansa sivutoiminen katusoittaja.. paitsi näin talvisin se oli jäänyt hieman jäätymisen takia.

Lasi kävi vierailemassa neuvonantajan huulilla, samalla kun Laer kävi kysymään varmistusta epäilyksilleen Arathetin ammatista. Pieni virne kohosi sinisilmäisen kasvoille, samalla kun lasi laskeutui jälleen pöydälle.
Hänen Majesteettinsa ei tietääkseni vielä ole antanut minulle potkuja joten kyllä, toimin yhä neuvonantajana kuninkaalle Art hymähti Mutta tällä hetkellä en ole toimittamassa virkaani joten tittelit voi unohtaa tänä iltana haltia lisäsi, toivoen ettei toisen ammatin julkitulo muuttaisi pöytäseuran suhtautumista veljeskolmikkoon.
Jos hyvin käy, ehkä tämän illan jälkeen voit päästäkin linnalla käymään! Aretha julisti Ainahan sitä kavereita voi viedä kierrokselle linnaan Kaikilla kolmella veljellä oli pääsy linnaan, joskin Art oli ainoa joka siellä myös saattoi liikkua vapaasti. Sotilaatkaan eivät saaneet ylempiin kerroksiin mennä, mikäli eivät olleet tehtävää toimittamassa.
En kuitenkaan liikoja lupailisi Amod heitti pikkuveljensä perään, pessimistinen kun oli.
Eihän sitä koskaan tiedä Neuvonantajatitteliä kantava lisäsi hymähtäen On linnassa vierailtu pienemmistäkin syistä


// Kyllä, anna kun setä katsoo missä niitä suomuja on. Vaatteet vaan pois. Hiiiitaasti
Oke mä lopetan ennen kun ees alotan tän offgameviesti pervoiluni. Häpeän.
Not rly //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Bizara » 12 Joulu 2012, 17:37

Revian hymähti Artin varmistaessa ammattinsa, Laerin puolestaan näyttäessä hieman epäilevältä halusiko hän jakaa pöytää arvokkaan seuran kanssa. Haltia kun pelkäsi nolaavansa itsensä... Samalla tavalla muodonmuuttajan muut kaverit miettivät, millaisiin soppiin Revian itsensä heitti. Useimmilla seurueen jäsenistä oli ajatuksena pysyä kauempana linnan väestä, ihan vain jotta heidän ei tarvitsisi tavata hallitsijaa. Pätevä mieshän tuo oli, mutta kuulemma pelottava!

Kalamies puolestaan ei välittänyt mitään tuollaisista, vaan naurahti tarttuen uuteen, väkevämpää juomaa sisältävään lasiinsa kuullessaan tarjouksia päästä linnaan. Toisin kuin kaverinsa, Revian ei nähnyt syytä pelätä oikeastaan mitään - seikka joka tulisi joskus koitumaan varmasti tuon pään menoksi.
"Minusta tuntuu, että jätän tarjouksen väliin tällä hetkellä. Harkitaan sitten, kun olen varma etten nolaa itseäni täysin sillä sekunnilla kun astun kynnyksen yli." Revian naurahti siemaisten lasistaan. Hän ei edelleenkään ollut tietoinen siitä, mitä hän joi, mutta hän ei antanut sen latistaa tunnelmaansa. Juoma maistui hänen suuhunsa aika vahvalta ja omalla tavallaan kirpeältä, mistä hän piti. Revianin oli kuitenkin pakko myöntää, että hän oli tottunut juomaan jotain paljon heikompaa, humalassakun oli vaikea muistaa mitä sitä oli tullut tehneeksi. Kultakala mies saattoi olla, mutta kultakalan muistia tuo ei halunnut.

Parin kulauksen jälkeen muodonmuuttajan oli pakko myöntää, että hänen päässään alkoi pikkuhiljaa heittää. Ehkä olisi ollut tarpeen kysyä edes jossain vaiheessa, mitä hän oli oikein kipannut alas tyytyväisenä, mutta se ei edes kulkenut hänen aivoissaan. Hänellä oli aika mukavan lämmin olo. Laskiessaan juomansa pöydälle hän upotti sormensa taas vesilasiinsa, tuijottaen sitä intensiivisesti.
"Tuliko Revvylle tarve päästä uimaan?" Alagos virnisti keikkuen tuolillaan lähemmäs Reviania. Muodonmuuttaja pyöräytti silmiään, vilkaisten lasiaan.
"Usko pois, jos kutsut minua Revvyksi sinä olet se joka päädyt uimaan. Ja jos sitä mietit, minä en mahdu tavalliseen lasiin." Revian tokaisi hieman ärtyneen oloisena kääntyessään tuolissaan katsomaan Alagosia. Hän ei ymmärtänyt, miksi toisen piti aina nauraa hänen toiselle olomuodolleen. Kala oli kala, ei sille mitään tehnyt!

"Minusta tuntuu että minun pitäisi harjoittaa viinapäätäni hieman enemmän. Kaikki tuntuu olevan nyt jo päässä." Revian naurahti käännyttyään takaisin mukavamman pöytäseuran puoleen. Häntä ei oikeastaan huvittanut ruveta riitelemään, ei tänään.


//Mitä sitä turhia lopettamaan, sain jo ne oudot ideat .`> Seuraavana piirustuslistalla tuntuu olevan Revian poseeraamassa sohvalla ilman rihman hiertämää.

Nyt pitäisi kaataa vettä Revianin niskaan. Katsotaan kun siitä tulee kala .w. But fur reals, mullon vaikeuksia keksiä puheenaiheita noille o__o` Pitäisikö tässä alkaa siirtää niitä seuraavaan päivään vai keksiä lisää juttua?//
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Joulu 2012, 17:10

Revianin ystävän kysymys sai Artin kiinnostumaan entistä enemmän suomukkaasta. Tuliko tarve päästä uimaan? Mitä ilmeisimmin Revian oli siis laji, joka tarvitsi vettä elääkseen aika-ajoin. No, olihan tuo jo suomujaan halunnut kostuttaa, mutta se ei välttämättä tarkoittanut sitä, että toinen oli uivaa sorttia. Lienikö Revianilla myös toinen olomuoto? Uskoisi, humanoidina uiminen ei ollut kovin käytännöllistä, ellei omannut pyrstöä. Ja mitä Art nyt Revianista oli nähnyt, ei tuolla pyrstöä ainakaan tässä muodossa ollut.
Nah, kyllä se siitä! Pikkuhiljaa, ellet sitten halua löytää itseäsi pöydän alta, ennen kuin ehdit edes huomata Areth naurahti Revianin huomautukseen viinapään harjaannuttamisesta. Haltiaviinat olivat tunnetusti väkevämpiä, mitä esimerkiksi ihmisten litkut. Vaati kyllä aika hyvää viinapäätä, jos aikoi niiden kanssa lähteä leikkimään. Ilmeisesti Revianille ei nämä juomat sopineet niin hyvin, mitä suippokorvaisille, jotka vasta muutaman lasillisen jälkeen olivat alkaneet tuntea alkoholin vaikutuksen.

Ilta jatkui mukavissa merkeissä. Alkukankeuksien jälkeen juttu alkoi luistamaan, kun pöytäseurue löysi aiheita, joista keskustella. Art tosin olisi kovasti halunnut tietää enemmän Revianista, mutta kysymyksiä ei käyty pamauttamaan nuorelle miehelle tänä iltana lainkaan. Olisi ollut hirveän epäkohteliasta heti ensitapaamisella kysellä moisia, varsinkin, kun oltiin yleisissä tiloissa. Ei sitä koskaan tiennyt, jos Revian ei missään nimessä olisi halunnut kertoa itsestään, varsinkaan, kun kuulolla oli monta korvaparia. Art kuitenkin sai ongittua sen verran irti tietoja, että tiesi nyt, missä päin kaupunkia Revian vaikutti. Humalapäissä sitä mentiinkin epävirallisesti sopimaan tapaamisesta, joka sijoittuisi johonkin lähitulevaisuuteen eli huomiseen, jos Arathetilta kysyttiin.
Kun ilta oli jo pitkällä, oli veljeskolmikon aika poistua paikalta. Aretha oli jo niin tuiterissa, että vanhemmat veljistä saivat taluttaa tuon käsikynkässä ulos tuvasta. Tietenkin Aretha olisi halunnut jäädä vielä istumaan ja kertomaan ehtymätöntä rakkauttaan ystäviä kohtaan, mutta veljet päättivät, että nyt oli hyvä aika poistua ennen kuin Aretha löytyisi jonkun karskimman kaverin kainalosta aamulla.
Niinpä Revianille ja tuon ystäville heitettiin hyvästit, jonka jälkeen kolmikon askel vei takaisin linnalle päin


// KATSO! SAIN ART AHTERISTA KIINNI! Jatka sä mun aikahyppyä seuraavaan aamuun, saat hitata sen verran, jos joku vaikka Revianin pajan ovelle jo tulee kolkuttelemaan ja Art siellä trollface paistaen tervehtii.
Odotas vaan, kyllä Revianista niitä alastonkuvia tulee sitten kuin sisäinen nudistiartistini herää. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Bizara » 06 Tammi 2013, 20:09

Loppuilta meni ainakin Revianilla mukavissa merkeissä jutellen, Alagosin ja Suiadanin kadotessa jossain vaiheessa oman pöytäseuransa naisten mukaan. Laer puolestaan istui kiltisti raskaassa nousuhumalassa olevan ystävänsä vierellä, muodonmuuttajan onneksi. Hän nimittäin heräsi aamulla omasta talostaan, ilman muistikuvaa miten hän oli sinne päätynyt. Yöpöydällä ollut lappu Laerilta tosin valoitti ystävällisesti asiaa. Ilmeisesti mukavan illan jälkeen pöytäseura oli lähtenyt linnaa kohti ja Laer oli nähnyt tarpeelliseksi lähteä raahaamaan iloisemmanpuolista kultakalaa kotia päin.

Oranssihiuksinen mies kohottautui ylös sängystään, yrittäen hetken aikaa saada aivojaan toimimaan. Päänsärkyhän tässä oli jäljellä, muu huono olo kai saisi kiinni kunhan hän lähtisi enemmän kävelemään. Revian kirosi hiljaa henkensä alta, olisihan hänen pitänyt ymmärtää paremmin. Hänellä oli töitäkin tänään. Hänellä ei ollut varaa jättää yhtään työpäivää käymättä, ties mitä siitäkin seuraisi. Muodonmuuttaja päätti ratkaista ongelmansa käymällä pikaisesti pulahtamassa vesiastiassa. Yleensä kalana olo sai hänet ainakin hetkeksi aikaa unohtamaan, miten huono olo hänellä oli. Niinpä mies päätyi nakkelemaan vaatteitaan pois minne sattui matkaten nyt jo huonoa oloa tuntien pesuhuonetta.


Jonkinaikaa siinä kesti, mutta lopulta Revian huomasi kävelevänsä kirpeähkössä pakkasessa kohti vuokraamaansa pajaa. Oli jo melkein aamu, ja hän oli aika varma että hän alkoi olla myöhässä normaalista avaamisajasta. Mies huokaisi, haroen hetken aikaa hiuksiaan. Tunkiessaan käden takaisin syvälle viittansa taskuihin hän kiitti onneaan siitä että uiminen todellakin oli auttanut. Saisi nähdä, milloin pahoinvointi jatkuisi, mutta se olisi sen ajan ongelma.
Lopulta hän avasi pajansa oven, huokaisten syvään astuessaan sisään. Kuten aina, kaikki oli hiljaista ja tyhjää. Hänellä ei ollut tilaustöitä tänään, joten hän ajatteli testailla taas erilaisia työtapoja kunnes hän saisi tekemistä. Sitä ennen ahjo pitäisi lämmittää valmiiksi ja kaupan lakaisukaan ei olisi pahitteeksi. Joka aamuinen lakaisu kuitenkin antoi hieman hienomman kuvan...

Hyvän tovin päästä mies oli päässyt työnsä aloittamaan, kuullen koputuksen ovelta. Revian ei voinut auttaa itseään kurtistaessaan kulmiaan. Mistä lähtien asiakkaat olivat koputtaneet? Useimmat vain kävelivät sisään nokka pystyssä, hyvä jos vaivautuivat tervehtimään. (Ainoa asia joka sujui noilta nopeammin kuin sisääntulo oli poislähtö nenä edelleen taivasta kohti osoittaen.)
Revian huokaisi ja laittoi luutansa seinää vasten. Olipa siellä minkälainen hienohelma hyvänsä, asiakas oli asiakas ja useimmiten se tarkoitti rahaa ja töitä. Joskus taas se tarkoitti sitä, että hän sai kuulla suomujensa vastenmielisyydestä taas kerran.
Vaikka mies pohti moisia ajatuksia aukaistessaan oven, ei hän osannut odottaa näkyä ovella. Kyllä hän sen verran eilisillasta muisti, että hän tunnisti pöytäseurankin, muistipa hän hämärästi kertoneensa mistä hänet löytäisi tapaamistakin varten. Vaan eipä hän odottanut, että hallitsijan neuvonantaja pönöttäisi hänen pajansa ovella ensimmäisenä asiana aamulla!

Revian älysi viimein sulkea aukitippuneen leukansa ja tokaisi hämmentyneen kuuloisena:
"Tulkaa toki sisään, ei ole mitään syytä seisoa ulkona... Huomenta, tosiaan."


//Kesti vähän .w.` Asiat tuppaavat jäämään kun niiden antaa seisoa paria päivää kauemmin.
Revian ei ole ennen troll facea nähnyt. Pitää heti olla ihan O_____O kun sellainen tulee vastaan.//
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Tammi 2013, 17:06

Aamu oli alkanut kuivahkonkankeasti viimeillan jäljiltä. Art taisi olla veljeksistä se selväpäisin ja vähinten krapulaa poteva. Valitettavasti haltialla ei ollut aikaa tarkistaa sotilastuvalle harhautuneita velijään, mutta uskoi Arethin kärsivän sitä pahinta krapulaa kolmikosta tällä hetkellä. Neuvonantajalla oli vielä tänäänkin vapaapäivä, joten Art aikoi tehdä sen, mitä eilen oli suunnitellut: Mennä tapaamaan Reviania uudemman kerran. Kerta yhteystiedot oli saatu, niin Artilla ei ollut mitään vaikeuksia löytää tuota erikoista tuttavuutta. Paitsi jos Revian päätti alkaa pakoilemaan häntä, sehän oli asia erikseen. Neuvonantaja kuitenkin luotti, ettei Revian aikonut pakoon juosta tai piilotella, mikäli nyt edes muistaisi eilisiä keskusteluja kapakassa. Toivottavasti muisti, Arathetista olisi erittäin epämieluisaa käydä selittämään uudestaan, mitä illalla oli tapahtunut.
Neuvonantaja kävi pakkaamaan laukkunsa, ottaen mukaan piirtämiseen soveltuvat välineet, sekä lehtiönsä olkalaukkuun, ennen kuin kävi matkaan. Ylleen haltia veti jälleen arvolleen sopivan asukokonaisuuden, joka oli väriltään valkea, kera hopeisten yksityiskohtien. Kylällä kulkiessaan neuvonantaja sai kiitettävästi tietä niiltä, jotka hänet tunnistivat. Ne jotka Arathetia eivät titteliltä tunteneet, antoivat taas tietä koreasti pukeutuneelle haltialle. Pukeutumisella tuo nimenomaan kieli siitä, millä arvoasteikolla oli tässä yhteiskunnassa.

Askel vei sepän pajalle, johon hän oli osoitteen saanut. Haltia kävi korjaamaan ryhtiään, ennen kuin kävi oveen koputtamaan kolmesti ja odotti vastausta. Toivoa sopi, että sepäksi itsensä nimennyt outolintu oli myös töissä tänä aamupäivänä. Ei sitä koskaan tiennyt, jos alkoholi olikin vienyt miehestä voiton.
Pian ovi kuitenkin käytiin avaamaan ja Art nosti kasvoilleen pienen, jokseenkin huvittuneen hymyn, Revianin nähdessään. Nuorempi mies oli selvästi hämillään tästä vieraasta, eikä Art voinut tosita siitä syyttääkään. Harvemmin sitä tavallinen kansalainen sai hovin väkeä ovensa taakse!
Kiitos. Ja huomenta sinullekin. Toivottavasti sait yösi nukuttua hyvin Art kävi vastaamaan Revianin viimein saadessa suunsa auki, samalla kun haltia astui peremmälle sepän tupaan.
Ei kai viimeilta ollut turhan ranka, hm? Neuvoantaja kävi tiedustelemaan, samalla kun katseli ympärilleen.. mielenkiintoisena. Harvemmin sitä hänen luokkaansa kansalaiset katselivat niin neutraalisti alaluokan työntekijöiden tupia. Art ei kuitenkaan nähnyt siinä mitään halveksimista, sepän työ oli hänestä erittäin hieno ammatti. Seppiä tarvittiin aina, niin korusepistä aseseppiin.


// Kestää se täälläkin T_T Revian, tutustu troll face Arttiin //


// 6.2.2013

Vedän hahmoni pois kun täällä on vähän hiljaista. Ota yhteyttä sitten jos ja kun haluat jatkaa, niin katsotaan, miten edetään O3O //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Bizara » 18 Kesä 2013, 13:40

Revian sulki oven neuvonantajan perästä, miettien mikä vierailun syynä voisi olla. Ainakaan hän ei muistanut loukanneensa pöytäseuraansa, joten siltä osin hänen ei kai tarvisi pelätä. Jos hän olisi onnistunut siinä, haltia olisi kai palannut hieman näyttävämmin taikka ollut palaamatta ollenkaan. Pikaisen pohdinnan jälkeen muodonmuuttaja oli edelleen ihan yhtä pihalla Arathetin motiiveista. Eiköhän sekin selviäisi ennen pitkää, tuskimpa toinen tuli vain tuijottelemaan paikkojakaan.

Oranssihiuksinen mies hymähti hieman vaivaantuneena. "Mitähän siihenkin sanoisi. Puolet yöstä onnistuin unohtamaan aamuun mennessä. Pitihän sitä silti töihin tulla."
Revian seurasi ylempiarvoisen haltian katsetta, vilkaisten itse edelleen keskeneräisen siivouksen alla olevaa työtilaansa. Hänen ei tarvinnut kahta kertaa arvata että useimmat olennot olisivat nyt nolostuneita, ja jopa hän tunsi olonsa hieman häpeileväksi. Ei sitä kovin usein tärkeitä haltioita astellut ovista sisään, ja silloin kun asteli olisi hän mieluummin suonut paikan olevan edustavassa kunnossa.

"Minulla oli siivous vähän kesken, joten... Anteeksi, täällä ei nyt näytä mitenkään hirveän hienolta." Revian tokaisi hiuksiaan haroen, tarttuen taas luutaansa ja siistiessään keräämänsä pölykasan pois näkyvistä. Sen tehtyään hän asetti luudan takaisin omalle paikalleen ja käveli sitten taas neuvonantajan luo.
"No, mikäs tuo sinut tänne? Voinko auttaa jotenkin?" Muodonmuuttaja hymähti yrittäen rentoutua. Tilanne ei kuitenkaan tuntunut erityisemmin uhkaavalta, ja hyvällä tuurilla toisella oli hänelle isokin työ. Ja koskaan ei ollut huonoa mainostusta saada ylempiluokkaisia asikkaita.


//Jos tämä inspiksenpuute lähtisi kirjoittamalla pois o3o Siltä ainakin vaikuttaa, mutta vähän lyhyttä vielä tuppaa olemaan.//
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Kesä 2013, 16:25

Neuvonantaja kävi naurahtamaan pienesti, Revianin kertoessa unohtaneensa aamuun mennessä puolet yöstään. Ihan normaalia, Art tosin ihmetteli, miten seppä oli jaksanut herätä töihin eilisen jälkeen. Lienikö hyvä viinapää tai sitten Revian ei vain juonut niin paljoa. Olisihan se edesvastuutonta toimintaa sepältä vetää itsensä pöydän alle, jos tiedosti huomisen olevan työpäivä.
Ei se mitään. En odottanut mitään erityiskohtelua tai vastaanottoa. Ei minun takia tarvitse erikseen siivoilla Arathet kävi tokaisemaan antaen katseensa vielä kiertää hetken pajassa, kunnes kiinnitti sen takaisin itse seppään.
Haltian suupieli kävi nykäisemään pienesti, Artin pidätellessä virneen ja hymyn välimuotoa Revianin seuraavien sanojen myötä. Seppä kävi joko tietoisesti tai tiedostamatta sinuttelemaan neuvonantajaa, jonka johdosta Art olisi voinut jopa passittaa sepän suoraan tyrmille. Revian sai kuitenkin kiittää onneaan siitä, ettei Arathet näin kahden kesken välittänyt muodollisuuksista, eikä täten edes huomauttanut äskeisestä sinuttelusta mitään.

Itse asiassa voit Art kävi vastaamaan Revianin kysellessä, saattoiko hän auttaa haltiaa jotenkin En ole täällä suinkaan mahdollisten töittesi suhteen, vaan sinun takiasi. Katsos, minä kerään tietoa erilaisista uniikeista roduista, olennoista ja otuksista, jotta nämäkin saisivat tunnustusta valtaväestön joukossa, eivätkä täten joutuisi aina tuntemattomien ja vaarallisten olentojen listalle ilman minkäänlaista parempaa tutustumista. Tai joskus, haluan vain lisätä uuden rodun tietokantaani En varsinaisesti tiedä minkä lajin edustaja sinä olet, mutta en ole kohdannut kaltaistasi vielä missään Joten, tulinkin nyt kysymään, antaisitko luvan lisätä sinun tietosi kirjaani? Art aloitti tiivistelmän siitä, mitä teki vapaa-ajallaan ja miksi oikeastaan oli tullut sepän luokse. Kertoessaan kävi neuvonantaja kaivamaan olkalaukustaan kohtuu paksuhkoa kirjaa, johon oli jo sivun jos toisenkin saanut täyteen esittelyjä ja tiivistelmiä erilaisista roduista.
Mikäli suostut voin vastapalvelukseksi vihjaista hovissa eräästä taitavasta käsityöläisestä.


// Nännään, eiköhän se siitä O3O REVIAN PERIAN PELIÄ KOHDEN HOP HOP //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Bizara » 23 Kesä 2013, 20:34

Revianin ei tarvinnut kauaa tarkkailla Arathettia huomatakseen toisen pidättelevän virnitystä hänen kysymyksensä seurauksena. Muodonmuuttaja ei voinut estää pienen miettivän ilmeen eksymistä naamalleen miettiessään, mitä hän oli tehnyt väärin. Mies päätyi vaihtamaan painoaan toiselle jalalle hämmentyneenä. Hän ehti ehtinyt sen kummempiin johtopäätöksiin ennenkuin neuvonantaja ryhtyi aukaisemaan tulonsa syitä.

Oranssihiuksinen mies pysähtyi niille sijoilleen, huomaten katseensa harhailevan lattian suuntaan. Toisen edelleen selittäessä, Revian tunsi olonsa erittäin hermostuneeksi ja epämukavaksi. Tähän mennessä hänen ei ollut tarvinnut kertoa kenellekkään syntyperistään, mikä sopi hänelle vallan hyvin. Useimmat eivät kyseenalaistaneet mitään kun heille kertoi olevansa muodonmuuttaja, kiitos siitä. Arathetille sen sijaan se ei taitaisi riittää vastaukseksi, mutta Revianilla ei ollut minkäänlaista hajuakaan tuon suhtaumisesta ihmisiin. Hänellä ei ollut mitään syytä olla epäilemättä, että tuollakin olisi jotain ihmisiä vastaan. Hitto, jopa hänellä oli jotain ihmisiä vastaan!

Haltia kaiveli olkalaukkuaan Revianin tarkkaillessa ovea. Ainakaan vielä asiakkaita ei näkynyt, mutta hän ei tuntenut oloaan erityisemmin halukkaaksi aukaisemaan historiaansa odotushuoneessa. Oikeastaan, hänen ei tehnyt mieli aukaista historiaansa ollenkaan, jos mahdollista. Arathet vain tuntui huomaavan tämän, ja heitti ilmaan vastapalveluksen mahdollisuuden.
Revian risti kätensä tuijottaen taas lattiaa mietteliäänä. Tuon kaltainen vastapalvelus voisi pelastaa hänet rahapulalta pitkäksi aikaa, jos hän suostuisi. Toisaalta, jos hän suostuisi, voisi hän asettaa itsensä vaaraan. Neuvonantaja oli asemassa, jossa muodonmuuttajalla ei ollut minkäänlaista arvovaltaa mikäli tuo hänet haluaisi muualle taikka kuolleeksi.

Aika tuntui tikittävän liian nopeasti eteenpäin, joten Revian kohotti viimein katseensa edessään olevaan haltijaan ja huokaisi.
"Asia on oikeastaan niin, että... Se on oikeastaan monimutkaista. En erityisemmin laskisi itseäni minkään... Olemassa olevan rodun edustajaksi, sillä... Monimutkainen asia. Uskoisin että joudut... Joudutte etsimään kirjaanne täytettä muualta." Muodonmuuttaja tokaisi, tajuten unohtaneensa kohteliaisuussäännöt kokonaan. Kohta neuvonantajalla olisi enemmänkin kuin yksi syy häätää hänet kaupungista.

// Vaikka läpi kiven ja kannon... >3<)/ //
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Kesä 2013, 22:43

Revian selvästi jäi miettimään asiaa tarkemmin ja Arathet antoi sepälle kaiken tarvitsemansa ajan. Kyllä hän tiesi välillä pyytävänsä mahdottomia ja oli hän törmännyt muutamankin, jotka olivat suoraa vain kieltäytyneet haltian ehdotuksesta, oli hän tarjonnut mitä tahansa vastalahjaksi. Sääli sinänsä, sillä Art todellakin halusi täyttää kirjansa ja saada kaikki mahdolliset eriskummalliset ja jopa tutummatkin rodut ja ilmestykset Cryptissä samojen kansien väliin. Joku varmasti vielä arvostaisi hänen työtään tai peräti jatkaisi sitä, kun aika Arwaenista jätti.
Art kuitenkin toivoi, ettei Revian olisi yksin näistä kieltäytyjistä. Olihan hän omasta mielestään tehnyt tarjouksen, josta tuon oli lähes mahdoton kieltäytyä. Harvoin, jos edes koskaan, alemman luokan sepät saivat edes yhtä kuiskausta itsestään saatettua hoviin asti. Nyt, jos itse kuninkaanneuvonantaja kävisi levittämään sanaa hovissa, saattaisi Revian parhaimmassa tapauksessa muuttaa ylemmille tasoille tekemään työtä ylimystön ja kuninkaallisten parissa, ellei jopa itse hovissa.

Revian kävi kuitenkin vihdoista viimein vastaamaan, ettei asia ollut niin yksinkertaisesti selitettävissä, mitä haltia joko luuli tai oli asian esittänyt. Art kävi hymähtämään pienesti, Revianin todetessa, että haltia saattaisi etsimään kirjaansa täytettä muualta.
Voisitko kenties kertoa edes sen verran, mitä pystyt? Art jatkoi, hyväksymättä kieltävää vastausta heti ensimmäisellä kerralla Harvoin sitä näkee ihmistä tai humanoidia, jolla on suomuja. Tai no, jos merenneitoja ei laskettu. Mutta Revian nyt ei näyttänyt merenneidolta tai mieheltä tai jos moinen oli, oli seppä jotain erikoisempaa alalajia, mitä yleisimmät rodun edustaja. Art ei kuitenkaan uskaltanut mennä veikkailemaan mitään ääneen, ties vaikka olisi vahingossa loukannut pahemman kerran seppää.
Voin luvata, ettei mikään, mitä et halua julkisuuteen itsestäsi, kulkeudu minun korviani pidemmälle. Vaikket antaisi lupaa kirjata mitään ylös, olisin silti kiinnostunut kuulemaan sinusta enemmän. Ja jos se ei olisi liikaa pyydetty, piirtämään kuvan uniikista ulkonäöstäsi


// JA TULEN JA JÄÄN >3< //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Bizara » 23 Kesä 2013, 23:38

Revian kuunteli Arathetin tarjousta, miettien syvään. Suosittelu itse hallitsijan neuvonantajalta tekisi todellakin ihmeitä maineelle, ja se taas tekisi ihmeitä työmäärälle. Hetkeäkään hänen ei tarvinnyt epäillä, etteikö hän olisi tarpeeksi hyvä sellaiselle maineelle. Jos ei muuta, ainakin hänen suomunsa jäisivät ehkä pienemmälle huomioinnille. Se jo pelkästään tekisi hyvää rahatilanteelle.

Hetken aikaa mies jäi vielä miettimään muokattua tarjousta. Ilmeisesti suora "ei" ei käynyt vastaukseksi, eikä kaiken rehellisyyden nimissä Revian sellaista halunnutkaan antaa. Ainoa asia, joka häntä tässä epäilytti oli se, halusiko hän ylipäätäänsä kertoa kenellekkään isästään. Etenkään, kun hän ei ollut varma kannattiko sellaista kertoa jollekkin jonka hän oli tavannut edellisenä iltana baarissa.

Muodonmuuttaja huokaisi hiljaa, väännellen sormiaan miettien vielä hetken aikaa. Syveen tai saveen, hän oli päätynyt jonkinlaiseen päätökseen. Että hän sitten vihasi päätöksiä ja niiden tekoa...
"No... Jos tämän kerran. Mieluummin keskustelisin siitä vain jossain... Rauhallisemmassa paikassa. Siihen liittyy paljonkin sellaista mitä en haluaisi liikkeelle kaupunkiin. Onko mitään ideoita vai...?" Revian tokaisi, päättäen kuitenkin riskeerata ja kertoa haltialle historiastaan. Hyödyt olivat kuitenkin haittoja suuremmat...


//Kyllä me sinne vielä eksytään .'> Minipostaus on mini koska Revvyn pittää päästä turvalliseen paikkaan ennenkuin ruvetaan piirtämään.//
Bizara
 

Seuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron