Yoh naurahti. "Niin kai sitten, mutta ei tässä nyt ole vielä parempaa ekemiste, ennen kuin he tulevat..." Mies tokaisi. Hän hymähti demonin lausahdukseen. "Niin, on se kai.." Hän mutisi ja virnisti lopulta. Toisen kommentti oli huvittava. "Yritetty on... Ja jatkan edelleen." Mies vastasi toisen kylmähkön komentin sanomiseen ja katsoi toiseen.
Hän naurahti ja nousi lopulta ylös ja ojensi demonille kätensä. "Siirryttäisiinkö hieman alemmas, sillä onko se sitten hyvä, jos sinut tullaa häätämään tästä ja kumminkin siirryt vain toiseen ojan uomaan korstamaan sen tylsyyttä?" Yoh kysyi, hän odotti hetken, liikkui siten kauemmaksi ja muuttui ketuksi. Kettu käveli rauhallisin askelin demonin ympäri, se kaarteli ja elehti, kuin mikä tavallinen kettu, joka oli löytänyt jotakin kivaa, joka kiinnosti sitä.
Kettu pyörähti ympäri ja nosti häntäsä ylös ja korvansa. Korvat kääntyilivät ja kuuntelivat. "Kannaitasiko liikkua, minusta hieman tuntuu, että tuolta tulee joitakin, jotka eivät tykkää tästä näystä." Kettu ilmoitti kaikuvine sanoineen. Se lähti nopein ja kevyin askelin demonin luo, hymyili ja virnisti. "Olethan minulle hyvä toveri." kettu kuiskasi ja näytti sitten levottomalta, mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Ei tässä ollut päätä, eikä häntää. Ideat olivat loppu, keskustelu tuon murjottavan ja kuolemaa toivovan demonin kanssa oli amhdotonta, vaikka kettu yritikin ainakin omasta mielestää, piristää toisen päivää. Tosin tuntui vain siltä, että hän ei sitä piristänyt vaan ärsytti.
//Tulipas seka sotku