Kirjoittaja Aksutar » 25 Kesä 2013, 16:02
Koira kävi pikkuhiljaa rauhoittumaan ja hyväksyi tämän oudon vieraan seuraan nyt tällä kertaa.
Demoni kävi jälleen tuhahtamaan pienesti, Azuren todetessa, että jäisi mielellään pidemmäksikin aikaa pitämään seuraa hänelle. Se oli vale, aivan varmasti. Saattoi tyttö sitä mieltä nyt olla, mutta mikäli olisi viettänyt tunnin tai pari lisää demonin seurassa, olisi sokea huomannut, kuinka tylsää ja jopa töykeää seuraa Sethos osasi olla. Edes demoni ei pitänyt omasta seurastaan, mutta oli silti liian laiska tehdäkseen asialle jotain. Ei hän jaksanut muuttua toisten takia, sillä ei nähnyt siihen mitään syytä. Ei hän kaivannut muiden hyväksyntää ja kukaan ei kuitenkaan pysynyt hänen lähettyvillään niin kauaa, että demoni jaksaisi panostaa suhteeseen.
Niinhän ne kaikki sanovat Sethos kävikin tokaisemaan sokealle ohimennen, jättäen asian sitten siltä erää tähän.
Sokea kuitenkin oletti pystyvänsä jo kävelemään, ainakin jotenkuten. Sethos ei aikonut estää toista kävelemästä vaikka ehkä se olisi tulkittu herrasmiesmäiseksi tai ritarilliseksi mikäli Azure itse halusi. Kuitenkin, oli demoni vielä valmis kantamaan tyttöä, mikäli tuo sitä pyytäisi tai tilanne niin surkealta näytti. Yllättäen Azure kuitenkin esitti kysymyksen, jota demoni ei ollut osannut odottaa. Sokea pyysi Sethosia saattamaan itsensä metsän reunalle, mikäli miehellä ei muita suunnitelmia ollut. Oranssi katse tuijotti hetken häkeltyneenä sokeaa, kunnes demoni kävi naurahtamaan kuivasti, lähes olemattomasti. Tällä tytöllä riitti näemmä kärsivällisyyttä.
Eipä minulla ole ollut mitään suunnitelmia muutamaan sataan vuoteen Demoni kävi vastamaan näin epäsuoran myönteisesti, lähtien kävelemään Azuren tahtiin kohti metsän reunaa.
Matkan aikana kaksikko kävi keskustelemaan niitä näitä, Azuren lähinnä kysellessä ja Sethosin vastaillessa, esittäen vastakysymyksiä silloin tällöin. Ei ollut demonin tapaista alkaa kyselemään niitä näiltä keneltäkään, ellei sitten halunnut muita ärsyttää kysymyksillään. Kuitenkin, Sethos oli kiltisti matkan ajan ja koitti parhaansa mukaan välttää liian ilkeää kommentointia.
Matka kuitenkin lähestyi loppuaan, askeleen muuttuessa verkkaisemmaksi, kunnes kulku pysähtyi kokonaan. Kirkkaan oranssi katse kääntyi hitaasti sokean puoleen, vain kohdatakseen tuon alakuloisenoloisen hymyn. Sethos jäi odottelemaan, että Azure toivottaisi hyvät jatkot ja poistuisi hyvästien kera takaisin kaupunkiin, omiensa pariin. Sethoshan ei hyvästejä heittäisi, sillä se ei jälleen kuulunut hänen tapoihinsa.
Kuitenkin, Azure kävi jokseenkin varoen aloittamaan lauseen. Nimeään kysyttäessä, demoni kävi hymähtämään kysyvästi ja odotti, mitä sokealla mahdollisesti oli vielä mielellään. Toivottavasti tuo ei toivonut tehdä sopimusta demonin kanssa jotta saisi näkönsä takaisin, tai vastaavaa. Sethos oli luokiteltavissa demoniksi, mutta ei sellaiseksi, mitä yleisimmät. Hän oli unidemoni, painajaispaimen, ei sopimusten tekijä ja toiveiden täyttäjä!
Azuren pyyntö oli kuitenkin mitä odottamattomin. Demoni meni täysin hiljaiseksi, tietämättä mitä tuohon nyt sitten vastata. Sokea halusi tavata hänet uudestaan? Oliko noin nätti tyttö tai no, ihmiseksi nätti muka niin yksinäinen, että halusi uudestaan nähdä satunnaisesti metsässä tapaamansa erakon?
Sethos oli hetken hiljaa, täysin lukossa, miettien mitä tuohon nyt vastata. Oliko hänellä muka syytä kieltäytyä? Oliko hänellä muka parempaa tekemistä? Ei, ei todellakaan. Ja valehtelu ei kuulunut hänen tapoihinsa.
Jos muka jaksat vaivautua tänne asti piskisi kanssa, niin enpä minä vastaan voi pistää Sethos vastasi lopulta hetken hiljaisuuden jälkeen, myöntyen näin sovittuun kellon aikaan, paikkaan ja päivään. Mitä muutakaan hän tekisi silloin? Ei mitään.
Mutta en olisi yllättynyt, vaikka jättäisitkin tulematta Demoni lisäsi, tuoden merkille, ettei oikeastaan siitä suuttuisi, masentuisi tai pettyisi, jos Azure ei tulisikaan.