Alussa oli Pusikko, Unensieppaaja ja Sokea ||Sovittu||

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Kesä 2013, 21:53

Oletetusti Azure ei ollut kovin innoissaan demonin väkivaltaehdotuksesta ja ihan hyvästä syystä. Tyttö uskoi varmasti, ettei koiransa nyt aggressiivinen ollut vieraita kohtaan, mutta nyt oli kyseessä hieman omalaatuisempi tuttavuus. Sethos kuitenkin toivoi, että koira jättäisi ärhentelyt vain murisemisen tasolle, niin hänen ei tarvitsisi alkaa ravistelemaan rakkia irti puntistaan.
Eläimillä on tapana suhtautua minuun varauksellisesti Sethos vastasi hetken mietittyään sanojaan, jättäen sitten sen pahemmin kertomatta mikä oikeastaan oli. Eiköhän se ollut tullut jo selväksi, ettei hän ihan tavallinen ihminen ainakaan ollut.
Jos se puree, minä potkaisen Sethos kuitenkin vielä lisäsi, antaen näin varoituksen koiran omistajalle. Hän oli oikeutettu itsepuolustukseen, vaikkakin, tuskin koira häntä pystyi pahasti vahingoittamaan. Mutta ei sitä koskaan tiennyt.

Siellä paha missä mainitaan Demoni kävi lopulta toteamaan, hetken käveltyään haukunnan suuntaan. Kauempaa metsästä näytti lähestyvän se samainen karvakasa, joka aikaisemmin sokean seurassa oli liikkunut. Tai ainakin Sethos oletti sen olevan sama, tuskin kahta samanlaista koiraa hyppeli metsässä sattumalta.
ota minusta tukea. En halua koirasi lähestyvän, jos olet sylissäni Sethos huomautti Azurelle, samalla kun kävi laskemaan tytön jalat maahan, pitäen kuitenkin huolen, ettei tuo viereen luhistunut.


// niii o3o Heitä Pan paikalle örisemään! Sun NPC, en uskalla liikuttaa sitä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 24 Kesä 2013, 22:37

"Hmmh, hyväksyttävä selitys, jos näin voi sanoa", tyttö totesi hymyillen. Pan ei yleensä käyttäytynyt aggressiivisesti, mutta varautuneisuus oli eri asia. Tosin yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun se tajusi emäntänsä olevan kunnossa ja vaaratta, se saattoi rauhoittua. Tosin oli hyvinkin mahdollista, että Sethos oli niitä olentoja, joista eläimet eivät hirveämmin pitäneet. Se sai ihan pienen huolenpoikasen nostamaan päätään Azuren sisällä. Hän oli kyllä jo oppinut, etteivät kaikki taruolennot olleet pahoja, ja olikin alkanut hiljalleen ihmetellä vanh empiensa opetuksia. No, mielipiteensä kullakin. Mutta sekin huoli katosi lähes saman tien, eihän Sethos voinut täysin paha olla, olihan mies auttanutkin häntä. Siihen eivät kaikki ryhtyisi, ja Azure oli kiitollinen tästä avunannosta.

Toinen ilmoitti potkaisevansa koiraa jos se purisi. Toteamus kuulosti niin totiselta, että se sai kyseisen koiran omistajan nauramaan uudestaan. "Pan ei pure. Se saattaa hyvinkin murista ja haukkua, mutta se ei pure, eli huoli pois", tyttö vastasi valoisasti hymyillen. Hän käänsi päätään heidän kulkusuuntaansa päin kuullessaan Sethosin seuraavat sanat. Hetkeen hän ei kuullut mitään, mutta kohta kuului sekä haukku että neljän jalan juoksuaskeleet. Hän nyökkäsi miehelle, joka oli häntä kantanut, ja laskeutui varovasti jaloilleen, tarttuen yhä yhtä varoen Sethosin käsivarteen.

Kuten hän oli melkeinpä arvannut, pysähtyi Pan vähän matkan päähän kaksikosta, jääden tapittamaan heitä hetkiseksi (tosin, eihän Azure tätä nähnyt). Lammaskoira haukahti vielä pari kertaa, tällä kertaa tosin hieman varovaisen uhkaavasti. Azure olisi ristinyt käsivartensa jos olisi uskaltanut päästää irti miehestä vierellään, mutta tyytyi sen sijaan torumaan koiraa. "Pan! Noin ei haukuta herralle, joka oli tarpeeksi ystävällinen auttaakseen minua!" Eihän tyttö voinut olla varma siitä, ymmärtäisikö koira häntä. Aina sopi toivoa.

Hetken aikaa Pan uskalsi murista ja tuijottaa vihaisesti Sethosia emäntänsä vieressä, mutta hiljeni lopulta. Se ei luottanut tuohon mieheen, vieraass a oli jotain mistä se ei pitänyt. Mutta jos emäntä sanoi että sille ei saanut suuttua niin sille ei sitten saanut suuttua. Mutta se ei tarkoittanut että siitä pitäisi tykätä. Koira otti muutaman varovaisen askeleen kaksikkoa kohti, tummat nappisilmät eivät hetkeksikään irroneet pitkästä miehestä. Lammaskoira olisi valmis puolustamaan sokeaa tyttöä jos tarve vaatisi.

//sinne se tuli .w.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Kesä 2013, 00:23

Azure kävi vakuuttelemaan, ettei koiransa ollut purevaa tyyppiä. Kerta se oli ensimmäinenkin, jos Sethosilta kysyttiin ja juuri nyt saattaisi se ensimmäinen kerta olla. Demoni kun eli siinä uskossa, että oli todennäköisesti ensimmäinen kaltaisensa, johon sokea oli törmännyt, joten oletettavasti myös sokean koira tapaisi ensimmäistä kertaa demonin Tosin, mistä sitä varmuudella tiesi.
Sethos jäi kuitenkin paikoilleen seisomaan, valmiina tinttaamaan rakkia kuonolle jos meinaisi hampaitaan käyttää. Se valmius kuitenkin karkasi hetkeksi, kylmien väreiden noustessa Azuren kosketuksen myötä. Oli eri asia koskea jotakuta tietoisesti kuin taas antaa toisen koskea itseään ja siitä oli ties kuinka monta vuotta, kun joku tiettävästi naispuolinen oli koskenut unidemonia vapaa-ehtoisesti. Oranssi katse laskeutuikin tuijottamaan hetkeksi Azuren kättä, joka demonin käsivarresta piti kiinni. Miksi hän edes seisoi tässä enää? Eikö hän voinut palata vain omaan, masentavaan seuraansa ja jäädä yksin unholaan?

Koiran haukahdus sai kuitenkin katseen herpaantumaan Azuresta ja kääntymään piskin puoleen, demonin tuijottaessa nyt tuota murisevaa ja haukahtelevaa otusta. Niin yksinkertainen otus kun olla ja voi mutta silti sitä kutsuttiin ihmisen parhaaksi ystäväksi. Hassua. Azure kävi kuitenkin torumaan koiraansa ärhentelystä, rakin pian antaen periksi moisen suhteen. Pan ei selvästikään pitänyt demonista ja ihan ymmärrettävää sinänsä. Vaikkei tuo emäntänsä käskyä käynyt nyt uhmaamaan, ilmaisi koira harvinaisen selvästi, ettei aikonut alkaa kaveeraamaan tuntemattomana kanssa. Ei tässä, ei nyt, eikä todennäköisesti koskaan. Demoni kävikin hymähtämään pienesti, suoden pienen, lyhyen laiskan katsekontaktin koiralle, kunnes käänsi huomionsa taas sokean puoleen.
Uskotko pystyväsi kävelemään vai kannanko minä sinut? En usko, että tarkoituksesi on jäädä tänne metsään pitämään seuraa yksinäiselle demonille tämän pidempään Sethos aloitti käyden nyt paljastamaan rotunsa, eipä hän nähnyt syytä sitä piilotellakaan Mutta kaupunkiin en sinua kanna. Menen ihmisestä, mutta en todellakaan halua kohdata heitä tusinoittain


// Good dogeeeh! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 25 Kesä 2013, 01:20

Pan päätti hetkisen kuluttua antaa periksi ja astella varovaisesti emäntänsä jalkojen juureen, vaikkakin vieras mies oli ihan siinä vieressä. Azure puolestaan hymyili helpottuneena, lammaskoira oli kuin olikin tullut takaisin, ja sen suuremmalta vaivalta olikin sitten vältytty. Neitokainen nosti siniset silmänsä Sethosin suuntaan tämän puhuessa ja kohotti yllättyneenä kulmiaan tämän mainitessa olevansa "yksinäinen demoni". Sanat pyörivät tytön mielessä hetkisen aikaa, jokin siinä yhdistelmässä sai hänet tuntemaan jonkinasteista sääliä miestä kohtaan, eikä edes yleensä huonoa hommaa tarkoittava sana "demoni" saanut sokean mielipidettä muuttumaan. Sethosilla ei varmaankaan ollut kovin helppoa.

"Jäisin erittäin mielelläni pidemmäksikin aikaa pitämään sinulle seuraa", Azure vastasi kuulostaen aidosti pahoittelevalta, mitä olikin. Sethos vaikutti mielenkiintoiselta demonilta, ei siis rotunsa takia, mutta mielenkiintoiselta. Erilainen kuin suurin osa muista tytön tapaamista henkilöistä. "Mutta joudun ikävikseni kertomaan, että minun on palattava takaisin tältä päivältä." Hänellä oli vielä muutakin tekemistä kyseiselle päivälle, hän oli muun muassa luvannut leikkiä lasten kanssa, eikä hän voinut rikkoa orvoille antamaansa lupausta.

Vaaleaverikkö irrotti hitaasti otteensa, koettaen varoen jalkaansa. Se ei tuntunut liian kipeältä, joten hän nyökkäsi. "Kiitos, kun viitsit kantaa minua, mutta pystyn kai jo kävelemään itse. Mutta..." Azure piti pienen, mkettivän tauon enne kuin jatko i: "En pistäisi pahakseni jos tahtoisit kävellä kanssani vielä metsän reunalle? Ellei sinulla sitten ollut muita suunnitelmia."


He kävelivät takaisin tulosuuntaansa päin, yksinäinen demoni ja sokea tyttö paimenkoirineen. Matkalla Azurelle selvisi muunmuassa, ettei Sethos asunut oikeastaan missään, ja että tällä ei ollut ollut juurikaan muita pitämässä seuraa. Seikat olivat omiaan varmistamaan tytön ajatuksia siitä, että hän halusi tosiaankin tuntea tämän erikoisen miehen paremmin.

Matkan päähän päästyään kaksikko pysähtyi. Azure hymyili hieman alakuloisesti. Loppujen lopuksi, omituisesta alusta huolimatta, hän oli nauttinut seurasta. Tyttö kävi mielessään läpi mahdollisia päiviä, milloin voisi tavata Sethosin uudestaan, tietenkin vain miehen omalla suostumuksella. Hänen täytyi tietenkin ottaa huomioon myös Shiloh-herra - enkelinä tuo ei varmaankaan hirveämmin perustaisi demoneista, joten Azuren olisi varmaankin parempi jättää kertomatta tästä. Ja tämä tarkoitti sitä, että hänen tulisi valita päivä, jolloin hän olisi yksin. Ainut varma päivä oli sunnuntai, sillä se oli päivä, jolloin enkelillä oli varmasti muuta tekemistä.

"Tuota, Sethos?" Azure aloitti hieman varoen, hän ei yleensä itse kysellyt jälleennäkemisiä, joko kohteliaisuuttaan tai jonkinasteista ujouttaan, mutta hänellä oli aavistus, ettei demoni sitä itse aikoisi ehdottaa. "Jos saisin kertoa, mielestäni olisi varsin mukavaa tavata sinut uudestaan, vaikka ensi sunnuntaina täällä, puolilta päivin? Ymmärrän kyllä jos et halua, mutta... jos sinulla ei kerran seuraa ole, niin..." Tyttö hymyili hieman hermostuneesti.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Kesä 2013, 16:02

Koira kävi pikkuhiljaa rauhoittumaan ja hyväksyi tämän oudon vieraan seuraan nyt tällä kertaa.
Demoni kävi jälleen tuhahtamaan pienesti, Azuren todetessa, että jäisi mielellään pidemmäksikin aikaa pitämään seuraa hänelle. Se oli vale, aivan varmasti. Saattoi tyttö sitä mieltä nyt olla, mutta mikäli olisi viettänyt tunnin tai pari lisää demonin seurassa, olisi sokea huomannut, kuinka tylsää ja jopa töykeää seuraa Sethos osasi olla. Edes demoni ei pitänyt omasta seurastaan, mutta oli silti liian laiska tehdäkseen asialle jotain. Ei hän jaksanut muuttua toisten takia, sillä ei nähnyt siihen mitään syytä. Ei hän kaivannut muiden hyväksyntää ja kukaan ei kuitenkaan pysynyt hänen lähettyvillään niin kauaa, että demoni jaksaisi panostaa suhteeseen.
Niinhän ne kaikki sanovat Sethos kävikin tokaisemaan sokealle ohimennen, jättäen asian sitten siltä erää tähän.
Sokea kuitenkin oletti pystyvänsä jo kävelemään, ainakin jotenkuten. Sethos ei aikonut estää toista kävelemästä vaikka ehkä se olisi tulkittu herrasmiesmäiseksi tai ritarilliseksi mikäli Azure itse halusi. Kuitenkin, oli demoni vielä valmis kantamaan tyttöä, mikäli tuo sitä pyytäisi tai tilanne niin surkealta näytti. Yllättäen Azure kuitenkin esitti kysymyksen, jota demoni ei ollut osannut odottaa. Sokea pyysi Sethosia saattamaan itsensä metsän reunalle, mikäli miehellä ei muita suunnitelmia ollut. Oranssi katse tuijotti hetken häkeltyneenä sokeaa, kunnes demoni kävi naurahtamaan kuivasti, lähes olemattomasti. Tällä tytöllä riitti näemmä kärsivällisyyttä.
Eipä minulla ole ollut mitään suunnitelmia muutamaan sataan vuoteen Demoni kävi vastamaan näin epäsuoran myönteisesti, lähtien kävelemään Azuren tahtiin kohti metsän reunaa.

Matkan aikana kaksikko kävi keskustelemaan niitä näitä, Azuren lähinnä kysellessä ja Sethosin vastaillessa, esittäen vastakysymyksiä silloin tällöin. Ei ollut demonin tapaista alkaa kyselemään niitä näiltä keneltäkään, ellei sitten halunnut muita ärsyttää kysymyksillään. Kuitenkin, Sethos oli kiltisti matkan ajan ja koitti parhaansa mukaan välttää liian ilkeää kommentointia.

Matka kuitenkin lähestyi loppuaan, askeleen muuttuessa verkkaisemmaksi, kunnes kulku pysähtyi kokonaan. Kirkkaan oranssi katse kääntyi hitaasti sokean puoleen, vain kohdatakseen tuon alakuloisenoloisen hymyn. Sethos jäi odottelemaan, että Azure toivottaisi hyvät jatkot ja poistuisi hyvästien kera takaisin kaupunkiin, omiensa pariin. Sethoshan ei hyvästejä heittäisi, sillä se ei jälleen kuulunut hänen tapoihinsa.
Kuitenkin, Azure kävi jokseenkin varoen aloittamaan lauseen. Nimeään kysyttäessä, demoni kävi hymähtämään kysyvästi ja odotti, mitä sokealla mahdollisesti oli vielä mielellään. Toivottavasti tuo ei toivonut tehdä sopimusta demonin kanssa jotta saisi näkönsä takaisin, tai vastaavaa. Sethos oli luokiteltavissa demoniksi, mutta ei sellaiseksi, mitä yleisimmät. Hän oli unidemoni, painajaispaimen, ei sopimusten tekijä ja toiveiden täyttäjä!
Azuren pyyntö oli kuitenkin mitä odottamattomin. Demoni meni täysin hiljaiseksi, tietämättä mitä tuohon nyt sitten vastata. Sokea halusi tavata hänet uudestaan? Oliko noin nätti tyttö tai no, ihmiseksi nätti muka niin yksinäinen, että halusi uudestaan nähdä satunnaisesti metsässä tapaamansa erakon?
Sethos oli hetken hiljaa, täysin lukossa, miettien mitä tuohon nyt vastata. Oliko hänellä muka syytä kieltäytyä? Oliko hänellä muka parempaa tekemistä? Ei, ei todellakaan. Ja valehtelu ei kuulunut hänen tapoihinsa.
Jos muka jaksat vaivautua tänne asti piskisi kanssa, niin enpä minä vastaan voi pistää Sethos vastasi lopulta hetken hiljaisuuden jälkeen, myöntyen näin sovittuun kellon aikaan, paikkaan ja päivään. Mitä muutakaan hän tekisi silloin? Ei mitään.
Mutta en olisi yllättynyt, vaikka jättäisitkin tulematta Demoni lisäsi, tuoden merkille, ettei oikeastaan siitä suuttuisi, masentuisi tai pettyisi, jos Azure ei tulisikaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 25 Kesä 2013, 20:30

"'Jos muka jaksat'", Azure naurahti hivenen huvittuneesti, "miksen jaksaisi?" Vaaleaverikkö hymyili vähän hämmentyneenä, mutta ei antanut toisen pessimistisen asenteen häiritä itseään sen enempää. Eikä toinen olisi kuulemma yllättynyt, vaikka hän jättäisikin tulematta. Jo oli siinäkin heppu.

"Miksi muka jättäisin tulematta, jos olen itse ehdottanut?" Hän kysyi, ja oli nyt aivan varma, että tulisi paikalle seuraavana sunnuntaina. "Kunhan vain muistat itse ilmestyä paikalle." Blondi hiljeni hetkeksi ja hieroi niskaansa. "Mutta nyt minun täytyy todellakin sanoa, että 'ensi kertaan'. Oli mukava tavata, Sethos." Hän heilautti kättään toiselle, kääntyen lopulta palaamaan kaupunkia kohti.

//Ihan mini viimenen viesti omalta osaltani .w.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Kesä 2013, 21:12

Azure tuntui suhtautuvan huumorilla demonin lotkautuksen tapaamisen perumisesta, käyden samalla kyseenalaistamaan, miksei hän muka tulisi paikalle, kun itse oli ehdottanut uutta tapaamista. Hyvä kysymys sinällään, mutta Sethos ei vastannut mitään. Kuitenkin, ehkä pieni vaistonvarainen hälytyskello soitti moisten sopimusten suhteen, ties vaikka Azure vain käytti tapaamista ja itseään syöttinä, saattaakseen demonin ansaan. Ehkä sokea palaisikin kera tapporyhmän, vain ollakseen kunnon kansalainen näin ihmiseksi ajateltuna ja hankkiutuisi oman parhaan panoksensa mukaan eroon friikeistä.
Demoni ei vastannut mitään sokean kysymyksiin, tyytyi vain hymähtämään pienesti, jokseenkin myöntelevästi tuon sanoihin. Ehkä hän oli vain vainoharhainen.

Ensi kertaan Demoni kävi lopulta toistamaan sokean perässä ja nyökkäsi tuolle vaikkei Azure sitä nähnytkään samalla kun tyttö lähti lopulta taittamaan matkaa takaisin metsänreunalta kylään. Outo tapaus Mutta ehkä Sethos pitkin oudoista tapauksista. Hän oli jo luvannut, joten hän myös aikoi ilmestyä ensi sunnuntaina, kuten oli sovittu. Siihen asti Demonin piti vain keksiä jotain tekemistä.


// ei se mitään o3o Eiköhän se ollut tässä sitten. SEURAAVA PELI! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron