Kirjoittaja Forte » 08 Heinä 2013, 00:22
Oli kaksi asiaa, mihin Darion ei koskaan sotkeentunut; kolmiodraamat ja politiikka. Se, että pääsi linnan muurien sisäpuolelle, edes käymään ja soittamaan jotain lallatusta, saattoi muuttaa niin paljon, eikä pelkästään omaa elämää. Mitä Darion oli kuullut (luultavasti tosin vain huhuja), palatsi oli salaisuuksien ja juonittelujen tyysija, johon sotkeutuessaan, saattoi sotkeutua isoihin, poliittisiin kuvioihin sekä kolmiodraamoihin. Ajatus ei suoraan sanottuna miellyttänyt yhtään. Darion oli äärimmäisen simppeli puolidemoni, hän teki kaunista taidetta, myi sitä ja aloitti alusta. Hänen älynsä ei riittänyt juonitteluihin. Siksi pelkästään ajatus siitä, että pääsi tassuttelemaan linnan, sai puolidemonin varuilleen. Voisiko hän todella menettää päänsä? Ihan varmasti, kuningasparilla oli kuitenkin ylin valta, sikäli mikäli Darion asioista tiesi. Kai he halutessaan saisivat lahdata kenet vain. Toisaalta, Darion oli myös hyvin harmiton. Jos kerta Perian oli jäänyt henkiin palatsissa, ehkä yksi sininen puolidemoni kestäisi pari minuuttia. Sitten hän palaisi vain normaaliin elämäänsä, luultavasti harppua köyhempänä.
"No voimme tehdä pelistä tasapuolisen ja soittaa molemmat tätä harppua, kerta kummallakaan ei ole siihen lahjoja."
Darion ei tiennyt, miksi oli edes sanonut mitään, antaakseen Perianille tasoitusta. Ehkei hän ollut kovin hyvä olemaan itsekäs.
Ajatus oli edelleen kiinnostava, varsinkin, kun Perian myönsi, ettei kuningatar tuomarina ollut paras vaihtoehto. Silti, koska puolidemonilla ei tästä elämän osa-alueesta ollut mitään tietoa, Perian saisi päättää tuomarin, vaikka se olisikin sitten satyyrin paras ystävä ja elämän rakkaus ja ties mitä, että tämä varmasti voittaisi. Darion nosti käsiään hiukan alistuvasti.
"Hyvä on, tunnet selvästi palatsin tavat paremmin, joten päätä sinä. Suostun soittamaan kenen edessä vain."
Kuningatar menisi ehkä juuri ja juuri, mutta Darion epäili, että saattaisi pyörtyä, jos joutuisi soittamaan myös kuninkaalle. Aatelisissa oli sitä jotain, mikä sai kansan polvilleen, vaikka he olivat ihan samaa lihaa ja verta kuin muutkin. Joku vain oli joskus päättänyt, että kun on kruunu, on todella hyvä.
// Vaikuttaa hyvältä, juoni tihenee kivasti ^^ //