Iriador myhisi itsekseen. Tavallisesti hän piilotteli hihoissaan piiloteriä, joilla sai tapettua uhrinsa nopeasti yhdellä pistolla, jos oli tarve. Nyt hänellä ei kuitenkaan kyseisiä aseita mukanaan ollut, ja vaikka olisi ollut, eivät ne olisi olleet niin piilossa, kun punapäällä ei paitoja yllänsä ollut.
Nuorukainen ei kuitenkaan ehtinyt kommentoida monarkin sanoihin mitään, kun tunsi paljaalle alavatsalleen painautuneen tikarin terän, samaan aikaan päästäen hiljaisen ynähdyksen Aranin tarratessa kiinni hänen hiuksistaan. Punapään oli turha yrittää karkuun, mutta ei hän liiemmin tahtonut ympäriinsä hyöriäkään tiedostaessaan sen tosiasian, että kuninkaalla oli teräase kädessään. Tosin, miksi Aran hänet tappaisi? Suuremman tyydytyksen mies sai varmasti siitä tosiseikasta, että sai härnättyä kenraaliaan punapäisen sotilaan avulla, kun tuo oli vielä elävien kirjoissa ja edes jollain asteella tärkeä Dariukselle. Tästäkin seikasta huolimatta, monarkin teko sai nuoremman sykkeen nousemaan.
Aranin nojautuessa lähemmäs, punapää hymähti, On olemassa muitakin tapoja puolustaa itseään, kuin pelkästään aseilla, Iriador totesi, kuunnellen kun monarkin saappaat lensivät jonnekin lattialle tuon jaloista, Mutta mitäpä sinä siitä tietäisit. Haltiakuningas kävi kuitenkin huomauttamaan kuinka Iriadorin tulisi kantaa aina asetta mukanaan ja kuinka kyseinen käsky pitäisi laittaa voimaan heti. Käden irrottaessa hiuksista, saattoi korkeahaltia heilauttaa päätänsä pienesti. Toinen nuoremman kulmista nousi kuitenkin kysyvästi ylös, kun Aran tarrasi hänen ranteestaan kiinni, pian ojentaen aikaisemmin pitelemänsä tikarinsa Iriadorin käteen.
Monarkin irrottaessa otteensa niin punapään kädestä, kuin tikaristakin, saattoi sokea pyöritellä kiusallaan teräasetta kädessään pelkäksi taidonnäytteeksi siitä, että ase pysyi kyllä hänenkin kädessään, vaikkei näköaisti ollutkaan enää tallella. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Iriador leikki tikarilla kuin lapsi lelulla, tekemättä aseella lainkaan hallaa itselleen. Iriadoria häiritsi kuitenkin se fakta, että tikari oli nyt hänellä sen jälkeen, mitä hän oli salamurhasta vihjannut Aranille. Jos korkeahaltia olisi ollut petturi omilleen, olisi hän tietenkin survonut aseen kuninkaan rintaan suurella antaumuksella sillä samalla sekunnilla mutta näin ei kuitenkaan ollut. Eikä Iriador tahtonut itselleen ylimääräisiä ongelmia. Ja kuningaskin sen jo epäilemättä tiesi.
Nuoremman punainen aura kävi kuitenkin värjäämään sängyn lakanoita, Iriadorin nojautuessa nyt enemmän Aranin puoleen, kun hän saattoi ympäristönsä hahmottaa selkeämmin. Samaan aikaan tikarin kärki lähti vuorostaan liukumaan hitaasti ja varovasti pitkin kultakutrin sisäreideltä, vain mitättömiä senttejä herkimpien alueiden vierestä aina toisen lantiolle.
Mitäpä jos Teidän korkea-arvoisuutenne riisuisikin ensimmäisenä, yllättävän kujeileva ääni totesi, tikarin kärjen jatkaessa matkaansa toisen vatsaa ja rintakehää pitkin kaulalle saakka josta se lyötiin yllättäen säälimättä ja hyvin aggressiivisella latauksella vain hieman kuninkaan pään viereen seinään törröttämään ja jätettiin niille sijoilleen. Lievän aggressiivisuuden ja pienen himon iskeä teräaseella päin Arania saattoi lukea Iriadorin kasvoilta, mistä syystä sotilas hankkiutuikin eroon tikarista kädessään ja vetäytyi kultakutrista kauemmas tyynnyttelemään kiihtymystään.