Drinking all day|| Dakum

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Niehku » 16 Kesä 2013, 20:58

Nadale Arthendálion

Rin katuikin heti mitä oli päästänyt suustaan. Vetikin siitä oikean shown. Nadale katsoi hiljaa pyöreillä smaragdin vihreillä silmillään miestä. Ehkä hänen ei kannata mennä ravistelemaan tätä hartioista ja selittämään, ettei tässä mitään hätää ole. Jotenkin Nadale ei voinut uskoa miestä demoniksi tai edes puolikkaaksi. Sisimmissään tuo vaikutti kiltiltä, vaikkakin varasti, muttei ollut täysin tunteeton. Lopulta Rin lähti tynnyriltä purkamaan tunnettaan ja Nadale seisoi yhä paikoillaan, odottaen rauhallisesti, vaikka tämän syke ei edelleenkään ollut missään normaaliluvuissa. Hän oli utelias. Mikä teki Rinristä demonin? Oliko se pelkkä väkivaltaisuus ja helposti suuttuneisuus? Rin osasi kuitenkin käsitellä asioita sen jälkeen, tarvittaessa kiittää ja pahoitella. Haltia kallisti hiukan päätään. Punasteliko mies? Ei olisi tarvis. Ei hänen seurassaan.

Toisaalta Rin oli oikeassa. Etsintä kuulutettuna kannatti pysyä matalassa profiilissa. Mutta tuo voima toisi hyvän lisäyksen miehistöön. Mies hakkasi kätensä pahasti seinään, tuo luonnenpiire oli todellakin kyllä harmillinen. Mutta jos se johtui demonisuudesta, minkä Rin sille mahtoi? Tuskin hän haluaisi olla puolet mitään. Jotenkin Nadale tunsi sääliä miestä kohtaan, mutta samalla hiukan pelkoakin. Rin oli varmasti tottunut siihen, että häntä pelättiin ja vihattiin. Ei Nadale pelännyt sitä mitä Rin on, hän pelkäsi, ettei tuo pystyisi hillitsemään koskaan tuon paremmin väkivaltaisuuttaan.
Kapteeni ravisti ajatukset mielestään ja meni Rinrin luo.
"Siitä vuotaa yhä verta. Anna minä autan." nainen sanoi rauhallisesti ja tarttui miehen käteen ja vetäisi roikkuvan huivin lanteiltaan ja alkoi sitä sitoa käden ympärille, jotta veri tyrehtyisi.
"Rauhoitu. Ymmärrän kyllä sinua, ei sinun tarvitse mitään pahoitella." Nadale lisäsi toivoen, että mies rauhoittuisi viimein tuosta väärinkäsityksestä.

//Hihihhi, no ei se mitään! Tästä tuli hyvä juttu ;D Niin, tämä alkaa käydä kyllä jännittäväksi ;3//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 16 Kesä 2013, 21:28

Rin

Mies tunsi, kuinka nainen tarttui hänen käteensä ja alkoi kääriä huvilla sitä. "Ei..." Rin oli yrittämässä väittää vastaan, mutta lopulta luopui aikeistaan. Hän kuunteli hiljaa naista, kyllä hän sen itsekkin tiesi. Hän oli todellakin rauhaton ja hermostui tuollaisista asioista. "SE on luonnollista, ärsyynnyn ja hätäännyn pikkuasioista. Se on vika minussa." Rin naurahti ja irvisti, kun käteen otti pieni särky. Hän katsoi kuinka niasen hennon näköiset kädet sitoivat lopulta hänen kätensä. "Kiitosta vaan..." Mies sylkäisi sanan ulos ja käänsi katseensa pois, kuitenkin laskien toisen ehjän kätensä sidotun pälle ja hieman hieroen sitä. Hän kuitenkin äkisti naurahti jotenkin tukahtuneesti. "Ymmärrät minua?? Miten niin ymmärrät? Kuka minua ymmärtää?" Juuri niin, hän oli yksin vihattu ja pelätty. Häntä ei tulisi lähestyä. Pysykää kaikki poissa. Poissa, jotta teihin ei sattusi! Rinrin kasvot vääntyivät tuskaiseen ilmeeseen. "Olen haltian ja demonin jälkeläinen. Mielialani vaihtelevat ja heilahtelevat laidasta laitaan. Pian voin olla jokin, jota et koskaan olisi halunnutkaan nädhä tai tavata." Rin mutisi ja hänen kätensä tärisi.

Hän puri hammasta. Hän vihasi mieleisteliöitä. Nadaleko muka ymmärsi häntä? Niinkö nainen väitti? Hah! Älä viitsi vitsailla. "Minua ei ole kukaan ymmärtänyt elämäni aikana. Ei äitini, ei se saatanan kapteeni, ei kukaan. Siksi olen se mikä olen nyt." Mies sanoi vakavalla äänellä. Hänen itsehillintänsä oli todellakin haurasta.
Hän naurahti pari kertaa ajatukselle, mutta kuitenkin vakavoituen ja yritti pitää mielensä hallittuna. "Todellakin, olisihan sen varmasti mukavaa saada minunlaiseni miehistöön, vai mitä? Niinhän juuri ajatteli, mutta luonne on ongelma, vai mitä? Mies kysyi ja hänen syvänsiniset tuijottivat naista, aivan kuin katse olisi voinut porautua tuonne sielun sokkeloihin. "Sanon erään asia, en pidä mielisteliöistä, ne saavat sappeni kiehumaan, mutta en vain voi sille mitään." Rin mutisi ja puristi haavoittuneen kätensä nyrkkiin. Hän oli yksin. Kuka häntä kaipaisi, jos hän kuolisi? Kuka muka olisi odottamassa, kaipaamassa. Kuka häntä tarvitsisi, tälläistä mielipuolta?

Katse takaisin naiseen. "Nadale... Jos luulet, etten muka ole demonia lähelläkään, olet pahasti väärässä. Minä olen hirviö." Mies pianotti sanaa hirviö. Hän käänsi päänsä pois. "Kiitos siitä kuitenkin, että.... Yriti ainakin ymmärtää minua, mutta harva minusta on mitään ymmärtänyt, paitsi sen, että ovat oppineet pysymään poissa. Parin menetetyn raajan kanssa." Rin naurahti ja näytti hetkellisesti siltä, että olisi voinut kuristaa itsensä. NOpein liikkein hän otti naisen kädestä kiinni. Sitä hän koski. Niin hauras ja niin pieni. Pehmeä ja hento, miten tälläisellä voisi muka taistella. Väittää vastaan miehistölle, jossa oli paljon karskimpia miehiä? Rinrin katseessa oli jotakin, jota ei ehkä ihan heti voinut tulkita. "Sinulla on pienet kädet.... Jotenkin...." Loppua ei sitten ikinä tullutkaan, hän ei lukenut naisen ajatuksia, yksityisyyttä ajatellen, mutta joskus sitä tuli vain huomaamattaan lukemaan sellaista, mitä ei ehkä olisi saanut.

//Jepulis, annetaan kaksikon kypsyä nyt ihan rauhassa ja katsotaan mihin menee :3
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 17 Kesä 2013, 20:10

Nadale Arthendálion

Haltia ei antanut miehen karata minnekään kesken avun antamisen. Pian huivi oli tiukasti paikoillaan ja Nadale toivoi, että se siinä kestäisikin vielä jonkin aikaa. Rin ei suinkaan rauhoittunut, vaan päinvastoin; hurjistui entisestään. Kapteeni ei voinut muuta kuin olla tyyni ja rauhallinen, seurata tätä tilannetta. Seurata sitä, kuinka joku voi ollakin niin ristiriitainen itsensä kanssa. Ehkä tämä teki hyvää miehelle. Se, että joku kuunteli tätä, vaikkei omasta mielestään uskonut naisen tajuavan mistään mitään, ymmärtävän häntä ja hänen tunteitaan. Nadale päätti siis odottaa, antoi toisen tuoda suustaan mitä ikinä mielensä teki. Miksi nainen edes teki näin? Eihän hän tiennyt Rinristä juuri mitään. Oli vaikea erottaa miehen äänestä, halusiko tämä oikeasti seuraa vai sittenkin olla itsesäälissään? Nadalesta tuntui, että sanoi ja tai ajatteli mitä tahansa, toinen ei ollut siihen tyytyväinen.

Haltia oli edelleen rauhallinen, eikä pelännyt tippaakaan miestä. Tämä antoi miehen tarttua käteensä.
"Joko lopetit?" nainen kysyi pehmellä äänensävyllä.
"Toisaalta, miksi edes kertoisin sinulle jotain, kun aina epäilet sanojani. Tartut käteen, luet minut ja sen perusteella sanot minusta mitä sanot." Nadale sanoi vähän pettyneellä äänensävyllä, muttei tehnyt elettäkään liikkuakseen.
"Mistä sinä tiedät, etten ymmärtäisi sinua? Mistä tiedät, mitä olen elämäni aikana kokenut? Älä ajattele kaikista samalla tavalla." hän sanoi vahvasti, mutta loppu lauseesta tulikin miltei kuiskaten. Myös Nadale oli jäänyt lapsena yksin. Hän joutui pärjäävään yksin sen jälkeen monta vuotta, ennen kuin tapasi siskonsa, jonka luuli olevan kuollut. Jos Nadale olisi tässä asemassa Rin, hän ei suinkaan niskuroisi melkein jokaisesta asiasta, vaan ottaisi kaiken irti Nadalesta, joka sentään yritti tätä kuunnella, yritti ymmärtää tätä. Hän ei mielestellyt. Miksi torjuta pois kenties se vähäinen apu, jota tarjottiin?

Katse tavoitti Rinrin jälleen.
"Ole hirviö, ole enkeli. Ole ihan mitä tahansa. Olisikin aika tylsää elää maailmassa, jossa asuisi vain yhtä lajia, yhden luonteen ja yhden ulkönäön kanssa." Nadale sanoi. Hän ehkä kuulosti tymänrohkealta, muttei todellakaan sitä ollut. Tämä tarkasteli miehen kättä, joka oli tarttunut hänen omaansa. ...Jotenkin mitä? Halusiko toinen repiä naisen käden irti? Mikä siinä niin kiehtoi?

//Oorraidi :)//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 18 Kesä 2013, 09:36

Rin

Mies ei kylpenyt itsesäälissä, hän vihaisi sellaista, vaikka sattui sitä hyvin harvoin harrastamaan. Eikä se ollut edes harrastamista, vaan mustelemista menneestä, joka sai hänet vihaiselle päälle.
Hän pästi lopulta naisen kädestä irti. Mies nousi lopulta ylös ja katseli ympärilleen. Hän näki äkisti, että kapaskasta oli tullut pari miehistön miestä katsomaan, milloin kapteeni soisi tulla itse sisälle hieman juomaan. Rin käänsi katseensa takaisin Nadaleen, joka tuijotti häntä noilla suloisilla naisen silmillään. Naiset. Rin ajatteli ja pyöräytti silmiään turhautumiseensa asti. "Kerron sinulle yhden asia, vaikka et pelkää minua, en sellainen miksi minua ehkä sisimmäsäsi luulet." Rin sanoi lähes kuiskaen. Merirosvo laski katseensa maahan ja katsoi kätään, jossa oli naisen sitoma huivi, joka hieman punersi hänen omasta verestään. Vertapa se olikin, kaunista punaista verta. Hnä tiesi kuinka kaunista veri voikin olla. Se oli hänelle niin tuttu asia tässä maailmassa, ettei hän voinut olla haluamatta nähdä sitä lisää.

RIn kääntyi takaisin Nadalen puoleen. "Ehkä sinun kannattaisi mennä takaisin miehistösi luo... Taidan olla vain tiellä. Vien vain aikaasi." Rin sanoi kylmän kuuloisesti, vaikka oikeasti hän saattoi kaivata hyvin vähän kunnon merirosvojen seuraa. Jos nuo nyt mitään sinne päin olivatkaan. Mies mietti hetken, ennen kuin päästi sen suusta kirkas simäisenä. "Kun minä sen vanhan miehistön tapan ja niiden surkeat miehistöt, ottaisitko minut miehistöösi. Tiedän, että luonteeni on hieman mutkikas, mutta olisi mukavaa taas päästä vesille." Rin totesi ja näytti hieman hymyilevänkin, pitkästä aikaa taas, hän hymyili. Mies näytti hetkellisesti pelottomalta ja lempeältä, mutta sama yrmeä ilme tuli taas takaisin. Jos vain katse voisi tappa, olisi mies jo tappanut monta, ties kuinka monta, pelkällä katseellaan.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 29 Kesä 2013, 18:12

Nadale Arthendálion

Kapakasta kurkistivat kokki sekä kakkosmies katsoen heidän kapteeniaan ja sitten Riniä. He keskustelivat jotain hetken ja jäivätkin sitten norkoilemaan kapakan oven karmille nojaamaan. Ilmeisesti heillä oli asiaa Nadalelle. Myös Rin huomasi miehet. Nainen kohotti hiukan kulmiaan miehen sanoille, mutta tyytyi vain nyökkäämään tuolle 'yhdelle asialle'. Mitähän tuohonkin voisi edes sanoa.

Haltia oli samaa mieltä Rinin kanssa, ehkä hänen todellakin olisi jo aika mennä miehistönsä luokse. Niinpä tuo ehti tosin ottaa vain pari askelta ovea kohti, kun mies kuitenkin halusi vielä sanoa jotain. Epäluuloisena Nadale katsoi Riniä olkapäänsä yli.
"Jaa-a... Se riippuu siitä, voitko alistua naisen alamaisuuteen." hän sanoi virnuillen ja kääntyi nyt kokonaan Rinin puoleen.
"...Se kun tuntuu olevan monelle miehelle niin vastenmielinen asia. Mutta jos todellakin olet kiinnostunut, mietin asiaa ja katsotaan koe-aikaa myöhemmin." Nadale sanoi ja kääntyi sitten kävelläkseen kapakalle. Nadalen kaltainen kapteeni ottaa uuden mahdollisen seilorinsa joukkoonsa aina vasta tietyn koe-ajan jälkeen. Se käsittää monia päiviä tai kuukausia, joiden aikana kapteeni arvioi uutta tulokasta ja ilmoittaa päätöksensä kun on varma siitä. Jonkun kanssa siihen menee vain kuukausi, jonkun taas puoli vuotta, se riippuu täysin tulokkaan luonteesta, asenteesta, taidoista ja ennen kaikkea; luotettavuudesta.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 30 Kesä 2013, 12:17

Rin

Rin katsoi ja kuunteli hiljaa. Hän naurahti sitten. "Ei siinä mitään, tulee vain vaihtelua kapteenin sukupuolenkanssa. En ole koskaan ennen ollut naisen alaisena, mutta mukavaa sitä olisi koettaa. Sillä minusta olet hyvä kapteeni." Rin totesi, mutta käänsi sitten katseensa pois naisesta. Nadale myöntyi hänen ajatukseensa ja varoitteli koe-ajasta. Rinri nyökkäsi siihen ja otti äkisti kiinni naisen ranteesta. Hän tajunnut miksi teki niin, mutta päästi yhtä nopeasti irti ja hyppäsi nopeasti muurin päälle. "Sori. Refleksi. En tiedä miksi." Rin mutisi ja pörrötti valkoisia hiuksiaan. Hänen silmänsä tuijottivat hiljaa naista. "Hei. Tule illalla tänne, jos on aikaa... Haluaisin keskustella kanssasi enemmän." Rinri sanoi ja hänen äänen sävynsä oli salaperäinen ja arvelluttava, mutta mitenkään uhkavaa se ei ollut. Hän vilkaisi mihistön kahteen mieheen. Mies istahti muurille ja virnisti sitten Nadalelle. "Odotan täällä illalla, jos laivasi päästää sinut tulemaan, tule." Rin sanoi. Ei käskevällä äänellä, se oli enemmänkin neutraali äänensä sävy, joka ei paljastanut vielä mitään. Rinrin katse oli suunnattu nyt ainoastaan naiselle. Hänen kiinnostuksensa oli herännyt tähän naiseen. Hän ei ymmärtänyt asioita, mutta halusi selvittää mikä tuo ilmiö hänen mielessään häiritsi.

Leveä hymy ja mies kallistui taakse, aivan kuin kaatuen selälleen hän katosi muurin toiselle puolelle. Hiljainen tömähdys kertoi, että mies ei ainakkaan selälleen pudonnut vaan voltilla tasajaloilleen. "Minä odotan!" Rinri huusi ja hyppäsi sitten katolle ja lähti siitä hetken tuijotuksen jälkeen hyppimään katoilta katolle.
Päivä kävi nopeasti ja aurinko tahtoi lähteä jo nukkumaan. Merirosvon syvänsiniset silmät saivat viimeiset auringon säteet silmiinsä, jotka tekivät merensyvänsinisistä silmistä eläväisemmät kuin koskaan. Aivan kuin silmissä olisi aallokkoa. Rinri istui samalla muurilla, missä hän oli sitten kadonnutkin lopulta. Hän odotti, mutta aika kävi eikä naista näkynyt. Ei hän varmaan tule. Rin mietti ja hänen katseensä painui alas. Hän nosti kätensä ylös kohti sydäntään. Hän sulki silmänsä. Sydämmen lyönnit olivat rauhallisia, mutta kuitenkin mikä tämä häiritsevä tunne oli? Vihaako? Ei. Pettymystä ehkä? Oliko hän pettynyt? Merirosvo huokaisi ja avasi silmänsä, hän asettui makuulleen muurin päälle ja sulki hetkeksi taas silmänsä, eihän tässä mitään vikaa ollut viettää yö tässä. Jokin taas vaivasi häntä ja sai turhamaisuuden taas pintaan, äkkisti kuitenkin hän tunsi jonkun hengityksen ja avasi räjähtäen silmänsä. Mies, kasvot huivin alla oli hänen luokseen tullut miekka töröllä. "Äsh!" Merirosvo ehti sanoa, kun hän veti kätensä muuriin ja nosti voimallaan muun kehonsa ylös taivaisiin, jolloin hyökkäävä miekka iskeytyi muuriin.

"Taasko yksi?" Rin kysyi ja veti miekkansa, jonka hän sitten halkaisi ja irroitti kaksi vasemman käden miekkaan. Mies ei jäänyt rupattelemaan, vaan hyökkäsi uudemman kerran. Rin vastasi hyökkäykseen ja iski molemmat miekkansa miehen miekkaa vasten. Toinen kaatui muurin päälle, mutta nousi uudestaan. Rinri otti ponnistus alustaa ja hyppäsi. Hän veti miekat suojakseen ja iski sitten kaikella voimallaan mieheen päöiv, tuo onnistu väistää ja muuri rikkoutui. Siinä mihin hän oli juuri iskenyt oli nyt suuri aukko. Rinri tuijotti miestä. "Kuka heistä sinut lähetti? Kotherko?" Rinri huusi, mutta mies hymyili. "Ihme, että et tunne minua." Silloin demonin puolikaan mieli musteni, sumeni ja vajosi. "Kurja!" Rin huusi ja hyökkäsi täydellä teholla. Hän ei nähnyt kuin toisen kuolemaa. Hän mursi toisen miekan ja iski nyrkillään tuon kallon paloiksi. Veri roiskahti pimeiksi menneisiin ikkunoihin ja päätön ruumis lösähti maahan.
Merirosvo huohatti ja tuijotti sitten käsiään. Verta joka puolella, hänen huultaan nyki ja hnä alkoi nauramaan. Huuluuden kuuloista nauruaan. Yksi taas toisella puolen. Enää kahdeksan. Enää kahdeksan. "Olit ärsyttävä tyyppi Tahael" mies sanoi ja sylkäisi ruumiin päälle, hänen päälleen oli roikunut verta ja hän heitti ruumiin kauemmas, jotta sitä ei nähtäisi. Hän siirsi sitä vielä ja katsoi sitten veri vanaa, minkä se oli aiheuttanut.

Rin istahti takaisin rikkiinäiselle muurille ja pyyhkäisi verta miekoistaan, liitti ne yhteen ja laittoi takaisin paikoilleen selkäänsä. Nyt oli vain ajan kysymys, tulisiko Nadale, vai ei ja miten hän muka selittäisi, miksi tämä paikka oli täynnä verta ja löhkäsi kuolemalta. Hänkin oli yltä päältä siinä.

//Noin, vähän actionia :) Ja oletin sit, et Nadale tosiaan tulee paikalle.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 03 Heinä 2013, 21:58

Nadale Arthendálion

Vai nyt Nadale todettiinkin hyväksi kapteeniksi? Nainen hymähti itsekseen. Oliko tämä nyt sitä niin kutsuttua mielistelyä vai oliko Rin tosissaan? Mutta oli miten oli, kokemusta mies ainakin saisi naisen alaisena. Jälleen valkotukkaisella miehellä oli jotain kiinnostusta haltian käteen, mutta pahoitteli tapahtunutta. Ehkä nainen saisi vielä selville 'refleksin' todellisen syyn. Haltia oli nyt kääntynyt sittenkin kokonaan mieheen päin, hyljäten vielä hetkeksi Braxin ja Leon. Rin ehdotti, että kaksikko tapaisi vielä tänään myöhemmin illalla. Se oli yllätys Nadalelle. Tosiaankaan Rinrillä tuskin olisi pahat mielessä ja koska tämän äänensävy oli sen verran salaperäinen, uteliaana persoonana ei nainen voinut kieltäytyä.
"Selvä, minä tulen. Tuskin lähdemme vielä tänään minnekään liikkeelle merelle." hän vastasi nopean nyökkäyksen kera. Halusiko Rin keskustella kenties lisää mahdolliseen tulevaan työhönsä liittyen vai jotain vallan muuta? Mies ei paljastanut puheenaiheestaan mitään, ehkä myös sen takia, että tiesi Nadalen olevan utelias, näin hän saisi haltian tulemaan paikalle. Nadale virnisti itsekseen, jännittävää.

Rin huusi vielä odottavansa juostessaan matkoihinsa, Nadale vilkaisi olkansa yli kävellessään pois päin heilauttaen kättään, vaikkei Rin sitä välttämättä näkisi. Viimein Brax ja Leo näkivät kapteenin edessään.
"Eikös tuo ollut se sama mies, joka rettelöitsi sisällä?" Brax kysyi naiselta.
"Oli, oli. Saatte ehkä hänestä seuraa laivalle..." Nadale sanoi virnuillen ja nojasi kädellään kapakan seinään. Brax henkäisi tupakkansa savut väärään paikkaan sisäänsä ja siitä johtuen sai yskänpuuskan. Leo katsoi Nadalea silmät pyöreinä.
"Oletko varma? Ei hänellä kestä pinna." Leo kysyi kurtistaen hieman kulmiaan.
"Koe-ajalle totta kai otan. Hän saa luvan opetella hillitsemään luonnettaan tai elämä matruusina jatkuu jälleen. Rin on hyvin taidokas taistelemaan ja vahva, joten miksemme edes kokeilisi?" kapteeni perusteli.
"Kummallista, että tuon äskeisen jälkeen hän halajaa samojen tyyppien kanssa laivaan." Brax totesi saatuaan hengityksen kulkemaan jälleen normaalisti. Leo nyökkäsi.
"Noh, katsellaan pois. Sinähän sen loppujen lopuksi päätät." kakkosmies tuumasi painaen kätensä kapteenin olkapäälle.

Pian kapteenin tulon kapakan eteen koko Celaberex'n miehistö vaappui takaisin kohti laivaansa. Nadale siivoili omassa hytissään, sillä hän oli tuumaillut laivan lipuvan huomenna vesille ja sitä ennen asioita pitäisi hoitaa laivassa niin myös kaupungissa. Hän katsahti ikkunasta ja näki ilta-auringon taittavan oranssinpunaiset säteensä kaupunkiin saaden ne värjäytymään. Niinpä kapteeni huikkasi Leolle aikeensa ennen kuin tämän saappaat kolahtivat sataman kivetyksiin. Leonardo kyllä huolehtisi laivasta hänen poissa ollessaan. Nadale suunnisti siihen samaan kapakkaan, jossa he olivat olleet aikaisemmin päivällä. Kaduilla vilinä koostui lähinnä juurikin näistä illanviettäjistä, joitten lomasta haltia puikkelehti näppärästi.

Lopulta haltia saapui kapakan luo, muttei mennytkään sisälle vaan katseli sen ympäristöä, kunnes tämä erotti maassa verta ja tarkemmin katsottuna sitähän oli myös muualla muurilla. Muurin päällä istui kuitenkin itse henkilö, jota nainen oli tullut tapaamaan. Ilmeisesti paikalla oli ollut taistelu, mutta Rin näytti olevan ainakin suhkot kunnossa, ei kai tuo muuten istuskelisi muurilla.
"Minä tulin nyt." Nadale ilmoitti päästyään puhe-etäisyydelle miestä. Hän vilkaisi uudelleen verivanaa.
"Mitä täällä on tapahtunut?" kapteeni kysyi katsoen Riniä.

//Jepulis!//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 04 Heinä 2013, 18:24

Rin

Mies havahtui siihen, kun Nadalen utelias ääni ilmoitti itsestään ja kysymys sitten amuttiin päin ohimoa. "Pikkuisia kalavelkoja. Enää kahdeksan, eikä minun tarvitse enää pitää harmillista profiilia ylläni." Rinri vastasi. Hän hyppäsi alas ja katsoi naista. Nadalen tuoksu, tuon ääni ja kaikki naisessa sai miehen mietiskelemään asioita. "Itse asiassa pyysin sinut alkujaan sillä mielellä, että olisin kysellyt asioita miehistöstäsi ja mahdollisista töistä, mitä minun pitää suorittaa. Kannen kuuraaminen ja tähystäminen ovat liian tuttuja hommia. Pienenä nasikkana kun se oli sitä minun hommaani." Rin totesi. Lopulta hän hiemän pyyhki veri vanan päälle tomua. "Ei kannata seurata tuota vanaa... Saisit vain järkyttävän asian silmiesi eteen... Ei sillä, että uskoisin sinun olevan herkkä nahkainen. Kunhan sanon." Merirosvo sanoi rauhallisella äänellä. "Toinen asiani taas oli, että jos tosiaan pääsen laivastoosi koeajalle. Suosittelen hyvin mielelläni minun kippaamistani mereen... Siis kun minulta menee vähän liiankin nopeasti itsehillintä. Viisi miestä vain kiinni ja kippaatte yli laidan. Kyllä minä sen anteeksi annan ja saan hieman raivota raikkaassa vedessä." Rin ilmoitti virnistäen. Hän muisti, kuinka kapteeni aina pakotti kolme miestä hinaamaan pikku pojan yli laidan ja antoi sitten hänen jäähtyä rauhassa.

Merirosvo kääntyi lopulta naisen puoleen taas uudemman kerran. Hän kun oli hetki sitten tuijotellut verivanaa. "Niin ja... Tuota... " Rin aloitti, mutta se jäi sitten siihen. "En ole mielisteliä, mutta naiseksi ja kapteeniksi vaikutat hyvältä persoonalta. Älä käsitä väärin." Mies pyysi ja kehui. Mitään mielistelyn ripaustakaan puheessa ei ollut. "Milloin aiot laskeutua veden vietäväksi?" Rin kysyi. Hänen katseensa oli poissaoleva. Yleinen yrmeä ilme, kylmällä höystettynä. Mies risti kätensä päänsä taakse ja katseli taivaalle, jossa alkoi hiljalleen tulla näkyviin ne tuhannet tuikkivat tähdet. Tuuli oli lempeän lämmin, mutta se sai taas tämän kaupunkin nurkan löyhkäämään kuolemalta. Liian tutulta hajulta Rinrille.

Hän kuitenkin havahtui johonkin epäilyttävän tunteeseen. Tällä kertaa hän oli valmis. Hän näki jo kaukaa tulevan nuolen, joka osoitti kohti Nadalea. Mies hymähti, otti juoksu askeleella naisen kätensä suojaan ja painoi tuon pään rintaansa vasten. Samalla suojaten itseään miekallaan. Lopulta merirosvo päästi irti ja tuijotti jonnekkin sinne muurin toiselle puolelle. Missä? Missä olet kurja? Rin tuijotti, kun äkisti joku hyökkäsikin takaa. Mitä? Merirosvo ei ehtinyt reagoida, kun puukko oli hänen kaulallaan ja sieltä kurkki karsin näköinen vesillä seilanneen miehen kasvot. Rin ei tunnistanut toista, mutta hämmentynyt hän nyt tällä hetkellä oli. Miehen rumat kasvot kääntyivät kohti naista. "Voi anteeksi, että keskeytin teidän kyyhkyläisten rupattelun, mutta tämä pahan ilman lintu on nyt täyttä pataa. Kuules neitiseni, ole ihan kiltisti siinä, tai katkaisen tämän miekkosesi kaulan ja hän kuolee. Pidetään vähän myöhemmin yhdessä hauskaa." Mies käkätti, kun tuon puukko lähestyi Rinin kaulaa. Merirosvon toinen käsi oli väännetty selän taakse, joten hänen miekkansa oli maassa pudonneena, mutta toinen vapaana.
Hän veti kyynärpäällään miestä vatsaan, mutta haavottui itsekkin hölmönä. Miehen käsi, joka piteli puukkoa hänen kaulaallaan veti viillon hänen kaulaansa. Veri lähti valumaan miehen kaulasta ja tämä piti siitä kiinni. Kurotti nopeasti miekaansa. Jalka kuitenkin esti. Vanhempi mies katsoi nyt naista. "Katso nyt kuinka rakkaasi kuolee... Hehehe... Liikkumatta tai ammun sinutkin kuoliaaksi." Mies sanoi ja osoitti naista heitto tikarilla. "Tämä merisilli saapi valua kuiviin." Mies käkätti. Rinri ei ollut sellainen haltian puolikas, joka piti oman kunniansa loukkaamisesta. "Älä puhu roskaa! En minä mihinkään tälläiseen kuole! Haava on aivan liian pieni!" Mies huusi ja nousi sitten ylös. Hänen demonipuolensa aura vahvistui. Se mitä Nadale näki, ei ehkä ollut kauneinta mitä Rin olisi voinut toivoa, mutta antaa olla. Naisella toki oli varmasti kokemusta kuinka toinen mäsäytettiin tuuskan nuuskaksi yhdellä postkaisulla, tosin. Se oli hieman eri asia, kun oli puoliksi haltia ja demoni. Vanhempi mies oli nyt tajuttomana maassa, ei kuollut mutta tajuttomana. Mahassa hänellä oli iso haava. Johon mies mahdollisesti sitten lopulta kuolisi.

Merirosvo itse huohotti hieman. Hänen raivon puuskahduksensa ja ärtyneisyytensä oli nyt yhdentekevää. Yhdentekevää. Mies sortui polvilleen ja piti kaulastaan kiinni, josta ei sitten millään haluttu tyrehtyä. "ÄÄh! Kaikki menee aina mönkään! Miksi hemmetissä se olen aina minä?" Rin kysyi ja huohotti vielä, ennen kuin sai tasautettua hengityksensä. Hänen katseensa nousi Nadaleen. "Tässä olen... Hirviöksi nimitetty ja rikottu minä..." Mies virnisti veren maku suussaan.

//Hahaha, näin sitä syntyy kun on tylsää... Venähti hieman?
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 05 Heinä 2013, 14:19

Nadale Arthendálion

Rinin vastaus sai Nadalen kallistamaan hivenen päätään. Harmillista profiilia?
"Vai niin... Selvähän se." haltia tuumasi ääneen asettaen kätensä puuskaan. Mies hyppäsi samalle tasolle kuin kapteeni ja pian selvisikin syy naisen tuloon. Nadale nyökkäsi ymmärtäneenä, olihan se selvää ja kävi järkeenkin, että Rin halusi tietää vähän enemmänkin kapteeni Nadalen miehistöstä ja ylipäätään hommista, mitä sen laivan väki harjoitti.
"Valitettavasti joudut kyllä yhä kuuraamaan sitä kantta, kun vuorosi siihen sattuu." Nadale naurahti.
"Mutta se on muiltakin sujunut mukisematta ja sujuvasti kun sitä hommaa ei tarvitse tehdä yksin. Tähystäjä meillä onkin vakiona." hän lisäsi. Mies varoitti verivanan seuraamista, vaikka kyllähän ilman sitäkin Nadale tiesi, mistä vana oli saanut alkunsa. Kuitenkin, Rin ei sanojensa mukaan pitänyt kapteenia prinsessana, mikä oli hyvä asia. Sillä mikään prinsessa Nadale ei tosiaankaan ollut. Rin antoi vihjeen itsensä kippaamisesta mereen, jos tämän pinna ei kestäisi. Toisaalta oli hyvä, että mies myönsi noinkin avoimesti asian ja ilmeisesti tällä oli kokemusta tapahtuneesta ja se oli todettu hyväksi keinoksi. Kapteeni naurahti.
"En ole kyllä koskaan tuollaista tehnyt kenellekään, mutta kerta se on ensimmäinenkin." hän sanoi. Jos miehistöstä joku sattui niskuroimaan, heitettiin hänet tyrmään rauhoittumaan, viholliset taas sidottuna ja painon kanssa lankulle. Nadale ei koskaan käyttänyt väkivaltaista kuritusta miehistöönsä, vaan yleensä kapteenin napakka uhkaus pysäytti oitis mutinat, sillä yksin tyrmässä ei ollut kivaa.
Nadale kohotti kulmiaan kuultuaan Rinrin aloittavan kehuvan lauseensa ujosti, mutta sai sen kuitenkin ulos. Millä tavalla moinen piti sitten käsittää? Kapteeni kuitenkin kiitti vilpittömästi toista. Olihan ehkä miehen onni tuo, kukapa nyt jaksaisikaan täyttä kusipää- kapteenia.
"Hmm, tänään valmisteltiin laivaa lähtöön, joka koittaa huomenna jossain vaiheessa." haltia vastasi miehelle tuon tiedostellessa Celaberexin keinuvaa kyytiä.

"Mitä ihmet-" Nadale aloitti, mutta lause keskeytyi tämän painuessa vasten Rinriä. Pian mies kuitenki laski hämmentyneen haltian otteestaan ja kysyvänä Nadale katsoi toista ja sitten samaa pistettä muurin taakse, jonka takia nainenkaan ei huomannut vieraan miehen tuloa. Nadale katsoi silmät pyöreinä, kun Rinrin taakse oli ilmestynyt vallan tyhjästä -ilmeisesti merirosvo-, joka uhitteli todenteolla. Karskin miehen puheiden perusteella tämä oli myös yksi niistä, joita Rin mielellään päästi hengiltä. Haltia katsoi kulmat uhkaavasti kurtuilla vihollista, muttei uskaltanut tehdä mitään liikkeitä, sillä oikeasti Rin olisi muuten toisen ruumiin seurana. Haltia tiesi, mitä mies tarkoitti hauskanpidolla, mutta naisella oli omat käsityksensä siitä. Nimittäin ainakin Nadalelle se oli hauskanpitoa se, että tämä tappaisi miehen, jos Rinrille tapahtuisi jotain. Rin pisti hankalasta tilanteesta huolimatta kampoihin, mutta sen seurauksena ei aivan ehjin nahoin selvinnyt. Lyönnin aikana Nadale oli ehtinyt viedä kätensä miekalleen aikeissaan vetää sen esille ja otti yhden ryntäysaskeleen eteenpäin, mutta vieras mies pysäytti nopeasti tämän aikeet osoittaen tikarilla naista. Ennen kuin haltia ehti tehdä mitään, sisukas Rin nousi jaloilleen ja antoi demonipuolensa laulaa. Kapteeni virnisti miehen kaaduttua maahan, hän piti näkemästään.
"Helvetin sika..." kapteeni kohdisti loukkauksen tajuttomaan mieheen.

Sitten Nadale polvistui Rinrin tasolle tarkastellen haavan vakavuutta.
"Shh! Ohi on jo, rauhoitu." kapteeni hyssytteli, sillä hän oli huolissaan siitä verenvuodosta. Kaula oli tietysti aina herkkä paikka ja ranteen tavoin siitä oli vaikea tyrehdyttää vuotoa. Nainen ei ihmettelisi yhtään, jos miehelle tulisi pian huono olo. Onneksi iltapäivän jälkeen laivalla haltia oli kietaissut uuden huivin lanteilleen, joka tuli taas tarpeeseen -ja samalle henkilölle. Nadale laski Rinrin käden, joka oli ollut kaulassa kiinni ja nopeasti painoi huivia haavaan.
"Tästä ei ihan tällä selvitäkään..." Nadale totesi hetken päästä violetin huivin saadessa liian nopeasti uuden värin. Hän katseli ympärilleen, kunnes paikansi sen saman kapakan näköetäisyydellä.
"Kuule, meidän on pakko yrittää saada apua tuolta. Ehkä paikan omistajalla on jonkinlaiset paremmat ensiapuvälineet kuin minulla. Etkä yhtään nyt mutise vastaan." nainen sanoi miehelle nyökäten kapakkaa kohden.
"Paina kuitenkin sitä huivia ja nouse hitaasti ylös." kapteeni jatkoi ja pysytteli Rinrin vierellä, jos tuota alkaisi heikottamaan. Koska oli ilta, kapakan ulko-ovellakin oli jonkin verran väkeä, joista jotkut katsoivat ihmeissään saapuvaa kaksikkoa. Kukaan heistä ei sanonut mitään, eikä tietenkään tarjoutunut auttamaan, mutta tietä sen sijaan antoivat sisälle, ehkä Nadale katsoi juuri sillä merkitsevällään, varoittavalla ilmeellä kyllin hyvin. Sisällä sama jatkui ja haltia pysähtyi tiskille.
"Anteeksi, voisitko mitenkään auttaa tätä miestä?" Nadale kysyi ystävällisesti baarimikolta. Hetken aikaa tuo mies katsoi Rinriä ja taisi tämän tunnistaakin aikaisemmasta selkkausta, myös naisen. Tuo huokaisi, mutta viittoi kädellään seuraamaan. Takahuoneessa baarimikko raivasi nopeasti muutamat rojut kuluneelta sängyltä ja alkoi etsiä ensiapulaatikkoaan. Nadale kehotti Rinriä istumaan sängylle ja nojaamaan seinään.
"Joudun itse päivystämään tuolla tiskillä, mutta voitte olla täällä vaikka sulkemisaikaan asti." baarimikko sanoi ja ojensi laatikon naiselle. Kapteeni kiitti ennen kuin mies poistui huoneesta ja alkoi penkoa laatikkoa.
"Toivotaan vain, ettei sitä tarvitse ommella... Sitten vasta rajun näköinen olisitkin." haltia selitti ja virnisti viimeisen lauseen kohdalla. Onneksi moisen haavan tyrehdyttämiseen löytyi välineet, joita Nadale paraikaa asetteli Rinrin kaulaan ja pian paksu paineside olikin valmis.
"Mikä on olo?" kapteeni kysyi katsoen miestä.

//Hihhih, joo ehkä itelläkin? ;)//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 05 Heinä 2013, 18:47

Rin

Mies tunsi kuinka naisen hennot kädet vetivät hänen kätensä kaulastaan pois. merirosvo oli sanomassa jotakin, mutta luopui aikeistaan ja antaitui armola naisen käsien kohteeksi. Lopulta nainen oli saanut tehtyä jotakin. Miehen katse siirtyi naiseen. Jotenkin hapuillen. "Jaa...Selvä..." Puolidemoni sanoi ja piti huivia paikoillaan, hnä kyllä tunsi, kuinka huivi oli jo hieman kostea, mistä hän painoi. Hän pääsi ylös. Yllättävän helposti, mutta kuitenkin alkoi jo tuntua. Hän käveli naisen rinnalla. Nadale näytti tukevan häntä parhaansa mukaan. Mies ei pistänyt vastaan, vaan nojasi hieman naiseen. Hän tunsi, kuinka katseet tuijottivat kaksikko. Hänen teki mieli heti möläyttää jotakin tarpeetonta, mutta luopui siitäkin aikeesta.

Hän tunsi, että hänen piti nojata hieman enemmän naiseen. Hän tunsi, kuinka kaulaa pitkin alkoi valua jotakin liian kylmää. "...Polttaa..." Mies mutisi ja puristi hetkellisesti silmänsä kiinni. Hän yritti nähdä paremmin, mutta hän näki kaiken hieman sumeasti. Nadale talutteli hänet kapakkaan sisälle ja baarimikko näytti ehkä hieman vaivaantuneelta, mutta auttoi heitä. Mies ehti siihen nopeasti sanoa. "...Muistetaan..." Rin mutisi, kun hän asettui istumaan pedille ja nojasi seinään, Nadalen käskystä. Rin sai lopulta päästää irti huivista ja tunsi, kuink veri valui pitkin hänen kaulaansa alas vatsaan asti. Nadale alkoi taas hääriä hänen kaulansa ympärillä. Rin tunsi itsensä kyvyttömäksi tässä tilassa, hän tuijotteli vain ja ainoastaan johonkin huoneen kulmaan. Rinri tunsi pian kaulallaan puristavan tunteen ja naisen kysymyksen. Hän käänsi päätään. Katse osui jonnekkin sinne sumeaan taustaan, missä nainen nyt olikaan. "...Tyhjältä..." Merirosvo vastasi vaisusti. Hän nousi istumaan kunnolla seinästä ja veti paitansa pois. Voimat, eivät niinkään olleet valuneet veren mukana, mutta heikous teki hänestä liian haavottuvaisen. "...Löytyykö vettä? Olisi mukaavaa saada tämä veri irti..." Rinri kysyi ja katsoi sumeilla silmillään naista.
Hän tunsi kaulallaan vain polttavan tunteen ja sen, että koko kehoa alkoi pakottaa. Mies nousi äkisti ylös, hän haparoi huonetta ja sai sumeean katseeseensa peilin. Rinri tuijotti peilikuvaansa hetkisen, kokeili kaulaa. Lopulta hän kävi taas hapuillen pedille. Mies risti kätensä ja puristeli käsiään yhteen. Häntä ärsytti hänen heikkoutensa ja se, ettei hän nyt tällä hetkellä nähnyt kunnolla mitään. "..Hei... Tule tänne!" Rinri huikkasi ja viittoi Nadalea tulemaan lähemmäs. "Lähemmäs..." Rinri pyysi ja hän tuijotti suoraan naisen kasvoja. "En näe kasvojasi..." Rin mutisi ja puri hammasta. Hän nosti kätensä ja koski naisen kasvoja. Tuon sileä iho tuntui hyvältä koskettaa. Mies vetäytyi kuitenkin nopeasti. Baarimikko toi nopeasti vadillisen vettä ja liinan, jolla hän voisi pestä verivanan kropastaan pois. Rinri kiitti ja veti veren kaulaltaan ja vatsalihastensa päältä. Kyllä, vesi teki tempunsa ja pian vadissa olí enää punaista. Merirosvo ei nojannut seinään. Hän oli vuoteen reunalla ja tarkkaili ympäristöään.

Rin hieraisi hieman otsaansa kämmenellään ja tunsi kuinka hän oli hien peitossa. Ihan kuin hänen kehonsa kävisi ylikierroksilla. "Vihaan olla näin heikossa tilassa... Haluan tulla vahvemmaksi... Haluan elää vapaasti... Ilman..." Rinri sanoi ja hän tunsi kuinka hänen silmiensä edessä kuvat ja näyt heittelivät. Hän kaatui selälleen vuoteelle. Tajuttomuusko hänet oli vienyt? Verenhukka? Tekikö keho nyt sen päätöksen, että mieli olisi hyvä saada lepoon, edes hetkeksi?
Rin tunsi kuitenkin levollisen tuulen puhaltavan jostain. Hän tunsi kuinka se tarttui hiuksiin ja päästi irti. Hän tunsi olevansa elossa, turvassa ja hyvin lähellä niitä, jotka olivat jo aikoja sitten jättäneet hänet jälkeensä.

Keho lähti liikkumaan itsekseen. Kädet nousivat nopeasti ja tarttuivat Nadaleen. Vetivät tuon lämpimään syleilyyn ja pitivät tiukasti kiinni. "...Älä..." Rinin suusta pääsi kuin huokaus, joka loppui: "...Jätä..." Mies päästi irti sen jälkeen. Hän ei thenyt mitään enää tajuttomuuden olessa voimassa mielessä ja keho sai kerätä edes hetken voimia.

//Ja näin jätäs sut vastailemaan, vastaan sulle sunnuntaina, jos olet ehtinyt vastailla, sillä lähden tästä kiketkemään rikkaruohoja mökille.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 06 Heinä 2013, 13:35

Nadale Arthendálion

Rinrin vastaus ei ollut ihan sitä mitä Nadale odotti. Tietenkään hän ei olettanut, että miehen olo olisi ollut vallan loistava, muttei toinen suoranaisesti huutanutkaan kivusta. Tämä voisi olla merkki siitä, ettei Rin yksinkertaisesti kyennyt tuntemaan oikein kipua, hän saattaisi koska tahansa vaipua tajuttomuuteen. Nadale nyökkäsi Rinrille tuon kysyessä vettä puhdistautumiseen ja kävikin äkkiä siitä sanomassa baarimikolle. Haltia keskittyi tarkkailemaan miehen oloa, eikä tuota saanut tässä vaiheessa jättää yksin. Kapteeni asetteli takaisin järjestykseen pienen operaation jälkeen tavaroita ensiapulaatikkoon. Mies huikkasi haltiaa tulemaan luokseen ja niinhän nainen myös teki, joskin hämmentyneen oloisena. Rin totesi, ettei nähnyt kunnolla Nadalen kasvoja, joka sai kapteenille nousemaan palan kurkkuun. Toisen kosketus poskella sai naisen jotenkin jäätymään paikoilleen, mutta tämä palautui yhtä nopeastikin maan pinnalle baarimikon tullessa huoneeseen vesivadin ja liinan kanssa. Rinri sai hoidettua yksin pesun ja kapteeni asetti laatikon takaisin paikoilleen, josta se oli hänelle ojennettu.

Nadale istui hiljaa Rinrin vierelle tuon alkaessa puhumaan jotenkin vaivalloisesti. Ennen kuin nainen heti mitään sanoa toiselle, kaatuikin tuo yhtäkkiä ja rennonoloisena makuulleen sängylle.
"Rin? Kuuletko?" Nadale yritti herätellä toista, pari kertaa hellästi ravistikin tätä olkapäästä. Haltia ei panikoinut, sillä kyllähän toinen hengitti, eikä tämä yllätykseksi tullut. Kuka tahansa vajoaisi tajuttomuuteen tuollaisen jälkeen. Mitään sanomatta Rin kuitenkin elehti käsillään, jotka tarttuivat Nadaleen ja äkkiä hän siinä olikin jälleen miestä vasten. Jossain muussa tapauksessa kapteeni olisi voimakkaasti pyristellyt irti tapansa mukaan, mutta nyt hän ei voinut olla kuin liikkumatta. Pitkään hän ei ehtinytkään siinä olla kun mies sopersi jotain ja sen jälkeen kädet valahtivat rennoiksi. Nadale nousi hitaasti takaisin istuaalleen ja kokeili miehen pulssia sekä otsaa. Älä jätä. Ei haltia tietenkään tuota jättäisi. Tuossa tilassa. Nadale nielaisi, hän oli jotenkin hämmentynyt.

Makuulla potilas saikin olla, mutta nainen käänsi miehen kyljelleen, jottei tämä tukehtuisi vahingossa sylkeensä. Muuta siinä tilassa ei voinutkaan kuin enää odotella, veri kiertäisi aikanaan aivoihin asti tarpeeksi antaakseen sinnekin happea, joilloin Rin varmaankin heräisi. Jos kyseessä olisi ollut edes pyörtyminen, olisi tämän jalat voitu laittaa koholle, jolloin verenkierto olisi tehokkaampaa. Tajuttomuudessa sen sijaan täytyi toimia näin, eikä missään nimessä jättää potilasta tarkkailematta. Kapteeni istui matalalle tuolille sängyn vierelle, vastapäätä miestä. Huomaamattaan tuo katseli Rinrin kasvoja, samalla kun mietti asioita. Rinrissä oli jotain, josta Nadale halusi tietää enemmän. Hän ei ollut sellainen mies, jonka kanssa tuo käyttäytyi niin kuin muiden tuntemattomien. Kapteeni kun tykkäsi kapakoissa vetää suorastaan nenästä miehiä, joiden katseesta näki kuinka he suorastaan kuolasivat päästäkseen moisen neidon syliin. Rinrin katseessa sitä ei koskaan ollut, mikä oli siis hyvä asia, sillä muuten Nadale ei olisi edes harkinnutkaan mitään koe-aikaa. Rinrin kanssa ei leikittykään samalla tavalla, poikkeuksena kai siksi Nadale oli hämmentynyt mutta samalla myös utelias.

Takahuoneeseen ei kuulunut kuin vaimeita ääniä oven toiselta puolelta, kapakka tuntui olevan täynnä koko ajan. Pariin kertaan Nadale oli koittanut herätellä Rinriä, mutta mitään ei ollut ainakaan vielä tapahtunut. Pulssi onneksi tuntui normaalilta, joten odotus jatkui.

//Uuuuu!//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 07 Heinä 2013, 16:36

Rin

Merirosvo raotti turhan laikasti silmiään. Hän näki hieman sumeasti, mutta aisti, kuinka joku otti kiinni ja ravisteli hieman. Hän ei kuullut mitään, mutta saattoi tuntea kosketukset. Lopulta hän sulki silmänsä taas. Rinri kuitenkin aukaisi silmänsä ja nousi istumaan. "Huomenia..." Mies mutisi ja haki käsillään paitaansa. Veti sen päälleen ja saattoi tuntea vielä hieman kostean kohdan paidassaan. Hän nousi pystyyn, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän katsoi peiliin ja kosketti kaulaansa. Äkisti hän repäisi koko hemmetin paine siteen irti kaulaltaan ja silitti kohtaa, jossa puukko oli käynyt, mutta nyt siinä oli enää pieni ja tyrehtynyt viilto, joka näytti paranevan liian nopeasti silmissä. "Kiitos... Vaivan näöstäsi..." Rinri sanoi ja hieroi niskaansa. Hän heitti siteen takkaan, joka ei ollut kylläkään tulessa, mutta sotkun ja muun rojun piirittämänä se oli.
"Lähdetäänkö? Vai halutko vielä jäädä siihen tuijottelemaan. Olenko minä elossa vai en?" merirosvo tokaisi taas omalla luonteellaan naiselle. Hän oli vahvempi, kestävämpi ja haavat katosivat nopeasti. Kuitenkin jokainen haava vain parantui ulkoisesti, mutta sisältä se jätti vielä vähän tilaa ja aikaa parantumiselle, joten se saattoi vielä sattua. Kaulaa jomotto ihan riittävästi, mutta siitähän hän ei alkaisi valittelemaan naiselle.

Hän käveli rauhallisesti ulos huoneesta. Nyökkäsi kiitoksensa baarimikolle ja lähti sitten ulos. Häntä ei enää kiinnostanut saada lisää löylytystä, muuten hän saisi lisää muussattavaa. "Mitä enemmän, jään paikoilleni, sitä enemmän ne typerykset syöttävät perääni miehiä. He tietävät, kuinka voimakas olen ja tietävät heikkouksiani. He hyödyntävät niitä ja kehittävät miehistään, niitä katsoen." Rin puuskahti ja tuijotti ylös taivaalle. "Anna saatan sinut laivallesi, olisi mielenkiintoista nähdä miehistösi reaktio." mies naurahti. Hän katsoi lopulta Nadaleen. Johon hän ei ollut vilkaisutkaan kertaakaan, kun he olivat tulleet ulos huoneesta ja baarista.

Merirosvo näytti kyllä olevan täysin voimissaan. "Ai niin! Unohdin sanoa, että jos haluat, että minusta on jotakin hyötyä laivallasi. Kannatan, että heitätte kaiken maailman jumalanpalvelu tavarat, kristallit sun ´muut pyhät asiat mettään. En kestä mitään sellaista. Pahimmassa tapauksessa saatan olla viikko kausia tiedottomana. En pidä siitä tilasta, joten olisin todella kiitollinen, että heivaisitte ne jonnekin hevon kuuseen." Rin pyysi ja virnisti sitten perään. Hän meni naisen luo ja asetti tuon käden hänen haavansa päälle. "Tavallista päivää ja iltaa minulle. Kannattaa tottua." puoli demoni sanoi ja päästi irti. Hän ei sen kuummin koskenut naiseen. Jotenkin hän tunsi itsensä etääntyneeksi, tunkeilevaksi, jos hän koskisi. Hän oli kyllä sieltä tajuttomuuden aalloilta tuntenut naisen hellät kosketukset. Hän oli myös kuullut sen kaikuvina sanoina nimensä. Hän oli tahtonut kuulla enemmän. Enemmän ja enemmän.

Rin havahtuo takaisin maanpinnalle, kun hän tunsi kuinka joku tuijotti häntä, mutta se ei ollut sellainen tuiotus, joka olisi varottava. Hän käänsi kasvonsa naiseen päin. Hänen kasvonsa näyttivät hieman hämmmentyneiltä.

//Vastaus!!
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 07 Heinä 2013, 18:56

Nadale Arthendálion

Mies näytti viimein palailevan jostain sieltä tajuttomuuden syövereistä hivenen hitaasti aukaisten silmiään. Lopulta tämä nousi istumaan ja kiskaisi ylleen paitansa. Pirteänä kuin peipponen, Rin nousi jälleen peilin ääreen ja pian huolella aseteltu paineside oli heitetty takkaan. Nadale katsoi toimenpidettä hyvinkin epäröivänä, muttei haava silti vuotanut. Ennen kuin tämä ehti kuitenkaan siitä huomauttaa, kiitti mies hoitamisesta ja ilmeisesti tiesi, ettei paineside enää auttaisi. Jotenkin hivenen töykeästi Rin ehdotti lähtemistä kapakasta, vaikka sanoikin sen suhkot rauhallisesti, ei mitenkään ärtyneesti. Nadale nyökkäsi, muttei sanonut mitään ja lähti toisen perään. Hänellä oli kummallinen olo, jälleen liian monta ajatusta pään sisällä. Kapteenia myös väsytti, tämäkin päivä oli ollut yhtä sun toista ja huomenna pitäisi muka vesille lähteä?

Nadale oli niin hämmentynyt, ettei kiinnittänyt mitään huomiota kapakassa parveilevaan väkeen, saatikka edes muistanut kiittää baarimikkoa. Onneksi jalat vielä jaksoivat, ainakin hetken, ne tuntuivat tietävän paremmin kuin Nadalen mieli, minne tuli kulkea. Rin selitteli kävellessään vihollisistaan, joita tuo toisaalta pakeni, mutta tilanteen tullen kyllä mielellään tappoi. Hän ehdotti myös, että saattaisi kapteenin laivaansa, naurahduksesta huolimatta Nadale ei hymyillyt. Hän nyökkäsi ilmeettömänä, katsomatta mieheen. Näytti siltä, että pikemminkin maa jalkojen oli paljon mielenkiintoisempaa. Ihme, ettei nainen törmäillyt. Ja ulkopuolisen näkökulmasta saattoi nähdä, kuinka Rin puhui yksinään, Nadalen eleet olivat niin kovin pieniä.

Rin totesi, että kannatti poistaa laivasta kaikenlaiset 'pyhät esineet', joita siellä ei kamalasti kyllä muutenkaan ollut. Kapteenin muisti, että kahdella miehistön jäsenellä taisi olla myös jonkinlainen ristikoru, mutta siihenpä ne sitten jäivät.
"Mm." haltia mutisi hiljaa vastaukseksi. Pian hän tunsi Rinrin ottavan tämän kädestä kiinni, jonka mies vei kaulalleen haavan päälle. Silloin Nadale katsoi toista. Miehen seuraavasta lauseesta nainen ei ymmärtänyt mitään, jonka vuoksi tämä pudistikin päätään kahdesti pienin liikkein. Tarkoittiko Rin, että Nadale saisi tottua tähän hämmennyksen tunteeseen vielä jatkossakin? Siitä ajatuksesta Nadalelta pääsi huokaisu. Oliko mies ollut niin sekaisin vetäistyään kapteenin syliinsä, ettei muista siitä mitään? Vai kenties tämä muistikin, mutta käyttäytyi nyt niin, että halusi sen unohtaa? Kuitenkaan Rin ei pahoitellutkaan tapahtunutta, jos siis muisti.

Hetken päästä Nadale ei enää nähnyt Rinrin liikkuvia kantapäitä edessään, vaan ne olivat nyt pysähtyneet ja niin onneksi pysähtyi kapteenikin, olisihan tässä tilanteessa yhteentörmäys ollut noloa. Haltia nosti päänsä ja katsoi miestä. Hän yskäisi selvittääkseen kurkkuaan ennen puhumista.
"Laivalle ei ole enää kovin pitkä matka." nainen sanoi rauhallisesti, kohdisti katseensa jälleen kivetykseen ja jatkoi kävelyä. Saman lauseen hän oli jo monta kertaa todennut mielessään itselleen, että jaloilleen. Uskottelu aina auttoi. Nadale hieraisi kämmenellään silmiään ja katsoi eteenpäin tunnistaen maamerkit reitiltä, jota pitkin tuo olikin mennyt baariin läheisyyteen. Celaberex oli ankkuroitu laiturin viimeiseen nurkkaan, jottei siihen ja sen rosvojoukkoon kiinnitettäisiin niin paljoa huomiota.
"Haluatko sittenkin vielä yön miettiä ja tulla kenties vasta huomenna? Minulle sopii kumpi vain." hän kysyi, vaikkei edes ääneen sanonut sitä toista vaihtoehtoa, mutta he molemmat kyllä tiesivät sen.

//Tätä on huitsin kiva kirjoittaa :3//
Viimeksi muokannut Niehku päivämäärä 07 Heinä 2013, 21:24, muokattu yhteensä 1 kerran
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 07 Heinä 2013, 20:25

Rin

Nadale näytti olevan hieman poissa oleva. Merirosvo kuitenkin hymähti. Hän kuitenkin tuijtotti, kuinka Nadalen selkä etääntyi hänestä. Rinri kurtisti kulmiaan ja otti naisen kädestä kiinni. Pienellä liikeellä hän veti naisen syliinsä ja painoi kädellään tuon pehmeitä hiuksia. "Nuku..." Mies sanoi hiljaa ja siirsi kätensä naisen vyötäröltä ja vei sen polviin. Hän tuki naista hartioista ja otti jalat tuon alta. Lopulta tämä aselma oli siinä kohdin, että Nadale oli Rinrin sylissä, pää suoraan sydämmen kohdalla. "Nuku." puolidemoni sanoi uudestaan ja lähti kävelemään. "Et kuitenkaan pysyisi hereillä... Nukahtaisit vielä kesken kävelysi. Kävelisit sitten laivaan unissasi ja kaatuisit kannelle, kun olisit sinne päässyt." Mies sanoi hiljaa. Aivan kuin hän ei olisi edes kuullut toisen kysymystä. "Minä... Pyydän anteeksi äkkipikaisuuttani. Silloin ja nyt. Joskus kun keho saattaa tehdä omiaan, mutta mieli pysyy erilään kehon liikkeistä. Joten. Nyt." mies sanoi jokseenkin hellästi.
Hän kantoi naista kohti laivaa. "Ei hätää, en tiputa sinua. Minä vain kannan sinut tuonne ja anna miehistölle. Voimme puhua sitten myöhemmin.. Huomenna." Rinri toteli. Hänen kätensä eivät tärisseet, mutta ne hikosivat jostain syystä. Hän kantoi Nadalen laivaan. Miehistön pari miestä tuijottivat häntä. Yhtä mittaa hän katsoi miehiä. "Tässä väsynyt kapteeninne..." Rinri sanoi ja ojensi sylissään olevan Nadalen. Toinen miehistä otti hämmentyneenä kapteeninsa. "Nähdään huomenna, unikeko" Rin tokaisi ja virnisti siihen perään. Hän hyppäsi yli laidan ja katsoi sen sileän tien.

Yön hän vietti puun juurella. Tuijotellen tähtiä ja testaillen välillä kaulaansa. Hän nukkui kuitenkin jonkin verran. Heräsi kuitenkin liian aikaisin ylös, kun aurinko nousi liian ylös. Mies nousi ja käsi pesemässä paitansa ja itsensä. Rinri ei laitanut paitaa takaisin päälleen, koska se oli muutenkin märkä. Hän käveli haltioiden kaupungissa ilman paitaa ja sai monelta taholta erilaisia kommenteja. Naisilta eniten hehkutusta hänen lastomalta yläkropastaan. Rinri ei kuitenkaan välittänyt, vaan suuntasi kohti laivaa. Missä mahdollisesti Nadale olisi. Tosin mies ei mennyt liian lähelle. Hän jäi satamaan ja katseli sitten ympärileen. Oli tylsää. Tosi tylsää, mutta meri näytti kauniilta.

//Hienoo, niin on mustakin, jos en vaan olis kamalan väsynyt, kun yritän tässä kirjoittaa sen mitä ehdin ennen huomista, kun pitää lähtee huomen :)
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 07 Heinä 2013, 22:22

Nadale Arthendálion

Muutaman askeleen jälkeen Nadale tunsi Rinrin vetävän tämän kädestä ja suoraan halaukseen. Nainen oli nyt niin rentoa kehoa, että moinen kävi vaivattomasti. Tokihan haltia hämmentyi hiukan, mutta kuin tuutulaulun saattelemana, ei tämä juuri nyt vastustellut lämpimän kehon tuntemista vasten omaansa. Surkeasti Nadale oli kyllä nyt näytellyt väsymyksensä, muttei tämä ollut ensimmäinen kerta, sillä nainen oli aiemmin nukahtanut laivaan ja ties minne ihmeellisimpiin paikkoihin. Kuitenkaan, Nadale ei odottanut Rinrin sentään kantavansa tätä. Jotain nainen yritti mutista vastaan, vaikkei kehonsa edellenkään jaksanut mitään tehdä. Rin sen sijaan käski toista nukkumaan. Kapteeni piti silmänsä auki, vaikka ne välillä painuivatkin puoliksi kiinni. Ja totta, hyvin todennäköisesti Nadale olisi kannelle päästyään etsinyt mukavan köysiläjän ja kömpinyt sen päälle pieneksi kippuraksi nukkumaan. Jonkun miehistöstä olisi pitänyt tämä kantaa omaan hyttiinsä ja aamulla sitä hupia jälleen riitti. Eihän siinä muuten mitään pahaa ollut, mutta juuri tuon takia saattoi Nadale olla milloin missäkin vaarassa, nukahtamassa kadunojaan, josta tämä raahattaisiin ties minne ja raukka olisi täysin tiedostomaton.
Rin pyysi anteeksi aikaisempaa että nykyistä käyttäytymistään ja viimein Nadale kenties sai jonkinlaisen selvityksenkin mietteisiinsä. Haltia kuuli kaiken selkeästi, mutta sai vain jonkinlaista mutinaa suustaan, yrittäen kuitenkin sanoa ettei se haitannut. Häntä ei haitannut nyt mikään. Nadale kyllä muistaisi aamulla kaiken ja etenkin kuulemansa puheet, jolloin he voisivat kenties keskustella lisää.

Laivaan saapuessaan M.J. ja Leo olivat silmät lautasen kokoisina vastassa kaksikkoa. Leo oli kapteenia ottaessaan omiin kärsivarsiinsa hämmentynyt lähinnä merirosvosta, joka oli heidän kapteeninsa tuonut. Nadale nosti hitaasti kättään Rinrille, joka katosi pian heidän näkyvistään.
"Jaaha! Eipä ole ensimmäinen kerta." Leo purskahti nauruun vilkaistuaan kapteenia ja oikaisi otettaan tästä. Siihen haltia ei jaksanut enää mitään sanoa vaan odotti seuraavaksi tuntevansa tutun petinsä allaan. Nadale oli muutaman kerran kironnut rotuaan että vieläpä sukupuoltaan, sillä haltiat olivat rakenteeltaan jo synnynnäisesti kevyitä ja naiset tietenkin vielä kevyempiä, joten helppohan tätä oli kanneskella ympäriinsä. Siitä samasta syystä johtui osittain se, ettei kapteeni ollut kovin vahva fyysisesti, mutta toki myös siitä, ettei tämä ollut harjoitellut tai kuntoillut niin paljoa kuin esimerkiksi siskonsa.

Sen yön Nadale nukkuikin kuin tukki, eikä ihmekään kun melkein ennen aikojaan nukahti edellisenä iltana. Pirteänä tuo heräsikin ja kuin salama kirkkaalta taivaalta olisi pamauttanut tämän mieleen kaikki ne tapahtumat. Hän istui hetken sänkynsä laidalla ja kirosi ääneen itseään ja väsymystään. Tuo ei halunnut rasittaa muita sillä ja etenkään uutta tulokasta, millaisenhan kuvan Rin nyt sai hänestä? Tuollaisenko alaiseksi sitä pitäisi joutua? Nopeiden aamutoimenpiteiden jälkeen vasta nainen katsahti kelloa, joka oli vähän. Muualla laivassa tuntui olevan hiljaista, mutta piankos se asia olisi korjattu. Reippaana kapteeni marssi ruumaan, josta kuuluikin tuttua kuorsausta muutamasta suusta.
"Ohoi, huomenia! Nyt mentiin!" Nadale kajautti kulkiessaan läpi ruumaan käytävän. Seuraavaksi hän kävi tarkistamassa keittiön, jossa kokin pitäisi parhaillaan valmistaa aamiaista ja siellähän Brax olikin. Haltia kolisteli kannelle ja sai vastaansa ihanan raikkaan tuulenpuuskan. Rinriä ei ainakaan näin läheltä näkynyt missään, joten kapteeni lähti tarkastelemaan koko sataman aluetta, josko uusi tulokas siellä olisi. Rin oli kuitenkin helppo huomata tämän ihon että hiustensa värin ansiosta. Ja varsinkin nyt, kun tämä liikkui ilman paitaansa. Kapteeni meni toisen luokse.
"Huomenta! Tule, tule, niin ehdit vielä aamiaiselle." Nadale sanoi pirteästi ja ensimmäistä kertaa itse koski ensin Rinrin käteen.
"Ei sinun tarvitse jännittää miehistöäni." hän lisäsi virnistäen ja johdatti toisen laivan sisätiloihin ja suoraan vaatimattomaan ruokasaliin. Pöytä oli pitkä ja kapea ja sen molemmin puolin oli tuoleja, mutta vain yksi päädyssä ja kenellekäs muulle se kuului kuin laivan kapteenille. Miehistö oli istumassa pöydän ääressä tuttuun tapaansa ja jos joku ei ollut, saisi se kuulla Nadalelta kunniansa. Nainen riensi omalle paikalleen ja löi pari kertaa käsiään yhteen, jotta saisi puheenvuoron.
"No niin! Tänään saamme uuden tulokkaan, Rinrin. Kyllä, olette kaikki tavanneet hänet ennenkin, mutta siitä asiasta ei sitten keskustella, se on ollutta ja mennyttä. Nyt aloitetaan alusta. Ja tänä päivänä lähdetään tosiaan liikenteeseen, syökää rauhassa ja sitten hommiin." kapteeni selosti, kuten aina, juuri ennen sapuskan lappaamista lautaselle, mitä tulevana päivänä tulisi tehdä.
"...Ja illalla on sitten pienet pirskeet, jos olette kunnolla." nainen lisäsi virnuillen, joka sai kannatusta, kuten aina. Näin ensisilmäyksillä miehistö otti Rinrin hyvin vastaan ja kaikki pyyhkivät kapteenin käskystä kapakassa sattuneen välikohtauksen pois mielestään. He kohtelivat häntä samalla tavalla kuten aiempiakin tulokkaita, eli ennakkoluulottomasti. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kysyä kummaltakaan, ei kapteenilta eikä Rinriltä, mitä illalla oli tapahtunut. Miehistö vaistosi, että jos Nadale kuulisi jotain hihitystä asiasta tai muuta leikkimielestä kiusoittelua, tulisi sille hyvin nopeasti eikä mitenkään kauniisti loppu. Sen verran tietenkin miehistö kunnioitti kapteeniaan ja tämän yksityisyyttään, se ei muille kuulunut mitä tämä illat puuhasi.


//Rin on sweet :3 Ja joo, muoksailin vähän edellistä töpöäni, jotta se paremmin soveltuisi siun seuraavaan töpöön :) Tähän jääkin sitten viikon tauko yyyy :<//
Niehku
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron