jatkuu...
Henry
Henry oli noussut ratsunsa selkään ja asettanut Winin istumaan eteensä. Haltja - joka heidän seurassaan roikkui - istui nyt Henryn takana, pidellen tiukasti kiinni ettei tippunut. Henry kiitti onneaan että hevonen oli melko jykevärakenteinen ja iso, muuten tästäkään ei olisi tullut mitään.
Matka kesti noin puolisen tuntia. Hevonen laukkasi pitkin metsää tauotta, kunnes he alkoivat olla lähempänä haltija kylää. Hevonen hidasti vauhtia ja lopulta he saapuivat kylän reunalle. Haltija jäi heidän kyydistään pois ja kipitti omaan kotiinsa turvaan.
Henry ei saanut kasvoilleen pientä hymyä enempää, sillä hänestä tuntui että hänenkin voimat loppuisivat pian. Eniten häntä kuitenkin huolestutti Winin tila, sillä tämä ei ollut vastannut mitään hänen kysymyksiinsä aikaisemmin. Nyt matka jatkui kohti haltijoiden linnoitusta, nopeasti läpi katujen ja aukioiden, kunnes he saapuivat porteille.
Henry ilmoitti itsensä ja heidät päästettiin portista sisään. Linnan pihalla Henry pysäytti hevosen ja laskeutui alas, ottaen Winin jälleen syliinsä. Hänen jalkansa olivat aivan maitohapoilla, vaikka hän ei edes ollut juossut yhtään! Unen puute alkoi ottaa vallan, sen Henry jo arvasikin. Silti hän raahautui linnan sairastuvalle ja kertoi tarvitsevansa yhden vuoteen, koska hänen ystävänsä ei voinut nyt kovinkaan hyvin.
Lopulta pitkän reissun jälkeen Henry sai laskettua Winin alas vuoteelle, joka oli erillisessä huoneessa. Huone oli melko yksinkertainen ja siisti, siellä oli vain yksi sänky, yöpöytä ja tuoli. Lääkäri lupasi tulla vilkaisemaan Winiä myöhemmin, heti kun kiireiltään ehtisi. Henry istui alas tuolille joka oli vuoteen vieressä ja jäi tuijottamaan Winiä, odottaen tältä jonkinlaisia elonmerkkejä.
"Wini.. kuuletko minua?" Henry kysyi varovasti, ottaessaan Winin käden omaansa.
// ah kun otsikot taas inspaa :'DD ei varmaan haittaa jos ehkä laitan Artin mukaan? :3//