... Lentäviä hevosia siis ON olemassa! //No Sutittaja .w.

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

... Lentäviä hevosia siis ON olemassa! //No Sutittaja .w.

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 28 Huhti 2013, 22:46

Aella

Aemorniel Meldacaniel oli metsässä. Aella oli metsässä, eikä oikeastaan tiennyt miksi. Hän oli vielä aamulla istunut turvallisesti työhuoneessaan öljylampun valossa työskentelemässä. Tällä kertaa peryton oli edellä aikataulustaan, joten kun keskikevään raikas tuuli oli puhaltanut sisään aukinaisesta ikkunasta, oli nainen päättänyt ottaa tauon juhlaleningin ompelemisesta ja lähtenyt saman tien ulos kaupungista.

Haltiamuodossaan oleskeleva peryton hieraisi mustia silmiään huokaisten. Hän olikin tarvinnut tätä. Viimeiset viikot hän oli tehnyt töitä lähes kellon ympäri, ja vasta nyt tämä tajusi kuinka väsynyt olikaan. Ja hän piti metsästä, hän oli joskus ensimmäisessä elämässään asunut sen suojissa olevassa kylässä. Hänen äitinsä oli opettanut tyttärensä ammattiin, ja nyt Aella eli muiden vaatettamisella. Hän ei valittanut, se oli hänelle sopiva työ, mutta hänkään ei jaksanut loputtomiin.

Vaatturi hidasti askeleitaan ja ennen pitkää pysähtyi katselemaan ympärilleen varjoisessa metsässä. Hän tunsi tämän paikan, se ei ollut kovinkaan kaukana hänen entisen kylänsä raunioista. Aella päätti jäädä tähän, hän ei halunnut vahingossakaan eksyä sinne. Aurinko paistoi kirkkaana taivaalla, mutta havupuiden tiheä lehvistö siivilöi valoa siihen malliin, ettei perytonin ollut vaikeaa löytää varjoista paikkaa johon istahtaa. Nainen riisuutui pitkästä takistaan ja levitti sen aluskasvillisuuden päälle ennen kuin kävi makaamaan selälleen vaatteen päälle.

Entinen haltia tuijotteli hetken yläpuolellaan olevia tuulessa havisevia oksia, haistaen tarkassa nenässään kuusen puhtaan tuoksun. Aemorniel hymähti ajatuksissaan, hän piti yllättävän paljon vain aloillaan olemisesta, siitä kun ei ollut kiire mihinkään. Eikä hänellä ollut ketään kaipaamassa itseään, vielä hienompaa. Varsin surullistakin, mutta silti hienoa. Peryton hengitti syvään ja sulki sitten silmänsä pienesti hymyillen. Jos hän lepäisi ihan vain pienen hetken...

Ja kuten arvata saattaa, työstä uupunut nainen nukahti kohta.

//me odottelen sitä Sutittajaa tänne~//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Sutittaja » 29 Huhti 2013, 16:57

// Here i come//

Kevyet hymähdykset rummuttivat maata, ruohopaakut lentelivät vaaleanharmaan olennon nelistäessä metsikön halki. Taitavasti se väisteli puut ja ylitti kivet ja kannot. Suurikokoisen hevosen hidastaessa vauhtiaan laukasta raviin olennon orvat nousivat pystyyn ja sieraimet laajenivat. Hevonen pysähtyi ja veti kuusentuoksua sieraimiinsa. Ah, kesä! Se oli sitä parasta aikaa vuodesta.
Fucsia jatkoi kulkuaan, tällä kertaa ravissa, sillä herkät korvat olivat napanneet ääniä, mitkä kiinnostivta tammaa kovasti. Viime päivinä hänelle ei ollut tapahtunut mitään jännittävää tai erikoista, elämä oli ollut vain harmaata purukumia, joten tamma oli päättänyt lähteä tutkimaan metsää.Ja nyt löytyi tekemistä! Vihdoin.

Tamma hidasti ravista käyntiin, tullessaan lähemmäksi äänen lähdettä. Pian sierain paikansi uuden, tuiki tuntemattoman hajun lähistöltä. Suunta muuttui kohti hajua. Vaaleanharmaa tamma kohotti päätään. Siellä oli joku.
Hevonen, tai eihän hän ollut normaali hevonen, käveli lähemmäs ja venytteli kyljillä levänneitä harmaita siipiään ja antoi niiden kylpeä auringonvalossa, tai mitä siitä nyt irti sai. Maassa makasi haltiamainen olento, ilmeisesti nukkuva sellainen. Toinen makasi takkinsa päällä aluskasvillisuuden päällä. ucsia käveli lähemmäksi ja nuuhki toisen kasvoja mielenkiintoisena. Pegasoksen turpakarvat silittelivät nukkujan kasvoja. Hän tutkisteli toista, sillä makaajassa oli jotain outoa. Sitä tamma ei tiennyt, että mitä. Toinen vain haisi kummaliselta, ei haltiamaisen luonnolliselta, vaan joltain...oudolta. Saattoi hänen hajuaistissaan olla jotain vikaa, mutta se nyt ei ollut kovin todennäköistä. Vahingossa pegasos tuuppasi toisen kehoa turvallaan ja paukautti kaviotaan kepeästi maahan. Heräisikö toinen pian vai jatkaisiko pegasos matkaansa. "Voisihan sitä hetkeksi jäädä", tämä tokaisi itsekseen.
Sutittaja
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 29 Huhti 2013, 20:36

Unessa oleva Aella makasi varsin levollisesti, ei perytonilla ollut käynyt mielessäkään, että metsässä saattaisi olla jotain vaaralliseksi luokiteltavaa. Eikä hän kyllä ollut olettanut että siel olisi siivekkäitä hevosiakaan. Tai siis, eihän entinen haltia tietenkään tiennyt vasta saapuneesta pegasokseksesta, unessa kun oli. Olennon karvojen kutitellessa hänen kasvojaan, nainen huitaisi tahattomasti kädellään jonnekkin suuntaan, yrittäen häätää sen perhanan kutittavan jutun pois. Aemorniel havahtui unestaan hieman, olematta vielä kuitenkaan täysin hereillä, jossain unen ja tajunnan välimaastossa pikemminkin.

Hän meinasi vaipua takaisin syvälle unen syövereihin, ja olisi onnistunutkin siinä, ellei siivekäs hevonen olisi vahingossa töytäissyt häntä turvallaan. Vasta kun hänen suippoihin korviinsa kantautui pegasoksen ääni, tajusi nainen avata silmänsä yhtä aikaa hämmästyen ja säikähtäen. Aella tapitti pitkän aikaa mustilla silmillään suoraan hevosen meripihkan sävyisiin vastaaviin. Kun nainen viimein tajusi tilanteen, nousi hän nopeasti istumaan, irrottamatta katsettaan uudesta tulokkaasta. Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa... Vaikka ei hänen omakaan (todellinen) muotonsa ollut mitään jokapäiväistä sorttia.

Aella aukoi suutaan muutaman kerran pöllämystyneenä, tajuten kuitenkin pian, että ei ollut soveliasta tuijottaa, ja käänsikin katseensa pian syliinsä. "Anteeksi", nainen mutisi niskaansa hieroen, "mutta taisin säikähtää hieman saapumistanne."
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Sutittaja » 17 Kesä 2013, 22:36

//Anteeksi kesto//

Fucsia oli yritellyt herätellä nurmikolla makaavaa, rentoutunutta hahmoa, kunnes toinen yhtä äkkiä huitaisi kädellään, mikä sai tamman pakittamaan hiukan. Hän kuitenkin palasija nuuhki toisen kasvoja, kunnes toinen yllättäen nousi istumaan ja tuijjotti vaaleanharmaata siivekästä hevosolentoa silmät suurina. Pian toinen kuitenkin pahoitteli tuijotteluaan. Toinen krtoi säikähtäneensä tammaa. No, se ei tullut yllätyksenä.
" Pahoittelen säikäytystä, näytit vain jotenkin kiinnostavalta maatessasi. Ymmärrät varmaan, eläinten uteliaisuutta", siivekäs sanoi ja kumarsi pienesti toiselle. Olihan se kohteliasta pahoitella, jos toine oli melkein saanut sydärin sen takia, että tammanen oli huikean utelias.

// Sori myös lyhyys//
Sutittaja
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 01 Heinä 2013, 01:07

Aella istui pienen hetken aloillaan, tutkiskellen vaivihkaa vaaleanharmaata otusta seurassaan. Se ei loppujen lopuksi ollutkaan niin kovin erilainen kuin hän itse - neljä jalkaa, pää, siivet. Tosin eihän hänen oma muotonsa näkynyt ulospäin, ellei tajunnut katsoa hänen varjoaan. Yksi asia, jota kaikki eivät tajunneet. Peryton nousi kohta varovasti seisomaan, venytellen jäykkiä raajojaan ja niskaansa. Ei, maassa nukkuminen ei ollut hänen suosikkipuuhaansa, ei todellakaan.

Pegasos puhui hänen noukkiessaan hihatonta takkiaan maasta, saaden sitten hiilisilmäisen vaatturin naurahtamaan kuivahkosti. "Eipä siinä mitään, ymmärrän kyllä", hän vastasi, vastaten eläimen kumarrukseen. Oli sinällään koomista kumarrella eläimille, mutta Aellan ei tulisi kuitenkaan unohtaa omaa asemaansa. Hän saattoi näyttää humanoidilta, mutta ei ollut sitä. Nainen hieroi takaraivoaan hieman vaivaantuneena, vetäisten sitten pitkän vaatekappaleen takaisin ylleen. Hän hymähti tyytyväisenä, katsahtaen sitten jälleen pegasosta edessään.

"Aivan niin, olen Aemorniel Meldacaniel, mukava tavata. Millä nimellä voisin teitä kutsua, jos saan kysyä?"

//No probleeeem .w. Älä sitten säikähä, mulla saattaa itelläkin mennä kauan, kuten varmaan näkee//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Sutittaja » 03 Heinä 2013, 19:29

Siivekäs hevonen katui nyt sitä, kuinka ajattelematon oli ollut, kun oli mennyt törkkimään toista sillä tavalla. Ehkä hiilisilmäinenn olisi halunnut nukkua vaikka rankan työurakan jälkeen, mutta eihän siitä nyt enää mitään tule, kun tamma oli melkein aiheuttanut toiselle sydänkohtauksen. Tosin, toinen sanoi, ettei se haitannut samalla, kun hieraisi takaraivoaan ja noukki takkinsa nurmikolta. Tamma kumarsi keveästi toiselle anteeksipyytävästi samalla kun toinen laittoi takkiaan päälle. Hyvä puoli hevosena tai tarueläimenä yleensä oli se ettei tarvinnut välittää omaisuudesta. Ei tarvinnut panikoida, jos rahapussi hukkui jonnekkin pusikkoon tai ravokas kaulakääty lähti jonkun toisen mukaan. Vaateparsistakaan ei tarvinnut taistella, kun oli turkki ja siivet, jotka lämmittivät. Oli se elämä vaan niin helppoa.

Ihmisolento esittäytyi Aemornieliksi, mikä oli varsin pitkä ja hiukan vaikeastikin sanottava nimi pegasoksen huulille. Kun toinen kysyi, millä nimellä runoratsua voisi kutsua, hän vastasi varsin yksinkertaisesti. " Kutsua vain Fucsiaksi, ei mimulle kummempia nimiä ole annettu", vaaleanharmaa vastasi heilauttaen päätään kevyesti ylöspäin ja löi etujalkansa ruohomattoon. " Oletko muuten millä asioilla metsässä? Töitä tekemässä vai muuten vain oleilemssa?", tamma päätti kysyä, vain varmistaakseen sen, että oliko toinen tosiaan ollut rentoutumassa vai työn teossa.
Sutittaja
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 15 Heinä 2013, 14:21

Aella huokaisi syvään, sulkien silmänsä hetkeksi. Hän ei ollut oikeastaan yhtään pirteämpi kuin aiemmin, oikeastaan hän tunsi olonsa entistäkin väsyneemmäksi. Nainen tunnusteli taskujensa sisältöä käsillään, tarkistaen kaiken olevan varmasti tallella. Neulatyyny, lankaa, rahapussi... mitään ei puuttunut. Hyvä.

Peryton katsoi tammaa nyökäten tämän esittäytyessä Fucsiaksi. Hän oli yhä hieman hämmentynyt puhuessaan siivekkäälle hevoselle, mutta yhä vain tämä oli Crypt, ja kaikki oli mahdollista. "Fucsia se siis on", Aella totesi hieman hajamielisesti, hiljentyen sitten hetkeksi. "Tosin voinet kutsua minua Aellaksi, hieman lyhyempi ja helpompi nimi."

Toinen kyseli hänen tekemisiään metsässä, saaden hänet kohottamaan kulmiaan yllättyneenä. Olipas siinä kerrassaa utelias olento. Ei kai siinä mitään, sama kai se oli jutella, kun ei parempaakaan tekemistä ollut. "Ah, ei ei, tulin vain hieman rauhoittumaan töiden jälkeen, jos ymmärrät", peryton vastasi matalahkolla äänellään, pudistaen päätään. "Entäs sinä sitten?"
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Sutittaja » 06 Loka 2013, 21:51

Toinen näytti löytäneen kaikki tavaransa, mitkä oli säikähtäessään tiputtanut metsänvihreälle ruohikolle. Tamma katui yhä sitä, mitä oli mennyt tekemään, mutta nuorikun oli eikä hän uteliaisuudelleen mitään voinut. Se vaan oli niin hallitsematonta yhäkin, ehkä vanhempana tamman päähän syntyisi jotain järjenhiventä, eikä säikyttelisi muita tällä lailla.

Toinen esitteli itsensä, mutta sanoi, että pegasos voisi kutsua häntä yksinkertaisesti Aellaksi, mistä Fucsia oli kiitollinen, sillä tamman kieli oli mennä monta kertaa solmuun yrittäessään toistaa toisen nimen. Hänen oma nimesnä ei ollut kovinkaan pitkä, eikä hän usein puhunut muille olennoille, varsinkaan kaksijalkaisille, ties mitä vainojakin siitä syntyisi. nykyään kun kaikki vähänkin erikoinen oli väärin.

Vai oli toinen lepäämässä töiden jälkeen. Hevosen teki mieli lyödä itseään, muttei voinut, kintutkun eivät taipuneet tarpeeksi. Aellakin kysyi, miksi hevosolento mahtoi olla metsässä. " Ööh, tulin vain etsimään tekemistä. Ei todellakaan ollut tarkoitus häiritä sinua. Anteeksi", hän söpersi hiukan ja potkaisi maata.
Sutittaja
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 13 Loka 2013, 01:18

Nainen kohotti katseensa puuston yläosiin, seuraten katseellaan hetken puusta puuhun hyppivää oravanpoikasta. Tämä sai yleensä niin vakavan perytonin kasvoille hyvin pienen hymyntapaisen. Hän tosin kiinnitti pian huomionsa takaisin Fucsiaan hevosen puhuessa. "Voi ei ei, älä turhaan pahoittele, hyvä vain että herätit. En saisi nukkua päivällä, se on sitten yöllä vaikeampaa." Tosi se oli, Aellan oli muutenkin hankala saada nukutuksi.

Hän mittaili Fucsiaa vielä hetken katseellaan, ennen kuin uteliaisuus otti monta sataa vuotta vanhassa naisessa vallan. "Anteeksi, jos kuulostan epäkohteliaalta, mutta on harvinaista nähdä siivekkäitä hevosia täällä päin. Tai itse asiassa ylipäätään missään", hiilisilmä puhui hieman kysyvä sävy äänessään, toivoen salaa toisen valaisevan häntä hieman. Ehkä hän saisi paikan kunnon keskustelua, juttuseura ei olisi pahitteeksi.

Sitä paitsi, ei sitä joka päivä päässyt tapaamaan Fucsian kaltaisia.

//Pituus <3//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28


Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron