Kirjoittaja Niehku » 07 Heinä 2013, 22:22
Nadale Arthendálion
Muutaman askeleen jälkeen Nadale tunsi Rinrin vetävän tämän kädestä ja suoraan halaukseen. Nainen oli nyt niin rentoa kehoa, että moinen kävi vaivattomasti. Tokihan haltia hämmentyi hiukan, mutta kuin tuutulaulun saattelemana, ei tämä juuri nyt vastustellut lämpimän kehon tuntemista vasten omaansa. Surkeasti Nadale oli kyllä nyt näytellyt väsymyksensä, muttei tämä ollut ensimmäinen kerta, sillä nainen oli aiemmin nukahtanut laivaan ja ties minne ihmeellisimpiin paikkoihin. Kuitenkaan, Nadale ei odottanut Rinrin sentään kantavansa tätä. Jotain nainen yritti mutista vastaan, vaikkei kehonsa edellenkään jaksanut mitään tehdä. Rin sen sijaan käski toista nukkumaan. Kapteeni piti silmänsä auki, vaikka ne välillä painuivatkin puoliksi kiinni. Ja totta, hyvin todennäköisesti Nadale olisi kannelle päästyään etsinyt mukavan köysiläjän ja kömpinyt sen päälle pieneksi kippuraksi nukkumaan. Jonkun miehistöstä olisi pitänyt tämä kantaa omaan hyttiinsä ja aamulla sitä hupia jälleen riitti. Eihän siinä muuten mitään pahaa ollut, mutta juuri tuon takia saattoi Nadale olla milloin missäkin vaarassa, nukahtamassa kadunojaan, josta tämä raahattaisiin ties minne ja raukka olisi täysin tiedostomaton.
Rin pyysi anteeksi aikaisempaa että nykyistä käyttäytymistään ja viimein Nadale kenties sai jonkinlaisen selvityksenkin mietteisiinsä. Haltia kuuli kaiken selkeästi, mutta sai vain jonkinlaista mutinaa suustaan, yrittäen kuitenkin sanoa ettei se haitannut. Häntä ei haitannut nyt mikään. Nadale kyllä muistaisi aamulla kaiken ja etenkin kuulemansa puheet, jolloin he voisivat kenties keskustella lisää.
Laivaan saapuessaan M.J. ja Leo olivat silmät lautasen kokoisina vastassa kaksikkoa. Leo oli kapteenia ottaessaan omiin kärsivarsiinsa hämmentynyt lähinnä merirosvosta, joka oli heidän kapteeninsa tuonut. Nadale nosti hitaasti kättään Rinrille, joka katosi pian heidän näkyvistään.
"Jaaha! Eipä ole ensimmäinen kerta." Leo purskahti nauruun vilkaistuaan kapteenia ja oikaisi otettaan tästä. Siihen haltia ei jaksanut enää mitään sanoa vaan odotti seuraavaksi tuntevansa tutun petinsä allaan. Nadale oli muutaman kerran kironnut rotuaan että vieläpä sukupuoltaan, sillä haltiat olivat rakenteeltaan jo synnynnäisesti kevyitä ja naiset tietenkin vielä kevyempiä, joten helppohan tätä oli kanneskella ympäriinsä. Siitä samasta syystä johtui osittain se, ettei kapteeni ollut kovin vahva fyysisesti, mutta toki myös siitä, ettei tämä ollut harjoitellut tai kuntoillut niin paljoa kuin esimerkiksi siskonsa.
Sen yön Nadale nukkuikin kuin tukki, eikä ihmekään kun melkein ennen aikojaan nukahti edellisenä iltana. Pirteänä tuo heräsikin ja kuin salama kirkkaalta taivaalta olisi pamauttanut tämän mieleen kaikki ne tapahtumat. Hän istui hetken sänkynsä laidalla ja kirosi ääneen itseään ja väsymystään. Tuo ei halunnut rasittaa muita sillä ja etenkään uutta tulokasta, millaisenhan kuvan Rin nyt sai hänestä? Tuollaisenko alaiseksi sitä pitäisi joutua? Nopeiden aamutoimenpiteiden jälkeen vasta nainen katsahti kelloa, joka oli vähän. Muualla laivassa tuntui olevan hiljaista, mutta piankos se asia olisi korjattu. Reippaana kapteeni marssi ruumaan, josta kuuluikin tuttua kuorsausta muutamasta suusta.
"Ohoi, huomenia! Nyt mentiin!" Nadale kajautti kulkiessaan läpi ruumaan käytävän. Seuraavaksi hän kävi tarkistamassa keittiön, jossa kokin pitäisi parhaillaan valmistaa aamiaista ja siellähän Brax olikin. Haltia kolisteli kannelle ja sai vastaansa ihanan raikkaan tuulenpuuskan. Rinriä ei ainakaan näin läheltä näkynyt missään, joten kapteeni lähti tarkastelemaan koko sataman aluetta, josko uusi tulokas siellä olisi. Rin oli kuitenkin helppo huomata tämän ihon että hiustensa värin ansiosta. Ja varsinkin nyt, kun tämä liikkui ilman paitaansa. Kapteeni meni toisen luokse.
"Huomenta! Tule, tule, niin ehdit vielä aamiaiselle." Nadale sanoi pirteästi ja ensimmäistä kertaa itse koski ensin Rinrin käteen.
"Ei sinun tarvitse jännittää miehistöäni." hän lisäsi virnistäen ja johdatti toisen laivan sisätiloihin ja suoraan vaatimattomaan ruokasaliin. Pöytä oli pitkä ja kapea ja sen molemmin puolin oli tuoleja, mutta vain yksi päädyssä ja kenellekäs muulle se kuului kuin laivan kapteenille. Miehistö oli istumassa pöydän ääressä tuttuun tapaansa ja jos joku ei ollut, saisi se kuulla Nadalelta kunniansa. Nainen riensi omalle paikalleen ja löi pari kertaa käsiään yhteen, jotta saisi puheenvuoron.
"No niin! Tänään saamme uuden tulokkaan, Rinrin. Kyllä, olette kaikki tavanneet hänet ennenkin, mutta siitä asiasta ei sitten keskustella, se on ollutta ja mennyttä. Nyt aloitetaan alusta. Ja tänä päivänä lähdetään tosiaan liikenteeseen, syökää rauhassa ja sitten hommiin." kapteeni selosti, kuten aina, juuri ennen sapuskan lappaamista lautaselle, mitä tulevana päivänä tulisi tehdä.
"...Ja illalla on sitten pienet pirskeet, jos olette kunnolla." nainen lisäsi virnuillen, joka sai kannatusta, kuten aina. Näin ensisilmäyksillä miehistö otti Rinrin hyvin vastaan ja kaikki pyyhkivät kapteenin käskystä kapakassa sattuneen välikohtauksen pois mielestään. He kohtelivat häntä samalla tavalla kuten aiempiakin tulokkaita, eli ennakkoluulottomasti. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kysyä kummaltakaan, ei kapteenilta eikä Rinriltä, mitä illalla oli tapahtunut. Miehistö vaistosi, että jos Nadale kuulisi jotain hihitystä asiasta tai muuta leikkimielestä kiusoittelua, tulisi sille hyvin nopeasti eikä mitenkään kauniisti loppu. Sen verran tietenkin miehistö kunnioitti kapteeniaan ja tämän yksityisyyttään, se ei muille kuulunut mitä tämä illat puuhasi.
//Rin on sweet :3 Ja joo, muoksailin vähän edellistä töpöäni, jotta se paremmin soveltuisi siun seuraavaan töpöön :) Tähän jääkin sitten viikon tauko yyyy :<//