Kirjoittaja Niehku » 23 Heinä 2013, 16:30
Nadale Arthendálion
Ehkä kaikki ehtivät ottaa muutaman lusikallisen ennen kuin Rinri taputti käsiään, sillä halusi ilmeisesti puheenvuoron. Niin hyvien tapojan mukaan, kellä sitä sanottavaa oli, sitä kuunneltiin. Nadale ei kuitenkaan uskonut, että Rin juuri sen asian näin pian ilmaisisi. Joten kapteeni oli ajatellut miehen kantavan salaisuuttaan vielä iltaan asti. Toisaalta, miksi pitkittääkään uutista. Jotkut käänsivät katseensa Rinristä Nadaleen, ilmeillä, joista pystyi hyvin tulkitsemaan heidän hämmennyksensä. Jotkut taas ehkä odottivatkin jonkinlaista selitystä kapteenilta. Sitä ei naiselta kuitenkaan herunut, sillä tuo tyynesti vain nyökkäsi Rinrin sanoille ja jatkoi syöntiään. Syötyään nopeasti Rin painaisi kätensä naisen olalle, johon kapteeni ei reagoinut mitenkään, vaikka tiesi mitä toinen elellään tarkoitti. Poistuessaan tilasta ensimmäisenä Rin taisi haluta antaa muun miehistön suorastaan jäävän kapteenin kesken, varmasti joillakin olisi vielä kysyttävää. Ja niin sitä myös tuli; muutama mies laukoi niitä lauseitaan yhtä aikaan, joten oli vaikeaa saada selvää edes yhdestä kysymyksestä.
Ennen kuin Nadale ehti ärähtää hiljentääkseen muut, M.J. juoksi ruokalatilaan ja ilmoitti nopeasti ja muutaman sanoin, että heidän kimppuun hyökättäisiin. Edes kapteenin erikseen antamaa käskyä, kaikki kyllä tiesivät, mitä piti tehdä. Aseet käsissä miehet rynnistivät paikalle, mukaan lukien tietysti Nadale. M.J. oli myös kertonut, että toisessa laivassa oli nuolimiehiä, joten olikin nyt syytä myös Nadalen miehistön siihen varautua. Nainen näki juuri kannelle tullessaan Rinrin hyppäävän toiseen laivaan, jonka olisi estänyt, jos olisi ehtinyt paikalle aiemmin. Laivassa saattoi olla juurikin niitä merirosvoja, joista Rinri oli kertonut ja ehkä juuri siksi tappomielessään oli mistään piittaamatta mennyt yksin vihollisen luokse. Celaberexin miehistö ampui nuolillaan, mutta pitivät miekkojaan lähistöllä, jos joku sattuisikin toisesta laivasta tulemaan heidän kannelleen. Koska ilman kapteenin käskyä, kukaan muu ei ollut mennyt vihollisen laivaan, paitsi Rinri, joten he harjoittivat kaukotaistelua.
Oman pikku maalinsa takia Nadale ei huomannut, että Rinriin osui pahasti selkään. Hän vain näki toisen putoavan mereen ja kuuli mitä viholliset tuolle huusivat. Skorppioonin myrkkyä? Nadale kirosi mielessään ja näki vihollisislaivan lipuvan pois ja lyhyt taistelu oli ohitse. Naisen miehistö huuteli laivan perään haukkuen nämä pelkureiksi. Nadale kurkkasi laivan reunalta alas mereen ja näki Rinrin kipuavan ylös. Hän käski miehistöään auttaa toinen ylös, sillä aikaa kun itse juoksi kohti hyttiään. Hänen laivassaan ei varsinaisesti ollut ketään lääkäriä, vaan yleensä Nadale hoiti miehistönsä haaverit, sillä oli etevä siinä ja kapteenin kuului kantaa vastuu miehistöstään ja tämän kunnosta. Mitään kouluja nainen ei tietenkään ollut käynyt, vaan omistikin sen sijaan muutaman kirjan ja lääkkeitä, joita tuo säilytti hytissään. Kakkosmies oli toinen, joka pystyi lähes samoihin taitoihin kuin kapteeni, sillä pitihän jonkun olla huolehtimassa myös kapteenista, jos tälle vuorostaan jotain kävisi. Skorppioonin myrkkyyn ei ollut Nadale aikaisemmin törmännyt, muutamaan muuhun kyllä, mutta muisteli, että hänellä siihenkin oli jonkinlaista vastamyrkkyä tarjolla. Hyttiin tullessaan Nadale kiskoi lipaston laatikkonsa auki ja käänteli kiiressään tummia lasipurkkeja ja luki hiljaa ääneen mitä niissä oli. Kyllähän nyt hän tiesi, mikä eläin skorppiooni oli ja tiesi varsin hyvin myös sen, ettei sen myrkyn kanssa ollut leikkimistä. Yhtäkkiä hän kuuli tutun äänen tätä huutavan. Pian toisenkin kerran ja Nadale tiesi, että olisi tosi kyseessä, joka vain lisäsi tämän paineita etsinnöissään.
"Tulen!" kapteeni huusi takaisin ja kirosi hädissään, sillä sitä lääkettä ei oltu vieläkään löydetty. Leonardo ryntäsi hyttiin.
"Vauhtia! Hän kaatui jo lattialle!" hän hoputti naista.
"Helvetti soikoon! Nosta Rinri istumaan ja koettakaa pitää hänet tajuissaan!" Nadale kirosi ja huusi Leolle, joka kääntyi ja meni Rinrin luo. Viimein oikea purkki taisi löytyä. Varmuuden vuoksi haltia nappasi tyhjän ja puhtaan ruiskeen mukaansa ja lähti käytävälle.
Leonardo ja pari muuta miestä odottivat Rinrin luona ja tuo oli nostettu pystyyn, jotta lääkkeen nieleminen olisi helpompaa, mikäli potilas olisi vielä tajuissaan. Nadale polvistui miehen viereen.
"Rin? Kuuletko? Minä tulin nyt, ei sinulla ole mitään hätää." hän sanoi toiselle hieman voimakkaalla äänellä, jotta toinen ehkä hänet kuulisi. Koska toinen kuitenkin piti jonkinlaista ääntä, joka johtui tietenkin huonosta olosta ja kivusta, todettiin tämä tajuissaan olevaksi. Kuitenkin, Rin saattoi olla niin sekaisin, ettei tajuaisi niellä lääkettä, vaan päinvastoin sylkisi sen ulos tai vetäisisi väätään kurkkuun, joka toisi lisäkipuja. Niinpä nopein toimenpiteiden kapteeni avasi purkin ja veti ruiskuun sopivan annoksen vastamyrkkyä ja käski parin miehen pidellä Rinriä aloillaan kaiken varuilta. Nainen tarttui Rinrin oikeaan käsivarteen.
"Rin, tämä sattuu nyt hiukan, mutta sitten helpottaa." hän sanoi, vaikkei ollut varma kuulisiko toinen. Neula ruiskussa ei ollut mitenkään iso, eli jopa lapsikin kestäisi sen kivun, mutta siitä saattoi potilas kuitenkin säikähtää kun yhtäkkiä sellainen tungettiin ihoon. Nadale painoi hitaasti nesteen miehen suoneen, josta se lähtisi puhdistamaan kehoa myrkystä.
"Menee tovi tai muutama, ennen kuin hän pystyy nousemaan jaloilleen. Kuinka selkä?" kapteeni sanoi ja miehet käänsivät hitaasti Rinriä hivenen vinoon, jotta nainen pystyisi tarkastamaan selän kunnon. Haavahan siinä tietenkin oli ja pikaisen tuumailun jälkeen kapteeni haki tarvittavat välineet hytistään ja ensimmäisenä ryhtyi haavaa tyrehdyttämään. Ei se vuotanut niin paljoa, kuin miehen kaula aiemmin, mutta hyvä näin oli kuitenkin tehdä.
Viimeksi muokannut Niehku päivämäärä 23 Heinä 2013, 16:40, muokattu yhteensä 1 kerran