Drinking all day|| Dakum

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nya » 07 Heinä 2013, 23:38

Rin

Mies näki, kuinka nainen riensi pirteämpä kuin koskaan kohti miestä. Hän oli aluksi hieman hämmentynyt, mutta seurasi kädestä pitäen naista laivalle. Siellä jo joukko odottelin kapteeniaan aamiaiselle. Nadale sai pian kaikkien huomion ja sitten alettiinkin jo syödä. Rin istui hiemn nurkkaan, otti itseleen kulhollisen ruokaa ja juomaa, siinä se. Hän ei ollut aikoihin saanut miehsitö ruokaa, jota yleensä vesillä tarjottiin, joten se oli sitten melkoisen mukavaa vaihtelua. Nadale myös lupaili pieniä pirskeitä illan jatkeeksi, josta miehistö näytti hyvinkin piristyvän.
Näytti siltä, ettei miehistöllä ollut mitään ennakko luuloja, kun he käyttäytyivätkin niin. Merirosvo oli syönyt ja otti astiansa haparoi hieman tutkiskellen keittiöön ja kiitti ruuasta kokille. Sen jälkeen hän haparoi ulos kannelle. Viileä meri-ilma teki hyvää. Se tuntui kodikkaalta ja mukavalta, tosin hänen olonsa tässä laivassa alkoi taas tuntua hieman tukalalta. Varmaankin siksi, ettei miehistölle ole vielä ilmoitettu mitään pyhistä esineistä sun muista demoniin vaikuttavista asioista.

Rin tunsi kuinka vesi loiskui pitkin laivan kylkeä. Se oli ihana laulu, jota hän oli taas kaivannut, kuin ei mitään. Äkkiä kaiken kuitenkin pysäytti se, että joku huusi, kiljui ja heilutti käsiään. Nyt tuo ääni alkoi murtumaan ja itkemään. "Lapseni!! Auttakaa! Lapseni!" Kuului naisen ääni. Rinri kääntyi ja tuijotti silmät apposen auki merelle, jossa pieni tyttö yritti pysyä pinnassa. Nainen satamassa itki ja huusi. Jotkut miehet olivat lähteneet tytön avuksi, mutta heillä ei näyttänyt olevan tarpeeksi voimia. Rinri otti juoksu askeleita ja oli onnellinen, ettei paita ollut päällä. Hän hyppäsi laidan yli mereen ja alkoi kauhoa vimmatusti vettä. Hän näki, kuinka lapsen voimat katosivat ja tuo alkoi vajota, miehet tuon lähettyvillä sukelsivat jo viimeisillä voimillaan. Puolidemoni sukelsi, avasi silmänsä ja ui vajoavan lapsen perään. Hän sai tuon vaateesta kiinni ja kiskoi toisen ylös. Pintaan oli vähän matkaa ja hän veti tytön ensimmäisenä ylös, jolloin tyttö köhi kuin mikäkin hukkuva koira.

Rinri tuli seuraavana ja hönkäsi keuhkot täyteen ilmaa. Hän köhi itsekkin, mutta otti lapsesta kiinni ja lähti uimaan rantaa. Pieni tyttö piti tiukasti kiinni ja miehet lähtivät myös uimaan takaisin. Kun merirosvo pääsi pohjakoksetukseen hän nosti tytön ilmaan ja ojensi pienokaisen itkevälle äidille ja miehille, jotka vetivät tytön ylös. Äiti kiitteli Rinriä hirmuisesti, mutta puolidemoni ei sanonut siihen mitään. Hän nousi ylös vedestä. Ravisteli päätään ja lähti sitten takaisin Nadalen laivaan.
Rin seisoi vaatteet aluen laivan kannella. Hän istui sen kaiteella ja tuijotti sinistä merta. Merisuola maistui vieläkin hänen suussaan. Vesi, joka haihtui pikku hiljaa ja jätti suolaa ihon päälle. Äkisti hän sai vadillisen vettä päälleen. Kokki oli sitä tuonut ja tuijotti häntä. Rin ei vastannut katseeseen. Hän näytti olevan poissa. Haava hänen kaulassaan näkyi vielä, mutta se näytti enemmän mustelmalta, jossa oli pieni viilto. Vesi vei suolan menneessään. Rin etsi lopulta käsiinsä Nadalen. "Olet pirteä. Nukuitko hyvänkin yön?" Mies kysyi. Hänen hiuksistaan tippui vettä ja housut olivat vielä märemmät. Hän ravisti uudestaan päätään, onneksi he olivat kannella, eivätkä sisällä.

Rinri tuijotti syvän meren sinisillä silmillään naista. "Mitä teen ensimmäisenä... Mutta muista, nyt kun otit minut miehistööni, olet myös alttiinpi vaaroille. Kahdeksan jäljellä... Setsemän kuolutta..." Rin lausui salaperäisesti, mutta he molemmat varmasti tiesivät, mitä hän tarkoitti. Hän kääntyi, muta joutuikin kolmen miehen yllättämäksi. He tuijottivat ensin kapteenia ja sitten paidatonta ja märkää Rinriä. Taisivat tulla puhumaan asioista. "Muista ilmoittaa miehistöllesi... Pyhistä asioista!" Rinri huikkasi kun hän meni hieman sivummaksi, jotta Nadale saisi asiansa hoidetuksi ja he voisivta keskustella kahden kesken. Hän piteli kättään suunsa edessä. Hän näytti pahoin voivalta. Hemmetti! Hemmetti! Mies kirosi päässään ja ummisti pariin kertaan silmänsä. Häntä yökötti.

//Noin! Vielä yksi vastaus, ennen nukkumaan menoa :D Sit viikkon tauko :(
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 11 Heinä 2013, 14:41

Nadale Arthendálion

Aamiainen maistui hyvin, ainakin kapteenille, mutta jostain syystä tämä söi sitä vähän ja kiireellä. Hän palautti astiansa keittiöön jättäen muut vielä syömään. Mieli aurinkoisena nainen kaappasi hytistään yhden kartoistaan mukaansa sekä tarvittavat matkanmittaus- ja suunnistusvälineet kainalossaan. Nadale asetti tavarat kannella olevalle pöydälle ja syventyi karttaa tutkimaan. Jonkin ajan kuluttua pian koko miehistö oli aterioinut ja jotkut heistä varmistivat kaiken olevan kunnossa lähtöä varten. Enää pitäisi vain odottaa, että se lähtemisen käsky kävisi. Nadale oli laivassa ainoa, joka otti aina kurssin, ellei siirtänyt sitä valtaa jollekin toiselle jostain syystä, mitä tapahtui kyllä hyvin harvoin. Kyllähän jotkut osasivatkin hyvät reitit etsiä, mutta nainen oli suorastaan expertti niissä asioissa, joten se homma myös pidettiinkin suosiolla tällä. Kun kapteeni teki tätä työtä, tuntui ettei tuo huomannut mitä ympärillä tapahtui, ennen kuin joku tulisi pöydän ääreen tai naputtaisi olkapäälle mikäli asiaa olisi. Monta kertaa Nadale oli siitä huomauttanut miehistölleen, ettei tätä tulisi tuossa tilassa häiritä, ellei kerrottava asia olisi tähdellinen jollain tapaa. Joskus tuo lukittautui hyttiinsä, jottai saisi olla rauhassa karttojensa kanssa.

Moni muukin laivassa kuuli naisen huudon, jopa Nadale. Tuo katsoi kysyvänä ensin satamassa kirkuvaa naista ja pian hänen takaa kuuluikin isompi loiskahdus. Kapteeni nousi tuolistaan ja liittyi laivan reunalle miehiensä joukkoon, jotka katsoivat kauhovaa Rinriä. Copper oli riisumassa paitaansa, auttaakseen toista, mutta Nadale oikaisi kätensä miehen ja laivan reunan välille.
"Älä suotta. Hän pärjää kyllä." hän sanoi lyhyesti ja muutamat katsoivat tätä kysyvänä, mutteivat mitään sanoneet. Haltia tiesi, että Rin pärjäisi yksinkin, vaikka meressä olikin satamasta hyppinyt muutama avuksi. Pian tyttö oli ensimmäisenä pinnalla ja pian sen perään Rin.
"Kappas poikaa!" Shogen tokaisi ja teko teki varmasti muihinkin mieheen positiivisen kuvan uudesta tulokkaasta. Nadale hymyili pienen hetken ajan ja palasi karttojen ääreen. Rinrin tultua takaisin kannelle, miehistö kehui tätä.
Loppu suoralla merkittyjen merkkien lomasta Nadale kuuli vierestään tutun äänen. Kapteeni nosti katseensa Rinriin ja nyökkäsi tälle.
"Jep, kyllähän se nukutti, minkä varmaan huomasitkin..." haltia sanoi ja virnisti pienesti.
"Muistan kyllä ja otan sen riskin." kapteeni vastasi asiallisesti ja ennen kuin ehti antaa mitään tehtävänkäskyä, kolme tuntematonta miestä oli ilmestynyt kuin tyhjästä laivan kannelle ja suoraan laivan kapteenin puheille. Nadale kurtisti hiukan kulmiaan ja nousi seisomaan laittaen kädensä puuskaan.
"Millä asialla te minun laivaan tulette noin vain?" kapteeni kysyi.
"Tällä asialla." yksi miehistä näytti kulkulupansa kaikkiin laivoihin. Miehet eivät olleet suoranaisesti lainvartijoita, vaan leimasta päätellen kauppatavaroiden lastaamisvastaavia.
"...Olisiko teillä näyttää kauppakirjaanne?" mies jatkoi.
"Tsk... Toki, hetkinen." Nadale hymähti ja katosi sisälle laivaan. Aina tuntemattomien kanssa tuli olla varovainen ja tästä lähtien erityisen varovainen kun miehistö oli saanut joukkoonsa yhden lisää. Pian kapteeni palasi kannelle kädessän paksuhko viininpunakantinen kirja, jonka tuo laski pöydälle. Silmälasien kanssa miehet sitä tutkivat, viimeisimpien kaupankäyntien kohdalla. Nadale odotti pää hivenen kallellaan, ei sieltä mitään ihmeellistä pitäisi löytyä.
"Tämä riittää meille, kiitos." yksi miehistä totesi sulkien kirjan kannet ja ojensi sen kapteenille. Nadale nyökkäsi.
"Päivänjatkot." hän huikkasi ja kääntyi viemään kirjaa takaisin, sillä välin kun kolme miestä jatkoivat matkaansa seuraavaan laivaan.

Nadalen mieleen tuli sanat, jotka Rinri oli lausunut, ennen kuin oli lähtenyt naisen luota. Niinpä kapteeni lähti käymään miehistönsä luona, heidän kahden, jolla muisti olevan jotain pyhää. Yksi heistä oli porukan vanhin, Shogen, joka kantoi pitkää ristiriipusta. Nadale ei sanonut mitään siitä, että Rin oli puoli demoni, eikä sitä aikonutkaan. Mies saisi sen kertoa ihan itse, kun olisi siihen valmis. Kapteeni otti omatoimisesti korun pois, leikkasi siitä ristin pois ja palautti puisen helminauhan miehelle.
"Anteeksi, mutta tämä on hyvästä. Jouduin luopumaan omastanikin. Selviää myöhemmin miksi, hanki jokin toinen symboli tähän." haltia sanoi hiljaa ja painoi miehen käteen muutaman kolikon ja kääntyi lähteäkseen. Shogen jäi hiukan hämilleen naisen teosta, mutta nyökkäsi pujottaen ristiä tyhjemmän helminauhan kaulalleen ja kolikot tuo tunki taskuunsa. Saman tempun kapteeni teki myös Rozille, jolla oli nilkassaan nahkanauha, jossai killui jopa kaksi ristiä; toinen oli pieni hopea ja toinen hiukan isompi puinen. Ristit tiukassa nyrkissään Nadale meni kannelle ja heitti ne mereen, siellä ne eivät aiheuttaisi harmia Rinrille.

Nadale meni Rinrin luokse.
"Laivassa ei ole enää ristin ristiä tai mitään muutakaan siihen liittyvää, voit olla siis rauhassa." nainen sanoi toiselle, sillä tämä vaikutti ainakin hetki sitten pahoinvoivalta, joka saattoi hyvinkin johtua siitä ongelmasta, jonka kapteeni juuri poisti.
"Enkä sanonut kenelläkään sitä, mitä olet. Saat tehdä sen itse." haltia lisäsi hiljaa, vaikkei ketään ollutkaan lähistöllä, samalla kun katsoi miestä. Mutta sitten Nadale päätti puhua vähän iloisemmista asioista.
"Haluan kiittää sinua eilisillasta. Todellakin... Ties missä olisin nyt, jos olisin jonnekin kadulle nukahtanut. En tiedä mikä minuun meni, joskus vaan väsyttää liikaa väärään aikaan." haltia sanoi ja naurahti itselleen.
"Ja mitä teet ensimmäisenä, niin suosittelisin vaihtamaan kuivaa ylle, niin on mukavempi tehdä hommia." Nadale virnisti.
"Ennen kuin lähdemme liikkeelle, voisin esitellä sinulle laivan sisältä, kertoa samalla päivien rutiineista ja sitten voitkin lähdön aikana osallistua miehistön kanssa töihin. He kyllä opastavat, jos jokin on epäselvää. Miltä kuulostaisi?" nainen jatkoi ja päätti katseensa toiseen.


//Uuu, jo kolmas sivu! En ollu varma tarkotitko noita kolmea miestä miehistön miehiks mut vedin siitä tommosen jutun :D//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 13 Heinä 2013, 19:06

Rin

Rin kääntyi Nadaleen. Tämä sanoi, että ristit olivat poissa ja sen semmoinen pyhä asia. Sen mies huomasikin. "Kiitos." Merirosvo vastasi, mutta piti kasvonsa peruslukemilla. Nadale sanoi, että hän saisi selittää mikä oli. "Jaa? Mitä se minua kiinnostaa, jos sinä kerrot sen heille tai minä. Kumpi vain voi tehdä se milloin vain. Minä olen demoni toiselta puoleltani, enkä ole sitä vastaan." Rin sanoi ja nojautui kaiteeseen. Hän katseli jonnekin kauas merelle. Aava meri sininen, vai mitä? Niin kaunista se on. Mies ajatteli ja hymyili ajatuksissaan. Nainen halusi kiittää eilisillasta ja Rinri oli jo vastaan, mutta toinen sai asiansa sanotuksi. "Mitä se minulle kuuluu, milloin sinua nukuttaa ja milloin ei. Keho liikkui itsestään. Niinhän minä sanoin." Rinri vastasi tyynesti ja antoi tuulen kuivattaa ihoa.
Nadale ehdotti vaatteiden vaihtoa. Demonipuoli naurahti. "En omista kuin nämä vaatteet päälläni. Toki voin riisua nämä pois, jos haluat. Mutta olisiko jollakulla miehistön miehelläsi lainata housuja? Siis jos vain löytyy minun kokoiselleni." Rinri kysyi ja tuijotti vakavasti naiseen. Lopulta Nadale selvensi, mitä hän sen jälkeen tekisi.

"Selvä... Käyn kysymässä niitä housuja..." Rinri sanoi ja huitaisi naiselle, hän katosi jonnekkin ruumaan etsimään muuta miehistöä. Pian hän tuli pois uudet housut päällään, tosin ne näyttävät olevan ihan pikkaisen lyhyt, mutta ei se mitään. Hän katsoi Nadalea odottavasti. "Noh? Mennääkö? Haluan päästä kuuraamaan pitkästä aikaa kantta!" Rin sanoi hieman innoissaan. Ainakaan mitään raivon puuskia ei ollut näkyvissä. Vielä.

Rin seuraili hiljalleen Nadalea, katsoi aina missä oli mikäkin ja painoi mieleensä kaiken, mitä hänelle näytettiin, opetettiin jne. Rinri pääsi piankin tekemään yhteistyötä muiden kanssa. Hän sai oppia hyvin paljon, eikä ehtinyt vaihtaa sanojaan kapteenin kanssa, kun häntä jo kiskottiin seuraavaan työhön. Työn kuin työn hän kuitenkin suoritti kunnialla ja hiellä, että välillä verellä, jos oli tarpeen. Lopulta oli taas ruuan aika . Rinri oli päättänyt kertoa nyt toisesta puolestaan.

//Oho, siitö tais tulla lyhyt... Mut joo nyt tää jatkuu taas :D
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 20 Heinä 2013, 23:09

Nadale Arthendálion

Jälleen Rinrin mielentilat heittelivät. Vähitellen Nadale alkoi oppia, ettei koskaan voinut tietää, millä tuulella mies saattoi olla, vaikkei tälle olisikaan tapahtunut mitään maata mullistavaa. Kapteeni tiesi, että moinen on normaalia. Puolidemoni mikä puolidemoni. Rin sanoi, ettei ole vastaan sitä mitä on, johon haltia huokaisi. Ei ollut nimittäin Nadalellakaan, ei kai hän muuten olisi miestä pestannutkaan, hän ei ollut tarkoittanut sitä mitä ehkä toinen luuli. Kapteeni oli ajatellut sen olevan oma-aloitteista, jos Rin kertoisi itsestään aivan omin sanoin. Se saattaisi nimittäin olla outoa, jos muu miehistö sen kuulisi Nadalen suusta -tai pahempaa; jonkun toisen suusta. Haltia oli halunnut olla vain kohtelias toiselle kiittäessään eilisillasta, mutta ilmeisesti sekin oli virhe liike. Ehkäpä se keho sitten liikkui itsestään, kysymys vaan kuului, eikö Rinrin mieli halunnut auttaa? Olikovatko miehen mieli ja keho niin ristiriidassa toistensa kanssa? Kumpi niistä päti ja milloin?

Nadale selitti, mistä laivasta löytyisi puhtaita housuja kaikenkokoisille, sillä kyllähän niitä aina tarvittiin -kuten nytkin. Niinpä mies suunnisti niiden sanojen saattelemana etsimään kyseistä vaatekappaletta ja ilmeisesti löysikin ne muitta mutkitta. Sen jälkeen Rin ilmoitti olevansa valmis lähtemään pienelle opastukselle.

Niin kapteeni näytti laivan tähystystornista alimpaan ruumaan asti ja sen jälkeen passittikin uuden tulokkaan töihin muiden kanssa. Mitä nyt sivusilmällä Nadale ehti toisen perään katsoa, Rinristä näki, ettei tämä ollut mikään maakrapu ja että tuli suhteellisen hyvin toimeen muun miehistön kanssa. Toki jotkut käytännöt olivat miehelle uusia, sillä yleensä sellaisia löytyi erilaisista laivoista. Celaberex lipui hiljalleen omaa tahtiaan, tuuli oli tällä kertaa suotuisa ja yllättävän tasainen. Brax kutsui lounaalle, sillä olihan jo keskipäivä ja kaikilla nälkä touhukkaan aamun jälkeen. Kapteeni tarkisti vielä kompassista heidän olevan oikealla suunnalla, ennen kuin lampsi sisälle laivaan kohti ruokasalia, josta herkullinen tuoksu tulikin.
Saavuttuaan paikalla kapteeni istuuntui tapansa mukaan pöydän päähän ja kun ruokakattila nostettiin esille, tuo lappasi siitä itselleen ja alkoi syödä.

//Jee!//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 22 Heinä 2013, 13:03

Rin

Ruokapöydässä kapteeni saapui ja lappasi itselleen ensimmäisenä ruokaa. Muut ottivat sitten. Rin otti vasta viimeisenä. Hän odotti hetken, ennen kuin taputti käsiään ja sai kaikkien huomion. "Haluan vain sanoa sen, etten ole mikään tavalline haltia. Olen puolidemoni. Lisäksi, kun kapteeninne otti minut laivaansa, teidän tulee valmistautua siihen, että laivaanne hyökätään usein." Rinri sanoi tyynesti. Parin miehistön miehen lusikka kolahti joko lautaselle, tai sitten suuhun hampaisiin. Joku jo yski väärään kurkkuun vedettyä ruokaa. Rinri söi nopeasti ja kiitti ruuasta. Hän laski kätensä Nadalen olalle merkittävällä tavalla, kun sanoakseen. Meidän on puhuttava. Hän poistui ensimmäisenä ja tuijotti horisonttia. Äkkiä hän pyörähti ympäri ja jostakin ilmestyi ryöppy nuolia. Osa sai maaliin, mutta osa vain osui kannelle. Rin vetäisi itsestään irti yhden nuolen pois, joka oli joutunut käteen. Nainen ei ollut onneksi vielä tullut kannelle, joten miehellä oli aikaa käydä pieni tastelunsa.

Alhaalla kuului ääniä. Puolidemoni tuijotti kauempana olevaa laivaa. Hän tiesi hetkessä kenen laiva se oli. Ainoa, joka osasi ampua näin kauas oli yksi ja ärsyttävä mies. Rinri tiesi mitä oli edessä. Hän juoksi alas, otti miekkansa ja tikarinsa. Hän juoksi ylös ja laiva oli jo siinä vieressä. Siinä hän seisoi nuolineen. Miehen punaiset silmät tuijottivat syvän sinisiin silmiin. "Rinri, pitkästä aikaa, ei olla hetkeen nähty. Mitä olet tehnyt?" Mies kysyi tuttavallisesti. Rinri sylkäisi. "Mitä se sinulle kuuluu?" Mies kysyi ja hyppäsi toiseen laivaan. Ensimmäisenä hän kaatoi nuoli veikkosen. "Huti." Nuoli mies myhäili ja puolidemoni hämmentyi.

Miten niin huti? Äkisti hän sai selkäänsä nuolen. Kivuliaan sellaisen. Miehet heittivät Rinrin takaisin sinne mistä oli tullut. Mereen. "Heihei! Sait lahjan! Skorppioonin myrkkyä ja tujua sellaista! Toivottavasti pidät!" Mies hörötteli ja laiva kääntyi pois. Rinri ui nopeasti Nadalen laivan viereen. Otti yhdestä köydestä kiinni ja veti itsensä ylös laivaan. Taas märkä. Hän veti nuolen itsestään irti. Kivulias ähkiminen kuuli, kun nuoli lensi kannelle. Rinri katsoi aurinkoa. Noin kymmenen minuuuttia oli kulunut. Hän koski selkäänsä. Se oli hyvin kivulias. "Hemmetti..." Rin mutisi ja lähti sitten alas ruumaan päin. Hän ei ollut kuullut, mitä se hiton mies oli silloin sanonut, mutta jostain nuolessa olevasta asiasta se oli puhunut. Rappusissa Rinrin kuvat tekivät häilyväisiä tepposia. Hänen jaloistaan katosivat voimat, mutta mies pysyi edelleen tajuissaan. Rinri tuijotti eteensä. Mitäs nyt?
"Nadale!" Rinrin suusta pääsi huuto, kun hän veti itsensä käsi voimin ylös. Nainen oli ainoa asia, mitä hänellä oli nyt mielessään. "Nadale! Missä himputissa olet?" Mies huusi ja tunsi, kuinka käsistä karkasi voimia. Ei vielä. Hän otti pakotetusti askelia ja lähti kävelemään käytävää. Miesten äänet kaikuivat enää. "Nadale... Tarvitsen..." Rinri mutisi ja kaatui isolla ryskeellä lattialle. Hän puri hampaansa yhteen.

"...Nadale..." Rinri mutisi viimeisin voimin, ennen kuin hänen silmänsä menivät kiinni, mutta hän ei kuitenkaan menettänyt tajuntaansa. Ei tällä kertaa. Hän piti hampain ja kynsin kiinni elämästä. Liikaa oli tapahtunut. Aivan liikaa. Hänen silmänsä avautuivat ja tuijottivat häilyväistä kuvaa silmiensä edessä. Hahmo, kuka se oli? Ei tietoa. Rinri kuitenkin piti silmänsä auki. Hänen kehonsa lämpö oli noussut. Kun se oli noussut sotimaan skroppiooni myrkkyä vastaan elämästä ja kuolemasta. Kaunista. Kipua, joka sai hänet voihkimaan välillä oli suunnatomman ärsyttävää. Hän puri hampaitaan yhteen taas, kun uusi kivun ryöppy valtasi kehon.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 23 Heinä 2013, 16:30

Nadale Arthendálion

Ehkä kaikki ehtivät ottaa muutaman lusikallisen ennen kuin Rinri taputti käsiään, sillä halusi ilmeisesti puheenvuoron. Niin hyvien tapojan mukaan, kellä sitä sanottavaa oli, sitä kuunneltiin. Nadale ei kuitenkaan uskonut, että Rin juuri sen asian näin pian ilmaisisi. Joten kapteeni oli ajatellut miehen kantavan salaisuuttaan vielä iltaan asti. Toisaalta, miksi pitkittääkään uutista. Jotkut käänsivät katseensa Rinristä Nadaleen, ilmeillä, joista pystyi hyvin tulkitsemaan heidän hämmennyksensä. Jotkut taas ehkä odottivatkin jonkinlaista selitystä kapteenilta. Sitä ei naiselta kuitenkaan herunut, sillä tuo tyynesti vain nyökkäsi Rinrin sanoille ja jatkoi syöntiään. Syötyään nopeasti Rin painaisi kätensä naisen olalle, johon kapteeni ei reagoinut mitenkään, vaikka tiesi mitä toinen elellään tarkoitti. Poistuessaan tilasta ensimmäisenä Rin taisi haluta antaa muun miehistön suorastaan jäävän kapteenin kesken, varmasti joillakin olisi vielä kysyttävää. Ja niin sitä myös tuli; muutama mies laukoi niitä lauseitaan yhtä aikaan, joten oli vaikeaa saada selvää edes yhdestä kysymyksestä.

Ennen kuin Nadale ehti ärähtää hiljentääkseen muut, M.J. juoksi ruokalatilaan ja ilmoitti nopeasti ja muutaman sanoin, että heidän kimppuun hyökättäisiin. Edes kapteenin erikseen antamaa käskyä, kaikki kyllä tiesivät, mitä piti tehdä. Aseet käsissä miehet rynnistivät paikalle, mukaan lukien tietysti Nadale. M.J. oli myös kertonut, että toisessa laivassa oli nuolimiehiä, joten olikin nyt syytä myös Nadalen miehistön siihen varautua. Nainen näki juuri kannelle tullessaan Rinrin hyppäävän toiseen laivaan, jonka olisi estänyt, jos olisi ehtinyt paikalle aiemmin. Laivassa saattoi olla juurikin niitä merirosvoja, joista Rinri oli kertonut ja ehkä juuri siksi tappomielessään oli mistään piittaamatta mennyt yksin vihollisen luokse. Celaberexin miehistö ampui nuolillaan, mutta pitivät miekkojaan lähistöllä, jos joku sattuisikin toisesta laivasta tulemaan heidän kannelleen. Koska ilman kapteenin käskyä, kukaan muu ei ollut mennyt vihollisen laivaan, paitsi Rinri, joten he harjoittivat kaukotaistelua.

Oman pikku maalinsa takia Nadale ei huomannut, että Rinriin osui pahasti selkään. Hän vain näki toisen putoavan mereen ja kuuli mitä viholliset tuolle huusivat. Skorppioonin myrkkyä? Nadale kirosi mielessään ja näki vihollisislaivan lipuvan pois ja lyhyt taistelu oli ohitse. Naisen miehistö huuteli laivan perään haukkuen nämä pelkureiksi. Nadale kurkkasi laivan reunalta alas mereen ja näki Rinrin kipuavan ylös. Hän käski miehistöään auttaa toinen ylös, sillä aikaa kun itse juoksi kohti hyttiään. Hänen laivassaan ei varsinaisesti ollut ketään lääkäriä, vaan yleensä Nadale hoiti miehistönsä haaverit, sillä oli etevä siinä ja kapteenin kuului kantaa vastuu miehistöstään ja tämän kunnosta. Mitään kouluja nainen ei tietenkään ollut käynyt, vaan omistikin sen sijaan muutaman kirjan ja lääkkeitä, joita tuo säilytti hytissään. Kakkosmies oli toinen, joka pystyi lähes samoihin taitoihin kuin kapteeni, sillä pitihän jonkun olla huolehtimassa myös kapteenista, jos tälle vuorostaan jotain kävisi. Skorppioonin myrkkyyn ei ollut Nadale aikaisemmin törmännyt, muutamaan muuhun kyllä, mutta muisteli, että hänellä siihenkin oli jonkinlaista vastamyrkkyä tarjolla. Hyttiin tullessaan Nadale kiskoi lipaston laatikkonsa auki ja käänteli kiiressään tummia lasipurkkeja ja luki hiljaa ääneen mitä niissä oli. Kyllähän nyt hän tiesi, mikä eläin skorppiooni oli ja tiesi varsin hyvin myös sen, ettei sen myrkyn kanssa ollut leikkimistä. Yhtäkkiä hän kuuli tutun äänen tätä huutavan. Pian toisenkin kerran ja Nadale tiesi, että olisi tosi kyseessä, joka vain lisäsi tämän paineita etsinnöissään.
"Tulen!" kapteeni huusi takaisin ja kirosi hädissään, sillä sitä lääkettä ei oltu vieläkään löydetty. Leonardo ryntäsi hyttiin.
"Vauhtia! Hän kaatui jo lattialle!" hän hoputti naista.
"Helvetti soikoon! Nosta Rinri istumaan ja koettakaa pitää hänet tajuissaan!" Nadale kirosi ja huusi Leolle, joka kääntyi ja meni Rinrin luo. Viimein oikea purkki taisi löytyä. Varmuuden vuoksi haltia nappasi tyhjän ja puhtaan ruiskeen mukaansa ja lähti käytävälle.

Leonardo ja pari muuta miestä odottivat Rinrin luona ja tuo oli nostettu pystyyn, jotta lääkkeen nieleminen olisi helpompaa, mikäli potilas olisi vielä tajuissaan. Nadale polvistui miehen viereen.
"Rin? Kuuletko? Minä tulin nyt, ei sinulla ole mitään hätää." hän sanoi toiselle hieman voimakkaalla äänellä, jotta toinen ehkä hänet kuulisi. Koska toinen kuitenkin piti jonkinlaista ääntä, joka johtui tietenkin huonosta olosta ja kivusta, todettiin tämä tajuissaan olevaksi. Kuitenkin, Rin saattoi olla niin sekaisin, ettei tajuaisi niellä lääkettä, vaan päinvastoin sylkisi sen ulos tai vetäisisi väätään kurkkuun, joka toisi lisäkipuja. Niinpä nopein toimenpiteiden kapteeni avasi purkin ja veti ruiskuun sopivan annoksen vastamyrkkyä ja käski parin miehen pidellä Rinriä aloillaan kaiken varuilta. Nainen tarttui Rinrin oikeaan käsivarteen.
"Rin, tämä sattuu nyt hiukan, mutta sitten helpottaa." hän sanoi, vaikkei ollut varma kuulisiko toinen. Neula ruiskussa ei ollut mitenkään iso, eli jopa lapsikin kestäisi sen kivun, mutta siitä saattoi potilas kuitenkin säikähtää kun yhtäkkiä sellainen tungettiin ihoon. Nadale painoi hitaasti nesteen miehen suoneen, josta se lähtisi puhdistamaan kehoa myrkystä.

"Menee tovi tai muutama, ennen kuin hän pystyy nousemaan jaloilleen. Kuinka selkä?" kapteeni sanoi ja miehet käänsivät hitaasti Rinriä hivenen vinoon, jotta nainen pystyisi tarkastamaan selän kunnon. Haavahan siinä tietenkin oli ja pikaisen tuumailun jälkeen kapteeni haki tarvittavat välineet hytistään ja ensimmäisenä ryhtyi haavaa tyrehdyttämään. Ei se vuotanut niin paljoa, kuin miehen kaula aiemmin, mutta hyvä näin oli kuitenkin tehdä.
Viimeksi muokannut Niehku päivämäärä 23 Heinä 2013, 16:40, muokattu yhteensä 1 kerran
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 23 Heinä 2013, 19:12

Rin

Puolidemoni nostettiin johon. Tuoliko? Rinrin keho oli veltto. Hänen silmänsä olivat edelleen auki. Maisema silmien edessä oli sumentunut yhdeksi kirkaaksi läjäksi. Tuttu ääni kuitenkin repäisi kuvaan särön, joka saattoi hieman olla tarkempi mitä muut. Nadalen ääriviivat näkyivät. Tuon hiukset ja tuon ääni. Sitten hän tunsi, kuinka jokin tunkeutui läpi ihon, mutta paine joka lisäsi hieman kipua, sai miehen velton kehon jännittymään. Kaikki tuntui menevän liian nopeasti. Hän tunsi itsensä avuttomaksi, jota riepoteltiin suuntaan kuin suuntaan. Hän kuitenkin tunsi kehonsa palautuvan melko piankin melkoisen ennalleen. Jokin kuitenkin vähän vaivasi häntä. Mieshän ei siitä aikonut sanoa.
Hänen katseensa oli kuitenkin taas yhtä terävä kuin ennen. Hän tuijotti vierellään olevia miehiä. Jaa? Rinri mietti ja hymyili sitten äkisti. "Kiitos, että pelastit taas kerran henkeni. Se kun tuppaa olemaan aina hieman liian lähellä toista porttia" Rinri sanoi ja katsoi sitten Nadalea. Hän oli nopeampi paranemaan, mutta kuitenkin jokin tuntui väärältä hänen kehossaan.

Hän tarrasi äkisti Nadalen otsahiuksiin ja pörrötti niitä. Kaksi muuta miestä tuijottivat Rinriä hieman hämmentyneesti. "Älä huolehdi, kaikki on hyvin..." Rin sanoi ja nousi ensimmäisellä ponnistuksellaan pystyyn. Hän ei näyttänyt yhtään heikkouden merkkiä, jotka miehet laittoivat demoni puolen piikkiin. "Palaan töihini. Törmäillään kapteeni!" Puolidemoni huikkasi selkänsä takaa, eikä sen kuummin vilkaissutkaan Nadaleen. Häntä ärsytti oma kyvyttömyytensä ja haavoittuneisuutensa. Noh, olihan hän sellainen luonne piirre, että tuli vähän ja aina tehtyä vastustajastaan sekä itsestään selvää jälkeä.

Iltaan päin tuuli alkoi nousta ja nostatti korkeita altoja. Rinri katsoi merelle. Hän katsoi tähystystorniin. Puolidemoni etsi käsiinsä Leonardon. " Hei, tuntuuko sinustakin, että tuuli on noussut myrskyn suuntaan?" Mies kysyi ja kääntyi sitten uudestaan tuoksuttamaan tuulta. "Lounaistuuli... Voimakas. Uskoisin, että tästä taaksepäin, noin kolmenkymmenen kilometrin säteellä on tulossa kovaa vauhtia yö myrsky..." Rin totesi ja lähti sitten kävelemään kantta pitkin tarkkailen säätä. Hän kuitenkin työnsä, jossakin välissä hän ennätti tulla Nadalen luo. "OI! Nadale. Luuletko, että tästä yöstä on tulossa kovinkaan tyyni?" Rin kysyi, kuin varmistaakseen asiansa. Hänen selkäänsä pitkin kävi pari kylmää värettä, jotka nostivat merirosvon hiukset pystyyn. Hänen meren sinisissä silmissä tuntui jo myrsky pauhaavan. "Minä en pidä tästä tunteesta..." Hän ilmoitti Nadalelle ja häipyi sitten takaisin suorittamaan loppu töitään. Hän tunsi kuinka taivaalla alkoi pilvet kertyä päälle. Yhä tummemmaksi ja tummemmaksi. Hän tiesi mitä oli edessä. Silloin kun hän oli ollut laivalla vielä, oli noussut oiva mysrky ja tehnyt kamalat tappiot ja vienyt osan miehistöstä.

Pari tuntiahan siinä meni, ennen kuin se sää iski. Ensimmäinen salaman isku iski suoraan lähelle laivaa. Tuuli oli yltynyt ja meri teki mielenpiteensä laivasta. Se keinutti sitä niin pahasti, että piti oikein pitää kiinni kaiteista ja mistä ikinä pääsi pitämään kiinni. Pari miestä huusi, että purjeet piti saada kiinni. Rinri ilmottautui vapaaehtoiseksi tekemään sen. Sillä kukaan ei ollut kovin halukas kiipeämään niin korkealle ja huojuvaan mastoon. Rinri otti pari tikaria, otti yhden suuhunsa ja kaksi käsiinsä. Hän lähti rauhallisesti kapuamaan ylös. Hän sai ensimmäisen purjeen alas, ja heiti köyden muille. Nuo sitoivat sen kiinni. Hän lähti ylemmäs. Laiva huojui uhkaavasti, aivan kuin se tahtoisi kaatua. Rinri nousi ylemmäs ja otti köyden, löysäsi sen ja heitti alas, kun purje meni samaan aikaan miehen kädestä kasaan. Hän alkoi sitten laskeutua, kun äkisti salama löi liian läheltä ja rankkasade pyyhkäisi häneltä kiinni pitämis alustaa. Rinri ennätti lyödä tikarinsa maastoon ja oli nyt sen varassa.
Hän laskeutui tikarien avulla takaisin kannelle. Sade piiskasi kantta. Moni muukin miehistön jäsen kiroili säätä. Rinri tunsi, kuinka tuuli ja meri yrittivät kaataa laivan. Hänen kehonsa, jolla oli jokin asia väärin, menetti tasapainonsa. Puolidemoni tajusi liian myöhään, kun hän iskeytyi vasten kaidetta kivuliaasti vatsaan ja sitten hän suistui yli laidan. Onneksi merirosvon refleksit olivat tarpeeksi nopeat ja hän pisti tikarinsa laivan kylkeen, näin pysäyttäen putoamisensa hurjana olevaan mereen. "Ääh... Näin se käy, kun ei ole tarkkana..." Rin mutisi kirouksen lailla ja lähti kapuamaan ylös. Hän pääsi ylös, mutta jostakin syystä hänellä ei ollut hyvä olo.

//Joo huomasin. Kun luin kännyl vastaustas, nii siin oli ainakin viis... Mut joo... Tää mun vastaus on hieman sekava ja pitkäksi käyny :'D
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 23 Heinä 2013, 23:29

Nadale Arthendálion

Vähän aikaa kestikin, ennen kuin Rinri palasi tolkkuihinsa. Nadale tiesi, että demonipuolensa ansiosta tämä parantui tavallista ihmistä nopeammin, mutta siitä huolimatta, ehkei vain ollut tarpeeksi tottunut siihen. Rin kiitti osaa miehistöä, ne jotka siinä paikalla olivat. Myös Nadale katsoi kahden muun miehen tapaan hämmentyneenä Rinriä tämän pörrötettyä kapteenin vaaleanruskeita, hivenen oranssiin sävyyn vivahtaneita otsahiuksia. Rinrin lähdettyä paikalta terveenä kuin pukki, jäivät yhä he kolme siihen paikoilleen ihmettelemään.
"Kyllä, tuo on normaalia." Nadale huokaisi jotenkin helpottuneena. Ikään kuin hän olisi lukenyt miesten ajatukset, joten päättikin kertoa oikean vastauksen. Miehet ehkä hivenen naurahtivat ja kohauttivat olkiaan, moista myöskään he eivät olleet nähneet. Miehet lähtivät Rinrin tapaan töihinsä ja Nadale meni järjestämään lipastonsa laatikot, sen kiirelliseen hävityksen jälkeen.

Tietenkin Nadale oli pannut merkille äkisti muuttuneen sään, kapteeni kun oli. Tavarat hytissä liikkuivat epätavallista vinhemmin, joten nainen päätti sammuttaa lyhtynsä ja mennä kannelle katsomaan taivaan tilannetta. Vastaan tuli Leo ja hän kertoi myös Rinrin aistineen myrskyn alkua. Sen jälkeen Nadale päätti varmuuden vuoksi mennä huikkaamaan kokille, että kiinnittäisi kattilansa ynnä muut tykötarpeet kunnolla. Hän nousi portaat kannelle ja hetken tutkittuaan säätä Rin tulikin paikalle.
"Tyyntä nuo pilvet ja tuuli eivät ole nähneetkään." kapteeni totesi miehelle asettaen kätensä miettiväisenä puuskaan. Rin kertoi, ettei oikein pitänyt myrskystä, mutta kukapa nyt pitikään. Siksi kapteenikin pudisti hiljaa päätään, ei nyt olisi luontoäidin tarvinnut puuttua näin rajusti.

Celaberex oli toki aikaisemmin kestänyt monet kavalat myrskyt ja niistä kaikista oli selvitty, ainakin tarpeeksi hyvin. Yhtään kuitenkaan niin petollista ei ollut tullut vastaan, että se olisi salamoillaan tehnyt niin pahoja vaurioita laivaan, että se olisi ollut vaarassa upota tai että sen miehistöstä joku olisi kadonnut mereen iäksi. Noista ikävistä tapauksista jotakin tässä vain odoteltiin kauhulla, mikään merirosvolaiva ei koskaan voitokkaana kaikesta seilaisi ehjin nahoin. Alhaalla kaikkien tilojen ovet oli suljettu, ettei sieltä vahingossakaan karkaisi mikään tavara kuljeksimaan pitkin poikin käytäviä. Kaikki miehet olivat kannella, sillä kaikkia tarvittiin pitämään laivaa edes jonkinlaisessa kuosissa. Kapteeni tietenkin oli ruorissa kiinni ja yritti ohjata alusta hiljalleen, väistäen mahdollisia karikkoja. Purjeet saatiin onneksi laskettua ja köydet tiukasti paikoilleen.

Uitettuja koiria laivassa kaikki olivat, Nadale pyyhkäisi nopeasti toisella kädellään hiuksia pois tieltään, joita voimakas tuuli tahtoi riepottaa vähän väliä. Hän huomasi yhden kanuunan köysien pettävän, joten se lähti nopeasti keinumaan pitkin laivan kantta aaltojen rytmissä. Nadale antoi käskyn sille, joka nyt sattui lähimpänä häntä olemaan, sitomaan mokoman kiinni paikoilleen. Nainen olisi sen itsekin voinut tehdä, muttei juuri nyt ruorista saanut päästää irti tai laiva saattaisi olla kellallaan. Pian salama iski jälleen niin lähelle ja isona, että jopa kapteeni sitä säikähti ja siksi tämä lensikin taaksepäin, pyöri hetken aikaa kannella ennen kuin törmäsi, onneksi, laivan kaiteeseen. Salama ei ollut osunut laivaan, mutta niin Nadale luuli, joten siksi tämä hiukan pelästyi. Tarmokkaana tämä kuitenkin nousi pystyyn ja juoksi kiinni ruoriin.
"Sinä et piru vie kaada laivaani!" Nadale huusi ilmoille vihaisena ja puristi ruorista kiinni.

Oli kovin ankean hämärää ja synkkää ja näytti siltä, ettei myrsky laantuisi ihan heti. Leonardo oli nähnyt vaarallisen tilanteen Rinrillä ja menikin tämän luokse miehen päästyä takaisin kannelle.
"Rin, onko sinulla kaikki hyvin?" Leo kysyi lähes huutaen, sillä luontoäidin takia meteli oli melkoinen.
"Mene lepäämään jos vähänkin tuntuu kurjalta." hän lisäsi. Leo tiesi, ettei Rinrillä mikään merisairaus ollut, ei kenelläkään merimiehellä ollut. Mutta koska tämä ei tiennyt tarkkaan toisen huonoon oloon syytä, ajatteli tuo, että Rinrin kannattaisi ruumaan mennä ja olisi valmis vaikka itse menemään seuraksi, ettei mahdollisia yllätyksiä tulisi.

//Nii niitä oli viis o.o lähetin Aksulle apua-apua-viestin ja se sitten onneksi poisteli ne ylimääräset :3 hyvä idis tuo myrsky ;) mitähän hauskaa itse keksisin..//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 24 Heinä 2013, 12:16

Rin

Puolidemonin silmät tavoittivat Leonardon silmät. Tuo kysyi hänen vointiaan tässä säässä. "Ei minulla mikään hätä ole!" Rin huusi takaisin ja lähti sitten käsi vatsallaan hieman keinahdelleen laivan mukana lähemmäs Nadalea. Naisella näytti olevan täysityö pitää laiva hallinnassaan, vaikka se näyttikin aika pahalta. Hän meni Nadalen viereen. "Pidä se pystyssä!" Rinri huusi hymyillen ja palasi kiristelemään köysiä. Äkisti suuri aalto pyyhkäisi yli kannen. Osa miehistöstä likastui, mutta sai sitten kiinni. Yksi, joka ei kuitenkaan saanut kiinni jostakin oli Dex. Rin näki, kuinka mies luisui yli laidan. Hän lähti hetkessä juoksemaan märällä kannella. Hyppäsi yli laidan ja sai kiinni miehen jalasta. Dex näytti itsekkin hyvin järkyttyneeltä. "Suojaa päätäsi!" Rinri huusi ja heilautti miehen yli laidan takaisin kannelle. hän tuli sen jälkeen uudestaan kannelle. Kuinkahan monesti hän oli pudonnut sen yli?
Puolidemoni kuuli laulua, moni muukin käänsi päänsä ja tuijotti myrkyisään mereen, jossa oli joukko naisia. Merenneitoja! Merirosvo ajatteli. Merenneidot lauloivat merimiehet kauniilla äänellään ja ulkonäöllään veteen, veivät lumoten miehen syvälle mereen ja palajastivat itsensä, kun mies ei pääsisi enää irti ja hukkuisi sekä syötäisiin elävältä. Sekin vielä tässä säässä. Sitten salama iski ja sai tehtyä pahaa jälkeä keskimaastoon. Siitä heilui iso n. kuudenkymmenen metrin kappale, joka oli aika painava metallisen osan takia. Osa heilui, kunnes tipahti suoraan naista kohti. "Nadale! Varo!" Rinri huusi ja lähti niin nopeasti kuin pystyi siinä olossa juoksemaan. Loppu matkan hän hyppäsi ja iski kädellään maaston osaa, joka oli lentänyt päin Nadalea. Hän piti naista sylissään ja tarrasi ruoriin, ettei laivan hallintaa menettettäisi.

Hän nousi ylös ja sai taas kauniin piiskan kasvoilleen, kun sade yltyi yltymistään. "Pidä laiva hallinnassasi, tämä näyttää aika pahalta..." Mies huusi Nadalelle suuren melun ja miesten huutojen seasta. Kun katsoi kannelle, voisi sanoa, että se oli täynnä sekasortoa.
Rinri jätti Nadalen ruoriin. Hänen kävellessään muu miehistö yritti parhaansa mukaan pitää itsensä poissa merestä. Laiva kallistui pahasti vasemmalle. Miehiä liukasteli taas ja ajautui vasempaan kulmaan. JOtkut huusivat kapteenille. Rin tarttui yhteen mieheen, heitti hänet toiselle puolelle kantta, jolloin tuo otti kiinni kaiteesta. Hän teki samoin muille. "Pitäkää paino siellä! Silloin saamme laivan takaisin pystyyn!" Rin huusi niin kovaa kuin pystyi. Hän kiipesi itsekkin toiselle puolelle ja miehistön paino sai laivan takaisin pystyyn.

Salamat ja sade, sekä ukkonen yrittivät parhaansa mukaan saada laivan meren syöväreihin. "Ei hyvä!" Puolidemoni mutisi, kun hän tuijotti kohti merta. Jokin oli alkanut vetää heitä puoleensa. "Nadale!! Ohjaa pois!! Ohjaa myrskyn silmään. Muuten olemme mennyttä!" Merirosvo huusi ja hänestä saattoi kuulla jo myrskyn nostattaman demoninpuolen huudot. Kun katsoi merelle, saattoi nähdä kuinka meren alainen pyörremyrsky riehui ja yritti vetää laivaa silmäänsä ja syödä sen. Jos Nadale ei nyt ohjaisi laivaa pois virtauksesta, he olisivat mennyttä.
Rin puri hammastaan. "Leonardo! Anna minulle köysi ja sido se johonkin kestävään ja kiinni olevaan paikkaan laivassa!" Merirosvo käski ja mies tuijotti häntä ilmeellä, oletko hullu? Mies ei kuitenkaan aikaillut, hän tiesi, ettei Nadale ollut kovinkaan vahva. "Mene auttamaan kapteeniasi! Hän tarvitsee apua!" Merirosvo ärähti ja otti köyden, sitoi sen itsensä ympärille ja hyppäsi veteen. Hän ei lähtenyt uimaan pois virtauksesta, vaikka hän olikin puolidemoni, hän ei voinut voimillaan hinata näin kovasta virtauseksesta laivaa tai itseään pois. Mutta pyörremyrksyn silmään joutumista hän pystyi estämään. Hän sukelsi ja lähti uimaan kohti pohjaa, nopein vedoin hän sai pohjasta kiinni. Hän hakkasi tikarillaan pohjaa. HInasi itseään niiden avulla pois virtauksesta ja ui sellaisen kallion luo, johon olisi hyvä kiinnittää köysi. Hän nousi ylös haukkasi happea ja sukelsi uudestaan. Hän löysi kestävän paikan ja sioti köyden tarpeeksi kireälle. Merirosvo tarttui köyteen ja hinasi itsensä sen avulla takaisin laivan luo.
Hän nousi nopeasti ylös vedestä. Mies köhi hieman. Nyt he olivat voittaneet enemmän aikaa itselleen taistella tie pois virtauksesta.

Hän käveli Kannella ja tuijotti Nadalea. Myrsky pauhasi edelleen. Kuinkahan kauan tässä oltiin taisteltu sitä vastaan? Mies kaatui lopulta kannelle. Hän henkitti raskaasti ja häntä palelsi. "Perhanan, perhana..." Mies supisi ja sulki silmänsä. Hänen kehonsa lähes höyrysi, kun korkea kuume valloitti hänen kehonsa. Tosin ei nyt kirjaimellisesti höyrynnyt, vain sen verran, että huomasi hänen olevan hyvinkin kuumeinen. Rin kuitenkin nosti päätään ja nosti itsensä ylös. Andre oli tullut häne vierelleen. "Oletko kunnossa?" Tuo kysyi ja auttoi puolidemonin jaloilleen. "..Vie minut Nadalen luo..." Mies pyysi ja toinen teki niin.

//Hienoa, myrsky kun otti ja vei mukanaa :D Mitähän tästäkin tulee... Kylläpän Rinrille on ehtinyt tapahtua kaikkea...
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 24 Heinä 2013, 19:08

Nadale Arthendálion

Leonardo katsoi hiukan huolissaan Rinriä tämän lähtiessä käsi vatsallaan pois. Aivan hyvin mies olisi voinut ilman mitään huonoja omantunnon tuskia mennä lepäämään, sillä juuri nyt miehistö yritti kaikin voimin pysyä laivan kannella ja kiinnitellä mahdollisia irtaantuvia tavaroita tai köysiä. Rinri tuli kapteenin vierelle ja kehotti pitämään laivaa pystyssä.
"Tottahan nyt toki!" Nadale naurahti ikävästä tilanteesta huolimatta ja jatkoi keskittymistään ohjaukseen. Aallon pyyhkäistyä kannen yli olisi nainenkin liukastunut, ellei olisi pitänyt molempia käsiään ruorissa. Kapteeni silmäsi nopeasti laivan kannen, koettaen etsiä kaikki miehistönsä jäsenensä, kunnes näkikin Rinrin syöksyvän yli laidan ja aivan tarkoituksella. Häneltä ehti vain silmät laajeneta järkytyksestä, oliko mies lopultakin tullut hulluksi? Ennen kuin ehti kuitenkaan huutaa mitään miehen perään, lensi Dex takaisin kannelle ja pian sen jälkeen kapusi myös Rin takaisin. Kapteeni virnisti helpottuneena.

Vähän ajan päästä myös Nadale kuuli laulua, sitä samaa viisua, jota oli valitettavasti kuullut aiemminkin.
"Älkää niistä välittäkö! Sulkekaa vaikka korvanne jos se sitä vaatii!" kapteeni huusi läpi sen laulun, johon miehistö onneksi havahtui ja pysyttelivätkin erossa noista katalista olennoista.
"Nuo kiljukaulat joutaisivat sukupuuttoon..." Nadale kirosi hiljaa ääneen ja puri hampaitaan yhteen ruorin kääntämisen tuntuessa pikku hiljaa raskaalta. Jälleen salama iskeytyi ja osuikin tällä kertaa maaliinsa. Nadale käänsi oitis päänsä taaksepäin ja katsoi kauhulla aiheutunutta vauriota. Ennen kuin kapteeni olisi ehkä ehtinyt väistää putoavaa kappaletta, oli Rin tullut väliin ja samalla pitänyt pienen hetken ajan ruoristakin kiinni. Miehen otteen irrottua, tarttui kapteeni ruoriin jälleen. Kapteeni nyökkäsi pariin kertaa Rinrille, osoittaen eleellä pitävänsä kyllä laivan oikeilla raiteilla. Nadale tunsi laivansa läpikotaisin, sen pienetkin kulumat kaiteilla ja köysien karheuden. Hän tunsi Celaberexin liikeradat ja täsmällisen voiman määrän, jolla ruoria piti kääntää, jotta se liikkuisi juuri niin paljon suuntaansa kuin halusi.
"Kestät kyllä tämänkin..." Nadale puhui mielessään laivalleen.

Celaberexin kallistuessa yhtäkkiä voimakkaasti vasemmalle, väänsi Nadale ruoria niin paljon oikealle kuin vain sitä pystyi vääntämään. Rinrin oma-aloitteinen ohjeistus oli myös naisella mielessä. Massan täytyi liikkua kannella päinvastoin kuin aallot, näin laivan pysymistä suorassa voitiin helpottaa. Nadale kirosi tällä kertaa voimakkaammin ääneen huomattuaan sen vedenalaisen pyörteen meressä, joka olisi suoraan heillä edessä.
"Teen sitä koko ajan!" kapteeni huusi Rinrille takaisin vääntäen koko painollaan ruoria. Paniikki oli noussut voimakkaampana kapteenille ja tämä toivoi, ettei ohjaaminen sivulle olisi vielä liian myöhäistä. Hän kuuli Rinrin ja Leonardon äänet ja ilmeisesti uudella tulokkaalla oli jälleen jotain suunnitelmissaan. Rinrin hypättyä, tällä kertaan tosin köyden kanssa, mereen, Leo tuli kapteenin luo.
"Mitä helvettiä se mies taas tekee?" Nadale kysyi tuolta.
"En minä vaan tiedä! Mutta sinä et jaksa yksin vääntää enää sitä kiekkoa, varsinkaan tässä virtauksessa!" kakkosmies vastasi ja yhdessä kapteenin kanssa he ohjasivat laivaa.

Vähän ajan kuluttua Andre talutti Rinrin kapteenin ja kakkosmiehen luokse, jotka olivat molemmat kiinni ruorissa.
"Nadale! Rin ei voi hyvin..." Andre selitti nopeasti naiselle. Nadale käänsi katseensa huonovoitiseen mieheen.
"Minähän kehotin sinua menemään lepäämään!" Leo huikkasi Rinrille.
"Mitä?" kapteeni kysyi hämillään ja katsoi vuorotellen Leonardoa ja Rinriä.
"Kapteenina käsken sinua ruumaan. Nyt!" Nadale sanoi tomerana ja hän ja Andre vaihtoivat paikkaa. Laivan ohjaaminen sujuisi varmasti jonkin ajan kakkosmieheltä ja Andrelta, nyt kun laiva oli kiinnitetty pohjaan.
"Olet tehnyt jo tarpeeksi tälle päivälle..." kapteeni selitti miehelle taluttaessaan tätä käytävälle kohti ruumaa, miehistön tiloja. Hän asetti Rinrin istumaan lattialle patjalle ja istuuntui tämän viereen polvilleen.
"Mikä sinulla on? Kuume?" Nadale kysyi toiselta, samalla kun kokeili kädellään tämän otsaa ja solisluiden aluetta. Tuon keho tuntui normaalia ruuminlämpöä korkeammalta, josta syystä nainen oli kysessään sitä päätellyt. Nadale sytytti yhden lyhdyn, joka sitoi nopeasti parruun kiinni. Jos se olisi roikkunut köyden päässä, olisi se voinut myrskyn takia pudota lattialle ja näin aiheuttaa tulipalon. Kiinnitettynä siitä ei ollut mitään vaaraa ja ruumassa oli -ja varsinkin tässä tilanteessa- oltava jonkinlaista valoa, vaikka vähän niukkaa se valaisu olikin.
"Odota, tulen pian." kapteeni sanoi nopeasti toiselle, ennen kuin nousi ylös ja suuntasi kohti hyttiään. Pari puhdasta pyyhettä riittäisi ja runsas juomavesi sekä yrttisekoite, jota Rinri joutuisi tosin nyt kylmänä juomaan.

Nadale tuli takaisin hämärään makuupaikkojen tilaan ja asetti tavarat Rinrin viereen samalla kun istuuntui itse uudelleen. Hän pyyhkäisi vettä valuvia hiuksiaan taas sivummalle ja otti sitten toisen pyyhkeistä ja levitti sen koko pituudeltaan miehen kehon päälle, jotta se imisi kaiken kosteuden pois. Toinen pyyhe olisi vain valmiiksi vaihtoa varten. Sitten nainen sekoitti yrttilitkun mukiin veden kanssa. Juuri kun Nadale oli ojentamassa sitä Rinrille, laiva keinahti toiseen suuntaan äkkiä paljon ja oli vähällä, ettei mukin sisältö kaatunut tai että nainen olisi itse kaatunut Rinrin päälle. Onneksi naisen refleksit olivat nopeammat ja tämä sai tuettua itsensä toisella kädellään seinään.
"Hitto soikoon..." kapteeni kirosi ääneen tapausta ja sai sitten ojennettua sen juoman Rinrille. Oli siitä vähän läikkynyt pois keikahduksen takia, mutta kyllä se silti riittäisi.
"Se ei ole kovin maukasta, mutta se auttaa. Juo se kokonaan." nainen lisäsi.

Andre ilmestyi äkkiä huoneeseen.
"Pyörre meressä alkaa kadota ja virtaus siihen kohdin hidastuu." mies ilmoitti.
"Hienoa, ehkä myös myrsky antaa pikku hiljaa periksi..." kapteeni tuumasi.
"Ovatko kaikki muut ihan kunnossa? Ja ennen kaikkea tallessa?" nainen lisäsi, ennen kuin Andre lähtisi kannelle takaisin.
"Kaikki on kunnossa ylhäällä kyllä." Andre vastasi näyttäen pystypeukkua ja katosi sitten huoneesta.
"Lupaatko, että pysyt nyt siinä aloillasi kunnes kuume laskee?" kapteeni kysyi Rinriltä topakkana.
"En nimittäin haluaisi sinua sen takia tyrmään sulkea toipumaan." hän lisäsi virnuillen.

//Oot vissii masokistisella päällä? ;)//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 25 Heinä 2013, 11:45

Rin

Mies sai tuekseen Nadalen, joka käski häntä kapteenina lepäämään. Siihen hän vain mutisi jotakin epämääräistä. Pian hän pääsi makaamaan ruuman kovalle lattialle. Hän tärisi hieman, mutta se oli niin pientä, ettei sitä huomannut. Hän sai viltin ylleen, joka pian tulikin melko märäksi, sillä meressä uiskentelu oli kastellut hänet läpi kotaisin. Hän tunsi naisen hellän käden otsallaan. Tuon virkkoi jotakin, josta merirosvo ei saanut oikein selvää. Hän piti silmänsä kiinni ja oli paikoillaan.
Nadale palasi pian ja teki jotakin. Hän tunsi, kuinka laiva kaikahti ja nainen kirosi. Sitten mies avasi silmänsä ja tuijotti kuppia edessään. Nadale sanoi, että se piti juoda tyhjiin. Mukavaa, kun kerrot, ettei se ole hyvän makuista... Rin tuumasi ja joi yhdellä kulauksella kaiken. Irvisti perään, kun juoman karvaisuus tuli esiiin. "Ei sitä maukkainta..." Merirosvo vastasi kuumeen seasta.

Hän vaipui pian johonkin horroksen tapaiseen tilaan. Keho värisi ja jossakin vaiheessa puolidemoni puristi kätensä nyrkkiin ja avasi ne. Tosin toinen käsi jäi nykivään liikkeeseen. Hän kuuli Andrean äänen ja Nadalen. Hän ei kuitenkaan saanut selvää, mitä nuo toisilleen sanoivat. Lopulta Nadalen ääni kääntyi häneen ja käski häntä pysymään paikoillaan. Puolidemonin mieleen ei nyt enää tullutkaan lähteä hortoilemaan minnekkään. Hänellä oli ihan tarpeeksi tukalat oltavat. Miehen käsi nousi äkisti naisen kasvoille. Se silitti naisen poskea hitaasti. Merirosvon silmät tuijottivat sumeasti naisen kasvoja. "...Olet..." Rinri mutisi. "...Kaunis..." no niin! Kuume hourailut oli siis nyt koettu, joista mies ei varmasti muistaisi mitään. Hänen kätensä tipahti vatsalle, kun Rin nukahti syvään ja raskaaseen uneen. Hänen hengityksensä oli katkonaista sekä raskasta. Kylmä hiki nousi hänen kasvoilleen ja ruumiin lämpötila nousi hieman.

Rinrin pää nytkähti ja hän näytti olevan hieman tuskissaan, mutta se aalto vian pyyhkäisi hänen kehonsa ylitse. Tuskan tunteet olivat liian tuttuja. Hän kääntyi kyljelleen ja pisti toisen kätensä päänsä alle. Saattoi mennä tunteja, kun hän viimein heräsi. Puolidemonin silmät eivät kuitenkaan herätessään olleet mitä kauneimmaat katsoa. Ne tuijottivat murhaavasti ympäristöään.

//Saattaa ollakin :D
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 25 Heinä 2013, 13:36

Nadale Arthendálion

Potilas sai juotua sen yrttijuoman, joka ei miehen ilmeestäkään päätellen ollut hyvää. Onneksi tämä kulautti litkun kerralla, oli sekin ohitse.
Rinri ei vastannut mitään kapteenin viimeiseen lauseeseen, ehkä tämä antoi sillä ymmärtää, että oli täysin tyystin liian väsynyt ja sairas lähteäkseen enää kannelle. Hetken kuluttua Nadale tunsi miehen käden poskellaan ja nainen katsoikin toista kysyvänä. Pian hän kuuli jotain, mitä ei todellakaan kuvitellut kuulevansa. Heti sen jälkeen potilas vaipuikin uneen, joka tekisi miehelle varmasti hyvääkin. Nadale pudisti päätään ja naurahti hiljaa. Kaikenlaista sitä kuulikin kuumeiselta. Hän ei tietenkään ottanut miehen puheita tosissaan, Rin muistutti lähinnä sammunutta miestä, joka myös osasi vielä siinä tilassa päästää suustaan alatajunnastaan.

Nadale vaihtoi pyyhkeen sekä heitti vielä kaksi vilttiä Rinrin päälle, ennen kuin jätti tämän nukkumaan. Hän halusi nähdä säätilanteen. Kannella nainen katseli kaiteen yli aaltoja, jotka olivat vielä normaalia tyrskyisämmät, mutteivat läheskään niin pahat kuin aiemmin. Ne eivät enää kaataisi laivaa. Taivaalla oli yhä synkkää, joka johtunee osittain ajasta, sillä nythän oli yö. Salamoita ei näkynyt, paitsi ehkä kaukana, pienenä sekunnin murto-osina näkyvinä valopisteinä, ukkonen loittoni. Ennen kuin Nadale ehti ääneen ihmetellä, miksei laiva liikkunut, hän katsoi köyttä, joka vajosi mereen ja muisti, että he olivat kiinni. Muu miehistö oli aloittanut korjaamaan keskimastoa, vaikka se olikin haastavaa tässä valossa.
"Antakaa olla, korjataan se aamulla." kapteeni sanoi miehille mentyään lähemmäs mastoa. Hän tiedusteli kelloa ja Brax kertoi sen olevan pian kolme.
"Hmh, pianhan se aamu tulee. Tosiaan, Rinrillä on paha kuume. En tajunnut viedä häntä alun perin vaikka vierashyttiin... Tiedä vaikka vahingossa tarttuisi." Nadale selitti ja vei kätensä puuskaan. Inhottava, kylnä, mutta hiljainen tuuli puhalsi ja sai kaikki märät merimiehet palelemaan.
"Miksi edes pidän sitä vierashyttinä? Tasan yksi vieras on nukkunut yhden yön siellä ja sekin oli minun ystävä, jolle olisi kelvannut makuupaikaksi vaikka tähystystorni..." nainen mietti ääneen ja istahti tynnyrin päälle. Miehistö näytti väsyneeltä, eikä sitä kapteeni ihmetellyt. Hän oli nimittäin itsekin ja odotti vain huomista ja tämän illan ja yön jälkeisiä kolotuksia.
"Eiköhän painuta punkalle. Kantakaa Rin vierashyttiin, varovasti, hän nimittäin nukkuu. Päätin juuri tehdä vierashytistä toipumishuoneen." Nadale totesi.
"Entä tuo köysi?" Leo kysyi ja viittasi kädellään paksua köyttä, joka oli kiinni pohjassa kalliossa.
"Antaa olla kiinni aamuun. En halua ottaa sitä riskiä, että laiva seilaa minne itse haluaa, ties vaikka veisi meidät karille tai jonnekin muualle yhtä pahaan paikkaan." kapteeni vastasi. Kaikki muut olivat menneet jo sisälle, Nadale vilkaisi kannen pinnan vielä kertaalleen, ennen kuin lähti itse viimeisenä.

Hän avasi toipumishuoneen oven, sillä ei ollut pitkään aikaan siellä käynyt, mutta juuri siksi siellä olikin siistiä. Hytti ei ollut mitenkään iso, se oli pienempi kuin kapteenin hytti, mutta sieltä löytyi suhkot mukava sänky, pieni kaappi, ikkuna, pieni pöytä sekä pari tuolia. Nadale heitti sängystä valmiiksi peiton sivummalle, paljastaen näin lakanat. Pian Dex ja Leo kantoivat Rinrin hyttiin ja asettivat tämän hitaasti sängylle. Kapteeni jätti pöydälle vesikannun sekä mukin, josta potilas toivottavasti ottaisi nestettä herättyään, sillä nesteytys oli kuumeessa tärkeää. Nainen sulki hiljaa hytin oven ja suuntasi omaan punkkaansa. Myös miehistön ruumassa alettiin pikku hiljaa hiljenetä.

Kello alkoi lähenetä aikaa, jolloin yleensä Celaberexin miehistö että kapteeni heräsivät uuteen päivään. Aurinko kovasti yritti houkutella paisteellaan näitä esiin, mutta kukaan ei tuntunut jaksavan siihen reagoida. Miehet ja Nadale olivat ehtineet nukkua vain muutaman tunnin, eikä sillä määrällä pitkälle pötkittäisi, joten ehkä olikin parempi, että tämä päivä alkaisi myöhemmin. Kello läheni puolta päivää, kun aurinko oli kääntynyt jo siihen suuntaan, että sen säteet tavoittivat kapteenin hytin ikkunan ja tunkivat siitä sisään valaisten huoneen valokeilallaan. Nadale pyörähti unissaan ja heräsi lämmöntunteeseen kasvoillaan. Silmien avaaminen niin nopeasti oli ehkä pieni virhe. Hän ähkäisi siitä valomäärästä ja kääntyi oitis toisinpäin. Pian sama kuumotus tuntui niskassa. Lopulta nainen sai tarpeekseen ja nousi istumaan. Päässä jomotti ja oli nälkä. Hän tunki kengät jalkaansa, eikä edes viitsinyt peiliin katsoa, ennen kuin poistui hytistä. Nadale ei juuri nyt niinkään välittänyt, vaikka tämän hiukset olivatkin vähän sekaisin. Käytävällä oli hiljaista, mitä nyt vaimeaa kuorsausta ruumasta saattoikin kuulua. Varmuuden vuoksi kapteeni kurkkasi isoon ruumaan, muttei yhtäkään petiä näyttänyt olevan tyhjillään. Tuo sulki oven ja päätti antaa miesten nukkua vielä vähän aikaan. Rinriä tuo ei viitsinyt häiritä, hän jos kuka saisi nukkua. Vatsa muistutti tarpeestaan ärsyttävällä kurinalla. Nadale suunnisti keittiöön, vaikka tiesi, ettei Brax ei ollut kokannut aamiaista. Keittiössä kaikki näytti olevan onneksi paikallaan myrskystä huolimatta. Kapteeni sieppasi pari omenaa käteensä ja joi muutaman lasin vettä, ennen kuin suunnisti kannelle.
Tätä säätä ei voinut uskoa koskaan tulevan eilisen jälkeen. Taivas oli lähes pilvetön ja aurinko paistoi. Tuuli oli hyväilevän lempeää, eikä se antanut paleltumisen tunnetta. Kapteeni hieraisi kunnolla silmiään ja sen jälkeen näkikin paljon paremmin. Hän istahti puoli-istuma asentoon kannelle ja alkoi rouskuttaa omenaansa, samalla kun tiiraili horisonttia.

Toista omenaa vietiin, kun Brax ilmoittautui kapteenille tämän tultua kannelle. Hän vei kätensä heti silmilleen auringon takia. Nadale naurahti.
"Huomenta." nainen lisäsi ja kokki mutisi jotain epämääräistä.
"Oletko ollut kuinka pitkään hereillä?" mies kysyi.
"Ehkä puoli tuntia." kapteeni vastasi ja haukkasi palan hedelmästä.
"Nätti sää kyllä. Saa kyllä luvan ollakin eilisen jälkeen. Menen laittamaan jotain syötäväksi kelpaavaa." Brax sanoi ja kääntyi mennäkseen keittiöön.
"Ei kiirettä." Nadale huikkasi ja jäi nauttimaan lämpimästä auringosta.

//Sunshine is here too, joten taidampa hilppaista ulos ^^//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 29 Heinä 2013, 11:31

Rin

Mies pörrötti hiuksiaan ja tähyili äkäisillä silmillään ympäristöään. Missä himputissa hän oli? Merirosvo kuitenkin sai pian sijainnistaan tiedon kovan kuorsaamisen johdosta. Vierashuone vai? Puoli demoni nousi ylös ja venytteli. Hän kokeili jäseniään ja oloaan. Parempi kuin eilen, hieman väsynyt, mutta kuitenkin hyvä. Hän kurkkasi hyttisän ikkunasta ulos ja tuijotti lähes tyyntä merta ja kirkasta taivasta. Rin näytti hetken epäuskoiselta. "Jaa? Tuoltako se sää yleensäkkin näyttää myrskyn jälkeen?" Mies mutisi itsekseen ja lähti ulos hytistään. Hän katsoi ensin ympärileen. Ei mitään, mitä tarvitsisi noutaa. Kuorsaus kuului, joten ei kai ollut töitä vielä.

Hän hiipi hiljaa käytävällä, kuin varjo omistajansa jalkojen alla. Hän tuli ulos ja huomasi Nadalen nojailevan sekä syövän omenaa. Mies hyppäsi lähes kissamaisesti piiloon ja meni sieltä naisen taakse. "HUOMENTA!" Rin toivotti isolla äänellä ja isolla virneellä Nadalelle. Hän piti toisella kädellä köydestä kiinni. "Miten yö meni? En kai ollut liian ongelmallinen?" Rin tiedusteli ja hyppäsi kevyesti kannelle, vaikkakin luulisi, että miehestä tulisi isokin ääni tuon laskeutuessa. Niin eihän siinä käynytkään. Hiljainen ja pehmeä laskeutuiminen. Hän katsoi Nadalea silmiin. Ne näyttivät edelleen katsovan äkäisesti, mutta tiettyä pehmeyttä siltä jostakin löytyi. Hän uskalsi alitajuisesti päästää jotakin ulos itsestään. Muuta kuin äkäistä käyttäytymistä ja raivon puuskia. "Uskomatonta, kuinka paljon eilen tapahtui! Olisinpa ollut terveempi!" Rin voivotteli kuin pieni poika, joka oli joutunut luopumaan leikistä. Puolidemoni rakasti toimintaa.

Elämä ilman sitä oli tylsää. Olihan se mukavaa, että välillä pääsi hengähtämään, mutta siis kuitenkin. "Nyt kun olemme kahden, eikä minulla ja sinulla ole vielä töitä, vietetäänkö hieman aikaa?" Rin virnisti isosti. Hän vaikutti paljon pirteämmältä ja energisemmältä. Mies kuitenkin pysähtyi ja käänsi päätään. Hänen kulmakarvansa menivät kurttuun. Laulu, joka kantautui läpi rauhallisen meren ja joka oli jo yöllä vaivannut koko mieheistöä jatkui. Laivan vierellä oli mereneitoja, jotka odottivat kauniina lounastaan. Rin tuijotti hiljaa alas. "Aiotko tehdä jotakin?" Mies kysyi. Ihme kyllä, häneen tuo laulu ei vaikuttanut, vain sai hänet hieman ärsyyntyneeksi ja korvat lähtivät vihlomaan. "Kuinkakohan kauan nuo ovat olleet tuossa." Rinri kysyi ja katsoi Nadaleen. Hän ei kuitenkaan odottanut vastausta.
Merirosvo otti taas naisen kädestä kiinni. Näin oli siis ainakin kuusi kertaa käynyt. "Sinulla on kauniit kädet. Ne ovat hennot ja ohuet. Ihme, että pystyt ohjaamaan laivaa. Tosin sinun tapauksellasi se on ihan mahdollista." Rin naurahti ja päästi Nadalen kädestä irti. Hän ei aikonut ottaa tänään mitään veri jälkiä itseensä.

//Anteeksi kesto! Piirsin hyvitykseksi kuvan Nadalesta ja Rinristä :3
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 29 Heinä 2013, 18:29

Nadale Arthendálion

Kapteenin huomio oli kiinnittynyt siihen maukkaaseen omenaan sekä ilmaan, eikä tuo siten huomannut takaa tulevaa Rinriä. Nadale säikähti ja kuin tätä olisi tökkäisty jollain terävällä, tämä kääntyi ja naurahti helpottuneena. Onneksi omena ei lentänyt yli laidan.
"Huomenta vain." nainen vastasi. Toinen vaikutti onneksi pirteämmältä eilisen jälkeen. Juuri siitä mies kysyikin seuraavaksi, tämä ei näyttänyt muistavan mitään, mutta sitä ei nainen ihmetellyt.
"Hyvin se meni ja ihan kiltisti olit." kapteeni vastasi virneen kera. Rin toivoi, että olisi eilen ollut terveempi, mutta siihen Nadale vain hymähti. Hänen mielestään toinen oli tehnyt jo tarpeeksi ja hyvin työnsä. Tokihan hän ymmärsi, että Rinri oli toimelias persoona aivan kuten hän itsekin, mutta joskus keho vaan antoi periksi kertoakseen, että se tarvitsi taukoa kaikesta. Tämä ilmeni kapteenilla yhtäkkisillä väsymyskohtauksilla tai pahemmassa tapauksessa myös kuumeena, sillä usein merirosvona oltiin märkinä vedestä eikä sen mahdollisia seuraamuksia ymmärtänyt aina ottaa tarpeeksi tosissaan.
"Ehdit kyllä vielä tehdä vaikka mitä ja olla vaikka missä." pienen hetken jälkeen nainen sanoi hymyillen katsoen merelle.

Epätavallisen ehdotuksen jälkeen Nadale käänsi katseensa Rinriin merestä ja muutaman sekunnin ajan tuijotti tätä ihmeissään. Kunnes alkoi nauramaan, ei ivallisesti, vaan jotenkin yllättyneenä.
"Eihän tässä muutakaan tekemistä taida olla." kapteeni vastasi pienen hymyn kera ja nakkasi viimeisenkin omenan jäännöksen mereen. Vähän ajan päästä myös Nadale havahtui lauluun, jonka tunnisti heti. Hän vei kätensä otsalleen puristaen silmiään kiinni. Rinri kysyi, aikoisiko kapteeni tehdä jotain merenneidoille.
"Aion, elleivät tajua lähteä pian. Ne ovat sen huomionsa jo saaneet. Ne lähtevät pahatuulisina pois elleivät saa haluamaansa, mutta jos niillä on todellinen nälkä, tiedä mitä ne keksivät..." Nadale vastasi miehelle. Hän vilkaisi alas, mutta vain siksi, että tekisi pikaisen laskutoimituksen noista olennoista. Aikaa tämä ei tiennyt, kuinka pitkään ne olivat vartoilleet siinä.

Rinri tarttui kapteenin kädestä ja katseli tätä tarkemmin. Mies ihmetteli naisen voimaa, jolla tuo pystyi ohjaamaan kokonaista laivaa. Niin, eihän Nadalella ollutkaan käsissä mitään näkyviä isoja lihaksia, joista olisi kyllä apua. Toisekseen nainen oli haltia, eli tämä oli jo synnynnäisesti hento koko keholtaan. Rinrin päästettyä irti kädestä, myös nainen naurahti.
"Ai? Taidan olla sitten erikoinen tapaus." kapteeni tuumasi ääneen vieden asentonsa risti-istuntaan kasvot ulapalle päin. Hän vilkaisi laivan kantta.
"Tänään ei tarvitsekaan heilua mopin kanssa. Eilisestä myrskystä oli sen verran hyötyä." nainen totesi ja nojasi käsiinsä hieman takakenoon.

//Varsin ovela hyvitys ;) vielä kerran sanon, että se on kyllä aivan ihana :3//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 30 Heinä 2013, 12:29

Rin

Mies anuroi äänekkäästi naisen kommentille. "Yksi hyvä asia siis siinä olikin?" Rinri naurahti ja katsoi kantta. Se tosiaan oli paljon siistimpi. "En minä välttämättä olisikaan pistanyt pahakseni, jos minut olisi laitettu moppamaan. Tosin en taida näyttää kamaln hyvältä mopin kanssa..." Rin nauroi. Hän tarkoitti vartaloaan ja naamaansa. Sitten vielä moppi käteen niin kyllä näytti hienolta ilmestykseltä.
Hän katsoi taas merelle. Merenneidot näyttivät olevan liian nälissä, joten ne eivät jättäneet ainoata ruokaansa tarkailemmatta. "Tuntuu vähän epämielyttävältä, kun nuo tuijottavat minua kuin jotain isoa kalkkunaa..." Mies mutisi ja virnisti. Hän kääntyi takaisin Nadalen puoleen. "Todellakin, olet todella erikoinen tapaus. Varsinkin haltia naiseksi. Olen kuullut, että jos tuo naisen laivaan, se tuo epäonnea. Uskon kuitenkin, että tässä laivassa se ei taidakkaan olla niin?" Mies hymyili ja kallisti päätään. Nyt hän muisti mitä hänen olisi pitänyt ottaa hytistä mukaansa. Hän taputti otsaansa. "Hm?" Hän taputti sitä toisen kerran. Siinä ei ollut vaaleata huivia paikalla, kuten yleensä. Joten hänen otsahiuksensa olivat tavallistakin pitemmän näköisesti. Pörheä valkoinen pehko. Hiukset näyttivät hyvin pehmeiltä. "Taisi lähteä nukkuessa?" Rin ajatteli ääneen.

Hän vilkaisi taas naiseen. "Pidätkö koskaan muuten mekkoja?" Merirosvon epätavallinen kysymys kajahti ilmoille. Hän ei pystynyt kuvittelemaan naiselle mekkoa. Tuon shortsit kun olivat painautuneet liian hyvin mieleen. Hän tajusi pian epätavallisen kysymyksensä. Kuka mies muka sellaisia yhtäkkiä kysyi? Puolidemoni käänsi kasvonsa muualle. " Ei siis ollut tarkoitus tunkeutua mihinkään yksityiseen asiaan. Tuli vain mieleen, kun olen vain nähnyt sinut shortseissasi." Mies kommentoi kylmällä tavalla, vaikka äänestä sitä ei saattanut huomioida.

Merrirosvo näytti äkisti hyvin ärsyyntyneeltä. Mieliala kun tuppasi heittelemään liiankin nopeasti. Asiasta toiseen, miksi hän tunsi itsensä niin... Avuttomaksi? Yleensaä hän vältteli naisia ja sellaisia, jotka tuppasivat puhumaan itsestään ehkä liikaakin. Nadale taas. Hän oli erilainen. Kaunis kyllä, mutta siis luonteeltaan. Monet kauniit naiset olivat ulkoa kauniita ja sisältä rumia katsottavaksi ja kestettäväksi. Nadale oli niin sisältä ja ulkoa kaunis ja hyvä nainen. Varamsti joku mies olisi hyvinkin onnellinen saadessaan tämän omakseen. Rakkaus ei ksokettanut Rinriä. Ei todellakaan. hän oli yksinäinen susi vailla kotia johon palata. Vailla suojaa tai rakkautta, jolle lupautua ja antautua. Mies oli oman tiensä tekijä.

Hento tuulen vire otti ja vei. Sininen taivas yhtä sinisen ja kirkkaan meren yllä. Täydellinen hiljaisuus ja harmonia. Sai miehen mielen taas rauhoittumaan, mutta jäätymään umpeen. Silmät tuijottivat meren jäisinä eteensä. "Kuule Nadale. Onko naisena ja kapteenina vaikeaa?" Rin kysyi ja nojasi kaiteeseen. Hän muisteli omia nuoruus aikojaan, kun se himputin kapteeni ruoski ja käski. Tosin tuo näyti olevan täysin hnen armoillaan, kun Rinri oli hyökännyt. Mies oli antautunut kohtalolleen. Surulliset kasvot maahan käännettynä. Ei pitäsi olla näin hiljaa, tai alkaa miettimään masentavia ja syvällisiä asioita. Siihen todeten mies kipsehti ympäri ja lähti pois. "Menen töihin..." vähän ajan päästä koko miehistö oli liikkeelle. Aamiainen oli nautittu ja kaikki olivat suuren työn teossa. Tosin merenneidot olivat edelleen aikalailla iso kiusankappale. Ne olivat alkaneet kiivetä pelkillä käsivarsillaan. Ne tosiaan yrittivät saada ruokansa. Ne lauloivat kovaa ja vähän väliä piti yrittää saada itsensä irti siitä loukusta. Rinri oli ollut koko päivänä hiljaa ja vältellyt huomaamattaan Nadalea. Jaa, miksi? Hän ei tiennyt syytä.

Merirosvo kuitenkin teki jotakin ajattelematonta. Ei vaarallista, mutta köysi kun oli yhä kalliossa, niin se piti saada poiskin. Leonardo tuli kuitenkin pysäyttämään puolidemonin. "Mitä yrität? Et voi mennä sinne nyt! Nuo ahnaat haaskat tulevat ja syövät sinut! Eilinen riittää!" Leonard sanoi hieman ärtyneesti ja huolestuneesti. Rinri kuitenkin puski kakkosmiehen pois. "Anna olla. Kuka sen sitten muka tekee?" Mies sanoi kiristellen ärtyneesti hampaitaan ja hyppäsi köyden varaan. Mereneidot lähtivät tuon perään, kun Rin oli sukeltanut. Hän pääsi kallion luo. Nuo haaskalinnut hyökkäsivät liian nopeasti. ne eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi syvällä, jotta olisivat voineet aloittaa syömisensä. Pinta oli vielä liian lähellä. Naisten puolikkaat repivät miestä köydestä. Puoliudemoni ei siitä välittänyt. Hän otti tikarinsa ja katkaisi köyden. Mies lähti hinaamaan itseään kohti pintaa, kun mereneito otti ja veti. Se veti niin, että otti päähän. Rinrin syvän siniset silmät näyttivät murhaavilta. Tuo osoitti merenneitoa tikarillaan. Merenneidot nauroivat. Ne lähtivät vetämään miestä irti. Silloin Rinrin päässä napsahti. Hän oli veden alla, mutta kuitenkin. Merirosvo oli koko elämänsä aikana elänyt merellä ja vedessä. Hänellä oli isot keuhkot, mutta silti. Hän veti toisen tikarin ja iski sen ensimmäiseen. Neito vajosi. Tuon siskot näyttivät nyt todelliset muotonsa ja hyökkäsivät. Köysi jotsa mies piti kiinni nousi äkisti. Rin sen mukana. Hän oli pian kannella ja Leonardo löi häntä suoraan poskelle, saaden miehen kaatumaan takamukselleen. Miehistö tuijotti häntä, ehkä hieman vihaisesti.
"Hemmetin mies! Etkö tajua, että olisit voinut tulla syödyksi?!" Leonard huusi pää punaisena. Rinri käänsi katseensa muualle. Hän ei välittänyt. Hänen mielensä oli mennyt mustaksi.

//Uuh, kiitoksia! Hieman hiillostan tätä hienoa tunnelmaa pienellä tappelulla. Mitä merirosvot on ilman miehistö kahakoita? :DD
Nya
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron