Haltian vierailu

Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad, joka laskee järveen pohjoisesta ja etelästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Miwra » 28 Touko 2008, 15:10

Reodd

"En kai ajatellut selkeästi", Reodd mutisi ja katsoi pikaisesti alas. Hammasta purren hän käänsi katseensa eteensä ja oli vähällä sulkea silmänsä, jottei enää vahingossakaan vilkaisisi alas.
Huomatessaan Fireheartin kadonneen hän oli vähällä huudahtaa, mutta tajusi sitten toisen heilauttavan itsensä takaisin seisaalleen.
"Älä säikyttele minua!" Reodd huudahti ja toinen osa hänestä tahtoi halata tuota haltiaa ja toinen hakata tuon kasvot mustelmille, mutta hän ei tehnyt kumpaakaan. Sehän olisi saattanut antaa hänestä liian tunteilevan kuvan ja sitä hän ei tahtonut...

"Hienoa!" Reodd sanoo ja seuraa haltiaa. Hienoa siksi, että hän tahtoi kovasti nähdä kylän ja myös siksi, että hän ei olisi enää kauaa kestänyt tällä sillalla kävelyä.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 02 Kesä 2008, 08:15

Fireheart

Fireheart vain nauraa toisen säikähdykselle. Ei haltia kyllä varsinaisesti halunnut pelotella tai säikäytellä toista, mutta silti tuo oli Fireheartista hauskaa.
"No nii... Kylä on tässä ihan lähellä." Fireheart sanoo ja nappaa Reoddin syliinsä. Sitten hän hyppää pois sillalta, ilman köysiä tai mitään. Fireheart tietää kuitenkin mitä tekee. Hän tarraa viime hetkellä puun alimmasta oksasta, siten pienentää siten tippumis nopeutta ja nyt se Fireheartille sopiva. Haltia vain tupsahtaa kevyesti maan kamaralle ja hymyilee. "Perillä!" Hän sanoo iloisesti samalla kun päästää Reoddin maahan. He ovat tulleet haltiakylän keskustaan. Moni haltia pysähtyy ihmettelemään Reoddia. Moni myös kysyy Fireheartilta miksi tämä nyt ihmisen kylään oli tuonut. Fireheart selittää nauraen ettei toinen ollut ihminen vaan vetehinen.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 02 Kesä 2008, 18:06

Reodd

Ja aivan niin kuin Fireheartin äskeinen tempaus ei olisi säikäyttänyt Reoddia tarpeeksi vaan toinen nappasi tällä kertaa hänetkin syliinsä ja hyppäsi alas. Tämä oli Reoddille liikaa ja hän sulki silmänsä, kietoen kätensä toisen ympärille tiukasti ja suorastaan huusi.
Maahan laskeutuessaan hän päästi hitaasti irti ja oli jo lähes pyörtyä järkytyksestä, jota äskeinen tiputtautuminen oli aiheuttanut.
"Kohta minä suutun...", hän murahti Fireheartille ja laskeutui tämän sylistä, "Tuo oli pelottavaa!"

Reodd tapitteli ympärilleen ja muiden haltioiden läsnäolo sai hänet hermostumaan. Hän piti katseensa mieluummin muualla ja suuntasikin kasvonsa kylään itseensä.
Hän ei ole ennen käynyt täällä, vaikka olisi tahtonutkin, kun ei ole tänne osannut suunnistaakaan. Eikä Reodd nyt enää ole varma siitä, olisiko yksin uskaltanut tänne tullakaan, koska tuo äskeinen pudotus oli ollut karmiva...ja toisaalta se oli ollut myös mukava. Vetehinen ei tiennyt mitä ajatella, hän oli nyt aivan sekaisin...Hän todella oli haltiakylässä!
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 02 Kesä 2008, 19:39

Fireheart


Fireheart alkaa nauraa toisen huutaessa. Haltia oli tainnut valita tuon oikotien alas vain kiusoitellakseen toista. Ehkä... Hyvin mahdollisesti... Fireheartista joka tapauksessa oli mukavaa saada toiset pelästymään.
"Oi, älä kiltti suutu..." Hän sanoo kujeilevasti ja hieman pahoillaan olevasti.

Fireheart selittää hetken toisille haltioille jostain ja sitten kääntyy taas Reoddin puoleen. "No tykkäätkö kylästä?" Hän tiedustelee kohteliaasti ja hymyilee hieman. Haltia katselee itsekkin kylää. Paikka jossa hän on kasvanut ihan pienestä asti... Haltia kylää kauniinpaa paikkaa saa kyllä hakea, ainakin Fireheartin mielestä.
Mayflower juoksee veljensä ja Reoddin luo. "Hei veli!" Hän sanoo iloisesti.
"Hei sinullekkin, olen Mayflower..." May sanoo ja ojentaa kättään kätelläkseen Reoddia.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 05 Kesä 2008, 11:57

Reodd

"Totta kai suutun, minä säikähdin!" Reodd murahti, mutta virne hänen kasvoillaan kertoi, ettei hän oikeasti ollut vihainen Fireheartille. Moinen säikyttely sai hänet kuitenkin möksähtämään. Hän eli vedessä, hän ei ollut tottunut puihin tai korkeisiin paikkoihin, ja sitten tämä haltia vielä säikäytti hänet noin!
"Tämä on upea", Reodd vastasi haltioissaan ja silmäisi kylää tarkkaan. Ei vedessä tällaisia kyliä ollut ja vaikka isommissa järvissä olisi ollutkin, oli Reodd järvensä ainoa ihmismäinen asukki.

Reodd oli vähällä kiljahtaa, kun kuuli jonkun huudahtavan jotain Fireheartille, vasta myöhemmin hän tajusi tämän tervehtineen...veljeään. Tämä siis oli Fireheartin sisaruksia? Hän katsoi toista hetken, mutta kun totesi, ettei tämä Mayfloweriksi itsensä esitellyt haltia ollut hänelle suureksi vaaraksi - ainakaan toivottavasti - hän rauhoittui hieman ja hymyili nopeasti.
"Reodd", hän mutisi esitellessään itsensä. Hän ei niinkään mielellään lausunut nimeään, tiedä sitten mistä se johtui...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 30 Kesä 2008, 08:52

Fireheart & Mayflower


Fireheart nauraa vain Reoddin vastaukselle. "No ei kukaan voi olla mulle kauheen pitkään vihainen... Eihän?" Fireheart sanoo hymyillen viattomasti ja sitten virnistäen.

Fireheart syleilee nopeasti siskoaan ja menee hymyillen jututtamaan muutamia sorureiden näköisiä haltioita. Nämä kuuluvat Fireheartin käskyn alaisuuteen niin sanotusti, Fireheart jakelee heille ohjeita ja sitten palaa siskonsa ja uuden ystävänsä luo.
Mayflower hymyilee aurinkoisesti Reoddille. "Mukava tutustua. Et näyttäisi olevan täältä päin, mistä sinä olet kotoisin? Oletko sinä joku ihminen kun siltä näytät? Haluaisitko nähdä lisää kylästä? Voisin näytää." May tykittää Reoddia kysymyksillä. Hän on jotenkin ehkä hieman liian innoissaan ihmisen kaltaisten olentojen tapaamisesta. "Top top top sisko!" Fireheart sanoo naurahtaen. "Eihän se edes kerkee vastata sulle" May hymyilee hieman nolostuneesti ja sitten katsoo Reoddia, kyselemättä enenpää tältä...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 30 Kesä 2008, 13:17

Reodd

Reodd ei onnistunut pitämään virnettä pois kasvoiltaan Fireheartin esittäessä viatonta.
Yllättäen vetehinen tunsi olonsa vaivaantuneeksi, etenkin kun Fireheart lähti jakamaan käskyjä näille muille haltioille, joiden Reodd oletti olevan jonkinsortin sotureita tai vastaavia. Hän ei itse ihmisten ja haltioiden välisestä sodasta paljoa tiennyt kun järvelle asti ei kukaan kuulumisia tullut kertoilemaan...kukaan sellainen, joka olisi tiennyt näistä meneillä olevista asioista sen enempää kuin hän itsekään.

Reodd kuunteli kysymystulvan, joka Mayflowerin suusta tulvi ja virnisti sitten Fireheartin liittyessä mukaan keskusteluun moittimalla siskoaan.
"Ei se mitään", hän sitten sanoi edelleen hymyillen ja kääntyi Mayflowerin puoleen, miettien hetken mitä vastaisi, "Ei, en ihminen...olen vetehinen Aodhá- järvestä ja kyllä, näkisin sitä mielelläni." Reoddilla ei ollut kultakalan viiden sekunnin muisti, mutta se osasi joskus loppua kesken tai hän muuten vain unohteli asioita. Kuitenkin ei hän juuri kuulemiaan kysymyksiä aivan heti unohtanut, mikä oli tässä tilanteessa hyvä ja mahdollisti Reoddin kysymyksiin vastailun.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 05 Elo 2008, 11:58

Fireheart & Mayflower

Fireheart halaa hellästi siskoaan ja kuiskaa tälle jotian haltioiden kielellä. May hymyilee, nyökkää ja vastaa. Fireheart naurhataa, pörröttää siskonsa hiuksia ja kääntyy Reoddin puoleen. "Minun pitää nyt mennä... Mutta siskoni voikin näyttää sinulle lisää kylästä kuten sanoi..." Fireheart sanoo ja halaa nopeasti Reoddiakin ennen kuin kipuua läheiseen puuhun ja häviää sen lehtiverhon suojiin.
Mayflower hymyilee. "Mitä sinä haluaisit nähdä? Kun kerran asut järvessä haluat varmaan nähdä jotain mitä siellä ei ole... Omena tarha kenties?" May selittää taas. "Se onkin tosi ihana paikka. Auringon laskiessa mikään paikka jonka olen nähnyt ei ole niin kaunis! Omenoiden pinnasta kimaltelee auringon säteitä, kaikki värjääntyy punertavilla sävyillä! Se on niin kaunista!" Mayflower sanoo ja huokaa haaveilevasti. "Sillä tuoksuu aina omenapuun kukille..." May lisää vielä. Veden päällisen mailman kaunein paikka... Mayflower ajattelee.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 06 Elo 2008, 19:24

Reodd

Reodd katseli näiden puheita ja tuli siihen tulokseen ettei Fireheartin olisi tarvinnut kuiskailla sillä sen mitä hän tämän puheesta erotti...ei hän siitä sanaakaan ymmärtänyt. Hän tuntee olevansa hieman ulkona tilanteesta kun ei ymmärrä näiden kahden puhetta mutta pian Fireheart siirtyykin puhumaan hänelle.
Hetken hän on mököttävinään kun toinen hänet tänne asti toi ja kiiruhtaakin oitis omille asioilleen, mutta eihän siitä voi Fireheartia itseään täysin syyttää ja kuullessaan lauseen loppuosan hän tyytyy nyökkäämään. Haltian päättäessä halata häntä Reoddin silmät suurenevat eikä hän osaa kuin seisoa paikoilleen jähmettyneen.

Fireheartin kadottua Reoddin katse suuntautuu Mayfloweriin joka esittää hänelle kysymyksiä ja selittää innoissaan omenatarhoista. Omenoita? Mitä ne sitten olivat? Reodd ei kuitenkaan ryhtynyt kyselemään nyökkäsi vain ja tahtoi saada selville lisää näistä omenoista.
"Omenatarha kuulostaa hyvältä", vetehinen vastaa eikä paljasta toiselle tietämättömyyttään ainakaan aivan vielä. Ensin hän tahtoi nähdä omenat ja tietää kuinka vaarallisia ne olivat.
Omenapuu? Selvästikin ne siis olivat jotain syötäviä? Reodd kallisti hieman päätään ja kuunteli Mayflowerin selitystä nyökäten jälleen. Omenatarhoille siis ja sukkelaan!
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 03 Syys 2008, 17:20

Arilyn
 

Edellinen

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron