Paluu kotiin

Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2013, 17:02

Se tutuksi käyvä huvittuneenkiitollinen hymy nousi jälleen kasvoille, Demonin käydessä muistuttamaan, että kuninkaan huolet olivat myös hänenkin huolia ja hän huolehtisi niistä mielellään. Siltikin, vaikka Roswell kovasti olikin tuota mieltä, ei Henry yhäkään tuntenut oloaan kovin mukavaksi silloin, kun omista murheistaan piti kertoa jollekulle toiselle. Tosin, jos Henry jonkun kanssa halusi jakaa murheitaan, niin se oli Roswell. Demonille kun oli niin helppo puhua, jostain kumman syystä.
Ehdimme kyllä myöhemminkin murehtimaan yhdessä asiasta jos toisestakin Suotta sitä nyt alkaa miettimään Henry naurahti lopulta demonille, siirtäen asioista huolehtimisen myöhemmälle, ainakin omalta osaltaan. Roswell oli juuri palannut vierailultaan haltioiden luota, Henrystä tuntui pahalta edes ajatella sitä, että alkaisi nyt avautumaan jokseenkin vähäpätöisistä huolistaan demonille. Vaikka Roswell kuinka vakuutteli aina omaavansa aikaa Henrylle.

Kävi kuitenkin ilmi, että Roswell oli todellisessa tai ainakin jossain toisessa olomuodossaan käynyt haltioiden luona. Mutta sen toteuttaakseen, oli Roswell pyytänyt apua Blackilta. Demoni kävi kuitenkin pyytämään, ettei Henry turhan ankaraksi velhon suhteen. Henry kävi naurahtamaan pienesti, pudistellen päätään.
En aio syyttää häntä tai sinua mistään Mutta ensi kerralla haluaisin tietää etukäteen. Se, että minä jossain määrin hyväksyn velhon tekemiset ja myös sinun tekemisesi en usko, että kovin moni muu hovista olisi iloinen kuullessaan tästä Tempauksesta Nuorempi miehistä hymähti Jos tulisi tarve puolustaa teitä, enhän minä voi sitä tehdä jos en tiedä, mitä on meneillään
Ei kuitenkaan ollut kovin hankalaa yhdistää velhoa osalliseksi sinun poissaoloosi Henry kävi lisäämään pienesti hymyillen. Olihan se ollut yhdistettävissä, kun seuraili velhon käytöstä vähän pidempään.
Mutta jos haluat, voit poistua Lepo varmasti kelpaisi sinulle, ainakin näytät siltä


//Kyllä. Mmm, minullapa on taas pekonia. Aran ja Tsytan soittavat suutaan sieltä turvallisen matkan päästä. Sitten juoksevat pakoon nauraen. Kikattaen. Hypellen. Käsikädessä. Kukkakedolle //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 16 Heinä 2013, 19:47

"Jos niin sanotte, Teidän Majesteettinne," Roswell naurahti toiselle lempeästi pojan ollessa nyt kovastikin sitä mieltä, ettei asioista pitäisi murehtia yhdessä vielä. Jos Henry oli sitä mieltä, ei hän sitten itsekään aikoisi toista siihen pakottaa. Kuninkaaltahan tietenkin löytyi huolia vaikka minkälaisia, joiden suhteen demoni halusi nuorempaansa auttaa, mutta tällä hetkellä... Toinen tuntui olevan hyvällä tuulella. Etenkin siihen aikaisempaa paniikkiin verrattuna, mutta kyllä poika aivan rennolta ja hyväntuuliselta tuntui muutenkin. Miksi suotta sitä pilaamaan muistelemalla ja miettimällä epämukavia asioita, neuvonantaja halusi ainakin luottaa Henryyn. Jos kuningas oli sitä mieltä, ettei nyt tarvinnut asioista huolehtia, niin sitten se sai luvan olla niin etenkään, kun toinen ei oikeastaan antanut syitä epäillä sanomaansa.
"Olen nyt täällä, eikä suunnitelmissani ole lähteä pois. En tarvitse kuin sanan, ja olen luonanne. Autan, niin hyvin kuin vain voin," Roswell hymyili, muistuttaen vielä Henryä siitä, ettei hän ainakaan kokenut pojan huolia jotenkin turhiksi tai ahdistaviksi. Tämähän oli hänen työnsä...

Demoni oli vain yhtä lempeää hymyä kuninkaan ollessa hyvinkin ymmärtäväinen niin sarvipään kuin velhonkin suhteen, vaikka salaisuuksia oltiin nuorelta ruhtinaalta pimitetty oikein kunnialla. No, niistä salaisuuksista Henry ei näyttänyt pitävän niin kauheasti, mutta toinen ymmärsi, eikä ollut suunnitellut sen suurempia rangaistuksia. Eihän Roswell sitä ollut epäillytkään, mutta kuka tiesi, ehkäpä poika olisi ollut vihaisempi. Etenkin Blackille, joka oltiin juoneen vetäisty mukaan.
"Käyttäytyi hän millä tavalla tahansa, on hän silti oiva velho, Teidän Majesteettinne. Liittolainen, jota en itse ainakaan haluaisi menettää," sarvipää naurahti Blackin nyt tullessa puheenaiheeksi. Tietenkin hän suojelisi velhoa, jos vain voisi, etenkin tässä tilanteessa. Hänenhän ideansa tämä kaikki oli ollut, vaikka toinen olikin leikkiin lähtenyt mukaan. Ei olisi oikein, jos Black kärsisi.
"Mutta Teidän Majesteettinne," demoni aloitti hetken hiljaisuuden jälkeen, palatakseen edelliseen puheenaiheeseen kuninkaan sen tuodessa esille,
"Jos olette tietämätön suunnitelmistamme, ei Teitä myöskään voida niistä syyttää samalla tavalla, kuin jos olisitte niistä tietoisia ja antaisitte niiden tapahtua. Toki, kenties joku Teitä syyttäisi tästäkin, ja siitä olen kovin pahoillani. Mutta Teillä olisi mahdollisuus pestä kätenne tästä, jos siihen syy on," Roswell hymyili. Niin, mahdollisuushan löytyisi. Se vain olisi kovin radikaali teko, josta poika ei erityisemmin pitäisi. Ei hän kuitenkaan kyennyt lupaamaan, että kertoisi aina juonensa. Se voisi olla liikaa, joskus se salaisuus oli pakko pitää, tai se ei koskaan toteutuisi.

"Vastahan minä istahdin alas kanssanne, Teidän Majesteettinne," vanhempi miehistä naurahti huvittuneesti toisen jo hätistellessä häntä tiehensä siihen tavanomaiseen tapaansa,
"Lepoa tarvitsette Tekin, enkä tietenkään jää, jos ette halua sitä. Mutta kyllä minulla aikaa vielä on."




((Minäkin haluan pekonia. Nyt on suru puserossa. Ei kukkakedoilla löydy turvallista paikkaa, se on sellainen demonien voimankeräyspaikka, tiesitkös. Sieltä se Roswell sitten rynnisi ja tuikkaisi Aranin takamusta sarvillaan sellaisesta herjasta.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Heinä 2013, 15:29

Roswell kävi muistuttamaan Henryä siitä, että demoni oli täällä auttamassa kuningasta. Oli jokseenkin hassua, että vain muutamalla sanalla sarvipäinen sai Henryn tuntemaan olonsa turvatuksi ja rauhalliseksi, jotain, mihin kukaan muu ei pystynyt tällä hetkellä. Roswell oli yksi läheisimmistä henkilöistä Henrylle, vaikkei sitä kannattanut ehkä ääneen myöntääkään, ainakaan ulkopuolisille. Moni tuskin olisi arvostanut kuninkaan ja demonin lämpimiä välejä ja varmasti taholta jos toiseltakin löytyi yhä sanottavaa tästä suhteesta. Henry oli kuitenkin ajan myötä oppinut elämään sen mahdollisen kritiikin kanssa ja hovikin oli rauhoittunut jo huomattavasti siitä, mitä aikaisemmin oli mesonnut demonin olemassaolosta.
Ja olen siitä kiitollinen Henry hymähti lopulta demonin muistutukseen.

Demonin puheet velhosta saivat Henryn hymähtämään pienesti. Olihan Blackista löytynyt se siedettävä puolikin, varsinkin nyt, kun Haraldia ei enää ollut. Aikanaan Henry ei kuitenkaan ollut tullut toimeen kaljupäisen kanssa, syystä tai toisesta. Ehkä Henryä sai syyttää siitä, nuori ja tyhmä kun oli.
Onhan hän hyödyksi Aina silloin tällöin Henry naurahti, koittaessaan olla ajattelematta aikoja, jolloin oikeasti suunnitteli päästävänsä velhon päiviltä. Ne ajat olivat kuitenkin jo takana. Tosin, mikäli Henry olisi tiennyt velhon toisesta puolesta paremmin, olisi tilanne saattanut olla toinen.
Tähän asti en ole kuullut valituksia tempauksestanne keneltäkään Lieneekö se sitten hyvä vai huono asia? Ehkä pidämme sitä hyvänä, eikö? Henry kävi hymähtämään Roswellin sanoihin. Eipä kukaan ollut tullut tästä tapahtumasta mitään kertomaan tai edes valittamaan joten ilmeisesti vahinkoa ei ollut sattunut.
Tai no Aran varmasti syyttää tavalla tai toisella minua. Mutta hänen mielipiteestään ei varmaankaan tarvitse välittää tässä tilanteessa? Pieni virnistys käväisi nopeasti nuorenmiehen kasvoilla, muuttuen kuitenkin pian takaisin hymyksi.

Mutta, jos olet sitä mieltä, en minä sinua pois häädä. Päivät ovat olleet kyllä melko tylsiä ilman sinua, joten jos vielä jaksat minulle seuraa pitää, en siitä kieltäydy. Kunhan et vain liikaa itseäsi rasita vuokseni Henry hymähti demonin todetessa, ettei vielä kokenut suurta tarvetta poistua lepäämään.


// Tule tänne, saat pekonin rippeet. Saat nuolla rasvat pannulta. Kyllä kukkakedolta löytyy turvallinen paikka Angeluksen takaa. Sitten härkäpäiset voi ottaa yhteen siellä, Roswell ja Angelus siellä sarviaan kolauttelee. Mitä luulet, kumpi voittaa? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 17 Heinä 2013, 17:31

Roswell naurahti ja antoi toiselle kumartavan nyökkäyksen ystävällisiin sanoihin, kiitollisena kuninkaan ollessa kiitollinen tekemäänsä työhön. Olihan se tärkeää neuvonantajalle kuulla tekevänsä työnsä niin hyvin ja että sitä arvostettiin eihän siitä mitään tulisi, jos kuningas ja tuon neuvonantaja eivät koskaan puhuisi tai kykenisi keskustelemaan keskenään! Vanha sarvipää halusi auttaa nuorempaansa, ja jos toinen sitä arvosti, niin sehän oli vain sen parempi. Mitäpä muuta hän haluaisi nähdä enemmän, kuin hymyn nuorukaisen huulilla, se sai omankin olon aina tuntumaan niin paljon paremmalta. Sääli, ettei moni demoni näyttänyt ymmärtävän sellaisen päälle yhtään mitään. Onneksi Henry näytti arvostavan myös velhon tekemää työtä, saaden Roswellin hymähtämään toisen kommentille. Olihan velho tosiaan hyödyllinen, mutta ei se ainakaan hänen omasta mielestään ollut se ainoa syy, miksi Black kannattaisi pitää kädenulottuvilla. Olihan sillä kaljupäällä omat salaisuutensa ja ongelmansa, mutta se olisi voinut olla pahempaakin. Ei toinen tuntunut mitenkään erityisen pahalta mieheltä, vaikka kyllä joitain asioita pitäisi... Miettiä.

"Se riippuu, Teidän Majesteettinne," demoni naurahti kuninkaan tuumiessa, josko se olikin hyvä asia, kun oli sarvipään vierailusta kuullut tuolta itseltään, eikä joltain muulta. Sana ei ollut levinnyt, ei ainakaan kylään asti kuningas olisi varmasti saanut tietää, jos se olisi. Olikohan se lähtenyt leviämään? Missä asti viesti kulki ja millaisessa muodossa se nyt oli?
"Jonkun mielestä se varmasti oli todella typerä ja ajattelematon teko, joka mahdollisesti pilasi suunnitelman jos toisenkin," Roswell hymähti, se pieni katumus äänestä paistaen,
"Mutta kansanne on kärsinyt menetyksestä kanssanne, Teidän Majesteettinne. Raskasta se on heillekin miettiä tappioita. Ehkäpä, jos he kuulisivat hirviön käyneen ahdistelemassa haltioita, se tuntuisi oikealta, reilulta. Joltain, jonka viholliset ansaitsivat. Se voisi myös piristää kansan mieltä, antaa edes pienen voiton keskelle pimeää aikaa," lempeä hymy kasvoilla toi rypyt hyvin esiin, keltaisten silmien katsellessa rauhallisena poikaa ja tuon silmiä. Kukapa sen tiesi, miten muut reagoisivat.

"Pallo on haltioiden käsissä. Kukapa muu uutisen laittaisi eteenpäin? Luultavasti se tulee joku päivä kantautumaan korviinne, Teidän Majesteettinne, mutta ellei haltiakuningas itse mainitse yhteyksistäni Teihin, eivät haltiat tule näkemään sitä," sarvipää tuumasi, kääntäen katseensa kohti ikkunaa,
"Tietenkin hän voisi kertoa siitä. Maalaisi Teistä vaarallisen vihollisen kansansa silmissä ja käännyttäisi Teidänkin kansanne vastaan, käyttäen tapahtunutta esimerkkinä. Mutta entä jos haltiat näkisivät Teidät liian vaarallisena, eivätkä haluaisi enää vastustella? Tai kansanne näkisi Teidät sankarina? Se olisi aina riski. En tiedä, haluaisiko haltiakuningas kokeilla onneaan," Roswell naurahti, katseensa palatessa kuninkaaseen hymyn kera. Yksi mies ei voinut koskaan tietää kaikkia seurauksia, saati sitten muiden mielipiteitä asioista. Jos Aran uskoi liikaa olevansa vahvoilla, voisi tuo tehdä todella typerän virheen, joka koituisi kohtalokkaaksi. Jos sota sillä tavalla loppuisi, niin eihän se demonia haitannut lainkaan...

"Kunhan suunnitelmissanne ei ole mitään liian raskasta, enköhän voi pysyä rinnallanne tovin jos toisenkin, Teidän Majesteettinne. Istuminen ja puhuminen eivät ole mitenkään erityisen väsyttäviä tekoja mielestäni," demoni hymähti, rentoutuen nojatuolissa pitkän matkan jälkeen.




((Mhh rasvaa, lempiruokani. Taitaa Roswell hävitä kokonsa puolesta, mutta siksihän tuo haluaa Aranin pyllyä tuikkia, kun se on pehmeä, eikä laita vastaan. Varo vain Aran, jos oma demonisi ottaa mallia ja käy kokeilemassa sarviaan takamukseesi...))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Heinä 2013, 11:29

Varmasti joukosta löytyy niitä, jotka pitävät tekoasi vain reiluna Mutta myös niitä, jotka etsivät pienimmänkin syyn syyttää sinua asiasta tai toisesta. Toivotaan vain, ettei tilanne karkaa käsistä Loppujen lopuksi, eihän siitä meille mitään harmia ole koitunut. Ainakaan vielä Henry kävi hymähtämään demonin puheisiin Mutta ehkä lienee liian aikaista murehtia siitä vielä. Katsotaan, mitä tapahtuu, jos ja kun uutinen leviää.
Pienesti, kuivahkosti kävi Henry naurahtamaan, demonin arvuutellessa haltiakuninkaan maalaavan hänet vaaralliseksi viholliseksi. Tuskinpa. Mitä Henry Aranista tiesi, oli tuo haltia varmasti kertonut kaikille, kuinka säälittävä, helposti johdateltava ja heikko ihmisten nykyinen kuningas oli. Ei, Aran ei kävisi Henryä kuvaamaan vaaralliseksi. Korkeintaan niitä, jotka Henryn nimissä toimivat. Henry tultaisiin kuvaamaan sinä raukkana, pelkurina, joka seisoisi joukkojensa takana piilossa viimeiseen asti. Sen haltiat halusivat kuulla. He halusivat tietää vastapuolen olevan heikko ja peloissaan.
Aran kokeilee onneaan kunnes satuttaa itsensä Henry kävi hymähtämään Roswellille, nostaen lattiaan eksyneen katseensa takaisin sarvipäisen puoleen Ja nyt sinä olet tehnyt osaltasi sodasta henkilökohtaista hänen kanssaan.
Ehkä minun pitäisikin pitää sinut visusti hovissa. Etpähän satuttaisi itseäsi siten Poika virnisti pienesti Kuulemma kadutkaan eivät ole kovin turvallisia Kaiketi asialle pitää tehdä jotain, vai onko moinen väite vain aatelisrouvien marinoita?

Demoni kuitenkin vakuutteli, että jäisi kuninkaan seuraksi, kunhan ohjelmassa ei ollut mitään liian raskasta. Henry ei voinut kuin hymyllä ja pudistaa päätään pienesti, mitä raskasta he muka voisivat tehdä?
Omat päiväni ovat menneet istuessa ja siirtyessä paikasta toiseen tässä huoneessa Joten uskon, ettei omalta osaltani ole sen raskaampaa luvassa. Joten istu rauhassa, eipä meillä minnekään kiire ole


// Parasta ruokaa mmmm. Ei saa tuikkia Aranin pyllyä. Eikä Aranin demonit häntä vastaan kääntyisi ikinä! Tai no, ei Angelus ainakaan. Koska jos niin kävisi, kuolisi se kolossi heti. Se on sääntö. Demonin sääntö. Tsytanista ei sitten puhuta tässä asiayhteydessä. Seth haluaa myös tervehtiä Roswellia joskus jossain välissä niin taas. Katso setä pieraisin vastauksen kesken muuton //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 04 Elo 2013, 18:57

Roswell hymähti nyökätessään kuninkaan sanoille, oikeassahan toinen oli. Kuten sanottiin, vihollisen vihollinen on ystävä. Vaikka hän saattoi demoni olla ja siten pelottava otus, johon kansa ei halunnut luottaa, oli se pelottava otus kuitenkin samalla puolella. Huvittavaahan se silloin oli, kun demoni ahdisteli jotain muuta, kuin omia joukkoja, etenkin niitä vihollisia. Ehkäpä joku oppisi näkemään neuvonantajan toisessa, vähän paremmassa valossa, saaden vanhukselle enemmän kannattajia epämiellyttävästä rodustaan huolimatta. Siitä ei olisi mitään muuta, kuina hyötyä. Mutta tietenkin, joku varmasti syyttäisi Roswellia tästä kaikesta vielä enemmän. Jos totta puhuttiin, tuntui sekin aivan hyvältä vaihtoehdolta. Ei ehkä siltä parhaimmalta, mutta jos sarvipäätä syytettiin nuoren kuninkaan sijaan, olisi Henryllä vielä mahdollisuus korjata suhde kansansa kanssa, jos hankkiutuisi demonista eroon. Tässä tilanteessa ei vielä muuta voitu tehdä, kuin miettiä seurauksia. Kukaan ei vielä tiennyt varmuudella mistään ja vaikka vanhempi miehistä mieluusti teki parhaansa yrittääkseen ennakoida asioita, vielä ei mitään voitu sen eteen tehdä. Ehkä oli typerää murehtia siitä nyt, ruman päänsä se tulisi nostamaan esille ennemmin tai myöhemmin. Luultavasti. Aranistahan se nyt riippui, millaista tietoa pääsisi liikkeelle...

Demoni ei voinut kuin virnistää kovin ilkikurisella, pikkupoikamaisella tavalla, kovin outo ja sopimaton ele kaikkien ryppyjen keskellä. Jotain kovin huvittavaa tuo tosiaankin näki siinä, että tästä tuli henkilökohtaista Aranin ja itsensä kesken Henryn mielestä. Kuningashan tunsi tosiaan sen haltian metkut, joten nuoremman sanaan kannatti luottaa tässä tilanteessa. Siihen luotettiinkin, ja siksi tilanne nähtiin niin huvittavana, sanaa ei tyhmyyksissä sivuutettu.
"Ehkä se on se demonin veri suonissani, joka nyt puhuu, mutta idea henkilökohtaisesta kaunasta haltioiden kuninkaan välillä kuulostaa... Jokseenkin huvittavalta," Roswell hymähti, ainakin sanoen suoraan ja rehellisesti ajatuksensa, vaikkei tuollaista kukaan ehkä haluaisi kuullakaan. Ehkä siitä mainitseminen kieli siitä, ettei neuvonantaja aikonut salaa jatkaa mitään Aranin kanssa, mutta jatkamisesta ylipäätään oli hankala sanoa mitään. Tietenkin haltiakuningas voisi satuttaa Henryä ja sitä kautta helposti demonia, mutta eiköhän niin kieroksi mieheksi kuvaillulta haltialta löytyisi parempiakin temppuja ja juonia. Roswell ottaisi mieluusti Aranin vihollisekseen, jos se tarkoitti sitä, että Henry jätettäisiin rauhaan suurimmaksi osin. Hän oli nyt se, joka haltiaa oli loukannut, ei poika.

"En hyökkäile kaduilla kenenkään kimppuun, jos sitä pelkäätte, Teidän Majesteettinne," sarvipää hymähti toisen tuodessa esille muiden huolet demonista kaduilla,
"Mutta jos se rauhoittaa niin kansanne kuin Teidänkin mieltänne, enköhän voi pysytellä visusti sisätiloissa pidemmänkin tovin," lempeä naurahdus karkasi huulilta, hyväksyen kahlitsemisen, jos Henry sitä vaatisi. Ehkäpä vapaa demoni oli pelottava ja uhkaava monille, mutta suurin aihe pelkoon tuo ei tosiaankaan ollut... Omasta mielestään, ainakaan. Turvallisuutta kaduilla uhkasivat monet asiat, Roswellin oikeastaan ollessa yksi niitä harmittomimpia otuksia kansan keskuudessa. Mutta muut eivät nähneet asiaa aivan samalla tavalla, ikävä kyllä.

Demonin hymy oli lempeä ja rauhallinen, silmät katsellen pojan kasvoja. Pahoillaanhan vanhus oikeastaan oli, kuinka nuoren kuninkaan elämä oli yhtäkkiä muuttunut yhdeksi istuskeluksi ja makaamiseksi, mutta onneksi Henry oli ymmärtänyt tarvitsevansa sen nyt. Sitä ei varmasti ollut helppo hyväksyä, mutta se teki nuorukaisesta oikein vahvan miehen. Vähintä, mitä Roswell nyt kykeni tekemään, oli edes viettää aikaa toisen seurassa, jos tuo seuraa kaipasi. Mukavastakin huoneesta nopeasti tuli vankila, jos siellä oli pakko viettää pitkiäkin aikoja, joten siitä ajasta piti yrittää saada mahdollisimman miellyttävää.
"Päivät ovat vielä kovin kylmiä ja kadut liukkaita," vanhempi miehistä hymyili, kääntäen puheenaiheen jonnekin muualle,
"Mutta uskoisin ilmojen lämpenevän pian ja lumien sulavan, Teidän Majesteettinne. Teidän täytyy nähdä luonnon vehreys omin silmin ajan koittaessa," ensimmäisen kerran uskallettiin ehdottaa ja asettaa jonkin kaltainen ajankohta Henryn ulkoilulle ja toivottavasti kävelylle. Eihän demoni tiennyt, mitä mieltä lääkärit siitä olivat, mutta poika näytti väsyneisyydestään huolimatta terveeltä. Eiköhän tuo toivottavasti pystynyt pian jo kokeilemaan jalkaansa ja ehkäpä jopa kävelemään omin neuvoin kesällä linnan puutarhoissa?




((Mutta kun sarvet on tehty pyllyjen tuikkimiseen. Kyllä ne demonit aina keksivät jotain kiusaamiseksesi, Aran. Sellaisia nuo ovat, hassuja otuksia suorastaan. Kyllä se Roswell käy Sethin luona vierailemassa pian, varmasti. Minä taas viivyttelin, mutta ei siitä tainnut mitään iloa olla, jos et edes ollut täällä sitä odottamassa. :<))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Elo 2013, 22:12

Roswellin ilkikurinen virnistys sai kuninkaan hymähtämään pienesti. Mitä mahtoikaan liikkua sarvipäisen ajatuksissa ja halusiko Henry edes tietää sitä? Sarvipäinen kävi kuitenkin kertomaan pitävänsä huvittavana haltiakuninkaan henkilökohtaista kaunaa. Henrystä se ei kovin huvittavalta kuulostanut, hän jos joku tiesi kyllä mitä siitä saattaisi seurata. Mutta toisaalta, ehkä Roswell oli valmis siihen leikkiin? Ehkä Roswell oli juuri oikea pelikaveri kierolle haltialle. Kenties kaksi kieroa osasivat pelata yhtä hyvin sitä peliä, mihin Henry ei halunnut osallistua. Tosin, voisiko Roswellia sanoa kieroksi? Ehkä. Ei. Ei Henryn mielestä.
Kunhan et liian paljon häntä ärsytä.. Henry kävi hymähtämään, sillä oli sanomattakin selvää, ettei Aranilla ollut kovin pitkä pinna. Ainakin hänelle.
Tiedän, ettet sinä ketään satuttaisi tai no, et satuttaisi ilman syytä? Mutta ymmärrät kai, miksi joidenkin vakuuttaminen sen suhteen on kovin Vaikeaa Henry kävi hymähtämään pienesti Mutta en halua, että se rajoittaisi sinun liikkumistasi. Ehkä se jopa olisi hyväksi, jos liikkuisit kylillä ja väki huomaisi, ettei sinusta oikeasti vaaraa ole Tietenkin, ymmärrän jos haluat pysytellä pois kaduilta katseiden ja mahdollisten vihanosoitusten takia.
Toivottavasti tilanne ei kuitenkaan niin pitkälle veny Poika kävi lopulta naurahtamaan, aivan kuin koittaen piristää tunnelmaa ja johtaa keskustelua pois nykyisestä. Ei hän oikeastaan halunnut murehtia juuri nyt mistään. Hän oli vain helpottunut, että Roswell oli palannut. Ehjänä.

Kun puheeksi epäsuorasti tuli Henryn käveleminen, kävi kuningas naurahtamaan pienesti.
Toivoa sopii Kuinka sääli olisikaan viettää kevään kauneimmat päivät sisätiloissa? Henry naurahti Yleensä en keväisin edes pysynyt kotona Vaelsin, siellä täällä. Mutta kuten jo todettu, se ei taida enää olla mahdollista. Saatikka turvallista Henry kävi mutristamaan huuliaan pienesti, mutta nosti hymyn pian takaisin huulille. Ei hän halunnut nyt murehtia, vieläkään.
Kai tulet mukaan ensimmäiselle kävelylle, kun sellaiselle pääsen?


// Sarvet ei ole pyllyjen tutkimista varten, ettäs tiedät. Aran alkaa pikkuhiljaa vihata demoneita. Paree olisi. Ja kyllä odottelin, muistan että odottelin >: Mutta nyt minä viivyttelin, hähähähä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 16 Elo 2013, 00:13

Roswell vain naurahti ehkä turhankin hyväntuulisesti, nyökäten myöntävästi toisen pyyntöön olla ärsyttämättä haltiakuningasta liikaa. Hän oli jo sanonut, millaisena tilanteen näki, mutta eihän se tarkoittanut, että hänen täytyi liikoja tehdä. Vaikka oli demoni, ei sitä tarvinnut aina olla pirullisia juonia juonimassa. Hän teki jo tekonsa, Aran jatkakoot tavalla, millä halusi. Siitä haltia sai kuitenkin olla varma, että haasteeseen oltiin valmiita vastaamaan ja maksamaan samalla mitalla. Ja tietenkin vähän enemmälläkin, se oli leikin kulku, jos se siihen suuntaan oli menemässä. Haltiakuninkaan ei kannattanut aliarvioida vastustaan, sillä sopivan ilkikurisia vastauksia tulisi kyllä tulevaisuudessa, jos tuo ei ollut varovainen. Ehkäpä Aran nyt jättäisi heidät edes hetkeksi rauhaan nuollessaan ylpeyteensä kohdistuneita haavoja...

"Luottamuksenne minuun saa olon aina paremmaksi. Kiitos, Tiedän Majesteettinne," sarvipää hymyili suodessaan kumartavan nyökkäyksen toiselle. Oli rohkeaa tai kenties tyhmää monien silmissä kyetä sanomaan, että tiesi demonin olevan satuttamatta ketään. Ainakaan ilman hyvää syytä. Samaan kaikki eivät kyenneet, senhän demoni itse tietenkin ymmärsi.
"Monille on liikaa yrittää luottaa kaltaiseeni. En voi syyttää siitä ketään," Roswell naurahti. Olihan se seikka hankala niin hänelle kuin kuninkaallekin, mutta mitään ei ollut, mitä he olisivat voineet tehdä noin vain asian tilaa parantaakseen. Ainoastaan aika auttaisi siihen, jos auttaisi. Eihän hän voinut noin vain kadota kaikkien näkyvistä, tai häneen ei koskaan totuttaisi. Mutta samalla demonin täytyi osoittaa, että arvosti muiden tilaa, eikä yrittänyt itse omistella sitä vain siksi, että oli saanut luvan. Jos Henry ei häntä kieltänyt tekemästä jotain, aikoisi neuvonantaja jatkaa muiden varovaista totuttamista omaan olemassaoloonsa.
"Katseet eivät minua satuta," vanhempi miehistä hymähti vielä, keltaisten silmien katsellessa pojan kasvoja. Niinpä niin, mutta jokin muu voisi kyllä satuttaa. Ei sillä, että se häntä itseään kauheasti haittasi, mutta jos joku kävisi demonin kimppuun... Tarkoittaisi se sitä, että kuninkaan käskyä uhmattiin. Se olisi hyvin hankala tilanne Henrylle, eikä siihen pisteeseen haluttu joutua todellakaan.

Puheet kävelemisestä pojan kanssa olivat aina niin sydäntä riipaisevia, mutta sitäkään puheenaihetta ei voitu ikuisuuksiin vältellä. Se oli tärkeää tulevaisuuden kannalta ja tietenkin kuningas vielä kävelisi omin voimin! Siitä ei ollut epäillystäkään Roswellin mielessä. Se pieni mutristus nuoremman kasvoilla ei kuitenkaan jäänyt tarkoilta silmiltä huomaamatta. Ei demoni voinut sanoa, että tasan tarkkaan tiesi, miltä toisesta tuntui. Ei hän varmasti voinut edes kuvitella sitä, samassa tilanteessa kun ei itse ollut eikä koskaan tulisi olemaankaan. Raskasta se oli kuitenkin varmasti, kuinka paljon vapaudestaan Henry oli menettänyt. Pelkkä kuninkaan titteli oli tehnyt sen, mutta yhden jalan menettäminen rajoitti sitä entisestään.
"Sota tekee vaeltelusta hyvin vaarallista, Teidän Majesteettinne. En haluaisi, että Teille sattuisi mitään," lempeä hymy kohosi ryppyisille kasvoille, ottaen mieluummin esille sen seikan, että tällä hetkellä kenelle tahansa oli vaarallista samoilla ympäriinsä. Miehelle, jolta puuttui jalka... Kenties se oli mahdotonta. Kenties ei. Ehkäpä siihen löytyisi vielä mahdollisuus, mutta nyt... Ei.

"Totta kai, Teidän Majesteettinne. Jos vain haluatte minut rinnallenne, en haluaisi jättää sitä välistä mistään hinnasta," Roswell naurahti hiljaisesti, hymyn pysyessä huulilla. Nyt oli parempi keskittyä niihin pieniin asioihin, mitkä olivat saavutettavissa. Niistä oli parempi unelmoida, kuin epävarmasta tulevaisuudesta. Kun Henry käveli, olisi vanhus vierellä katsomassa ja auttamassa.




((Minä ainakin omilla sarvillani tökin muiden pyllyjä, niin. Aranin pitäisi opetella kouluttamaan demoneita paremmin, niin ehkä ne käyttäytyisivätkin. Ja en usko, huijaat vain.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Elo 2013, 09:18

Monien mielestä demoniin luottaminen oli todellakin typerää, mutta Henry halusi sisimmissään uskoa Roswellin olevan hänen luottamuksen arvoinen. Hän luotti demonin sanaan, vaikka se pieni ääni menneisyydestä muistutti ei niin kaukaisesta petoksesta, jonka kuningas oli saanut kokea, kun oli mennyt luottamaan johonkuhun sokeasti. Henry saattoi vain toivoa, ettei demoni aikonut pettää hänen luottamustaan. Vain aika näyttäisi, mitä tulisi käymään.
Demoni kuitenkin kävi vakuuttelemaan, etteivät katseet häntä satuttaneet ja ilmeisesti eivät myöskään häirinneet. Henry saattoi vain hymähtää pienesti tuohon ilmoitukseen, nyökäten samalla. Varmasti sarvipäinen oli jo tottunut katseisiin, olivatpa ne sitten epäileviä, kauhistuneita, halveksivia tai suorastaan vihaisia. Siltikin, Henryn mielestä heidän olisi pitänyt jo tottua erilaisiin kansalaisiin, eikä vain tuijottaa massasta eroavia yksilöitä. Mutta ilmeisesti suurin osa ihmisistä ei vieläkään ollut samalla aaltopituudella nuoren monarkkinsa kanssa.

Huvittunut hymy nousi Henryn kasvoille, sarvipäisen todetessa, ettei halunnut Henrylle sattuvan mitään. Jos Henryltä kysyttiin, oli hän jo kokenut pahimman. Mitä muutakaan enää voisi tapahtua? Hän saattaisi kuolla, mutta masennuksen kuilussa oli Henry jo ehtinyt päättää, että kuolemakin olisi ollut parempi kohtalo, kuin tämä. Sitä hän ei tietenkään ääneen sanonut kenellekään, vaan piti mieluusti sen pirteän iloisen olemuksensa yllä, jättäen murheet sisäänsä tuttuun tapaansa. Vaikka aika ajoin ne murheet saattoivatkin paistaa läpi.
Eiköhän minun vaelteluni ole muutenkin ohi Kuningas totesi kohottaen kulmiaan merkittävästi. Ei se pelkkä sota estänyt Henryä vaeltamasta. Se oli vain yksinkertaisesti sula mahdottomuus yksijalkaiselle lähteä samoilemaan luontoon omillaan. Tittelistä puhumattakaan.
Mutta mielelläni ottaisin sinut mukaan, sitten kun kävelyn aika koittaa Pitäähän vierellä olla joku, johon luotan Henry lisäsi, samalla kun korjasi asentoaan nojatuolissa Ja no, en usko että siskoni tai Kerri olisi kovin turvaa antavaa seuraa He kun ovat kovin hentoja tapauksia.


// Noilla sarvilla ketään tökitä. Valehtelet. Aran ei kouluta mitään, Aran vain antaa kouluttajille tehtävän kouluttaa. Niin. En huijaa, usko. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 20 Elo 2013, 04:32

Roswell ei voinut sanoa, että erityisemmin piti siitä sävystä, minkä puhuminen vaeltelusta tai oikeastaan sen kyvyn menettämisestä sai aikaan keskustelussa. Ei se voinut olla mikään miellyttävä puheenaihe kuninkaallekaan, poikaahan tämä kaikki koski niin paljon enemmän. Oliko se hyvä, että Henry oli kutienkin ymmärtänyt oman kykenemättömyytensä? Kyllä, oikeastaan. Sehän olisi ollut vielä hirveämpää katsottavaa, jos toinen ei sitä olisi kyennyt hyväksymään, ennen kuin sattui jotenkin pahemmin. Niin hirveää kuin se oli sanoa, täytyi kuninkaan ymmärtää seuraukset. Elämä ei aina ollut reilua ja yksi henkilö tässä asetelmassa oli aina se, joka joutui kärsimään. Se, jonka oli pakko hyväksyä ja ymmärtää olevansa jotain muuta, kuin ennen. Jotain heikompaa, joku, joka ei enää kyennyt. Se oli kaukana oikeudesta, mutta realisti täytyi kyetä olemaan. Ehkäpä joku olisi eriä mieltä, mutta demonista se oli merkki vahvuudesta, vaikkei kukaan varmasti halunnut omaa vahvuuttaan todistaa tällä tavalla.

"Kenties," sarvipää aloitti, antaen katseensa harhautua pojan silmistä hetkeksi. Turhaa toivoa oli tietenkin typerä yrittää pitää yllä, mutta ei kaikkea toivoa saanut tietenkään heittää menemään.
"Jos olettaisimme, että mahdollisuus siihen syntyisi, nauttisin kovasti, jos voisitte näyttää kotimaatanne minulle," Roswell hymähti lempeästi, keltaisten silmien katsellessa toista,
"On niin paljon, mitä en ole nähnyt, Teidän Majesteettinne. Ja olen utelias. Mutta tietenkin vain, jos Tekin sitä haluatte, sitten kun aika on sopiva," hymy huulilla sai vanhojen kasvojen rypyt paremmin esille. Tottahan hän puhui, olihan hän tietenkin nähnyt vaikka ja mitä elämänsä varrella, mutta se oli vain niin pieni osa kaikesta. Hän oli tietämätön, kun taas Henry oli lyhyen elämänsä aikana kokenut paljon kaikkea muuta. Kuka tietää, tulisiko siitä koskaan mitään. Toivon mukaan jokin päivä sota olisi ohi, eikä kenenkään tarvitsisi enää elää pelossa. Ehkäpä joskus kuningaskin saisi olla rauhassa vähän pidemmän tovin, eikä yksijalkainenkaan olisi liian avuton. Demoni halusi antaa pojalle mahdollisuuksia elää elämäänsä haluamallaan tavalla, jos vain pystyi; ehkä hän voisi olla syy, miksi Henry uskaltaisi kokeilla jotain vammastaan huolimatta. Mutta koska sarvipää oli kuitenkin vanha, eikä mikään kaikista parhain taistelija, kykenisi tuo myös estämään toista yrittämästä liikaa. Toivottavasti. Aina se yksijalkainen mies ei tulisi olemaan hitain kävelemään, vanhuus ei tullut yksin...

"Teen mitä voin auttaakseni Teitä," Roswell naurahti taas kerran nyökäten syvään, silmänsä hetkeksi sulkien. Oli suuri kunnia tulla verratuksi luottamuksen kannalta niin kuninkaan siskoon kuin vaimoon, mutta oikeassa kai poika oli epäillessään naisväen voimaa. Demoni oli jo vanha, eikä itsekään mikään kaikista vahvin otus tässä linnassa, mutta olihan tuo todistanut jo ainakin kykenevän kantamaan Henryä, jos ei sitten muuta. Kävely-yrityksiä oli hyvä olla seuraamassa edes yksi sellainen henkilö, joka kykeni kannattelemaan pojan painoa, varmuuden vuoksi.
"Se olkoon sitten lupaus minun puoleltani. Jos olette vielä samaa mieltä tulevaisuudessa, pysyn rinnallanne koko ensimmäisen ulkoilunne ajan."




((Kyllä minä vain tökin, niin. Mutta Aran, kannattaako sinun pitää yhtään sellaista henkilö lähettyvilläsi, joka myös voi käskeä demoneita? Etkö haluaisi niiden tottelevan vain sinua, aivan vain varmuuden varalta? En usko, sillä olet huijari. Minulla taas oli kolmena peräkkäisenä päivänä peli, joten viivyttelin taas, hähää.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Elo 2013, 14:50

Ikkunan suuntaan harhautunut haikeahkonvivahteinen katse kääntyi takaisin demonin puoleen, Roswellin kertoessa haluavansa mahdollisuuksien suomana nähdä Cryptiä kuninkaan opastamana. Henrystä se oli enemmän kuin houkutteleva idea, mutta hänestä ei tainnut olla näyttämään Cryptiä kenellekään. Ei ainakaan omin jaloin. Tiedä sitten, miten ratsastaminenkaan tulisi onnistumaan jalkapuolelta. Ilman toista jalkaa satulassa pysyminen oli varmasti suurempi haaste, oli kyseessä sitten hevonen tai aina niin suojelevainen aarnikotka, Oliver.
"Näyttäisin enemmän kuin mielelläni Cryptiä sinulle... Mutta moisen matkan suunnittelu ei liene edes ajankohtaista vielä. Ehkä sitten tulevassa" Henry hymähti Roswellille "Ehkä otan sinut mukaan kun seuraavan kerran lähden pohjoiseen kääpiökuningas Tornhelmiä tapaamaan".
Mitäköhän kääpiötkin demonista sanoisivat? Tosin, he eivät olleet läheskään niin roturasistista kansaa, mitä ihmiset, sen Henry oli huomannut. Kääpiöt tuntuivat tulevan toimeen taruolentojen kanssa, joskin suojelivat omaa kaupunkiaan "roskaväeltä" melko kärkkäästi. Haltioista nuo lyhyemmät liittolaiset eivät kyllä välittäneet sitten yhtään. Se oli käynyt selväksi myös.

Hymy nousi takaisin nuorille kasvoille, Roswellin luvatessa pysyvänsä monarkin rinnalla koko ensimmäisen ulkoilun ajan, jahka sekin koittaisi. Toivottavasti siihen ei olisi pitkä aika, Henry ei kestäisi odotella yhtään pidempään. Jo nyt hän oli ottanut omia vapauksia ja liikkui huoneessaan tuoleja tukena käyttäen, vaikka tohtori oli suositellut, ettei Henry itseään turhaan rasittaisi. Mutta olihan hän jo lähemmäs puolivuotta levännyt, vähemmästäkin alkoi turhauttaa, variskin kun kyseessä oli menevä persoona. Puhumattakaan siitä, kuinka jäljelle jäänyt jalka oli heikentynyt, eikä Henry aluksi edes kyennyt kantamaan omaa painoaan jalallaan niin hyvin. Nyt kun jalkaa oli käyttänyt, oli se alkanut vahvistua, joskin kyllä Henry yhä enemmän painoa varasi käsivarsilleen tukien avulla, kuin jalalleen.
"Ehkä sen aika koittaa pian.. Toivottavasti. En jaksa enää kauaa vain istua sisätiloissa" Henry huokaisi hymähtäen.


// Ei saa. Ei Aran jaksa. Jos demoni ei kouluttajan toimesta taivu Aranin tahtoon niin sitten se on aika tyhmä demoni. Nyt kun puhutaan älykkäistä demoneista, joiden pitäisi napata jutun juonesta kiinni omatoimisestikin. Senkin viivyttelijä en enää ikinä leiki sun kanssa oot ihan pylly. Pois mun hiekkalaatikolta! Minullahan ei kestänyt vastata hiljaa. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 01 Syys 2013, 04:06

Roswell hymähti nyökäten, iloinen tietenkin kuullessaan kuninkaankin mieluusti toteuttavan neuvonantajansa toiveen maan esittelystä, jos se vain pojasta oli kyse. Tässä tilanteessa se viimeinen päätös oli molempien miesten ulottumattomissa, joten oli hyvä, ettei Henry yhtäkkiä innostunut ideasta liikaa ja pakottanut sitä liikkeelle. Ensiksi pojan täytyi vahvistua ja kyetä kävelemään ja liikkumaan niin hyvin, kuin mahdollista. Sitten matkailun pitäisi vielä olla tarpeeksi turvallista vanhukselle ja yksijalkaiselle aatelismiehelle. Kuninkaalle, vieläpä. Maaston täytyisi olla helppokulkuista, eikä se sota auttaisi turvallisuuden kannalta yhtään. Henry olisi kävelevä maalitaulu, eikä demoni oikein voisi puolustaa toista ketään vastaan, joka kuninkaan haluaisi hengiltä. Tai kidnapatuksi, tai jotain muuta. Eläimet monesti välttelivät sarvipäätä, joten niiltä pelkkä läsnäolo suojelisi. Mutta muilta vihollisilta? Liian vaarallista. Niin kauan, kuin sota riehuisi, olisi se mahdotonta. Sitä ei voitu edes suunnitella. Jos tulevaisuus olisi rauhallinen ja turvallinen... Sitä Roswell toivoi, silloin se voisikin olla mahdollista. Ja kuinka hienoa se olisikaan.

Ehdotus kääpiökuninkaan tapaamisesta oli tietenkin kiinnostava, mutta matkailu pojan osalta tuntui hirvittävältä ajatukselta, kun otettiin huomioon, mitä viime kerralla tapahtui. Eihän kuningas tietenkään voisi lopullisesti jäädä linnaansa turvaan kököttämään, mutta kyllä se demonia hieman pelotti. Jotain voisi aina käydä. Ajatus siitä, että hänkin olisi mukana tietenkin rauhoitti hieman, mutta mitäpä vanha mies loppujen lopuksi voisi tehdä auttaakseen. Eikä aina se oma matkustaminenkaan onnistunut, hevoset kun olivat säikkyjä eläimiä.
"Kääpiöiden kanssa en ole ollut elämäni aikana kovin usein tekemisissä," Roswell naurahti lempeästi poikaa katsellessaan. Hän ei kyllä oikeastaan tiennyt, kuinka kääpiöt demoniin suhtautuisivat ja olisiko kovin järkevää tai kohteliasta kuninkaalta tuoda sarvipäätä noiden luokse. Kyllähän hän haluaisi mieluusti pysyä Henryn rinnalla, mutta jos se tuntuisi kääpiöistä hirveältä ja töykeältä ajatukselta, ei hän mitenkään voisi edes yrittääkään.
"Mutten halua tunkeilla. Jos haluatte minut mukaan, läsnäolostani olisi parempi ilmoittaa etukäteen ja jos se koetaan epämiellyttävänä, minun olisi parempi jäädä tänne, Teidän Majesteettinne," demoni hymyili ehdotuksensa ilmoittaessaan.

"Toivon samaa, Teidän Majesteettinne," vanhus nyökkäsi pojan toivoessa voivansa käydä ulkona pian. Se merkitsisi paranemisen olevan lähellä, eikä Roswell tällä hetkellä halunnut mitään muuta sen enempää, kuin Henryn tervehtymistä.
"Mutta ehdottaisin aloittamaan varovaisesti ja kuuntelemaan lääkäreitä. Jos voin tehdä jotain oloanne helpottaakseni sillä välin, ei Teidän tarvitse kuin kysyä. Yritän tehdä parhaani," sarvipää hymyili sillä lempeällä ja isällisellä tavalla, odottaen ilmeisesti innollakin saadakseen syyn hössöttää pojan kimpussa huolehtimassa.




((Tökin, niin. Mutta Aran, entä jos ne demonit ovatkin kouluttajasi kanssa juonineet jotain yhdessä, ja ovat tarpeeksi viisaita esittääkseen olevansa alaisiasi? Sitten ne kääntyvätkin sinua vastaan, kun kouluttaja käskee. Viivyttelin vähän enemmän, kun olin laiska. Emmekö jo puhuneet siitä, että mitä sen hiekkalaatikon hiekka oikeasti on.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Syys 2013, 19:24

"Tietenkin ilmoittaisin sinun läsnäolosta. En minä nyt tyhmä ole" Henry tokaisi virnistäen demonin sanoihin, tuon halutessa varmistaa, ettei läsnäolonsa kääpiökuninkaan hovissa aiheuttaisi mitään kränään kahden kuninkaan välille. Ikolok oli yksi niistä henkilöistä, joita Henry ei todellakaan halunnut suututtaa. Hän koki olevansa velkaa kääpiökuninkaalle, ilman heidän väliintuloa, olisi sota saattanut päättyä vielä huonommin... Heidän kannaltaan. Ikolok oli kuitenkin vaikuttanut henkilöltä, jolla oli vain haltioita vastaan jotain hampaankolossa. Henrystä olisi erittäin hienoa, jos myös kääpiöiden kuningas pystyisi hyväksymään Roswellin ilman mitään ongelmia, kenties toisenkin kuninkaan mielipide saisi epäilijät muuttamaan hieman suhtautumistaan. Ikolokia kun ei voinut missään mielessä kutsua typeräksi, nuoreksi ja kokemattomaksi kuninkaaksi... Toisin kuin Henryä.
"Tai ehkä esittelen sinut hänelle, seuraavan kerran kun he matkaavat tänne päin.." Henry hymähti vaihtaessaan asentoa tuolissaan. Varmasti kääpiöiden kuningas tulisi uudemman kerran hänen linnallaan käymään, varsinkin jos se riippui kääpiöprinsessasta. Se nuori neiti oli kovasti kiinnostunut ihmisistä ja ihmisten tavoista, vaikuttaen olevan valmis lähtemään heti Henryn mukaan, kun hänen oli aika palata pohjoisesta kotiin.

Jokseenkin turhautuneen levoton huokauksen ja hymähdyksen välimuoto karkasi Henryn suusta, demonin kehottaessa häntä aloittamaan rauhallisesti ja kuuntelemaan lääkäreitä. hänelle oli ehkä jo turhankin monta kertaa sanottu tuo sama, mutta ehkä se oli ihan tarpeen. Ei Henry vaikuttanut kuuntelevan moisia kehotuksia kunnolla ollenkaan, tuttuun tapaansa. Ehkä Henryn piti vain oppia kaikki kantapään kautta.
"Ainoa tapa millä voit helpottaa oloani, on pitää ajatukseni jossain muualla" Henry kävi hymähtämään, vilkaistessaan demonin suuntaan.
"Kuten vastaamalla yhteen kysymykseen..." Kuningas jatkoi katseen terävöityessä "Kuinka... Miksi sinusta tuli noin... Suojelevainen minua kohtaan? Lieneekö se edes oikea sana kuvaamaan tuota. Isällinen, kenties?" Se oli jo pitkään mietityttänyt kuningasta, eikä Henry vieläkään ollut itse ymmärtänyt, mistä moinen voisi johtua. Ei kukaan muu ollut osoittanut moista kiintymystä ja välittämistä nuorta kuningasta kohtaan - jos siis vaimoa ei laskettu.. tai siskoa - vaikka Henry aikalailla oli kohdellut kaikkia samalla tavalla.


// Et töki. Aran on yhä se laiska diiva lapsi joka saa haluamansa ja jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan niin lemmikit hävitetään. Vedetään vessanpöntöstä alas viemäreihin kasvamaan. niin. Ja Aran tietää jos joku feikkailee. Tietenkään Aran ei antaisi Roswellin kouluttajaksi ketään, joka voisi ajatuksensa lukita. Ärsyttää jo tarpeeksi se, ettei Aran voi Roswellin päähän kurkistaa. Elä viivyttele nyt kun Ivy odottaa kovasti Roswell Henryä. Minähän en tietenkään yhtään. JA ÄLÄ SINÄ PUHU MINUN HIEKKALAATIKON HIEKASTA MENE VAIN POIS HUS //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 05 Syys 2013, 00:44

"En vihjaillut Teidän ollen vailla älyä, Teidän Majesteettinne," Roswell naurahti tuodessa sen seikan ilmi, ettei olisi typerä ja toisi demonia toisen kuninkaan eteen kertomatta. Töykeäähän se olisi, mutta jonkun mielessä idea olisi voinut olla mielenkiintoinen. Silloin kääpiökuninkaan olisi pakko oppia sietämään demonia tai sitten lähettää Henry matkoihinsa saattueensa kera. Neuvonantaja ei tuntenut kääpiöiden johtajaa, eikä osannut sanoa, kuinka tuo demoniin tai omaperäisiin ideoihin reagoisi. Tiesiköhän nuori kuningaskaan sen paremmin? Oli miten oli, sen kokeileminen ei kuulostanut erityisen hyvältä idealta, vaikka ehkä se voisi onnistuakin. Roswell tuli mieluummin kutsuttuna, kuin tunkeutui ja pakottautui läheisyyteen, vaikka joskus sarvipäänä sekin oli pakollista saadakseen toiset tottumaan hänenlaisensa läsnäoloon. Hän oli saanut jalkansa jo yhteen ovenrakoon, joten tulevaisuudessa sitä keinoa ei toivottavasti koskaan tarvinnut enää käyttää. Tietenkin vanhus halusi näyttää kääpiöille, että kunnioitti noita, eikä häntä ollut syytä pelätä. Riskejä ei ollut järkevää ottaa, jos se samalla sai Henrynkin näyttämään huonommalta vahvojen liittolaisten silmissä.

Puheet kääpiökuninkaan vierailusta ihmisten luona saivat kuitenkin tumman kulman nousemaan kysyvästi, hymyn huulilla kielien mielenkiinnosta. Olisihan sekin kovin mielenkiintoinen asettelu. Turvallisempi Henrylle, jos matkustelua ei tulisi, ja samalla demoni olisi jo paikanpäällä. Voisivathan vieraat tietenkin vaatia neuvonantajaa painumaan tiehensä, mutta se taas olisi aika töykeää käytöstä vierailta. Roswell olisi kyllä valmis lähtemään, jos se tarkoittaisi välien pysyvän hyvinä, vaikka itse ei saisikaan tutustua lähemmin kääpiöihin ja noiden kuninkaaseen. Harmihan se olisi uteliaalle, mutta pienempi paha piti olla valmis näkemään, vaikka itse siitä "kärsisi" enemmän.
"Olen aina valmis tapaamaan uusia tuttavuuksia," sarvipää hymyili poikaa katsellessaan,
"Toivon, että voitte luottaa minun käyttäytyvän mallikkaasti arvovieraiden edessä. Yritän ainakin kovasti."

Keltaisten silmien katse oli pahoitteleva pojan tuhahtaessa lievästi turhautuneena vanhemman sanoihin. Samaa toinen oli varmasti saanut kuulla jo ennenkin monen monta kertaa, eikä se tainnut muuttua toiston kautta yhtään sen mukavammaksi. Kovasti Roswell kuitenkin halusi toisen noudattavan sitä varoitusta, ettei mitään vakavampaa ehtinyt käydä. Siksi tuo oli kovin mielellään kuuntelemassa, mitä voisi tehdä pojan hyväksi, nyökäten ymmärtävästi Henryn halutessa neuvonantajansa pitävän ajatuksensa jossain muualla. Ymmärrettävää, omaa tilannetta poika oli varmasti saanut miettiä jo vähän turhankin paljon, jokin hauskempi ja mielenkiintoisempi aihe saisi ajan kulkemaan niin paljon nopeammin. Demoni odotti kysymystään, muttei ehkä aivan tuota ollut odottanut, lempeän naurahduksen karatessa huulilta lopuksi.
"Toivottavasti se ei häiritse Teitä, Teidän Majesteettinne," Roswell nauroi, pahoitellen kenties ylihuolehtivaa hössötystään, jos se poikaa jo ahdisti. Tulihan se nyt jostain syystä puheenaiheeksi, joten ehkäpä Henry toivoi tulevansa kohdelluksi erillä tavalla.

"Uskoisin sen olevan selvää, etten ole mikään kaikista julmin lajini edustaja," demoni hymähti,
"Suojeluvietti on veressäni, enkä tiedä, mitä voin tehdä hillitäkseni sitä haluani. Se tapahtuu monesti suorastaan itsestään, ennen kuin edes ehdin huomata," jonkinlaista vastausta yritettiin saada aikaiseksi, mutta ehkä kysymys ei ollut se kaikista helpoin. Sarvipäänkin oli hankala saada itselleen selvä vastaus aikaiseksi itselleen.
"On harvoja, jotka hyväksyvät minut, Teidän Majesteettinne. Vielä harvempi suojelee minua. Kenties se on tapani kiittää Teitä ystävällisistä eleistänne," vanhus tuumasi, antaen pojalle montakin mahdollista vaihtoehtoa tapaansa käyttäytyä tuon seurassa,
"Tai, kenties, mielestäni ette ansaitse kaikkea sitä, mitä joudutte kokemaan ja yritän siten suojella Teitä tavalla, jolla voin."




((Tökin jo, tök tök. Garrettkin on diiva, jota kaikkien pitää rakastaa ja palvella. Ei tuo helpolla ymmärrä paikkaansa koirana. Roswell pitää huolen, että kiusaa Arania tuntemattomilla ajatuksillaan. Arvaa, mitä hän ajattelee, Aran. Etkö muka tiedä? No harmi, hän ei kerro. Se oli aika mielenkiintoinen juttu, tosin. Ja sitten Roswell ja Henry menivät sänkyyn. Hierottavaksi, tietenkin. Muista, ettei niille hiekanjyville kannata laittaa liikaa painoa, tai poks...))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Syys 2013, 21:40

Henry nyökkäsi pienesti demonin toivoessa kuninkaan luottavan siihen, että sarvipäinen osaisi käyttäytyä mallikkaasti arvovieraiden edessä. Roswell oli varmasti yksi Henryn hovin parhaiten käyttäytyvistä henkilöistä, Henry ei siis edes epäillytkään, että demoni käyttäytyisi huonosti vieraiden seurassa, oli kyseessä sitten kuka tahansa. Henry myös luotti demoniin, yhä.
"Tietenkin luotan sinuun. Et ole antanut minulle syytä epäillä toisin" Henry hymähti Roswellille, samalla kun pohti kääpiöidenkuninkaan vierailua. Ehkä sellaisen voisi järjestää piakkoin, olihan heidän tapaamisestaan jo pitkä aika. Tosin, Henry halusi ensin jaloilleen - tai no, jalalleen - ja kyetä liikkumaan itsenäisesti, ennen kuin ketään harkitsi kutsuvansa vieraakseen. Totta kai Henry otti jo vastaan vieraita, jotka itse halusivat kuninkaan tavata, mutta vielä Henry ei ollut itse kutsunut ketään tapaamaan itseään.

Hymy kuitenkin käväisi Henryn huulilla, Roswellin käydessä muistuttamaan, ettei tainnut olla se kaikkein julmin lajinsa edustaja. Sitä tuo vanhus ei toden totta ollut, Henrystä oli joskus jopa hankala uskoa, että Roswell demoni oli. Demoneista kun oli maalailtu ties mitä kauhukuvia kansan keskuuteen, lähinnä kirkon toimesta. Vanhus kertoi suojeluvietin olevan hänellä veressään, eikä oikeastaan tiennyt, miten voisi hillitä moista haluaan. Henry ei voinut kuin hymyillä jokseenkin melankolisesti demonin puheita kuunnellessaan. Siinä vaiheessa, kun demoni kertoi mahdollisuudeksi ajattelevansa, ettei Henry ansainnut kaikkea sitä, mitä joutui kokemaan, ei Henry enää voinut pidätellä sitä. Pieni itkun sävyttämä naurahdus karkasi nuoren miehen suusta, ennen kuin tuo käänsi yllättäen kasvonsa poispäin demonista ja peitti ne kämmeneensä. Mitä hän tekisikään ilman tuota demonia? Missä Henry olisi ilman Roswellia? Demoni selvästi välitti tavalla, jolla kukaan muu ei selvästikään välittänyt - tai viitsinyt tuoda välittämistään ilmi. Henry tarvitsi Roswellia, eikä osannut edes kuvitella, missä tilassa olisi ilman vanhaa sarvipäätä. Henry oli kiitollinen, mutta ei nyt osannut pukea sitä sanoihin. Sen sijaan puhdas kiitollisuus kävi ilmenemään kyynelehtimisenä, helpotuksena siitä, että joku välitti. Joku oli täällä vain häntä varten. Eikä Henry kyennyt hillitsemään sitä kyynelehtimistään, vaikka kuinka yritti peitettyjä kasvojaan kuivailla.


// Lopeta! Garrett on typerä piski. Garrettia pitää vain vähän kurittaa. Kyllä Aran taitaa arvata mitä Roswell ajattelee. Varsinkin jos kasvoilla on jonkin asteen virne. Niin. Roswell ja Henry nukkuu vierekkäin, ettäs tiesit. Ei ole homoa. Välillä nukkuvat päällekkäin. Eikä sekään ole homoa. JA NYT HILJAA NIISTÄ HIEKANJYVISTÄ EI //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron