Kirjoittaja Noitarinki » 23 Elo 2013, 22:50
Sokea odotti kärsivällisenä demonin vastausta hänen jonkinasteiseen, epäsuoraan kysymykseensä. Hänellä ei ollut kiire, päinvastoin, hän jaksoi odottaa. Sethosin seurassa oli sitä jotain, eikä nuori nainen oikein osannut edes määritellä, mitä se jokin oli. Hän tiesi vain, että olisi joka sunnuntai jatkanut heidän keskusteluaan varsin mielellään, ja että takaisin kaupunkiin lähteminen tuntui viikko viikolta aina vain vaikeammalta. Mutta hän ei saanut huolestuttaa Shilohia.
Vaaleahiuksinen neito huokaisi hieman ajatuksissaan, kohottaen kulmiaan miehen vastaukselle. Kyse siis oli kuin olikin Panista, vai? "Vai niin...", soka vastasi, kuulostaen ehkäpä jopa hitusen pettyneeltä. Tai surumielinen olisi ollut parempi ilmaisu. Azuresta oli surullista, etteivät lammaskoira ja demoni tulleet toimeen keskenään, sillä kumpainenkin oli omalla tavallaan tärkeä hänelle. Pan, vietettyään monet vuodet hänen rinnallaan, ja Sethos, jolle hän ei osannut määritellä minkäänlaista syytä, niin vain oli, ja se tuntui oikealta.
Kyseisen demonin päättäessä puheensa hetken kuluttua, oli tytön rauhallisessa ilmeessä havaittavissa pieniä muutoksia. Sokea näytti yhtä aikaa hivenen säikähtäneeltä ja huolestuneelta, ja tuijotti näkemättömillä silmillään hieman ohi sylinsä, nurmelle. Hän ei ollut tiennyt toisen varovan tällaistakin seikkaa... Tyttö risti ohimennen kätensä sylissään, kuin rukoukseen, ennen kuin pudisti päätään.
Azure käänsi katseensa Sethosia kohti hymyillen tälle pienesti, lempeästi. Hän oli huomannut tämän siirtyneen vain hieman lähemmäksi, mutta ei kommentoinut asiaan mitenkään, se sijaan hän pudisti päätään uudestaan. "Et sinä tekisi sellaista", tyttö sanoi hyvinkin varmana asiastaan. "En usko sitä."
//Nam, puuroa. Men tykkää puurosta o3o mutta ole hyvä.//
... Kaikkia kinosti.Naava