Drinking all day|| Dakum

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Niehku » 25 Elo 2013, 12:47

Nadale Arthendálion

Haltia hymähti lempeillä kasvoillaan Rinrille tämän tuhahtaessa valkoisista hiuksista. Niin, saattoihan se niin olla miten mies oli sanonut. Nadale oli kuitenkin iloinen, että toinen piti valkoisen värinsä sitä häpeilemättä ja antoi itsensä erottua muista. Hetken kuluttua mies nukahti kapteenin jalkojen päälle ja Nadale jäi katselemaan sitä näkyä. Tosin nukkuvaa tarkasteleminen teki oman olon entistä väsyneemmäksi, joten haltia nojasi päätään seinään ja se taisi hiukan valuakin vinoon kiveä vasten. Hän sulki silmänsä, muttei nukkunut. Asento oli liian hankala siihen.

Äkkiä ja varoittamatta puolidemoni nousi jaloilleen ja Nadale säikähti niin nopeaa liikettä, vasta kun oli istunut niin rentoutuneesti. Rin näytti järkyttyneeltä, tuo oli varmasti nähnyt painajaista. Pian tämä sulkikin helpottuneena kapteenin syliinsä.
"Niin, se oli vain unta. Kaikki on hyvin." Nadale rauhotteli toista halatessaan tätä. Puolidemoni vetäytyi ja puristi paitaansa lujaa juuri sydämen kohdalla ja nainen katsoi tätä hämmentyneenä. Onneksi mies istui takaisin haltian viereen ja nukahti jälleen yllättävän nopeasti. Tietenkään kapteeni ei saanut unta, varsinkaan kun toinen näytti yhä näkevän jotain painajaista. Rinrin silmät rävähtivät auki, vaikka tuo nukkui. Kai sitä pystyi tulkitsemaan unissakävelyksi, sillä nyt tuo kaatoi Nadalenkin koko pituuttaan ja sopersi unissaan lisää. Hän olisi halunnut herättää miehen ja pelastaa tämän tuolta pahalta unelta, mutta tiesi, ettei unissakävelijöitä tai sen kaltaisia kannattaisi herättää. Ehkä haltiaa itseäänkin hieman pelotti olla toisen alla, joka juuri nyt oli henkisesti kauhun vallan alla, eikä päästänyt tärisevästä otteestaan.

Onneksi Rinrin painajainen taisi loppua, sillä tämä lysähti naisen päälle. Nadale nielaisi ja yritti tasata omaa liian nopeaa hengitystään. Hän tunsi toisen tärisevän kehon, eikä uskaltanut jostain syystä liikkua mihinkään. Saati olisikaan ehkä pystynyt siirtämään miestä päältään herättämättä toista. Pian puolidemoni kuitenkin siirtyi itse, mutta tämä vaikutti olevan yhä unessa. Äkkiä Nadale olikin jälleen toisen syleilyssä ja viimein nainen pystyi rauhoittumaan. Heidän kasvonsa olivat lähekkäin toisiaan ja hetken aikaa haltia tarkastelikin miehen ilmeitä, kunnes sulki silmänsä. Hän tunsi kuinka puolidemoni painautui entistä tiiviimmin kiinni häneen. Toisen lämpö tyynnytti mukavasti. Nadale kuuli toisen puhuvan haltioiden kielellä, joka sai naisen avaamaan silmänsä. Miehen ote irtosi, mutta tämä nukkui yhä. Vaikka Rin oli päästänyt otteensa naisesta, Nadale sen sijaan itse painautui toista vasten. Ei niin tiukkaan syliin, kuin äsken, mutta nainen asetti päänsä miehen kaulaa vasten ja laski hiljaa toisen kätensä Rinrin kyljelle. Näin oli hyvä olla ja siihen paikkaan vaipui vihdoin haltiakin uneen.

Hitaasti mutta varmasti kuu väistyi auringon tieltä ja sen ensisäteet tulivat luolan aukosta. Ne eivät vielä valaisseet koko tilaa, vaikka siellä valoisampaa tosin olikin. Kaksikko nukkui sen verran syrjemmässä aukosta, ettei ainakaan aurinko näitä herättänyt. Hieman kauemmaksi kannattikin asettua, sillä aivan aukon alla olisi ollut kylmempää, nyt se tosin oli päinvastoin. Nadale oli alku yöstä heräillyt useaan otteeseen johtuen niin kovasta alusta, jolla tämä ei ollut tottunut olla. Ehkä viimein se raskain väsymys koitti, sillä sen jälkeen muutamaan tuntiin tämä ei ollut herännyt. Jossain vaiheessa nainen oli kääntynyt selkä vasten miestä. Hän ynähti unissaan samalla kun kierähti toiseen suuntaan ja hakeutui kiinni kohti ainoaa lämpöä, Rinriä.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 26 Elo 2013, 15:41

Rin

Yö meni lähes mallikkaasti. Mies ei heräillyt kertaakaan. Hän kun oli tottunut nukkumaan alustalla kuin alustalla. Puolidemoni ei liikkunut kamalasti paikoiltaan. Hän kuitenkin tunsi kuinka jokin häikäisi. Vaikka se ei ollut kovinkaan häikäisevä miehen silmät liikkuivat ja avautuivat hyvin hitaasti. Hänen silmiensä eteen ilmestyi ensimmäisenä hyvin oranssi maisema. Oranssi? Ei se kylläkin näytti siltä, mutta oli enemmänkin ruskeaa. Rinrin silmät rävähtivät auki, mutta hän tajusi pian mikä siinä oli. Nadalen hiukset siinä olla möllöttivät hänen silmiensä edessä. Mies tunsi kuinka toinen hakeutui häneen kiinni. Rinri hymyili pienesti ja sulki toisen lämpöiseen syleilyynsä, mutta päästi hetkenä päästä irti.

Mies nousi istumaan ja katsoi eteensä. Hän hieroi hieman silmiään. Väsynyt olo tuntui painavan hänen pätäään. Aamu oli vasta noussut ja luolassa oli kylmä ilma. Puolidemoni ei kuitenkaan tuntenut kylmyyttä, häntä enemmänkin hikoilutti. Hän katsoi maassa makaavaa naista ja riisui paitansa. Sen hän asetti toisen päälle ja katsoi tarkemmin luolan ympäristöä. Hän toivoi että jossakin oli vettä. Hänellä oli kova jano. Rin tajusi pian, ettei luolan pikkuinen ansa ollutkaan kovinkaan pieni. Se oli noin kolmemetriä halkaisialtaan. Rinri tutuki hiljaa reunoja ja huomasi pian pienen halkeaman. Halkeamasta valui hiljalleen vettä kallioselle makuu alustalle. Mies veti huivinsa pois ja kostutti sen läpimäräksi tuohon halkemaan. Hän puristi huiviaan suunsa yläpuolella ja sai puolikkaan lasillisen juotua. "Ai että vesi tekee hyvää..." Rin mutisi ja haukotteli. Hän venytteli hieman. Selkään särki, eihän hän ollut kääntynyt kertaakaan asennostaan. Puolidemoni keräsi hieman lisää vettä ja joi.

Hänen vatsaansa kurni. Hän katsoi ylös ja tuijotti kirkasta taivasta. Onneksi ei sentään satanut. Jos olisi satanut olisi voinut käydä vähän huonosti. Mies istui takaisin aloilleen ja tuijotti Nadalea. Hän konttasi tuon luo ja kumartui tuon puoleen. Hän nuuhkaisi toista ja hieraisi hellästi poskeaan toisen poskea vasten. Lopulta Rinri otti Nadalen hyvin hellävaraisetsi ja mahdollisimman huomaamattoimasti syliinsä. Siinä olisi mukavempi olla. Hän piteli naisen päätä rintaansa vasten. Hän katsoi hiljaa taivasta kohti. "Rakkaus on arvaamaton asia." Rinri kuiskasi hiljaa ja sulki vielä vähän väsyneet silmänsä. Hän ei välittänyt kylmästä kivestä paljasta selkäänsä vasten. Hän vain tuntui hikoeavan entistä enemmän. Hänen kehonsa lämpötila oli noussut, mutta se ei ollut kuumetta. Onneksi, koska mies ei olisi millään enää jaksanut leikkiä vuodepotilasta. Hän avasi silmänsä kuullessaan rapinaa, mutta ne eivät kuuluneet millekkään kaksijalkaiselle. Merirosvo vilkaisi ylös jossa susi tuijotti heitä. Mies siirsi Nadalen varovasti sivuun ja otti tikarin. Sillä suden suussa oli metsäkana. Puolidemoni sitoi hitaasti siiman kiinni tikariin, kun susi tuijotti heitä. Hän teki hyvin nopean liikkeen. Hän heitti tikarin ylös, joka osui metsäkanan ruhoon, veti siimasta ja susi veti leuollaan vastaan. Lopulta mies sai metsäkanan itselleen.

Hän näytti voiton riemuiselta. Susi taas hyvin pettyneeltä, mutta mies heittikin tälle luut ja vähän lihaa. Hän oli saanut takaisin omat voimansa. Susi näytti hyvin ilahtuneelta ja otti ne vastaan hotkien. Rinri siisti metsäkanan lihat ja katsoi hieman ylös. Hän alkoi puhumaan haltioiden kieltä. Kaunista ja koskettavaa puhetta sudelle. Susi kallisti päätään ja kääntyi. Sitten miehen päälle tippui oksia ja vähän kuivaa tuohta. Mies heitti vielä yhden pienen palan ja susi söi sen hyvillä mielin. Merirosvo kokosi hiljaa nuotion ja meni vartti, ennen kuin hän sai tehtyä tule. Siinä hän kypsytteli kanaa. Lopulta hän tuli naisen luo ja täkki tätä tylpällä kepin varrella. "Neiti väsähtänyt. Ota aamiaisesi, syö ja painu takaisin nukkumaan." Rin sanoi ja söi itse jo omaa lihan puolikastaan. Ojennettuaan naiselle lihan hän oli viimestellyt oman ruokansa. Nuotio veti viimeisiään, mutta sehän ei miestä haitannut. Hän oli saanut ruokaa hieman ja juomaa. Ei ihan heti kuoltaisi nälkään. Rinri katsoi hiljaa ylös. Hänen siimansa ei kestäisi hänen painoaan eikä myöskään naisen. Vaikka Nadale olikin hyvin kevyt.

Rinri samutti lopulta tulen ja asettui istumaan naisen viereen. Hän kumartui tuon kasvojen yläpuolelle ja koski tuota otsallaan toisen otsaan. Siinä hän piteli otsaansa. "Anteeksi että hikoilen... Minulla on hieman kuuma." Rinri virnisti ja katsoi tuota silmiin. Hän tunsi kuinka hyvä olo valtasi hänen kehonsa.
"Rakkaus on arvoitus. Arvoitus, joka on silmieni edessä." Rinri lausui haltiakielellä hyvin taianomaisesti. Sillä ne sanat tarkoittivat sitä mitä mies näki juuri nyt edesään. Sitten Rin sulki silmänsä ja suoristi itsensä. Hän ei halunnut olla tunkeileva, joten hän vetäytyi siitä asennosta.

"Hei Nadale... Osaatko laulaa? Jos osaat. Laulaisitko minulle?" puolidemoni pyysi hellä hymy huulillaan.

//Huh, tunnelma käy vaan kuumemmaksi.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 27 Elo 2013, 21:23

Nadale Arthendálion

Haltia ei herännyt Rinrin noustessa jaloilleen, vaan tyytyväisenä nukkui miehen paidan alla. Nadale saattoi jotain mutista tuntiessaan niin läheisen ja tiivin kosketuksen poskellaan ja sen jälkeen pehmeämmän, lämpimämmän sekä kaikin puolin paremman alustan. Mistään tämä ei kuitenkaan tiedostanut mitään, ellei sitten alitajunnassaan. Nainen siirrettiin jälleen ja jotenkin automaattisesti tämän kierähti kippuraiseen ja pieneen asentoon säilyttääkseen lämpöä edes jonkin verran.

Siinä missä Rinri ahkeroi aterian saannissa sekä sen valmistuksessa, nukkui kapteeni yhä. Uni kuitenkin keskeytyi ei niin miellyttävään tunteeseen. Nadale murahti omalla hassulla tavallaan, mutta kääntyi lopulta miehen puoleen ja kampesi vaivautuunesti itsensä istumaan. Hän otti lihapalan vastaan hämmentyneen oloisena, mutta söi sen nopeasti pahaan nälkäänsä, aivan kuin peläten että se ainoa ruoka vietäisiin häneltä. Sen jälkeen nainen hieraisi kämmenselällään otsaansa ja silmiään ja näki sammuvan nuotion. Missä välissä Rin oli ehtinyt tämän kaiken tehdä? Nadale kiitti miestä kaikesta tästä vaivannäöstä.

Puolidemoni tuli naisen vierelle ja jatkoi mukavia hellyydenosoituksiaan. Nadale katsoi miehen silmiä hymyillen ja naurahti hiljaa miehen sanovan hyvinkin lämpimästä ruumiinlämmöstä. Ja sen kyllä tunsi, vaikkakin vain heidät otsansa olivat kiinni toisissaan. Mies sanoi seuraavaksi jotain niin suloista ja hämmästyttävää, että Nadalen hymy vääntyi yllättyneeseen ilmeeseen. Toinen jätti enemmän rakoa heidän välilleen ja kysyi naisen laulutaidoista.

Jotenkin kapteeni ensin naurahti, sillä ensimmäiseksi hänelle tulivat mieleen vain ne kapakka-ja juomalaulut, jotka eivät kyllä tähän tilanteeseen sopineet sitten laisinkaan.
"Laulaa? Voinhan tietysti yrittää säätää ääntäni heleämmäksi." nainen sanoi toiselle virneen kera. Kerran selviteltyään kurkkuaan tämä aloitti laulunsa ensin hiljaa hyräilemällä.

"Siellä missä vaellan, kukkuloilla aavoilla,
niityllä vihreän.
Taivaan sine heijastuu lammen pintaan,
kirkkaaseen hehkuun.
Näen linnut, ne liitävät vapaina."

Ensimmäisen kappaleen aikana haltia oli katsellut Rinriä lempein silmin. Hän nousi jaloilleen, mutta jatkoi melodista ja rauhallista hyräilyään samalla kun käveli hitaasti ympäri luolaa, välillä katsellen miestä, välillä taas taivasta.

"Voi, kumpa saisin vapauttaa,
sinut naamiostas, kahleistas.
Kylmistä kaltereista,
etsiä sen avaimen,
tien onneen elämän."


"Herätän sinut eloon,
valoon sydämmestäin.
Herätän sinut eloon,
tunteeseen sydämestäin."


Lopuksi lyhyt pätkä hyräilyä ja hyminää ja niin laulu loppui. Nadale seisoi aukon alla ja antoi auringonsäteiden peittää hänet miltein kokonaan. Hän hymyili sitten leveästi Rinrille ja kuin hypellen tämä meni toisen luo. Jotenkin haltia oli nyt pirteä ja iloinen.
"Mitäs pidit aamunavauksestani?" tuo kysyi puolidemonilta pienen suloisen virneen kera. Hetken aikaa hän vain katseli perusilmeellään Rinriä, kunnes kohotti molemmat kätensä ja vei ne toisen poskille. Mies tuntui yhä kuumalta, eikä Nadale voinut olla hymyilemättä. Hän siveli peukaloillaan miehen tummempaa ihoa, kunnes hitaasti laski ne paljaalle rintakehälle.
"Rin..." Nadale sanoi hiljaa ja samoin tein vei kätensä miehen selälle halaten toista. Tuntui kuin miehen lämpö säteili naiseen ja haltian sydän alkoi lyödä tavallista tiheämmin, mutta siitä huolimatta Nadalella oli hyvä olla.

//Laulun kirjoittaminen on yllättävän vaikeaa o.o Uuhh, jep jep ;)//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 28 Elo 2013, 17:54

Rin

Rinri kuunteli hymy huulillaan toisen laulua. Ääni oli soinnukas ja sulokas. Sanat olivat jotakin josta miehen mieli nousi ylemmäs. Kun Nadale lopetti hän taputti railakkaasti, vaikkakin se kuulosti todella hiljaiselta tässä loukussa. "Kaunista." Rin totesi ystävälliseen sävyyn. Hänen silmänsä tuijottivat suoraan naisen omiin. Toinen kumartui hänen puoleensa, laski pienet kätensä toisen rintakehän päälle ja lopuksi jäi halaamaan häntä. Pienen kuiskauksen jälkeen mies sulki silmänsä ja kietoi omat kätensä naisen ympärille. Hän tunsi toisen viileämmän vartalon ja tuon vaatteet ihollaan. Mies toi Nadale lähelleen. Hän piti silmiään kiinni, jotta kuulisi paremmin äänet. Hän kuuli kaukaa meren ja askeleet. Mutta ne olivat ainakin seitsemän kilometrin päässä heistä. He olivat kuitenkin liian kaukana, jotta muu miehistö kuulisi heitä. Nyt vain piti toivoa että heidät löydettäisiin.

"Nadale... Onko kaikki kunnossa. Sydämmesi hakkaa aika lujaa." puolidemoni kysyi silmät kiinni. Hän saattoi kuulla naisen ja omansa sydämmen lyönit. Toisen lyönnit olivat tiheämmät ja hänen omansa hieman rauhallisemmat, mutta hänenkin sydämensä tuntui lyövän hieman nopeammin tavallista tahtiaan verrattuna. Hän hymyili hiljaa hautaen kasvonsa toisen niskaan ja hiuksiin. Hän haisteli taas toisen tuoksua. Hän piti siitä. Mieto ja turvallinen tuoksu.
Rinri avasi silmänsä kuitenkin ja tunsi kuinka hänelle tuli taas vähän kuumempi olo. Hänen hengityksestään syntyi jo höyryä. Puolidemoni huokaisi pitkästyneesti ja tuijotti vesihöyryään.

Hän päästi lopulta toisesta irti ja katsoi suoraan tuon silmiin. Hän huokaisi taas. Hän pyyhki otsaansa. "Liian kuuma, tuntuu etten kestä enää. Jos tuo aurinko vielä paistaakin tänne kovaakin niin mehän paistutaan!" Rinri valitti taas vanhaan tapaansa ärtyneesti. Kristallit olivat alkaneet vaikuttaman, mutta hänen onnekseen hitaasti. Hän halasi taas toista, mutta päätti irtaantua. Hän asettui makaamaan vasta vasten kivistä ja kylmää alustaa. Hän ääntelehti tyytäväisenä, nyt ei ollut kamalan kuuma enää, kun kylmä kivi oli vasten paljasta ihoa.

//Tervetuloa mun maailmaani. Kirjoittelin ysillä runoja koulun juhliin niin oli vähän paniikkia päällä, kun ei keksinyt :DD
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 01 Syys 2013, 17:27

Nadale Arthendálion

Nadale sai onnekseen tuntea kun Rin halasi tätä vastaan. Koko tämä tilanne saattaisi vaikuttaa jonkun muun mielestä hyvinkin toivottomalta ja turhauttavalta, mutta sitä ei tästä kaksikosta näkynyt. Ainakaan paljoa. Toisaalta, jos he joutuisivat jäämään tuohon loukkoon vielä pitkäksikin aikaa, voi jo molempien tunteet käydä ihan eri tavoin. Nadale ei jotenkin jaksanut miettiä liikaa niinkään sitä, pelastettaisiinko heidät vai ei. Hän oli varma, että heidät löydetään eikä siihen menisi kauan, sillä laiva ei tulisi pitkään toimeen ilman kapteenia. Varmasti etsinnät olivat jo käynnissä.

"On, on. Älä siitä välitä." nainen vastasi naurahtaen hiljaa ja hieraisi poskeaan toisen rintakehään. Vielä hetken aikaa kaksikko oli toisissaan kiinni, kunnes vetäytyivät jättäen pienen raon välilleen. Rinriä alkoi ottamaan auringon tuoma kuumuus. Sen säteet olivat jo miltei täyttäneet koko luolan. Vain joissakin kohdin reunoilla saattoi olla hämärämpää ja viileämpää. Nadale vilkaisi ylös ja laittoi kätensä otsalleen, että näkisi siinä kirkkaassa valossa paremmin. Todellakin, enää ei nainenkaan ollut keholtaan viileä ja alkaisi jossain välissä hikoamaankin, elleivät he pääsisi jo vihdoin pois luolasta. Puolidemoni asettui kylmemmälle alustalle, sen sijaan Nadale jäi seisomaan ja nojasi toisella kädellään luolan seinämään. Hän yritti pähkäillä edes jotain, millä voisi paljastaa heidän olinpaikkansa.

Äkkiä aukon reunalta valui vähän hiekkaa, kuin joku olisi nopeasti jarruttanut vauhtinsa juuri siihen paikkaan, ettei putoaisi alas.
"Äh, joku typerä aukko vain." Leonardo totesi vilkaistuaan liian nopeasti, eikä ollut huomannut kumpaakaan, jotka siellä alhaalla viruivat. Nadale tunnisti tutun ääneen ja syöksyi aivan aukon alle ja katsoi ylös.
"Leo! Me ollaan täällä!" nainen huusi niin kovaa kuin jaksoi, että edes joku heidät kuulisi. Ja niin myös kävi. Kakkosmies vilkaisi uudelleen ihmeissään alas ja tunnisti kaksikon.
"Miten ihmeessä te sinne päädyitte?" Leonardo kysyi hieman naureskellen sillä välin kun Copper viritti jo köyttä alas.
"No kuule hypättiin ihan huvin vuoksi. Anna jo se köysi." Nadale vastasi sarkastisesti ja niin paksu ja vahva köysi tippui alas. Köyden toisessa päässä ylhäällä oli kolme muuta miestä pitelemässä siitä kiinni. Nainen tarrasi tukevin ottein köydestä ja kiskoi itsensä ylös käyttäen apunaan jalkojaan. Touhu muisutti kalliokiipeilyä. Viimein ylös päästyään miehet siirtyivät auttamaan Rinrin pois ja Nadale puisteli vaatteissaan kaikkea sitä hiekkapölyä. Kapteeni selitti lyhyesti miehistön jäsenille, kuinka he olivat päätyneet tahattomasti luolaan. Miesten korviin se kuulosti uskomattomalta ja epäonniselta. Joukko käveli takaisin kohti pientä leiriä rannassa, jonka olivat pystyttäneet.

Brax tarjosi kaksikolle ruokaa ja juomaa ja se myös maistui. Pikku hiljaa ruoan ja veden ansiosta voimat palautuivat ja kapteeni ryhtyi tarkastamaan korjaustuloksia ja muutenkin keskusteli miehistön kanssa näiden annettuaan raporttinsa. Korjaus eteni hyvää vauhtia, sillä laivan piti päästä mahdollisimman pian vesille, kun se oli aikataulustaan vähän jäljessä. Vuorollaan miehistön jäsenet olivat käyneet saarta läpi, kun toiset taas olivat rikkoutuneen keulan kimpussa. Saarta tutkineet olivat löytäneet vähän hedelmiä sekä pienen juomakelpoisen lähteen. Nadale oli julistanut miehistön käyttävän hyväksi saaren antimia ja ettei näin kulutettaisi paljoa laivan ruumassa olevia ruokatarvikkeita, niitä kun tarvittiin enemmän vesillä.

Tässä kaikessa tohinassa aamupäivä vaihtui myöhäiseen iltapäivään ja päivälliseen. Ja koska ennen sitä kaikki olivat paiskineet kovasti töitä, kapteeni antoi ruoan jälkeen jonkin verran vapaa-aikaa. Illasta työt taas jatkuisivat kunnes hommat alkaisivat käydä mahdottomiksi hämärän takia, eikä lyhdyt valaisisi tarpeeksi. Syötyään kapteeni nappasi hytistään pyyhkeen ja pari puhdasta vaatekappaletta sekä yhden saippuapullon. Hän jätti saappaansa lattialle ja sinisen, koristeellisen liivinsä tuo asetti tuolinsa nojalle ja paineli shortseissaan ja pitkässä, miesten välipaidassa ulos laivasta rantahietikolle. Muutama muukin miehistönsä oli mennyt huvikseen uimaan lähelle laivaa. Kyllähän vesi teki hyvää keholle kaiken työn jälkeen. Nadale ei jäänyt miesten seuraan vaan käveli rantaviivaa pitkin vähän pidemmälle. Lämmin hiekka tuntui paljaissa jaloissa pitkästä aikaa hyvältä. Näköetäisyyden päässä leiristä näkyi pieni kivinen poukama. Vaikka itse poukama olikin pieni, se näytti korkealta muurilta kaikkien niiden isojen kivien takia, kai sitä kallioksikin pystyi kutsumaan. Nainen meni sen taakse, jotta saattoi rauhassa asettaa puhtaat vaatteensa ja pyyhkeensä alas kiville. Kaiken muun päältään tämä riisui, paitsi sen valkoisen pitkän paidan. Se oli juuri niin pitkä, että peitti kyllä kaiken pakollisen peitettävän. Ihan kaiken varalta. Hiukset tämä asetti auki ja pujotti lettinauhan ranteeseensa.

Nadale meni lämpöiseen ja virkistävään meriveteen ja jos oikein tarkkaan katsoi, saattoi joku leiristä tämän havaita kun toinen tuli esiin poukaman takaa. Nainen sukelteli muutamaan kertaan ja nautti vedestä. Jonkin ajan jälkeen hän suunnisti takaisin kohti rantaa, jossa tämän tavarat odottivat. Vettä valuvana hän tarttui saippuapulloon, istahti kivelle ja ryhtyi pesemään pitkiä hiuksiaan. Saippua oli mietoa, mutta jos oikein lähellä oli, pystyi haistamaan mukavan laventelin ja vanilijan sekoituksen. Sama purnukka sopi myös kehon pesuun. Kunnes ruskeanoranssit hiukset olivat tarpeeksi kyllästettyjä vaahdosta päätellen, Nadale hieroi sinne tänne kehoonsa hivenen saippuaa ja painui takaisin veteen kaiken huuhtelemaan.
Pesutuokion jälkeen nilkat vielä vedessä nainen puristeli hiuksistaan suurimman osan veden, kieritti hiuksinsa nutturalle ja tarttui pyyhkeeseensä. Paita oli tietenkin läpimärkä ja liimautunut kiinni ihoon. Nadale vihasi sitä tunnetta, mutta piti sitä turvallisena siitä huolimatta. Hän ei halunnut tulla nähdäksi alasti edes vahingossakaan.

Saatuaan kuivattua itsensä, nainen puki päälleen toisen samanlaisen valkean, pitkän paidan joka tuolla oli ollut uidessakin. Nadale rakasti niitä löysähköjä ja pitkiä paitoja ja siksi käyttikin noita jatkuvasti. Haltia veti jalkoihinsa tällä kertaa tummansiniset shortsit väliaikaisesti, kunhan saisi ne toiset vihreät pestyä. Saman pituisia kummatkin olivat, eikä Nadale tunkenut paitaa nyt shortsiensa sisäpuolelle, niin kuin yleensä teki. Hän antoi ihanan paitansa roikkua vapaana, mutta hihat kuitenkin kääri ylös. Haltia kuivasi vielä hetken hiuksiaan, ennen kuin jätti ne kosteina auki. Sitten tämä otti tavaransa ja lähti takaisin kohti leiriä.

Siellä olikin parit nuotiot pystyssä ja muutama oli jälleen töiden kimpussa, toiset taas vahtivat nuotiota ja olivat juuri liittymässä tauon jälkeen korjaukseen. Nadale vei tavaransa hyttiinsä ja päätti istahtaa hiekalle toisen nuotion eteen risti-istuntaan ja levitti kartan hiekalle eteensä, jonka oli juuri ottanut hytistään.

//Ja näin piina on päättynyt luolasta \o/
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 02 Syys 2013, 17:31

Rin

Mies kuuli pienten hiekanjyvien ropsahtelevan alas ja hän nosti päänsä kylmältä kiveltä, joka ei nyt enää kylläkään ollut kovin kylmä. Hän huomasi Leonardon ja Nadale ensimmäisenä rupesi huutelemaan. Kun nainen siinä hoiti asioitaan Rinri nousi seisomaan. Tuntui kuin kapteeni ja kakkosmies kiusoittelivat toisiaan, joka taas sai merirosvon hieman ärtyneeksi. Hän ei tiennyt miksi. Kutsuttiinko tätä sitten mustasukkaisuudeksi? Lopulta köysi tipahti alas ja he kapusivat ulkos luolasta. Tarinan kuulessaan miehet tuíjottelivat heitä hieman ihmetellen. Miksi aina he?
He palasivat pienelle leirille, jossa he saivat ihanaa ruokaa ja juomaa. Rinri näytti hotkivan minkä ehti, kuin se olisi maailman viimeinen ruoka. Hän kiitti ruuasta vatsa täynnä ja tyytyväisen näköisenä.

Laivan korjaaminen ja ruuan etsiminen vei paljon aikaa. Ennen kuin sitä tajusikaan oli jo ilta. Lyhtyjä sytyteltiin ja tuntui todella taian omaiselta kävellä hiekka rannalla lyhtyjen valaistuksella. Päivällisen jälkeen oli vapaa aikaan. Rinri veti hikisen paitansa, huivinsa ja kenkänsä jalastaan ja hyppäsi mereen. Hän tunsi kuinka suolainen ja viileä vesi tuntui hyvältä auringon ruskettamalla ja ehkä hieman kuumalla iholla. Hän näki kuinka Nadale lähti hieman kauemmas peseytymään. Itse hän vain kellui vedessäja tuijotti taivaalle syttyviä tähtiä. Se jos mikä oli tosiaan taian omaista. Miten kauniilta se näyttikään. Mies ui pian rantaa, sukelteli pari kertaa. Pesi itsensä ja hiuksensa. Hän tunsi olevansa aivan puhdas, mutta hyvin suolainen.

Hän ravisti päätään ja pesi vielä vaatteensa ja kenkänsä. SEn jälkeen hän suuntasi itsensä laivaan. Hän puki ylleen vierashytissä valkoisen pellavapaidan ja tummatpussihousut. MIehen otsahiukset peittivät taas hänen silmänsä ja hän ravisti parikertaa päätään, jotta sai hiukset pois tieltään. Hän palasi sen jälkeen töihin ja katseli, kuinka kapteeni saapui takaisin. Istu hiekalle ja rupesi katselemaan kartojaan. Rinri keskittyi kuitenkin korjaukseen ja hoiti korkeammalla olevat korjaukset, koska yletti sinne asti. Hän sai pienen hengähdys tauon ja käveli paljain jaloin hiekassa naisen luo. Hän toi lyhdyn tulessaan toisen luo.

"Mitäs kapteeni?" mies kysyi ja hymyili leppoisasti. Hän piteli kädessään jotakin kankaan riepua, jota ei tarvittu. Merirosvo jäi askartelemaan naisen viereen jotakin, joka alkoi näyttää hyvin minimaalliselta lyhdyltä. Lopulta hän ojensi sen Nadalelle. "Pidä sitä. Katso ja opi." puolidemoni sanoi, hän otti toisesta lyhdystä tulta ja sytytti pienen tuhi kasan pienen lyhdyn sisällä. Hän otti Nadalen kädestä hellästi kiinni, ja päästi lyhyn menemään ylös taivaisiin. Rinri hymisi samalla jotakin melodiaa.

"Lennä, lennä kauas tähti mereen
Anna valosi tavoittaa hänet, jota olen etsinyt
Vie valosi, lämpösi kaukaisuuteen
Tuo iloa ja kauneutta maailmaan."


Merirosvo laului hiljaisella äänellään. Hän ei ollut mikään paras, mutta kuitenkin. Hän hymisi hiljaa ja alkoi laulaa tällä kertaa haltioiden laululla. Eikä se olöut mikä tahansa laulu vaan pieni loitsu. Rinristä lähti nauhoja, jotka hehkuivat taikuuden valoa ja ne kietoituivat pieneen lyhtyyn. Laulu nosti lyhdyn yhä ylemmäs, kunnes se poksahti, mutta alas ei satanutkaan kankaan palasia vaan Nadalen päälle satoi kauniin oranssin värisiä kukkia.

"Ole hyvä, toivottavasti pidät. Minä menen nyt takaisin töihin. Ajatteli, että tämä sopisi hyvin tähän iltaan." Rinri naurahti ja meni takaisin töihinsä.

//Kyllä ja vähän romanttiikkaa peliin :P
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 03 Syys 2013, 18:38

Nadale Arthendálion

Jonkin ajan kapteeni tutkiskeli karttaansa kaikessa yksinäisyydessään, kunnes Rinri tuli hänen vierelleen.
"Koetan saada tietooni tämän hetkisen sijaintimme. Hetken aikaa piti etsiskellä, mutta nyt tiedän missä ollaan." Nadale vastasi hyväntuulisena toiselle. Nainen katseli, mitä mies mahtoi näperrellä ja kunnes se jokin lyhtyä esittävä pieni esine oli valmis, sai haltia sen pidellettäväkseen. Mielenkiinnolla kapteeni seurasi toisen touhuja ja katsoikin kun lyhty lennähti ylös. Puolidemonin hymni ja laulu saivat Nadalelle lämpimän hymyn aikaan. Jonkinlaisen taikatempun tehtyään, pieni lyhty poksahti Nadalen yllä ja niin se muuttui oranssiksi kukkasiksi.
"Vau, hienoa!" kapteeni hihkaisi ja taputti muutaman kerran toiselle. Vaikka teko oli pieni, se piristi naista suuresti. Hän katsoi hetken aikaa Rinrin perään, joka katosi pian töihinsä.

Jonkin ajan kuluttua kapteeni nousi hiekasta ja lisäsi vain toiseen nuotioon puita. Nadale vilkaisi taivaalle ja horisonttiin, josta laskeva aurinko näkyi. Hän pyörähti katsomassa korjaustöiden edistymistä, jotka olivat todella hyvässä aikataulussa.
"Jep, eiköhän panna pillit pussiin. Huomenna pääsemme varmasti takaisin vesille." kapteeni ilmoitti toisille.
"Annetaan tuon yhden nuotion palaa vielä jonkin aikaa, saa sinne piiriin mennä jos ei vaikka nukutakaan." Nadale lisäsi leikkisällä virneellä ja menikin tekemään siitä yhdestä nuotiosta hieman suuremman. Pian sen ympärille levittäytyikin suurin osa miehistöstä, muutama kuitenkin painui maate. Miehet juttelivat keskenään tulen ympärillä ja välillä sieltä kuuluikin naurua. Nadale muisti erään asian hytistään ja kipaisikin sen sieltä hakemaan. Tultuaan tämä istui takaisin hiekalle ja asetti kanteleen syliinsä ja kerran rämpsäytti sitä niin, että kaikki kielet soinnuhtivat.
"No niin pojat, antakaas tulla. Minä säestän." kapteeni ehdotti. Miehet hetken aikaa pohtivat yhteistä kappaletta, kunnes päätökseen tultuaan aloittivat laulamaan ja Nadale soitti kanteletta antamalla rytmin.

Tätä jatkui jonkin aikaa, vaikka kantele vaihtoikin välillä soittajaa, sillä Nadale halusi muillekin antaa siihen tilaisuuden. Välillä tämä lauloi itsekin miesten mukana, mikäli kappale oli hyvä. Lauluun kuitenkin kyllästyttiin ja eloisa puheensorina sai taas tunnelman haltuunsa. Pari miestä oli vetäytynyt laivan uumeniin nukkumaan ja jotkut olivatkin ottaneet rennomman asennon hiekalla niin kuin Nadale. Tämä makasi kyljellään jalat koukussa ja nojasi päätään kyynärpäähänsä ja otti osaa keskusteluihin. Vähän väliä vielä puita lisättiin nuotioon.

//Jes :3//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 03 Syys 2013, 18:39

Nadale Arthendálion

Jonkin ajan kapteeni tutkiskeli karttaansa kaikessa yksinäisyydessään, kunnes Rinri tuli hänen vierelleen.
"Koetan saada tietooni tämän hetkisen sijaintimme. Hetken aikaa piti etsiskellä, mutta nyt tiedän missä ollaan." Nadale vastasi hyväntuulisena toiselle. Nainen katseli, mitä mies mahtoi näperrellä ja kunnes se jokin lyhtyä esittävä pieni esine oli valmis, sai haltia sen pidellettäväkseen. Mielenkiinnolla kapteeni seurasi toisen touhuja ja katsoikin kun lyhty lennähti ylös. Puolidemonin hymni ja laulu saivat Nadalelle lämpimän hymyn aikaan. Jonkinlaisen taikatempun tehtyään, pieni lyhty poksahti Nadalen yllä ja niin se muuttui oranssiksi kukkasiksi.
"Vau, hienoa!" kapteeni hihkaisi ja taputti muutaman kerran toiselle. Vaikka teko oli pieni, se piristi naista suuresti. Hän katsoi hetken aikaa Rinrin perään, joka katosi pian töihinsä.

Jonkin ajan kuluttua kapteeni nousi hiekasta ja lisäsi vain toiseen nuotioon puita. Nadale vilkaisi taivaalle ja horisonttiin, josta laskeva aurinko näkyi. Hän pyörähti katsomassa korjaustöiden edistymistä, jotka olivat todella hyvässä aikataulussa.
"Jep, eiköhän panna pillit pussiin. Huomenna pääsemme varmasti takaisin vesille." kapteeni ilmoitti toisille.
"Annetaan tuon yhden nuotion palaa vielä jonkin aikaa, saa sinne piiriin mennä jos ei vaikka nukutakaan." Nadale lisäsi leikkisällä virneellä ja menikin tekemään siitä yhdestä nuotiosta hieman suuremman. Pian sen ympärille levittäytyikin suurin osa miehistöstä, muutama kuitenkin painui maate. Miehet juttelivat keskenään tulen ympärillä ja välillä sieltä kuuluikin naurua. Nadale muisti erään asian hytistään ja kipaisikin sen sieltä hakemaan. Tultuaan tämä istui takaisin hiekalle ja asetti kanteleen syliinsä ja kerran rämpsäytti sitä niin, että kaikki kielet soinnuhtivat.
"No niin pojat, antakaas tulla. Minä säestän." kapteeni ehdotti. Miehet hetken aikaa pohtivat yhteistä kappaletta, kunnes päätökseen tultuaan aloittivat laulamaan ja Nadale soitti kanteletta antamalla rytmin.

Tätä jatkui jonkin aikaa, vaikka kantele vaihtoikin välillä soittajaa, sillä Nadale halusi muillekin antaa siihen tilaisuuden. Välillä tämä lauloi itsekin miesten mukana, mikäli kappale oli hyvä. Lauluun kuitenkin kyllästyttiin ja eloisa puheensorina sai taas tunnelman haltuunsa. Pari miestä oli vetäytynyt laivan uumeniin nukkumaan ja jotkut olivatkin ottaneet rennomman asennon hiekalla niin kuin Nadale. Tämä makasi kyljellään jalat koukussa ja nojasi päätään kyynärpäähänsä ja otti osaa keskusteluihin. Vähän väliä vielä puita lisättiin nuotioon.

//Jes :3//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 03 Syys 2013, 19:05

Rin

Pian töiden jälkeen alkoi ilta jo hämärtyä niin, ettei enää ollut mitään tekemistä. Laivakin oltiin saatu siihen kuntoon, että se saataisiin vesille huomis aamulla. Mies kävi istumaan Nadalen isommaksi tekemään nuotioon ja jäi kuuntelemaan miesten puheen sorinaa. Kun nainen sitten toi kantelee, kaikki yhtyivät lauluihin. Rinri yritti tulla mukaan, hän kuitenkin luopui leikistä. Hän ei muistanut laulujen sanoja ja melodia oli hieman erilainen. Hän kuunteli sitä kuitenkin hymyillen. Nadale lauleli miesten mukana ja sitä oli mukavaa katsoa. Rinri asettui makuuleen tuijottamaan tähti taivasta, joka hehkui sinistä ja mustaa. Ihan kuin hänet omat silmänsä. Hän kuunteli vielä hetken muita, kunnes nousi leiriltä. Käveli hiljaa rantaa pitkin hieman kauemmas ja katseli tähtiä. Kurotti hiljaa ylös taivaaseen asti ja sulkii sormensa tiukaan nyrkkiin.
Miehen levollinen hymy oli harvinaista herkkua. Merirosvo kuunteli emren loisketta ja hiljaista tuulta. Kaikki tuntui olevan niin kaunista, mutta yksinäistä. Niin yksinäistä, että teki kipeää istua ja ajatella.

Onneksi, mies tajusi, ettei ollut yksin. Nadale oli nyt hänen kanssaan. Hänellä oli ystäviä. Nadalen laivaston miehet. Hyvän tuuliset ja aina valmiina olevat. Luotettavat ja hauskat. Joka päivä tuntui oikealta, mutta aina joskus mies tiesi, ettei voisi viipyä ikuisuuksia tällä laivalla. Sillä oli vielä seitsemän. Vielä seitsemän ja heidän miehistönsä. Sitten hän voisi palata ja tulla takaisin.
Rinri kääntyi takaisin laivalle ja oli juuri tulossa nuotian valoon, kun jokin pysäytti hänen askeleensa. Hän tunsi nuo kalpeat kuutamossa loistavat jalat. Nyt kuitenkin hahmo näkyi selkeästi. Naisen vaaleat hiukset laskeutuivat tuon rinnoille ja tuon kuun siniset silmät tuijottivat miestä. Tuuli alkoi ujeltaa hiljaa. "Loukkasitte pyhyyttä." tuuli henkäisi ja samalla tuon naisen suu kävi. "Mutta todistitte olevanne sen arvoisia." naisen suu liikkui hitaasti ja rauhallisesti. Mies oli jähmettynyt kuuntelemaan tuulta, joka kantoi vain Nadalen ja Rinrin korviin.

"Rakkaus on ihme, joka pelastaa" tuuli henkäisi ja vei samalla tuulahduksella naisen kalpean hahmon mukaansa. Rinri pudisteli päätään ja mietti oliko se vain näky. Hän kuitenkin pääsi nuotion luo ja huokkasi Nadalelle hyvät yöt. Tosin hän raahasi tuon mukaansa. Hän ei vienyt heitä laivaan tai kannelle vaan laivan taakse, jossa kukaan ei näkisi heitä. Mies syleili hetken naista ja haisteli tuon hiuksia. Sitten hän päästi irti ja hymyili. "Hyvää yötä. Nuku hyvin." Rinri sanoi, hän teki sen ensimmäistä kertaa, kun nainen tiesi sen nyt aivan tajuissaan. Mies suuteli toista lempeösti ostalle, niin kuin silloin, kun tuo oli ollut tajuton ja kuumeen kourissa. Sekä silloin kun hän itse oli tullut takaisin nukkumaan ja suudellut tuon otsaa. Mies painui pian sen hetken jälkeen punkkaansa nukkumaan.

Hyvät yöt ne ainakin olivat.

//Lisää uskaliasta siirto mieheni puolelta :3
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 07 Syys 2013, 21:01

Nadale Arthendálion

Juttelemisen keskellä Nadale huomasi yhtäkkiä Rinrin lähtevän kauemmaksi. Mies käveli pitkälle pitkin rantaviivaa ja nainen ihmetteli, mikä tälle oli tullut. Eihän kukaan ollut sanonut mitään loukkavaa tai muutakaan vastaavaa. Ehkä puolidemoni halusi olla vaan hetken ajan yksin. Jokainen tarvitsi sellaisia hetkiä. Vaivihkaa edelleen kapteeni tarkkaili toista, samalla kun yhä otti kantaa keskusteluihin. Jonkin ajan kuluttua Rin suuntasi onneksi askeleensa kohtia leiriä. Miehen ollessa vähän matkan päässä nuotiota, tapahtui jälleen jotain odottamatonta ja ihmeellistä. Nadale kuuli jonkun muun naisen puhuvan, mutta näytti siltä, ettei Rinrin lisäksi kukaan muu kuullut. Muu miehistö nimittäin jatkoi sitä puhe sorinaansa. Jos he olisivat kuulleet, olisivat nämä kyllä reagoinneet jotenkin siihen. Haltia ei kyllä ymmärtänyt sitten yhtään mitään kuulemiinsa sanoihin. Hän ei heti osannut niitä yhdistää mihinkään, mutta siihen varmasti vaikutti osittain myös se, että toista hiukan pelotti moinen yliluonnollisuus. Viimeinen lause jäi jostain syystä kaikumaan haltian päähän. Nadalen jäädessä myös miettimään, oliko kuullut täysin jotain harhaa vai ei.

Pian Rinri otti kapteenin mukaansa ja Nadale ihmetteli paikkaa, jonne mies heitä johdatti. Rinrin ottaessa halailuunsa naisen, tälle selvisi sen seljän tien, miksi mies oli tänne heidät tuonut. Nadale painautui mielissään sen hetken ajan vielä mieheen kiinni, ennen kuin menisivät nukkumaan. Rinri toivotti hyvät yöt toistamiseen ja painoi hellän suudelman Nadalen otsalle. Haltia toivotti miehelle myös hyvät yöt ja hymyillen katsoi tämän perään. Hän jäi nojaamaan hetkeksi vasten laivan puista pintaa miettien. Kuka olisikaan uskonut, että Rinristä löytyi moinen romanttinen ja hellä puoli? Ei ainakaan kapteeni heidän ensinäkemällään. Mutta, siitä jos mistä tämä olikin iloinen. Pian nainenkin meni hyttiinsä ja muutama mies jäi vielä nuotion ääreen, mutta huolehtisivat kyllä sen sammuttamisesta.

Aamu tuntui tulevan liian pian, vaikkei kapteeni ollut -ainakaan omasta mielestään- valvonut pitkälle yöhön. Tai sitten tämä oli vain nukkunut hyvin sikeästi ja tyytyväisenä. Aamiaisen jälkeen korjaustöitä jatkettiin ja tavoite olikin saada se tehtyä päätökseen ennen lounasta. Sen aterian jälkeen he suuntaisivat takaisin vesille.

//On aina paikallaan hihi :3//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 07 Syys 2013, 21:44

Rin

Mies heräsi aamulla jotenkin äreän tuntuisesti. Hän vaihtoi kylkeään ja yritti peittää peitolla auringon tungeilevat säteet. Miehen valkeast hiusket näkyivät hänen peittonsa alta. Mies murisi kuin karhu, joka oli noussut vasta talviuniltaan. Lopulta mies heitti peittonsa pois yltään ja nousi ylös. Hänen utuisen näköiset unen pöppöröstä näyttivät vielä nukkuvan. Rinri ei huomannut, että hänen hiuksensa olivat aivan sekaisin. Hän näytti aika väsyneeltä, vaikka tunsi itsensä todella hyvin levänneeksi. Hän raapi niskaansa ja käänteli sitä. Hän venytteli ja lähti pois huoneestaan. Mies tuijotti merelle ja katsoi sitten laivaa. Kukaan muu ei vielä ollut hereillä. Rinrin silmät menivät viiruiksi kun hän katseli mailta laivan korjattua kylkeä. Hän siveli sitä ja tunsi sen vanhat ja uudet uurteet. Hän hymyili hetken, ennen kuin vilkaisi hieman ympärilleen. Onneksi kaikki tavarat olivat tuotu takaisin laivaan. Mies katsoi laivaa. Hän kävi työhön, yksin ja purkamaan turhautumistaan ja vihaansa. Rinri viha, jota hän oli pitänyt sinnikkäästi sisällään, kun asiat olivat aina menneet mutkikkaasi oli hän yrittänyt hillitä itseään, mutta Rose ja muut hyödyttömät henkilöt olivat tulleet, ei mies olisi halunnut menettää hermojaan, joten hän oli lukinnut vihansa syvälle sisäänsä ja saanut pidätellä sitä. Nyt kun kukaan ei ollut hereillä oli sen vihan aika purkautua. Miehen silmien väri syveni ja tummeni. Hän alkoi työntää laivaa takaisin mereen, pois rannalta. Lopulta hän sai sen liikahtamaan. Mies ärisi ja hänen silmissään näkyi tuska, viha ja demonimaisuus. Merirosvo ähki työnsä äärellä ja sai pikkuhiljaa laivan liikkumaan. Hän työnsi sitä kaikin voimin. Ajatteli kaiken maailman negatiivisia tapahtumia, mitä hänelle ja Nadalelle oli tapahtunut. Niistä hnä lietsoi itseensä lisää voimaa ja sai lopulta laivan mereen. Se kellui siinä ylväänä, kun mies kalasi vielä ja työnsi.

Hän työnsi sen rintaansa yläpuolell olevaan veteen. Viileä ja suolainen merivesi teki hyvää. Rin jäi kellumaan hetkeksi veteen ja nousi sitten lopulta laivaan. Hän oli märkä ja ravisti hiuksiaan. Puolidemoni ei hymyillyt, mutta oli tyytyväinen saadessaan laivan takaisin mereen. Nyt olisi matka kohti maita. Vai? Rinri seisoi kannella, hänellä ei juurikaan ollut nälkä. Hän ei ollut tehnyt töitään, koska kukaan muu ei ollut hereillä, mutta hän näytti yksinäiseltä siinä kannella seisoessaan. Merirosvo katsoi sinistä merta ja tuijotti kaiteenh yli suoraan alas. Sillä sen alapuolella syveni ja tummeni tuo meren sinisyys. Sieltä nousi nainen, jonka mies tiesi heti. Tosin Rose ei tullut Nadalen laivaan. Hän tiesi suututtaneensa naisen hyvin tarpeeksi, mutta nyt hän janosi jotakin muuta. Hän janosi kostoa Nadalea kohtaan, joka oli varastanut miehen häneltä. "Rinri~ Pitkästä aikaa. Oliko ikävä? Missä se lutka on? Ai hän ei ole vielä ylhäällä, mikä laiskiainen, no mutta. Ei hätää, minä olen täällä." Rose lauleli ja naurahti sitten. Hän katsoi merestä suoraan Rinriin. Rin heitti tikarin naista päin. Se osui demonin otsaan ja siitä alkoi valua verta, mutta demonia ei tapettu niin helposti. Sen tiesi myös Rin. Rose nuolaisi valuaa vertaan. "Oi, kuinka romanttinen toivotus. Ai niin, unohdin sanoa, että se mitä juotin sinulle. Ei ollut vielä siinä, mitä teit Nadalelle. Siitä tulee vielä kamalampaan. Pian et tiedä mikä on totta ja mikä ei." Rose kuiskutteli ja katosi syvään mereen. Siksi kai naista sanottiin merten lumoattareksi.

Rinri puristi sydämmensä paikkaa ja mietti hetken. Hän ei tiennyt, mitä toinen oli tarkoittunut, mutta yhtäkkiä Rose seisoikin hänen edessään. Tämä kylläkin hymyili hyvin leveästi. Merirrosvo tarttui miekkaansa ja halkaisi naisen kahtia, niin nopeasti kuin pystyi. Naisen kaikuva nauru nousi ilmaan, kun tuo muuttui mustaksi kaasua muistuttavaksi aineeksi. "Voi Rin. Minun pikkuinen pirulaiseni. Minä niin tulen nauttimaan siitä mitä pian tulee tapahtumaan." Rosen kaikuva ja ivallinen nauru kuului vielö hetken, ennen kuin se haihtui ilmaan. Rinri katsoi hetken ilmaan, kunnes hänen sydäntään riipaisi. Hän kaatui kannelle ja piteli sydämen paikkansa tiukasti. Mitä tämä oli? Se vaikutusko? Merirosvon päässä soi, mutta se ei ollut kipua. Kipu oli sydämen tienoilla ja se katosi pian. Yhtä pian kuin hänen muistonsa Nadalesta tuon laivasta ja kaikesta mitä mies oli ollut. Tosin nyt kun Rose oli siirtynyt takaisin demonien ulottuvuuteen. Taian vaikutus oli heikko. Aluksi sen olisi pitänyt viedä miehen muisti ja tunteet kokonaan, tosin se vei nyt vain muistin, mutta ei tunteita. Muistin voisi palauttaa helposti. Sen tarvitsi olla suudelma, siltä joka oli varastanut Rinrin sydämen Roselta.

Merirosvo tuijotti eteensä. Hän kallisti päätään ja kurtisti kulmiiaan. Missä hän oli, kuka hän oli ja mitä hän teki täällä?

//No niin, keksin lisää juonta, joka vie myös rakaudessa eteen päin. Pakotan Nadalen suutelemaan jossain vaiheessa, jotta muisti palautuisi. *3*
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 07 Syys 2013, 22:24

Nadale Arthendálion

Loikoillen yhä sängyllään, välillä torkahtaenkin Nadale viivytteli jaloille nousua. Kuitenkin hitaaseen, mutta nykivään liikkeeseen tämä lopulta havahtui ja istahtikin katsomaan tarkemmin ikkunasta merelle. Laivahan liikkui! Kapteeni pomppasi jaloilleen ja ottaessaan ensimmäisen askeleensa tämä kompastuikin toiseen saappaistaan, jotka olivat jääneet lojumaan lattialle. Pienen mätkähdyksen jälkeen Nadale alkoikin kiroamaan tapausta ja kiireessä yritti saappaitaan vetää jalkoihinsa. Liiviä hän sopersi päälleen samalla kun juoksi kohti miehistön makuuruumaa. Sinne päästyään ei mennytkään kauan kun kaikki heräsivät.
"Laiva liikkuu jo!" kapteeni huusi herätyksen jälkeen ja pikaisesti suunnisti sitten kannelle.

Siellä katse osui Rinriin. Nadale meni tämän luokse jo hiukan hengästyneenä.
"Rin? Sinäkö korjasit vihdoin laivan ja pukkasit meidät liikkeelle?" hän varmisti toiselta. Nadale asetti kätensä lanteilleen ja pari kertaa pudisti päätään ja naurahti.
"Olet kyllä aikamoinen." hän tokaisi ja läpsäisi lempeästi toista selälle, niin kuin joskus tekikin. Pian kannelle tuli myös muutkin jäsenet.
"No mikä hirveä haloo? Kaikkihan on kunnossa. Käytiin jo katsomassa se korjattu paikka." Copper kysyi kapteenilta raapien päätään ja haukottelikin vielä unentokkurastaan.
"Kunhan vain varmistin." Nadale vastasi toiselle virneellä.
"Äläkä yhtään nurise, minulle oli lennokkaampi lähtö." tämä lisäsi äkkiä nostaen sekaisin olevia hiuksiaan.

//Ohhoh o.o tämähän mielenkiintoista :D//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 07 Syys 2013, 23:05

Rinri

Tuntematon nainen. Miehen silmät näyttivät tyhjiltä. Hän tuijotti toista. Naisen kävi kävi hänen selässään ja tuo puhui jotakin hänelle. Merirosvo näytti hämmentyneeltä. Pian sieltä tulikin lisää porukkaa. Jotain toiset puhuivat siinä. Mies nousi seisomaan ja tuijotti hämmentyneenä toisia. "Hei... Keitä te olette? Miksi minä olen täällä?" Rinri kysyi hämmentyneenä. Hän katsoi Nadaleen. Puolidemonin tyhjäkatse kävi kaikissa ja hän vilkaisi mereen. "Miksi olen laivassa. Voisiko joku selittää?" Rinri kysyi ja hänen ärtymyksensä näkyi tuon kasvoilla.
Miksi hän ei ymmärtänyt tätä? Miksi hän oli samaan aikaan hämmentynyt ja hyvin, hyvin iloinen naisen laivalla?

Mies kääntyi takaisin toisiin. Copper katsoi Rinriin. "Rin, älä nyt vitsaile. Tämä ei ole mikään vitsin paikka. Tunnethan sinä meidät." mies intti ja yritti ystävällisesti läimäistä toista. Rinri kuitenkin tarttui käteen ja väänsi sitä. Mies inahti kivusta. Lopulta puolidemoni päästi irti. "Ei tämä ole vitsi. Keitä te olette? Mitä hemmettiä teen täällä?" Rinri korotti ääntää ja näytti hyivn vihaiselta. Hän ei ymmärtänyt asioita. Hän ei halunnut tai jostain syystä mieli ei antanut ymmärtää. Kaikki oli niin vaikeaa, että se sai päänsärkemään ja tunteet tuntuivat negatiivisilta.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 08 Syys 2013, 10:39

Nadale Arthendálion

Rinri käyttäytyi tämä aamuna hyvinkin kummallisesti. Aluksi kapteenikin luuli miehen vitsailevan, mutta siinä tapauksessa tämä ei kyllä vääntäisi Copperin kättä tahallaan.
"Rin, lopeta!" Nadale kielsi toista mentyään Copperin luo, joka kyllä vakuutteli naiselle olevansa kunnossa. Yhtä hämmentyneitä olivat niin kapteeni kuin muu miehistö. Kukaan ei tiennyt, mitä puolidemonille oli tapahtunut. Ehkä tämä oli vain lyönyt päänsä johonkin, mutta siitä Nadale ei uskaltanut kysyä Rinriltä, tai tämä tulisi jotain vääntämään tältäkin.

"Minä olen tämän laivan kapteeni ja sinä kuulut heidän mukanaan miehistööni." kapteeni selitti ja viittasi takanaan olevia miehiä. Ehkä pieni kertaaminen herättäisi puolidemonin ja silloin kaikki olisi hyvin. Niin ainakin Nadale toivoi.
"Olet ollut täällä jo kuukauden, joko muistuu mieleen?" kapteeni jatkoi.
"En tiedä, mistä sinulle on ollut jonkinlainen muistinmenetys... Mutta se ei ole meidän vika, joten älä nyt ala riehumaan. Kyllä me saadaan asiat kuntoon, niin kuin aina ennenkin. Mikä on viimeisen asia, minkä muistat?"
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 08 Syys 2013, 11:03

Rin

Mies kuunteli epäluuloisena kapteeni. "Miehistöösi? Nainen kapteenina?" toinen toisti perässä ja kallisti ärtyneesti päätään. Miehet nyökyttelivät kapteeninsa sanoille. Miksi toinen hoki kokoajan 'Rin'? Oliko se hänen nimensä. "Onko Rin minun nimeni?" mies kysyi ja katsoi naista. Naisen kuitenkin kysyessä mikä oli viimeisin muisti kuva hän mietti. "Kipu. Sitten näin kannen." Rin sanoi ja tunnusteli rintakehäänsä. Sitä tuntui edelleen särkevän hieman. Mies kyllä rauhottui, mutta ei näyttänyt tyytyväiseltä.
Hän mietti edelleen. Mitä oli tapahtunut. Toisten kertoessa vähän asioita hänestä ja laivasta oli vaikeaa ymmärtää asioita. "En käsitä. Miten muka olen päätynyt tähän laivaan. Miksi haluaisin olla tällä laivalla?" Rin kysyi ja mutristi suutaan. Hän ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä.

Niin, nainen vakuutti, että asiat saataisiin kuntoon. Rinri kääntyi hetkellisesti tuon puoleen. "Nimesi?" merirosvo kysyi. Hän ei todellakaan tunnistanut kasvoja edesään. Oli niin vaikeaa. Tunteet myllersivät hänen sisällään. Osa olisi halunnut halata osa olisi halunnut huuttaa. Toiset halusivat itkeä ja toiset olivat epätoivoisia. Miksi. Miksi hänellä olio niin paha olla? Miksi kaikki tuntui niin etäiseltä. Yksinäiseltä. Puolidemoni käveli hieman katsellakseen laivan kantta ja sen ympäristöä. Hänen kehonsa tunsi tämän, sillä kun hän vei kättään kaiteella se tunsi joka ikisen paikan ja uurteen. Tunne tuntui kehossa, mutta se oli siltikin niin kauakana saavuttettavaksi. Miksi sen piti tuntua tältä? Hän katsoi mereen. Sielä heijastu hänen oma kuvajaisensa. Sumeasti, mutta sitten se muuttui mustahiuksiseksi ja virnisteleväksi demoniksi. Naiseksi, joka hänet oli loihtinut jälkeen kuolemansa. Tosin sielu oli leijunut toiseen ulottuvuuteen, joten nainen voisi hyvinkin tulla takaisin. Rinri säpsäthi aj vetäytyi nopeasti kaiteelta. Jotenkin se kuvajainen teki hänen mielestään mustan ja vihaisen.


Mies tunsi ajattelevansa liikaa ja kääntyi takaisin seisoskeleviin merirosvoihin. Eihän oikeastaan tiennyt olivatko nuo mitä, mutta merirosvoilta näyttivät, pukeutumistyyli ainakin muistutti sitä. Hän raapi niskaansa. "Olen pahoillani, mutta en muista, en muista kuinka yrittäisin. En tiedä keitä olette tai miksi olen täällä. En edes tiedä kuka olen. En tiedä menneisyyttäni. Olen aivan tyhjä. En vain saa päähäni muistikuvia mistää. Kun yritän ajatella. Päätäni alkaa särkeä." merirosvo sanoi. Hän kurtisti kulmiaan. Hän katsoi naista, pitkään ja hartaasti. Jotenkin hänen tunteensä olivat ilahtuneita, rauhallisia ja lempeitä tämän nähdessään, mutta kuitenkin se, että tuo tuntematon nainen nyt seisoi siinä ja aiheutti tälläistä. Häiritsi miehen mieltä.
Nya
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron