Kirjoittaja Templer » 15 Syys 2013, 14:49
Yuráiden Dirindhur
Ihminen vastasi menevänsä kaupunkiin, johon haltia vastasi vain nyökkäämällä. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa aiheeseen. Pian sen jälkeen toinen esitteli itsensä Jeremiahiksi ja vain muodollisuuden takia Dhur sanoi:
"Hauska tutustua herra Pitkäpalkko." Dhur soi jopa pienen pakotetun hymyn toiselle. Toinen sanoi olevansa kauppias, joka kuulosti melko vilpittömältä totuudelta, sehän kävi kokonaiskuvaan juuri sopivasti.
"Olen Yuráiden Dirindhur.." Haltia aloitti ja mietti olisiko viisasta lausua ammattia ääneen, olihan hän kuitenkin tappanut useita ihmisiä. Lopulta Yuráiden jätti ammattinsa sanomatta ja kesittyi ihmisen kutsuun juomaan ja syömään hänen kanssaan. Yuráiden ei tiennyt kuinka kohtelias hänen pitäisi tilanteessa olla, siis olihan tuo ihminen ihan arvostettavan oloinen, mutta.. ihminen. Eikä Dhur mielellään juonut tai syönyt mitään toisilta, varsinkaan, kun ei tiennyt mitä toinen saattoi tarjota.
Lopulta Yuráiden vastasi kuitenkin kutsuun: "Liityn mielihyvin seuraanne." Taas yksi noista pakotetunoloisista hymyistä, mutta se tuli jo suorastaan refleksinä. Ihminen liikkui vankkureittensa lähelle ja sanoi samalla, että Dhur voisi kiinnittää ratsunsa vankkureiden kylkeen. Yuráiden nyökkäsi ja painoi pohkeillaan hevosen kylkiä ohjaten orin lähemmäs vankkureita. Kun valkea eläin oli tarpeeksi lähellä vankkureita, ettei Dhurin tarvinnut kaahlata pitkää matkaa lumessa, haltia nousi hevosen selästä sulavasti kiinnittäen orin suitsista höllästi vankkureihin.
Yuráiden suoristi takkiaan ja kohotti katseensa ihmiseen, kun toinen alkoi puhumaan juomasta.
"Kyllä, se on melko tunnettua haltiapiireissä ja todella suosittua juuri matkalaisten kesken." Dhur sanoi, mutta suorastaan heti sen jälkeen alkoi kuulua kolinaa, ähinää ja puhinaa vankkureiden edestä, joka sai haltiamiehen varautuneeksi ja kopeloimaan tyhjää vyötään puukon toivossa, kunnes Jeremiah huudahti "aivan!" ja alkoi selittämään matkaseurastaan, joka sai haltian takaisin melko rauhalliseen olemukseensa, vaikka säikähdys oli yhä luettavissa levottomista silmistä, jotka koettivat nähdä tämän matkaseuralaisen.
"Mielenkiintoista." Dhur sanoi äänessään oikeaa kiinnostusta, osaksi sitä kohtaan, että hän oli yksinkertaisesti utelias ja osaksi sitä kohtaan, että halusi tietää oliko toinen todella sidottu, vai olisiko hän kohta itse sidottu ja ihminen seuralaisineen olivatkin maantierosvoja..
Yuráiden käänsi katseensa takaisin ihmiseen, joka kaatoi juomaa kuppeihin. Lämmön luoma höyry houkutteli miestä ottamaan kupin käteensä ja kaatamaan nesteen kitaansa lämmittämään häntä. Nyt oli kuitenkin erittäin huono aika juoda jotain tuntemattoman tarjoamaan, joten kun mies tarjosi kuppia* Dhur otti sen kyllä käteensä, muttei nostanut huulilleen.
"Käykäämme siis viemäsä seuralaisellennekin lämmikettä, sikäli kun täällä on näin kylmä, hän voisi tarvitakin sitä." Dhur ehdotti tai oikeastaan sanoi ja lähti jo kulkemaan kohti vankkureiden etupäätä.
Kun Dhur näki missä seurassa ja minkälaisissa kahleissa kääpiö oikein oli, hän sanoi uudestaan "mielenkiintoista." sillä sitä se todellakin oli. Yuráiden käänsi katseensa takaisin ihmiseen ja nosti hivenen toista kulmaansa kysyen:
"Pyydän anteeksi, jos utelen liikaa, mutta mikä mahtoi olla syynä näihin kaikkiin siteisiin ja köysiin?" Yuráiden kysyi ja käänsi katseensa takaisin kääpiöön. Kääpiö.. ja ihminen.. olisihan se pitänyt arvata. Miksi ihminen edes matkasi kääpiön kanssa, jos toinen oli käynyt näin.. vaaralliseksi? ärsyttäväksi? ihminen käytti itse sanaa hankala.. Tilanne huvitti Yuráidenia, kääpiön kannalta. Niin pieni ja tukeva olento köytettynä. Jokin alentava lohkaisu olisi juuri nyt ollut paikallaan, mutta kaikkien hyvinvoinnin puolesta olisi luultavimmin viisainta vain pysyä hiljaa.
//* pieni autohittaus >w<' ja en kyllä hirveästi kuljettanut peliä eteenpäin .____. //