Drinking all day|| Dakum

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Niehku » 08 Syys 2013, 17:15

Nadale Arthendálion

Kapteeni pyöräytti hiukan silmiään kuultuaan Rinrin epäilevän tämän titteliä. Niinpä niin, tässä palattiin lähtöruutuun. Mies ei tiennyt edes omaa nimeään, joka oli aika vakava paikka.
Kyllä vain. Rinri on oikea nimesi, sukunimestäsi en tiedä mitään, et koskaan kertonut sitä minulle. nainen vastasi. Puolidemonin mukaan viimeisin muistikuva kaikesta oli jonkinlainen kipu ja Nadale pisti merkille, kuinka toinen tunnusteli rintakehäänsä. Hän vei kätensä mietteliäänä leualleen. Merirosvo ei siis ollut lyönyt päätään mihinkään, ei kai tuo muuten olisi rintakehäänsä tunnustellut. Tämän tapahtuman täytyi liittyä jälleen johonkin yliluonnolliseen tai sen tapaiseen.
Jos tämän takana on taas Rose... Perhana, mikä pelkuri. kapteeni mutisi kävellen edes takaisin. Helppohan demonin oli iskeä Rinriin, kun tämä oli hetkenkin aikaa jossain yksin. Puolidemonilla oli jälleen kysymistä, joka havahdutti Nadalen.
Tapasimme kapakassa, joskin ei niin miellyttävällä tavalla, mutta parempaan suuntaan se lähti. Tarjouduit itse tulemaan ja usko pois, olet viihtynyt täällä hyvin. haltia valoitti jälleen.

Pian puolidemoni kysyi myös kapteenin nimeä. Jotenkin se sai naisen hieman masentuneeksi. Eikö Rin todellakaan tätä muistanut saati tunnistanut?
Nadale. nainen esittäytyi toistamiseen. Kerran mies ei tunnistanut häntä, tämä ei varmasti muistanut myöskään muun miehistön jäsenten nimiä. Epätoivoisena Nadale kyykistyi kannelle ja nojasi päätään käsiinsä.
Ei helvetti... Ei tämä voi olla totta... hän kirosi hiljaa ja huokaisi pitkään. Jonkin ajan kuluttua Rin pyysi anteeksi tapausta. Kapteeni nousi jaloilleen.
Ei sille mitään voi, jos et muista mitään. Yritän pähkäillä, kuinka saisit kaiken takaisin. hän sanoi rauhallisesti ja kääntyi mieheen päin.
Ensinnäkin sinä olet puolidemoni ja etsintäkuulutettu. Lisäksi olet jonkinlaisella kostoretkellä. Viime aikoina on tapahtunut kaikenlaista, mutta luulen, että juuri tämän jutun takana on eräs demoni, nimeltään Rose. Se piru on aiheuttanut sinulle ennenkin tuskaa ja tämä on kyllä hänen mielenkiintoisin temppunsa. Nadale jatkoi ja aina puhuessaan kyseisestä naisesta hänen äänensävynsä muuttui vihaisemmaksi. Hän meni lähemmäksi puolidemonia, niin että heidän välilleen jäi suunnilleen metrin rako.
Mutta se, ettet muista edes minua on aika... Kummallista. Nadale sanoi tuolle hiljaa, hivenen surullisella äänensävyllä ja katsoi samalla miestä silmiin. Pian nainen laski katseensa, vei kätensä selkänsä taakse ja jälleen kuljeskeli kannella hitaasti.
Tärkeintä olisi nyt vain se, ettät luotat edelleen meihin. Kaikki mitä olen selittänyt tähän asti, en tiedä miten niihin suhtaudut, mutta en valehtele. kapteeni kertoi ja vilkaisi lopulta Rinriä.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 09 Syys 2013, 16:39

Rinri

Toisen esittäytyessä Nadaleksi. Miehen mieli kävi mustaksi ja kirkaaksi yhtäaikaa. Hän mietti ja maisteli nimeä mielessään. "Tutun tuntuinen." Rin sanoi hiljaa, mutta kun sitä yritti pohti, niin päätä alkoi särkemään taas. Jokin esti häntä muistamasta. Nainen pahoitteli puolestaan ja sanoi, ettei se ollut hännen vikansa ja he kyllä järjestäisivät kaiken ennalleen. Nianen alkoi selittämään tilannetta hänelle ja mies kuunteli hiljaa nyökytellen. Puolidemoni pohti, pitäisikö hänen uskoa näitä, mutta se kyllä selittäisi miksi hän oli täällä.
Kun nainen sitten alkoi tulla lähemmäs mies perääntyi lähes automaattisesti. Jotenkin se teki pahaa perääntyä, mutta kun jalat vain liikkuivat. Toisen todetessa, että hän ei edes muistanut naista oli kummallista. "Millä tavalla?" Rinri kysyi ja kallisti ihmeissään päätään.

Sydäntä riipaisi, kuinka Nadale häntä katsoikaan. Lopeta! Miksi katsot minuun noin? Mitä olen tehnyt, että näytät tuolta? Lopeta! Lopeta! merirosvon hengitys oli tiheää ja hän piti etäisyyttä naiseen. Hänen tunteensa olivat sekaisin. Teki mieli huutaa. Nadalen sanoessa, että olisi hyvä jos hän luottaisi heihin edeleen. Hän vielä näytti painottavan hänen suhtautumista asioihin. Rin näytti hetkellisesti poissa olevalta, mutta hän nyökkäsi ymmärtäneensä asian. "Tiedän ainakin, että voin luottaa teihin sen verran, että te ette ainakaan minua ole tappamassa." mies totesi kylmän oloisesti. Hän katseli merellen. Hän ei halunnut katsoa naiseen. Ei niihin vihreisij syviin silmiin. Jotka vetivät mukaansa ja upottivat syvyyteen, jossa ei voinut hengittää. Kuitenkin jossain siellä pilkotti valo, jota kohti kurkotettiin. Josta ojentui hento käsi vastaan ottamaan avuttoman. Vetämään ylös kauniiseen vihreyteen. Niin voisi kuvailla nyt. Miten Rin suhtaitui toisen silmiin ja katseeseen. "Miksi..." merirosvo sanoi hiljaa. "Miksi näytät niin surulliselta, kun katsot minua? Olenko tehnyt jotakin väärää?" puolidemoni kysyi ja hänen omansa tuntuivat niin kaukaa tavoitettavilta, että se sattui.

Mies hieraisi poskeaan. Hän tunsi merituulen kasvoillaan ja sen tuoksun. Hän kuuli kaukaisien lintujen laulun. Hän sulki silmänsä ja avasi ne taas. Kuin salama, joka välähti hänen mielessään näkyi sumea kuva, hyvin sumea hymyilevästä hahmosta. Joka hoki hänen nimeään lempeästi ja nauroi, kun otti kädestä kiinni. Miehen silmät räpäsähtivät ja Nadale seisoi siinä edelleen. Hän näytti hämmentyneeltä. "Olen itsekkin aika hämmilläni. En osaa kuvailla juuri nyt omistamiani tunteita, mutta voin sanoa, että minuun sattuu..." mies sanoi ja kokeili taas sydämen kohtaansa. "Minulla on haava... Täällä..." puolidemoni kuiskasi lähes äänettömästi. Hän katsoi alas. Lopulta Dex otti miehen kädestä ja ravisti sitä epätoivoisen tuntuisesti. "Olen Dex! Rin, tule. Minä näytän sinulle paikkoja. Saamme varmasti muistisi takaisin." Dex sanoi ja näytti hyvin päätäväiseltä. Mies lähti kiskomaan puolidemonia, joka vilkaisi naiseen ehkä hieman hämillään, mutta meni mukisematta toisen mukaan. Hän sai nähdä koko laivan. "Kotoisan tuntuinen tämä on ainakin." Rin sanoi. Dex näytti iloiselta. "Eikös tosiaan ole. Tuolla sinä nukut. Nukut jokaikinen yö.Vielä.. Kai. En minä tiedä." Dex naurahti ja vei miehen takaisin kannelle. Hän selitti Rinrille asioita vakavana ja iloisena. Ehkä tuosta äänestä kaikui hieman epätoivo ja suru, mutta yritteliäisyyden puutetta ei ainakaan ollut näkyvissä. Mies pysähtyi kannelle päästyään ja kierroksen loputtua. Hän kääntyi nopeasti meren puoleen ja tuijotti taas vettä. Hänestä tuntui levottomalta. Meri oli kuitenkin yhtä sininen kuin ennenkin. Mies ei tuntunut jäätävän paikaa, josta hänet oli löydettykin. Hän tutkiskeli kaidetta ja tunnusteli sen uurteita, jotka hänen kehonsa tunsi tuntevan.
Oli hämmentävää, että keho tuntui tuntevan jotakin, mitä hän ei muistanut. Hän kurkasi taas kaiteen yli ja katseli vettä. Miksi hän ei voinut jättää tätä paikkaa. Aivan kuin hänet olisi sidottu siihen. Paikka aiheutti vihaa ja surua. Hän kääntyi ja lähti tutkiskelemaan taas paikkoja. Pian hän löysi tiensä Nadalen huoneeseen. Siinä hän seisoi. Oven suulla katselemassa naisen huonetta. Hän astui sisään. Mies tunsi, että hän voisi muistaa, mutta se taas aiheutti päänsärkyä. Hän asettui ikkunan eteen ja tujotti merelle. Taas se kävi. Kuin salama. Hyvin sumuinen kuva ilmestyi hänen taakseen, jossa hahmo hymyili ja istui sängyllä. Rinrin silmä kulmasta vierähti kyynel. Hän pyyhkäisi sen nopeasti pois tajuamatta tunetta, joka tuntui niin helkuttoman tutulta.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 12 Syys 2013, 17:56

Nadale Arthendálion

Rinri kuitenkin myönsi, että kapteenin nimi kuulosti jotenkin tutulta. Puolidemoni kysyikin tarkemmin, mitä nainen oli tarkoittanut sillä kummallisuudella. Siihen haltia ei juuri nyt kaikkien kuullen voinut sanoa mitään. Ehkä hän myöhemmin juttelisi ihan kahden kesken Rinrin kanssa. Mies totesi luottavansa kyllä kapteenin että miehistöön, vaikka sen kylmän kuuloisesti sanoikin. Eihän toisella periaatteessa olisi muutakaan vaihtoehtoa, eikä todella kukaan ollut tappamassa laivassa häntä, niin kuin hän oli onneksi sen itsekin tajunnut. Hetken päästä Rinri oli huomannut Nadalen katsovan tätä surullisen näköisesti ja niinpä tuo vaati siihen selityksen. Kapteeni vilkaisi melkein yhtä surullisena jälleen miestä, mutta käänsi nopeasti katseensa pois. Mitähän tuohonkin pitäisi sanoa?
Et ole tehnyt mitään väärää Minä vain Noh, selitän kyllä myöhemmin. kapteeni totesi viimein vähän takellellen hakiessaan jotain järkevää sanottavaa. Tiedä sitten oliko tuo juuri sitä. Nadaleakin alkoi pian särkemään hieman päähän, sillä tuo oli oikeasti hyvin hämmentynyt ja samalla surullinen ja epätoivoinen. Kukaan muu koko laivan porukasta ei tuntenut Rinriä niin hyvin kuin hän itse, joten kukaan muukaan ei osannut vastata siihen sen paremmin kuin nainen itsekään, että mikä ihme puolidemoniin oli tullut tai kuka sen oli aiheuttanut. Kapteeni kyllä edelleen epäili Rosea. Puolidemoni kertoi olevansa itsekin yhtä kujalla niin sanotusti kuin kaikki muutkin ja osasi kertoa sen, että häneen sattui. Sydämeen.

Sen jälkeen Nadale katsoi pidempään, ehkä jopa miettivästi miestä, kunnes Dex tuli iloisena hieman tyynnyttämään tunnelmaa. Oikeastaan ihan hyvä vain. Puolidemoni onneksi mukisematta lähti miehen mukaan, joka oli luvannut esitellä toiselle paikkoja. Nadale käveli kaiteen reunalle ja riiputti itseään sen yli. Kädet roikkuivat velttoina ja katse tutki merta. Kapteeni huokaisi pitkään. Leonardo katsoi kapteeniaan hetken huolestuneena, joten tämä meni tuon luo.
Kunpa voisinkin auttaa Mutten tiedä mitä tehdä, etkä varmaan sinäkään. kakkosmies sanoi toiselle ja asetti kyynärpäänsä kaiteelle.
Mitä antaisinkaan, että saisin tietää En osannut kuvitella, että jotain tällaista vielä sattuisi. kapteeni vastasi hiljaa.
Saamme asiat hoidettua niin kuin ennenkin. Ja hitot. Luulin voivani auttaa häntä. Nadale sanoi ärtyneesti mutta samalla surullisesti ja retkotti päätään ja puristi voimakkaasti silmiään kiinni. Kyyneleet tuntuivat väkisinkin tulvivan ulos. Leonardo nosti Nadalen roikkumasta ja tarttui tätä olkapäistä katsoen toisen itkuisiin silmiin.
Älä puhu tuollaisia! Tämä on vaan koettelemus, etkä voi luovuttaa nyt! mies sanoi toiselle päättäväisenä, kunnes lopulta laski kätensä toisen harteilta. Nadale tuijotti miestä edelleen ja pyyhkäisi kämmenselällään silmiään.
En niin. haltia vastasi hiljaa ja katsoi merelle. Pian tämä kuitenkin kääntyi mennäkseen hyttiinsä miettimään asioita. Huoneessa oli jo kuitenkin joku.

Rin? Nadale varmisti katsoen toista. Äkkiä tämä pyyhkäisi silmäänsä uudelleen ja sulki hyttinsä oven.
Puhutaanko? kapteeni kysyi toiselta varmistaakseen, halusiko toinen sittenkin olla yksin. Haltia ei enää ollut itkuinen, eikä kyllä iloinenkaan. Miksi nyt olisi? Hän yritti pitää ilmeensä peruslukemilla, ettei miehelle tulisi huono olo jos näkisi kapteenin surullisena. Oikeastaan Nadale olisi halunnut sulkeutua puolidemonin syleilyyn, niin kuin eilen illalla. Saada ehkä hellän pusun jälleen otsalle, saada sen tutun, lämpimän ja turvallisen olon. Kukaan muu ei osannut sitä tehdä kuin Rin. Mutta miten puolidemoni suhtautuisi jos haltia yhtäkkiä kaatuisikin vasten toisen kaulaan? Niin. Nadalen tuli pärjätä nyt yksin. Ilman lohtua.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 12 Syys 2013, 19:45

Rin

Mies kääntyi naisen äänen kullessaan. Toisen ääni tuntui surullista tunnetta huokuvalta. Se ele, minkä nainen teki pyyhkiäkseen nopeasti kyyneleensä sai miehen sydämen kirpaisemaan. "Käy." mies vastasi kohtalaisen neutraalisti. Hän kuitenkin liikkui pois ikkunan luolta ja tuli naisen luo, tosin välimatkaa heidän välillään oli kaksimetriä. "Vaikutat ala kuloiselta. Oletko kunnossa?" Rin kysyi ja tarttui tajuamattaan toisen käteen ja luki juuri silloin toisen ajatukset. Hän vetäytyi nopeasti pois naisen luolta. Hän näytti todella hämmentyneeltä. "Heh... Olen pahoillani... Tuli reaktio kai..." merirosvo mutuisi hiljaa ja käänsi katseensa pois.
Hän käveli taas poispäin, vaikka jokin esti häntä lähtemästä surullisen tuntuisen naisen viereltä. Mitä hän oli juuri saanut kuulla? Hän vilkaisi Nadaleen kerran, mutta ei vilkaissut sen jälkeen enää. Hän mietti. Nainen oli ajatellut, että sai pärjätä yksin. Niinhän. Niin hän oli kuullut sen. Miksi jokin huusi hänen sisällään.

Rinri katsoi Nadaleen lopulta. "Niin, mitä asiaa sinulla oli? Kerrotko minulle nyt, miksi tunnut niin surulliselta ja tunnet olosi yksinäiseksi?" puolidemoni kysyi ja kallisti päätään. Hänen syvänmeren siniset silmänsä kiiluivat valossa. Äkisti hän tunsi kylmiäväreitä selässään ja säpsähti sitä. Hän katsahti ikkunaan. Mitään ulkona ei näyttänyt tapahtuvan. Hän otti taas ehkä hieman huojuvia askelia naista päin ja näytti kärsivän taas päänsärystä. Nadale.... Hänen huulensa muodostivat.
Mies näytti ärtyneeltä ja otti äkisti, ehkä hieman kiusaantuneesti tuntemattoman naisen syleilyynsä. Se oli raju, mutta kuitenkin hellä. "Älä näytä noin epätoivoiselta! Näyttää ihan kuin olisin tehnyt jotakin pahaa, mitä en muista... Miksi sen pitää näyttää noin surkealta?" Rin sanoi hieman hermostuneesti. Hän tunsi kuitenkin, että jokin hänen sisällään rauhottui, mutta päällä olevat tunteet taas tuntuivat hermostuttavan ja hänen päätään särki ihan kamalasti. Hän näytti todella kiusaantuneelta ja samalla hyvin vihaiselta. "Jos olet kerran laivan kapteeni, niin näytä vähän siltä! En minä tiedä miten liityn sinuun tai miehistöösi. Muistoni ovat ties missä ja tässä sitä ollaan. Miksi näytät niin säälittävän surulliselta. Tiedätkö paljonko se sattuu? Minulla on jossakin haava, mutta en tiedä missä..." miehen ääni haihtui ilmaan pian loppuun tullessa. Hänen kätensä tärisivät. Hän päästi pian naisen otteestaan ja näytti edelleen ärtyneeltä. Rinri meni takaisin ikkunan ääreen katselemaan merta.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 12 Syys 2013, 22:48

Nadale Arthendálion

Mitään mukisematta Rinrille onneksi sopi, että he kaksi puhuisivat juuri nyt. Siitä saattaisi tulla Nadalelle vaikeaa ja ehkä myös kiusallista. Pitkään aikaan nainen ei ollutkaan ollut niin surullinen ja itkuinen ja sekin johtui vain ja ainoastaan yhdestä miehestä. Oliko se totta sittenkin? Kyllähän moiset tunteet aika paljon jo todistivat. Puolidemoni näytti olevan huolissaan edelleen siitä, kuinka kapteeni näytti alakuloiselta. Haltia ei ollutkaan onnistunut sitä peittämään. Samassa Rin oli tarttunut toisen käteen ja lukenut tämän ajatukset. Oikeastaan, Nadale ei siitä sen koommin välittänyt. Ei hänellä mitään salattavaa ollut, sitä kaikkea oli vain niin vaikea sanoa ääneen.

Puolidemoni uteli lisää. Se sai kapteenin vetämään hiljaa henkeä ja alahuuli miltei väpätti. Miksi häntä vain itketti koko ajan? Hänen oli pakko laskea katseensa. Naisen piti koota itsensä. Jotain odottamatonta ja yllättävää kuitenkin tapahtui, nimittäin juuri se, mitä kapteeni oli toivonutkin, ainakin suurin piirtein. Rinri oli vetänyt Nadalen halaukseen, vaikkei tätä muistanut. Haltia tärisi toisen syleissä, vei kätensä hitaasti tämän selälle ja puristi toisen paitaa. Miehen sanat tekivät jostain syystä pahaa ja hyvää yhtä aikaa. Totta, haltiahan oli sentään kapteeni, ei hän voinut noin vain itkeä pillittää ja vajota. Mutta Nadale ei vain jaksanut. Tuntui, että Rin oli se voimanpesä, josta se iloisuus oli aina tullut. Mutta nyt sekin oli poissa. Nainen kohotti katseensa mieheen tuon sanoessa, että tähän sattui nähdä kapteeni tuossa tilassa. Pian mies päästi irti ja loittoni naisesta katselemaan ikkunasta merta. Nadale jäi paikoilleen, eikä olisi halunnut, että puolidemoni olisi päästänyt irti.
Vihdoin nainen ymmärsi, kuinka oikeasti tärkeä Rin olikaan hänelle. Tämähän oli melkein sama asia kuin jos mies olisi vaikka lähtenyt jonnekin. Jättänyt hänet. Yksin. Nadale ei ollut osannut odottaa, että näin tapahtuisi joskus, mutta kun se nyt kävikin näin äkisti, mitään varoittamatta, oli se tunnemyrsky jotain niin suunnatonta.

Kyllä minuakin sattuu. Enemmän kuin tiedätkään. haltia sanoi hiljaa ja katsoi lattiaa.
Enkä ole ennen tuntenut näin. En tiedä, onko se huono vai hyvä asia.
Kun minä Nadale aloitti, mutta kyyneleet estivät sen loppuun sanomisen. Pari vanaa valui hitaina naisen poskia pitkin.
Minä en tiedä miksi tämä on niin vaikeaa! hän sanoi hiukan kovempaa, muttei viitsinyt enää pyyhkäistä poskiaan, se oli turhaa.
Miksen se olisi ollut vaikka minä? Joku muu, joka tähän pystyisi. lause tuli jälleen hiljaisena, melkein kuiskauksena. Jokin kuitenkin haltian pienessä kehossa käski tekemään jotain. Jotain, mitä myös Nadalekin halusi tehdä, mutta sen toteuttaminen pelotti. Hän asteli tärisevänä ja hitaasti miehen luo ja tarttui tämän kädestä. Häntä ei haitannut, vaikka toinen lukisi tämän ajatukset. Kapteeni katsoi Rinriä pitkään kasvoihin ja tekikin sitten sen, jota keho ja sydän olivat käskeneet tekemään. Nadale painoi hyvin hellän suudelman Rinrin huulille. Se ei kestänyt pitkään, muttei se mikään nopea sutaisutkaan ollut. Äkkiä nainen perääntyi ja koska oli jännittänyt niin kamalasti, se oli vienyt voimia, joten nyt tuo lyyhistyikin lattialle istumaan. Nyt se kaikki oli saatu ulos. Se kaikki kiteytyi siihen yhteen tekoon ja sekin oli nyt tehty. Jostain syystä Nadale tärisi yhä, eikä todellakaan pystymään sanomaan mitään. Jos olisi voinut, olisi tuo ehkä ensimmäiseksi pahoitellut. Hän veti polvensa lähelle rintaansa ja vei molemmat kätensä suunsa eteen. Haltia ei uskaltanut katsoa puolidemoniin, sillä pelkäsi sitä pahinta reaktiota.

//Done! :3//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 15 Syys 2013, 15:52

Rin

Haltian alkaessa puhumaan sattumisestä, mies käntyi ja tuijotti etäisesti naiseen. Hän näytti ontolta. Nadalen näytti olevan vaikeaa puhua. Rinri kääntyi pois päin ja katseli edelleen merta. Hän ei puhunut enää. Hän oli lakannut yrittämästä muistaa asioita. Miksi sen täytyi olla niin tuskallista? Puolidemoni tunsi äkisti naisen käden omassaan. Merirosvo ei kuitenkaan lukenut toisen ajatuksia. Hän katsoi naista kysyvästi. "Mi-?" Rinri ei ehtinyt sanoa, kun Nadalen kasvot olivat niin lähellä, että tuon huulet koskettivat hänen omiaan.
Tunne ryöppy, joka valtasi miehen mielen ja joka sai hänet sukeltamaan merten myrkyisiin syövereihin oli sydäntä kurtistava. Hänen silmiensä eteen avautuivat niin monta kuvaa yhtä kirkaana ja polttavana, että kipeää teki. Nainen joka oli varastanut hänen sydämensä oli palauttanut muistot kaikesta, minkä toinen oli vienyt vain hetkeksi.

Rin otti takapakkia hieman, kunnes törmäsi hyllyyn ja jäi seisomaan. Hän pudisteli päätään, ennen kuin lähti kävelemään Nadalen luo. Hän näytti edelleen poissa olevalta ja kovin julmalta alhaalta katsottuna. Mies kumartui, tarttui Nadalen käsiin ja veti tuon hänen syliinsä. Hän piteli toista hetken. Hän katsoi naisen kasvoja ja suuteli tuota uudemman kerran. "Vielä yksi..." mies pyysi ja suuteli toista vielä kerran. Hän halasi Nadalea hellästi ja hymyili helpottuneesti naisen katseelta piilossa. "Ei hätää... Älä tärise. Olen tässä..." Rin kuiskasi ja hymyili haikeasti. Hän piteli naista käsillään ja oli niin helpottunut, tuntiessaan toisen tuoksun. Hän tunnisti kasvot ja huoneet. Jokaikisen uurteen tässä laivalla.
"Rose oli tämän takana. Hän palaa vielä, vaikka tapoin hänet..." Rin sanoi kostonhimon oloisesti. Hän nosti naisen pystyyn ja pörrötti toisen hiuksia. "Kaikki hyvin. Muuten. Huulesi ovat vastustamattoman pehmeät." merirosvo sanoi ja virnisti vinosti. Hän ilmoitti omalla tavallaan, että muistot olivat palanneet. Hän ei koskaan sanonut suoraan. Hänestä ei sitä saanut irti.
Puolidemoni kokeli hetkellisesti sydämen paikkaansa ja sulkisilmänsä. Hän oli edelleen hän. Kaikki hyvin. Nyt hän voisi vain toivoa, että Rosella ei olisi mitään kortteja hihoissaan.

//Awwawawawawa! :3
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 02 Loka 2013, 16:17

Nadale Arthendálion

Kapteenin kädet vedettiin tämän suun edestä ja samassa nainen olikin Rinrin syleilyssä. Mies näytti ottavan haltian teon ihan hyvin. Pian puolidemoni suutelikin uudelleen toista ja pyynnön jälkeen vielä yhden kerran. Se oli ollut herkkää ja lämmintä. Turvallista, helliväistä. Nadale sulkikin silmänsä halatessaan toista. Rinrin sanojen saattelemana nainen hymyili ja pian tärinä loppui ja hän rauhoittui.
Puolidemoni kertoi, että todellakin Rose oli ollut tämän takana. Mies tiesi myös sanoa, että tuo vielä palaisi. Siihen Nadale huokaisi turhautuneena, eikö se demoni voisi heitä viimein jättää rauhaan? Kapteeni nostettiin jaloilleen ja hän hymyili onnellisena miehelle tämän pörrötettyä naisen hiuksia. Toinen kehui haltian huulia. Nadale naurahti ja virnisti miehelle takaisin purressaan hiukan alahuultaan. Hän meni lähemmäs miestä ja nosti molemmat kätensä Rinrin poskille ja katseli tämän kauniita silmiä. Sitten hymyillen tämä kiersi vielä kerran kätensä miehen ympärille ja painoi päänsä vasten toista.
"Jep, kaikki on hyvin."

Muutama päivä vierähti tästä ikävästä päivästä, mutta Rosen pahasta tempusta huolimatta kaikki päättyikin hyvin onnellisesti. Celaberex oli seilannut niin hyvään tahtiin eteenpäin, että ihan pian se olisi toisessa satamassa, jossa kapteeni miehistöneen alkaisi jälleen kysellä töitä eli salakuljetettavaa. Sitä paitsi, olihan viime kerrasta ollut taasen aikaa, jolloin he olivat astuneet jalallaan maalle.

Oli ilta, kun laiva kiinnitettiin laituriin ja kapteenin ohjeistuksien jälkeen miehistö lähti omille teilleen tutustumaan kylän paikkoihin eli tietenkin paikallisiin kapakkoihin. Tällä kertaa ensin olisi huvi vuorossa, sitten työ. Miehistölle oli kuitenkin kerrottu ns. riekkumasta liikaa, sillä huomenna päivällä olisi enemmän väkeä liikkeellä, mikä tiesi siis enemmän mahdollisuuksia saada salakuljetettavaa tavaraa. Jos aikaa jäisi huomenna, olisi illalla toinen kierros. Sen miehet ymmärsivät hyvin ja olivat tästä päivän töistä sen verran väsyneitä, etteivät olisikaan todennäköisesti jaksaneet edes juhlia niin paljon kuin mitä yleensä.

//Sainpas viimein vastattua! Ajattelin, et Rin ja Nadale viettäis jossai kohdin kahdenkeskeistä aikaakin ennenku Rin lähtee muille maille? ;3//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 03 Loka 2013, 13:17

Rin

Mies nyökkäsi hymyilleen.
Kurssi kohdistettiin uudelle satamalle ja maan tunteminen jalkojen alla tuntui yllättävän mukavalta. Ilta saapuikin sopivasti, kun laivaa ankuroitiin ja sidottiin sataman laituriin. Miehistö hajosi hetkessä ties minne tutkimaan satamaa ja niiden kapakoita.

Rin itse oli kuitenkin liittäytynyt Nadalen seuraan. Hän katseli hiljaa merelle. Aivan hän oli päättänyt jäädä tällä pysäkillä maihin. Laivaan hän ei enää astuisi, ennen kuin joka ikinen niistä ilkiöistä olisi nähnyt kuolemanportit. Hän seisoi hiljaa Nadalen vierellä. "Nadale. Olen päättänyt jättää laivasi hetkeksi. En tiedä kuinka kauan aikaa menee kun palaan, mutta onhan sinulla minulle paikka varattuna?" mies kysyi ja vilkaisi naista ohi mennen. Hän tiesi, että he olivat kokeneet paljon yhdessä ja hän mietti miten nainen ottaisi tälläisen informaation vastaan, mutta kun se on kerran päätetty ja asia pidettiin. Varsinkin jos kyseessä olisi toisen turvallisuus niin myös miehistöä ajatellen. Hän ei halunnut, että Nadale menettäisi yhtään alaistaan tai omaa henkeään. Sitä mies ei varmaankaan kestäisi.
Rin kääntyi lopulta toiseen ja vilkaisi hieman ympärilleen. Ei muita näkyvillä. "Haluaisin sanoa tämän helpoimmalla tavalla, mutta en näemmä oikein onnistu siinä. Olen huono tälläisissä asioissa. Kuten luottaminen ja toisten hyväksyminen..." puolidemoni totesi hieman raapien niskaansa. "Haluan vain varmistaa, ettei sinulle tapahdu mitään hengenvaarallista takiani, joten jätän laivan. Minun pitää mennä metsästämään niitä seitsemää ja hieromaan kalavelkoja niiden nuppiin." Rinri totesi ja murahti sitten ärtyisänä. Hän naksautteli niskojaan ja heilautti naisen nenän edessä pientä säkkiä. "Kaikki tarvittava on täällä, en ottanut mitään laivastasi. Omat kamat otin, mutta loput saankin täältä." merirosvo sanoi ja väänsi kasvoilleen vähän hymyyn päin menneen ilmeen.

Hän ei ollut hyvä hyvästeissä. Ei hänelle sitä oltu kerrottu. Ainut hyvä hyvästi jonka hän osasi oli kuolemaan hyvästeleminen. Sekin oli vain treennäistä, jos vihollisesta oli kyse.

//Joo, viimeisiä viedään! :3
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 15 Loka 2013, 12:40

Nadale Arthendálion

Kapteeni ja Rin eivät olleet malttaneet lähteä kauaksi laivasta. Satamassa oli kovin hiljaista tähän vuorokauden aikaan, joten kaksikko sai olla aivan rauhassa laiturien juurella. Siitä näki hyvin horisonttiin ja mukavasti viilentävä tuulenvire heilutteli molempien hiuksia. Puolidemonilla oli suunnitelmissaan jotain, mitä Nadale ei odottanut kuulevansa. Vielä. Hän tiesi kyllä, että Rin persoonana lähtisi kyllä kostamaan sen minkä on vannonut. Hitaasti nainen nyökkäsi.
"On tietenkin." hän lisäsi ja vilkaisi miestä. Missään nimessä haltia ei ollut vihainen toiselle. Pikemminkin vain suunnattomasti huolissaan, kun tämä lähtisi yksin. Olihan mies pärjännyt ennen heidän tapaamistaan, mutta juuri kun kapteeni oli päässyt kiintymään puolidemoniin, olikin yhtäkkinen irti-päästäminen kovin vaikeaa. Rin jatkoi puhettaan ja koko sen ajan nainen katseli merelle, mutta kuunteli koko ajan. Pää kellahti hiukan maata kohdin. Nadale vihasi hyvästejä.

Pieni säkki nenän edessä sai kapteenin nostamaan kasvonsa mieheen päin. Haltia naurahti pienesti.
"Olisit nyt edes matkaevästä ottanut." hän totesi toiselle. Ilme synkkeni jälleen. Rin saattaisi olla pitkäänkin poissa. Monta kuukautta.
"Kyllä minä ymmärrän, että sinun täytyy mennä. Mutta..." Nadale aloitti, mutta silmäkulmaan pyrkivä kyynel keskeytti lauseen. Haltia nosti kämmenselkänsä ja pyyhkäisi mokoman nopeasti pois. Hän kääntyi lopulta Rinrin puoleen.
"...Tuletkin sitten ehjänä takaisin!" nainen painotti, muttei huutanut tietenkään. Nadale kietoi kätensä tiukasti toisen ympärille ja painoi päätään miestä vasten.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nya » 15 Loka 2013, 16:48

Rin

Nadale sanoi, ettei pieni eväs nyt olisi vaivaksi saakka tullut, mutta Rin pudisteli rauhallisena päätän. "Ei kiitos, tuntuu, että jos vien jotakin teiltä, niin teille ei nyt riitä mitään syötävää." mies naurahti ja lopulta katseli toisen selkää. Hän tiesi, ettei kiintyminen ollut hyvästä kun piti lähteä niin nopeasti.
Toinen sanoi hänelle sydäntä vihlaisevia sanoja ja toinen pyykäisi jotakin kasvoiltaan. Merirosvo odotteli kärsivällisenä, mutta kun Nadale älähti hänelle sen. Oli miehen naama vääntyä hieman vakavammasta vihaisen ja epätoivon välimaastoon. Nainen kietoi kätensä miehen ympärille ja Rinri vastasi siihen yhtä tiukasti. "Tulen, tulen. Lupaan, että minulla on kaikki raajat ja elimet paikoillaan." puolidemoni lupasi ja laski päänsä toisen päälle. Hän tunsi toisen pehmeät hiukset leikansa alla. Kuinka hän tulisikaan taas ikävöimään merta ja sitä tunnelmaa laivastossa. Puolidemoni huokaisi äänekkäästi.

Rinri vetäytyi hieman Nadalen syleilystä ja kumartui sen verran, että pääsi suutelemaan toista. Hän hieroi hellästi nenäänsä toisen kanssa ja irvisti. "Ei huolta, en minä nyt niin vähällä häviä, onhan sinulla laivastosi, jotka tukevat sinua vastoinkäymisten myötä." Rin myöntyi ja nyökytteli aatoksellen. Hän kaivoi taskuaan ja ripuusti esineen naisen keskimmäiseen kaulakoruun. Ei se ollut mikään kummoinen, pieni ja hyödyttömän näköinen lasinen kivi. Kuitenkin puolidemoni oli sen päättänyt sitoa. "Pidä siitä huolta, se oli äitini kaulakorusta, jota olen pitänyt tallessa. Nyt sille löytyi käyttäjäkin." Rinri naureskeli ja syleili vielä kerran toista. Hän irrottautui naisesta ja suukotti tuota vielä otsaan. "Hyvästi Nadale. Kohdataan taas! Lupaan etten ole kummitus, kun seuraavan kerran tapaamme." mies uhosi ja hänen rauhallinen ilmeensä muuttui taas varovaseksi ja vaaralliseksi.
Merirosvo lähti hiljalleen kävelemään satamaa pitkin ja sen jälkeen hän poikkesi satamasta johtavalle polulle, jota pitkin mies rupesi sitten kävelemään.

//KIIIIITOOOOOOSSS IHANASTA PELISTÄ!!! :3333
Nya
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 17 Loka 2013, 19:10

Nadale Arthendálion

Kapteenin halaukseen vastattiin ja lupaus annettiin. Pian miehen tuoma turvallinen ja ihana ruumiinlämpö kaikkoaisi ja Nadale joutuisi jälleen elämään yksinäistä elämäänsä. Tai no, eihän tuo aivan yksin olisi. Tokihan miehistö olisi paikalla, mutta Rin oli heihin verrattuna niin erilainen, tietysti. Viimeinen suudelma huulille, josta Nadale ei olisi halunnut irrottautua. Puolidemoni vakuutteli hyvinvoinnistaan ja samalla rauhoitti naisen mieltä. Nadale nyökkäsi pienesti, mutta huokaisi kuitenkin.

Mies veti taskustaan jonkinlaisen pienen kiven, jota paraikaa kiinnitti haltian yhteen kaulaketjuun. Rinri kertoi sen kuuluneen ennen äidilleen, joten niinkin pienellä esineellä oli paljon tunnearvoa. Juuri siksi Nadalen sydäntä lämmitti se ajatus, että mies sen antoi hänen hoiviinsa. Nainen hymyili ja kiitti toista. Vielä kerran kaksikko halasi toisiaan. Kapteeni naurahti toisen sanoille, mutta ilme muuttui äkkiä taas surullisemmaksi. Nadale katsoi Rinrin perään niin kauan kunnes tuo viimein katosi omille teilleen. Hän tutkiskeli lasista kiveä tarkemmin, ihan nättihän se oli.

Sinä iltana kapteeni ei poikennut yhteenkään kapakkaan vaan pysytteli laivassaan tutkien horisonttia iltamyöhään saakka.

//Kiva tarina! Kiitos itsellesi :3//
Niehku
 

Edellinen

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron