Jälleen kerran neuvonantaja antoi sepälle kaiken ajan, mitä tuo tarvitsi miettimiseen. Syvällä sisällään kuitenkin pieni kärsimättömyys kasvoi ja Art olisi halunnut kuulla vastauksen heti, eikä kohta. Mutta parempi antaa toisen miettiä rauhassa, punnita vaihtoehtoja. Jos Art olisi hoputtanut, olisi hän hyvinkin saattanut kuulostaa liiankin päällekäyvältä, epäilyttävältä ja siten myös pelottanut Revianin tiehensä, saamatta sen paremmin koskaan tietää tästä miehestä sen enempää, mikä olisi ollut suuri menetys.
Odotellessaan Arathet piteli kirjaansa käsissään, antaen etusormensa lipua vähän väliä koskettamaan suljetun kirjan sivuja, haltian odottaessa pikkuhiljaa malttamattomana sepän päätöstä.
Lopulta se päätös kuitenkin tuli ja se oli myönteinen. Revian ei uskonutkaan, kuinka huojentunut ja ennen kaikkea innoissaan haltia oli, mutta sitähän Arathet ei näyttänyt päällepäin. Revian kävi kuitenkin kertomaan, että tarvitsisi hieman rauhallisemman paikan tarinansa kertomiseen, sillä ei halunnut sen leviävän kuin kulovalkea kaupunkiin. Ihan ymmärrettävää.
Ymmärrän Arathet aloitti käydessään samalla pujottamaan kirjansa takaisin olkalaukkuun Mutta rauhallisimmat paikat, mitä minä tiedän, on työhuoneeni ja sukuni kartano kartano valitettavasti on kylässä, joten sinne asti tuskin lähdemme matkaa taittamaan. Joten, mikäli se sinua ei haittaa, kutsuisin sinut enemmän kuin mielelläni hoviin vierailulle. Minun henkilökohtaisena vieraana Mahdollisimman pian, hetki kun olet valmis lähtemään? Arathet kävi tokaisemaan mietittyään muutaman sekunnin hiljaisia paikkoja, jotka tiesi.
// Artin makuuhuone on hiljainen--- eikun siis Artin TYÖhuone. Kyllä (-----D Eikä minipostaukset haittaa, kunhan tarina etenee o3o //