Kirjoittaja Lörri » 30 Syys 2013, 13:22
K16
Phoenix hoisi nopeasti ja kätevästi pystyyn nuotion, jonka turvassa Kippara ja Räme voivat köllötellä; kumpikin jäi leppoisan oloisesti kallionkyljen ja nuotion loimotuksen väliin. Räme katseli tyytyväisenä häntäänsä heilutellen Feenixin puuhia, ja tämän lopulta napatessa sen emännän kyytiinsä, koira möllähti rennosti makuulle ponitoverinsa lähelle.
Nau sai ihastuttavan kyydityksen ylös; Phoenixin intensiivisen katseen kera.
Ensimmäinen sana joka Naulle tästä Phoenixin luolasta tuli mieleen, oli herttainen. Hän ei tiennyt, johtuiko se luolasen kömpelöstä ja poikamiesmäisestä sisustuksesta - jos sisusutuksesta voi puhua- vai kenties siitä, että lämmitti mukavasti ja herttaisesti sydänalaa, että mies esitteli hänelle tämän kortteerinsa. Hän seisoi siinä keskellä lattiaa, pöllämystyneenä, räpytellen vihreitä silmiään saadakseen ne tottumaan hämärään paremmin. Hän hätkähti Phoenixin iskiessä tulisijaan lieskat.
" Sinä ehkä toivoisit minun sanovan jotain muuta, mutta minun mielestäni tämä on herttainen." Nau sanoi hymyillen, herttaisesti tietenkin, heittäen samalla Phoenixille viskipullon ilman halki. " Minulla on sudennälkä. Joten laitan ensin lihat tulelle." Nau sanoi vastaukseksi Phoenixin kutsuun, astui tulen lähelle, ja sen sijaan että olisi tarttunut lihoihin, hän alkoikin ujuttaa paksua turkisliiviä yltään. Sen lennettyä nurkkaan hän irrottautui keimaillen niin villapaidastaan, nahkaliivistään kuin nahkaisista housuistaan ja saappaistaankin, kunnes seisoi täysin alastonna liekkien kuumottavassa loimussa, hivellen kiusoittelevasti uhkeaa vartaloaan ja iskien Phoenixille silmää. " No niin, heitäthän muruseni sen viskin takaisin, tarvitsen sitä lihoihin." Nau sanoi kehräävästi." Kummallekin jotain; minulle ruoka tulemaan ja sinulle iloa silmään." Naisen nauru oli kutsuva ja siitä tihkui läpi erotiikka ja keveä kiihotus.
Saman tien luolan oviaukosta tulvahti sisään heleää, kultaista valoa, ja sen myötä kaunista musiikkia, kuin solinaa.
Nau kääntyi ällistynenä katsomaan.
Oviaukosta leijui kolme pientä kuplaa, joiden pinnassa näytti tanssivan kultahileitä. Solina vaimeni ja pallot jäivät alalleen leijumaan. Niillä näytti olevan kantamuksenaan jotain..aivan kuin jokin juuri. Valon loisteen himmetessä edelleen Nau saattoi havaita, että ne eivät olleet oikeastaan kuplia, vaan kolme pientä vaaleanpunakultaista keijua, joilla kaikilla oli kutaisina loistavat hiukset. Keijut hymyilivät kaikki yhtaikaa, ja hymystä syntyi ennemminkin tunne, kuin näköhavainto. Tunne levisi, ja alastonna liekkien loimussa seisova Nau saattoi tunnistaa sen; se oli intohimoa; puhdasta ja kaunista intohimoa. Hetki oli kuin pysähtynyt keskelle aikaa. Keijut siirtyivät hitaasti ja lempeästi ilman halki kantamuksineen, lähemmäs Phoenixia. Ne jäivät paikoilleen ilmaan tämän eteen. " Tässä, ota tämä juuri." Laulahti keskimmäinen keijuista feeniksille. Keijut heittivät kaikki yhdessä ruskean juurenpalan miehelle, solisevan laulun yltyessä niiden ympärillä samalla. " Me olemme intohimon keijuja." Sanottiin.
" Näin puhtaana kuin teidän välissänne, me emme sitä kovin usein löydä, emmekä halua tälläisen aarteen tuhoutuvan. Joten ota, Feenix, tämä juuri, ja käytä sitä, kun aika tulee, jottei intohimon lähteesi katoaisi ja veisi liian suurta osaa mennessään. Kun aika tulee, keitä tämä, ja tee juoma. Se ei ole intohimon sytyttämistä varten, vaan sen säilyttämistä. Tiedät kyllä, kun aika on." Nämä sanat laulettuaan keijut niiasivat kaikki yhtaikaa, sulokkaasti, kiersivät kultahippuja tiputellen nopean kierroksen sekä Phoenixin että Naun pään ympäri, ja solisivat ulos kylmään syksyyn, jonnekin sinne, mistä keijut tulevat.
/ Lääkkeeksi ;) /