Elspeth innostui heti Olfin selityksestä, että tämän pitäisi löytää lukko. "Niin, eläimiä. Tiedätkö jo paikan? Näytä, Olf haluaa nähdä " Olfin innostus vain kasvoi tämän antaessaan lyhdyn peuratytölle. Tonttu liimautui toiseen melkein kiinni, niin innoissaan tämä oli Elspethin löydöstä. Kun toinen näytti seinän kuvia Olf ei ollut enää pysyä punteissaan. He olivat aivan lähellä ratkaisua, siitä pikkumies oli varma. Seinään oli piirretty erittäin taitava kuva peurasta. "Elspeth on taitava, Olf on kiitollinen," tonttu hihkui rempseästi ja otti sitten peuratytön tarjoaman lyhdyn takaisin käsiinsä ja koitti näyttää toiselle hyvin valoa. Ei koskaan tiennyt mitä piti tehdä, joten ei valon määrä ainakaan pitäisi haitata tutkimista.
Olf odotti kärsivällisesti, että toinen löytäisi sen lukon, mistä repaleinen kartta oli kertonut. Jonkin ajan kuluttua Olfista näytti siltä että Elspeth luovuttaisi ja tonttu veti jo henkeä valaakseen voimaa toiselle, mutta sitten tapahtui jotain.
Kallion jyhkeä seinä halkesi aivan yllättäen ja liukuen sivuun. Sarvipää näki jotain enne Olfia, jonka vuoksi Elspeth hoputti katsomaan. Olf kuikkasi tytön selän takaa seinän takana olleenseen toiseen seinään, jossa oli yksi upeimmista ja taidokkaimmista lukoista, jota Olf oli nähnyt. Jos tonttua olisi kiinnostanut lukot yhtä paljon kuin avaimet, olisi tämä halunnut sen itselleen tai edes takoa sellaisen itselleen. Kuitenkaan se tosia asia, että edessä oleva esine oli tosiaan lukko, estänyt tontun ihailemasta sitä silmät ja suu suurina. "Oooh... Sinäpä olet kätevä löytämään tavaroita" Olf sai viimein itsensä ravistettua maan pinnalle takaisin. "Olf voisi jo tanssia ripaskaa! Tämähän käy leikiten Elspeth!" Olf hyppäsi korkealle ja taputti tytön kättä kiittääkseen.
Sitten tonttun piti rauhoittua. "Hmm... Eli Olf ja Elspeth on löytänyt lukon, enää Olfin pitää löytää avain" tuttu tontun mutina alkoi, kun Olf lähti määrätietoisesti kulkemaan luolan toiseen päähän. Kartan merkinnät kertoivat että avain olisi siellä päin ja se tuntui muutenkin tontun vaistossa. Aika pian Olf pysähttyi sijoilleen ja nuuhkaisi ilmaa, joka oli aika tunkkaista ja kosteaa. "Mieti nyt Olf, mihin sinä piilottaisit avaimen jos Olf haluaa piilottaa sen muilta" tonttu tuumiskeli ja sai pian ajatuksen. Tonttu kiiruhti luolan alkupäähän tai oikeastaan soikkeitten kivien luo, jotka olivat olleet maamerkkeinä.
Soikeat kivet olivat Olfia kaksi kertaa pitempiä ja tonttu halusi kiivetä niitten päälle. Siinä vieressä seisoi pieni pihlaja, jonka luo tonttu seuraavaksi meni. Pieni hyppy ja tonttu kiikkui puun alimalla oksalla. Puuta tikapuina käyttäen Olf kiipesi luolaa lähempänä olleen kiven päälle.
"Haa Olf arvasi, että mestari oli viisas piilottaja" Olf hihkui kiven päällä ja poimi kivirasian. Sitä heiluttaen Olf viesti Elspethille, että oli löytänyt avaimen. "Olf löysi sen! Ota kiinni!" Olf huusi ja heitti rasian sisällön Elspethille. Lentävä avain oli vaatimatton ja kuparinvärinen. Sitten Olf kipusi nopeasti kiveltä alas Elspethin luo.