Tsytan pyöräytti silmiään enkelin moraalisaarnalle antaen ilmeensä kertoa mitä mieltä hän oli nuoruudesta, ajan kanssa oppimisesta ja kokemattomien torveloiden säälimisestä. Hänen pohjimmainen luonteensa koostui lähes yksinomaan pelkistä vaistoista, joiden ansiosta hänellä ei ollut omaatuntoa taakkanaan ja hän saattoi suhtautua elämään viidakon lain kannalta. Erittäin harva eläin jäi säälimään kyvyttömiä lajitovereitaan, saati sitten muiden lajien edustajia, eikä yksikään itsesuojeluvaiston puutteesta kärsivä elänyt kovin pitkään. Tämä oli luonnon laki, eikä kukaan valittanut. Vaan Herra armahda mikäli kohteena oli humanoidi. Demonin mielestä koko jumalanpalvontauskonto rakentui enemmän tai vähemmän tekopyhyydelle alkaen jo itse ihmislajin kaksinaamaisuudesta ja päättyen enkeleiden hurskasteluun; hän oli kuullut siinä missä muutkin enkeleistä, jotka Jumalansa käskyttäminä tuhosivat kokonaisia kaupunkeja asukkaineen päivineen murehtimatta siitä, oliko tuhkaksi muuttuneilla yksilöillä kokemusta tai tarkoitusta. Demonit puolestaan suhtautuivat elämään huomattavasti yksioikoisemmalta kannalta.
Enkelin läsnäolo ei missään vaiheessa alkanut tuntua paremmalta (demonin iho kihelmöi kuin nokkosen polttamana niiltä kohdin, mistä enkeli piteli kiinni), mutta toisen hillitessä itsensä läheisyys muuttui hieman siedettävämmäksi. Nyt jo koskaan Tsytan oli tyytyväinen kuluttamistaan sieluista, jotka olivat nostaneet hänen pyhän sietokykyään.
Demoni kohotti toista kulmaansa enkelin kivahdukselle. Hän ei tiennyt yhtään sen paremmin, minne ihmisnainen oli loppujen lopuksi päätynyt, sillä hän ei ollut vaivautunut tarkistamaan naisen koko syntilistaa, mutta hän tunsi Helvetin ja hänellä oli erittäin vankka aavistus.
"Jäivätkö teologian opinnot hieman yksipuoleisiksi?" Hän kysyi nuivasti ja tiukensi samalla otettaan enkelin siipisulista rutistaen niistä pari. Vaikka myönnettävä on, etten minäkään esiinny sinun kotipaikkasi juhlien vieraslistoilla.
Hänen ajatuksensa laukkasivat. Enkeli vaikutti toden totta suuttuneen typerän tyttösen kohtalosta, ja oli mahdollisuuksien rajoissa että toinen olisi valmis sukeltamaan kuiluun tuodakseen yhden ainokaisen sielun takaisin.
"Minä, luonnollisesti, satun tietämään missä hän on. Kuka tietää, hänestä olisi saattanut ajan kanssa kasvaakin jotain. Jos yhden itsemurhahakuisen ihmisen sielu on sinulle niin tärkeää, saatan kertoakin mistä aloittaa etsinnät. Mutta minulla on hintani."
¤¤ Lyhyt viesti on lyhyt. ¤¤