Aamunkajo. Se oli lumoavinta aikaa päivästä, kun aurinko nousi herkästi ja hitaasti horisonttilinjan yläpuolelle. Aodhá järven tumma ja petollinen vesi laineli hiljaa vedessä liikuskelevien olentojen menosta. Petollinen vesi on hukuttanut monia uhreja ja vedessä vaanivat pedot ovat verottaneet monien ihmisten, haltioiden ja taruolentojen henkiä. Siltikin se on erityisesti taruolentojen suosiossa ja yksi niistä on nimeltään Fucsia.
Vaaleanharmaa hevosolento laukkasi veden läheisyydessä ja levitti suuret siipensä liitääkseen järven laidalta laidalle. Välillä hän pysähtyi huilimaan, mutta jatkoi varsin nopeasti liitelyään. Hän malttoi asettua aloilleen hetkeksi, tuijottamaan järveä. Hän keskittyi veden liikkeisiin ja amuletti pegasoksen rinnassa alkoi hohtaa. Siniraitainen nosti vedestä pienen vesipalleron ja heilutteli sitä ilmassa kunnes imaisi sen suuhunsa. Siivekäs niin rakasti maagisia taitojaan, ei hän tiennyt mitä tekisi ilman niitä. Hän katseli ympärilleen, tarkkailen ja haistellen ilmaa. Joku oli tulossa, kenties. No, sitten tulkoon. Hän levitti siipensä ja jatkoi harjoitteluaan.