Ken tulen lieskat hallitsee ja tahtoonsa kesyttää//Sovittu

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nya » 03 Syys 2013, 18:21

Kettu

Mies hymyili toiselle. He saivat piankin alkupalansa. Pienet ne tosiaan olivat, mutta hällä väliä. Hyvältä ne ainakin maistuivat.
Siinä henkiolento nyt oli, istui naisseuran kanssa ja mussutteli alkupalojaan. Äkisti Pheebs rupesikin hiljaisuuden kanssa leikkimään. Puhumalla tuon päälle. Nainen pyysi hennosti, että hän voisi ehkä hieman avautua itsestänä ja elämästään. Yoh mietti hetken, mutta virnisteli sittej lopulta mairea hymy kasvoillaan. "Noh, mitäs tässä minusta oikein irtoaisi? Hmm. Ehkä se, että olen taikuuden luomus. Elänyt tuhansia vuosia ja katsellut samoja vanhoja maisemia, jotka muuttuvat ajan myötä. Entäs sinä? Mitä sinä olet tehnyt elämäsi kanssa tähän asti?" henkiolento kysyi ketun korviaan liikutellen.

Hän nautti olostaan juuri tällä hetkellä. Leppoisa ilmapiiri ja viehättävä punahiuksinen nainen seuranaan, mikään ei voisi olla paremmin tänään. Tosin se oli ehkä hauskasti, että nainen ei juurikaan tuota leppoisuutta kaivannut vaan jännitystä ja toimintaa.
Hän nojautui alkupalansa syötyään tuolinsa nojaan. Mies piteli käsiään ristissä ja katseli edelleen tarkaavaisena Pheebsiä. Tuon punaisia silmiä, jotka tuntuivat hehkuvan välillä omaa mielenkiintoista hehkuaan.

"Aaah, jos vielä haluat tietää jotakin minusta. Elämäni on ollut tarpeeksi pitkä, että olen nähnyt myös paljon erilaisia olentoja, mutta sinun kaltaista olentoa en ole ennen kohdannutkaan. Kuinka mielen kiintoista." mies naurahti ja virnisti taas maireasti. Hän ei juuri muuta tehnytkään, kuin katsonut toista hyvin salaperäisellä tavalla.

//Vähän lyhyt... Köh, köh. Ruotsin kokeen syytä. Vei inspiä.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 07 Syys 2013, 21:25

Toinen avasi alkupalojen aikana vähän omaa historiaansa. Kertoi olleensa taikuuden luomus, mitä se ikinä sitten tarkoittikin ja Pheebs kuunteli. Neiti keskittymishäiriöinen todellakin kuunteli mitä toisella oli sanottavanaan ja vieläpä kiinnostuneena. Toinen näytti nauttivan ihanasta rauhasta joka tällä hetkellä tilanteessa vallitsi. Ihan Pheebsin vastakohta tosiaan. Hän ei malttanut odottaa että jotain aina tapahtuisi. Hän oli aina uskonut sen johtuvan siitä että eli ikuisesti, mutta jos tuo toinenkin oli ainakin pitkäikäinen niin silti näytti nauttivan elämänsä jokaisesta minuutista. Hmph, ehkä Pheebs voisi joskus kokeilla rauhallisempaa meininkiä - ainakin siihen asti että kyllästyisi!
"No naiseltahan ei tietenkään saa tiedostella tuon ikää," Pheebs aloitti napaten lautaseltaan leikkisästi yhden tankoparsan ja napaten siitä söpösti palasen, "Mutta voin vannoa että olen hyvin säilynyt ikäisekseni!"
"No katsotaanpas, normaali tylsä lapsuus, paitsi että minä synnyin munasta, minut löysi joku eukko jonka luota pakenin heti kun muutuin varhaisaikuisen hahmooni, tunnetaan myös näillä mailla ikäluokkana 'teini'. Ja sitten olenkin aika pitkälle matkustellut. Nähnyt meret ja sen saaret. Nähnyt auringonlaskun ja nousun päältä pilvien ja nyt olen Cryptissä. Olen itse asiassa ollut jo tovin. Tämä maa ei vaikuta niin paikalleen jumahtaneelta ja tylsältä kun toiset. Täällä on tiettyä kipinää", Pheebs kertoili ja vaikka tarina alkoi naisen normaaliin virnuilevana ja vähättelevään tyyliin, mitä pidemmälle tarina eteni sen paremmin näki naisesta että tämä oli ehkä jopa halunnut joskus kertoa tuon tarinan jollekulle joka kuuntelisi. Hänestä oli todella kauan haluttu vain yhtä ja ainoaa asiaa, eikä sitä varten tarvinnut käydä rupattelevaiseksi. Osa syy Phoenixin käyttäytymiseen noin oli traumat nuoruudesta sekä juurikin se että tästä tuntui sen olevan helpoin tapa saada rakkautta. Ei tarvinnut kestää sydän suruja koskaan. Se oli kivutonta ja helppoa, sitoutumatonta.
Toinen kertoi vielä että vaikka oli elänyt pitkään, ei koskaan ollut tavannut ketään niinkuin Phoenix oli. Pheebsin oli helppo hymähtää siihen: "Se johtuukin siitä että olen ainutlaatuinen. Meinaan, eihän kukaan muu näytä näin hyvältä!" Vastatessa nainen virnisti, mutta heti ne sanat sanottuaan hän meni jopa hieman hämilleen. Tuo oli tosiaan vastaus minkä hän aina sanoi, joten siksi se oli tullut kuin refleksi mutta nyt kun hän sen jälleen oli ääneen sanonut, tuntui siltä että tämä kaipasi erilaisen vastausken. "Ta-tarkointan, kiitos, kai! ...olen feeniks, meitä ei ole kovin montaaa", feeniks ei katsonut toista silmiin sanoassaan nuo sanat, miten hän olisi voinutkaan sillä hän tunsi kuinka pieni puna kohosi hänen kauniille kasvoilleen. Ihan tyhmää. Kiireesti tilanne palautettiin ennalleen ja Phoenix katseli jälleen toista silmiin.
Alkupalat oli nautittu ja pöytään kiidätettiin suuri lautasellinen oistereita, vain yksi lautanen. Tarjoilijat keräsivät myös vikkelästi edelelliset astiat pois. "Tässä, annappas minun..." Pheebs sanoi hymyillen napattuaan käteensä yhden oisterin lautaselta ja kumarruttuaan toista päin jotta voisi syöttää sen toiselle. "Ne ovat hyviä, ehkä vähän tulisia, mutta hei! Tulisempi parempi, vai mitä Yoh?"
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Nya » 07 Syys 2013, 22:05

Henkiolento kuunteli keskittyneesti, mutta virnisti sitten lopuksi. Toisen reaktiot olivat hauskoja, huvittavia ja todellä söpöjä. Niin kuin aina. Naiset. Osasi hänkin olla nainen. Hänkin pystyi siihen, mutta kun oli miehen hahmossa käyttäytyi kuin mies. Pian tuliset osterit tulivat Pheebsin avatessa simpukan ja sanoessaan sanottavansa. Mies virnisti ja nappasi simpukat sisällön suuhunsa. Tulista kylläkin, mutta se oli vain aisteista kiinni. Sen asian hän oli oppinut pitkän elämänsä takia.
"Tule hakemaan, jos haluat simpukkasi." Yoh sanoi ja hymyili. Hän piteli osterin tulista sisältöään puoliksi ulkona ja virnisteli. Hän tuli yhä lähemmäs naista. "Ota." henkiolento sanoi. Hän ei koskaan kyllästynyt leikkimään vähän. Jos nainen halusi toimintaa hän teki sen kehollaan, ilmeillää ja puheellaan. Hän teki sen, jotta hänellä ja toisella olisi mukavaa. Muistot olivat tärkeitä.
Lopulta mies työnsi simpukan toisen suuhun, mutta se ei ollut sama, mitä hän oli pidellyt suussaan. Hän hymyili ja söi omansa. "Prinsensan ei sovi syödä toisen suulta, ehkä on parempi, jos ruokin sinua vähänsen. Sano aah!" Yoh innostui ja piteli jo seuraavaa simpukaa käsissään. Hän virnisti innokaasti ja kannustavasti. Oli niin hauskaa.

Ruoka mikä ruoka. Jotkut muut asiakkaat mulkaisivat miestä, joka näytti leikkivät ruualla, mutta mitä henkiolento siitä välittämään. "Elämä on lahja ja kirous samaan aikaan. Sillä kun sinä itse elät pidempään kuin muut. He jättävät sinut tai kuolevat. Heistä jää muistoja. Mukavia ja surullisia. Jäät kaipaamaan heistö jokaista. Muistat heistä jokaikisen kasvot ja hymyilet heidän muistoilleen. Siksi on myös vaikeaa solmia ystävyyttä uuden tuttavuuden kanssa, kun pelkää menettävänsä tämän." Yoh kuiskasi hiljaa. Hänen neon vihreät silmänsä tummenivat ja näyttivät surullisilta.
Sitten ne äkkiä leimahtivat taas kirkkaaseen tuttuun kirkautteen. "Mutta siksi on hyvä jos solmin sinun kanssasi ystävyyden." mies sanoi ja söi simpukaita samalla. Hän virniti taas. Lopulta hän nousi ja kumartui naisen puoleen. Hän suuteli tuon otsaa. Lempeä ja hellä kosketus otsaan. "Merkki ystävyydestä. Olen leimannut sinut. Löydän sinut aina ja vaikka olisit jossain aivan tavoitamattomissa. Löydän sinut. Sillä sinussa on nyt pieni hitunen taikuuttani, joka ei pyyhiydy edes silloin, kun kuolet ja synnyt uudestaan." Yoh sanoi ylpeästi ja istui takaisin paikoilleen.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 23 Syys 2013, 11:16

//Sori en ollu pitänyt tätä välilehtee auki!//

Pheebsin tarjoama osteri napattiin suuhun ja sitten mies alkoi leikkisäksi ruoan kanssa. Tulitukkainen nainen ei voinut olla nauramatta miehen pelleilylle tuon kurottaessa tarjomaan ruokaa suustaan neidolle, kuin lintuemo poikasilleen konsanaan! Kaksikko veti paljon huomiota puoleensa naisen nauraessa ja miehen pelleillessä.
Lopulta Pheebsin suuhun tarjottiinkin osteri ja pienen hetken nainen uskoi sen olleen se jonka hän oli itse toiselle hetki sitten syöttänyt kun tajusikin sen olleen toinen yksilö. Nainen yritti olla nauramatta ruokaa suussaan muttei se onnistunut kovin hyvin joten ruokaa valui hieman naisen suunpielistä, joka pyyhkäistiin kun oli saatu nielaistua. "Vai että prinsessa! Kaukana minusta!" Phoenix huudahti virnistäen ja kumartuen lähemmäs miestä, jos tuo nyt kerran häntä aikoi syöttää. Feeniks otti vastaan toisen häntä kohti ojennetusta kädestä osterin ja napatessaan sen suuhunsa, nainen leikitteli vähän pitkällä ja vikkelällä kielellään nuolaisten myös miehen sormia eroottisesti. Päivä oli tosiaan hauska. Oli ollut ihan oikea päätös pyytää tämän toisen tulisielun seuraa sillä tuo oli juuri sellaista seuraa jota Pheebs oli kaipaillutkin. Hänen itsensä kaltaista, voisi jopa sanoa.

Toinen alkoi puhua aika henkeviä ystävyydestä sekä pitkäikäisyyden kirouksista. Phoenix tiesi kyllä mistä toinen puhui, mutta oli jo varhain omaksunut sellaisen elämän asenteen ettei oikeastaan solminut sen syvempiä ystävyys- saati muitakaan suhteita. Hän rakasti itseään aivan liikaa satuttaakseen itseään siten että voisi menettää jonkun jota rakasti. Helpompaa oli kovettaa itsensä ja ylitääpään olla rakastamatta. Pheebsin ilme olikin näin vakava ja tarkkaileva toisen puhuessa. "On vain muistoja. Elän elämäni niin ettei ole muita kuin hyviä muistoja, joten ei ongelmaa muistelun ja surussa märehtimisen kanssa. Toimii hyvin minulla ainakin..."
Sitten miehen katse kirkastui ja virnekin palasi kasvoille, Pheebs peilasi hyvin toisen tunnetilasta myös virneen omille kasvoilleen. Ennen kuin feeniksneito ehti mitään tästä ystävyyden solmimisväitteestä vastaan inttää, toinen olikin jo noussut seisomaan ja antanut hellän suukon naisen otsalle. Pheebsin ilme oli näkemisen arvoinen. Se oli kummastunut, ihmettelevä, kujeileva ja silti vastahakoinen yhtä aikaa.
Merkki ystävyydestä?!
Olivatko he nyt ystäviä? Hän ja joku miespuolinen henkilö, ystäviä. Tämä tuntui uudelta. Ei sillä että Pheebsillä olisi koskaan ollut naispuolisiakaan ystäviä, mutta silti! Mies istuutui takaisin aloilleen ja Pheebs oli nyt vain sanaton ja kummastunut. "Ystävyydestä..." Tuo sanoi ääneen jonka jälkeen palautti leveän virneen kasvoilleen ja iski toiselle silmää, nojaten tuolissaan rennosti taakse päin. "Vai että ystävyydestä... Awws, söpöä kyllä. Minulla kun ei muita ystäviä olekaan. En kyllä ensimmäisenä ajattelisi sinusta pelkkää ystävää... Olet kyllä kieltämättä kaltaiseni, meitä ei ikä surmaa joten emme joudu oletettavasti koskaan purkamaan tätä ystävyyttä. Ja hei muuten! Jos joskus kuolet niin älä nyt sitten tämän perustella luule että kävisin itkemässä haudallasi!" Nainen nauroi sitten vielä asian päälle ja poimi sulokkaaseen käteensä miehekkäästi osterin ja söi sen.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Nya » 23 Syys 2013, 14:38

// No problem! \o/

Toisen puhuessa pehmoisia ystävyydestä ja sanoen kujeilevasti, ettei tulisi sitten pillittämään hänen haudalleen. "Voi kuule. En minulla ole aikomsutakaan kuolla ihan heti. Toisekseen, minulle ei pystytetä hautaa, koska minä enemänkin hauidun. Vai haluatko sinä sitä niin kovasti?" Yoh kysyi ja tuli lähemmäksi toista, joka oli myös tullut yhtä lähelle häntä. Hänen leveä virneensä leveni entistä enemmän. "Onko se tosiaan sitä mitä haluat? Leikkiä kanssani?" kysyi ja puhalsi kevyesti toisen hiuksia.
Monet olivat jo katselleet tätä parivaljakkoa. Yoh ei siitä edes välittänyt, hän asettui tuolilleen rennosti ja naposteli simpukoita suuhunsa. Yhden hän heitti leikkisästi ilmaan ja puhalsi heikosti. Hänen suustaan livahti liekki, joka kärvensi hieman simpukkaa ja hän haukkasi sen suuhunsa. "Hups.." mies snaoi leikkisästi ja vilkaisi ympärilleen. Toivottavasti tarjoilijat ja paikan omistaja ei ottanut itseensä liikaa.

Yoh katsoi pian lautasta, joka oli tyhjä, tosin olihan siinä ne simpukan kuoret. "Hyvää oli." henkiolento sanoi ja lipaisi huuliaan. Tällä kertaa hän teki leikkisästi. Hän katsoi naista. "Pheebs. Sinulla on jotakin tuossa." mies sanoi ja nousi hieman tuoliltaan, jotta ylettyi. Hän tuli aivan lähelle ja hänen neon väriset silmänsä kiilsivät. Hän nuolaisi leikkisästi toista hyvin lähellä tuon huulia ja vetäytyi omalle istuimelleen. Siellä hän virnisteli kuin mikäkin pikku poika pienen kujeen tehneenä. "Poissa on." Yoh ilmoitti ja hänen ketun korvansa ilmestyivät päähän, jotka kääntyilivät sivulta toiselle. Mies katsoi taas naiseen. "Voi että... Minä kun luulin olevani ainoa, joka oli tälläinen. Noh nyt sinä pilasit minun pienet unelmani." henkiolento ilmoitti muka pettyneenä, mutta väläytti sitten valkoisia hampaitaan.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 27 Syys 2013, 13:45

Leikkiä toisen kanssa, se taisi olla juuri se mitä Pheebs halusi. Yleensä sitä ei kerrottu leikkikalulle, saati tuo ei yleensä myöskään asiaa suoraan osannut epäillä. Yoh kiehtoi Pheebsiä senkin vuoksi, että tuo näytti todella tietävän minkälainen hän oli, mutta silti halusi viettää aikaa naisen kanssa. Niin noh, ei se kovin jalo teko ollut jos otettiin huomioon että aika oli jotain mitä heillä molemmilla olisi kyllä ihan tuhlattavaksi asti...
Toinen puhalsi neidon hiuksia tuon kasvoilta, siinä ihan lähellä, virne kasvoillaan. Pheebs vastasi vain hymyilemällä mysteerisesti ja kohauttamalla hieman kulmiaan. Oliko se juuri se mitä hän halusi vaiko eikö? Vastausta ei annettaisi sillä hän halusi säilyttää sentään jonkinlaisen mystisyyden itsessään.
Ketun osterin kärvennys ja suuhun nappaus temppu sai Pheebsin suunnilta osakseen naurua ja pienet aploodit vaikkei muu ravintolan asiakaskunta ollutkaan samaa mieltä.
"Tietysti, en kai muuten niitä olisi tilannutkaan", Pheebs sanoi itsevarmasti toisen kehuttua ruokaa siinä samassa toinen kumartuikin nuolaisemaan kaunottaren kasvoja. Phoenix virnisti toiselle ja tuijotti tuota palavilla silmillään, katseessaan leikkisyyttä ja kujeilevaisuutta. "Näinköhän", tuo totesi epäillen hieman oliko hänen kasvoissaan todella ollut mitään tahraa. Olihan hän kyllä luonnostaan ihan syötävän hyvän näköinen joten sekin riitti kyllä naisen mielestä syyksi jonkun nuolaista häntä.
"Haha! Sinun täytyy varmaan sitten keksiä uusia unelmia!" Rämäpäinen feeniks nauroi toisen kertoessa Pheebsin tapaamisen pilanneen hänen unelmansa. No, rehellisyyden nimissä Pheebs tunnusti toiselle ettei itsekään kyllä ollut uskonut löytävän mistään ihan lähistöltä hänen itsensä kaltaista - varsinkaan sellaista joka ei ollut edes feeniks.
Jälkiruoka kiikutettiin pöytään ja jälleen entiset astiat kiidätettiin pois. Pheebs maisteli jälkiruoan mukana tullutta rommipaukkua, ja sen jälkeen heittikin siitä loput kerralla nielusta alas. Pieni nenän nyrpitys oli nähtävissä kun rommin jälkipolte iski, mutta silti pienen mutta tulisen naisen kasvoilla oli koko ajan leveä virne. "Hunajakakkuset ovat oikein hyviä", Pheebs sanoi ja viittasi pieneen leivokseen joita molemmille oli tuotu yksikappale. "On melko makea, joten ei kärvi syödä liikaa. Tulee muuten huono olo..." Sitten neito nousi seisomaan iloisella liikkeellä ja kumartui miestä kohden haluten syöttää tuolle oman kakkusensa. "Sun vuoro olla prinsessa!" Tuo sanoi naurahtaen päälle.

//Ei tämän kaksikon äidit kyllä opettaneet ettei ruoalla saa leikkiä;D//
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Nya » 30 Syys 2013, 14:48

Henkiolento totesi samaa, mitä toinenkin. Kakut olivat hyvin makeita, mutta rommin juominen oli hyvää. Jälkipolte ei kuitenkaan ilmestynyt hänen kasvoilleen. Hänestä oli tosin hauskaa katsoa toisen reaktiota rommin jälkipoltteelle. Kakkusen syöminen oli mukavaa. Kaunis ja kirkaan punainen seura varmisti sen. Hupia tästä seurasta ei puuttunut.
Yoh sai iloisen yllätyksen, kun nainen tarjoutui tällä kertaa syöttämään häntä. "Minäkö se nyt olen prinsessa? Noh, kerran kun aloitit." mies totesi ja nuolaisi kakun makean palan lusikalta. Hän avasi suunsa ja söi toisenkin, kun sitä sitten tarjottiin. Kovin montaa lusikallista hän ei ottanut kuitenkaan. Lopulta hän nousi ylös ja otti lusikan naisen kädestä. Hellällä työnnöllä hän työnsi sen toisen suuhun. "Kiitoksia. Makeaa oli." Yoh virnisti ja istui takaisin paikoilleen. Hän oli huomannut, että paikan omistaja mulkoili heitä ärsyttävällä tavalla.

Kuitenkin siitä välittämättä hän nojautui seuralaisensa puoleen. Miehen käsi otti oman lusikkansa ja tökki sillä kakkuaan. Rommi oli jo aikoja sitten kulautettu alas. Pian tuo makean yliannostuksen saanut kakkukin oli syöty pois päiviltä. "Taisin saada sokerin yli annostuksen." henkiolento totesi ja virnisti. Hän nousi ja ojensi kätensä naiselle. "Lähdetään jo, minä haluan polttamaan tämän kaiken, minkä olemme täällä saaneet. Tuntuu liian ähkyltä." mies ilmoitti ja vetäisi naisen mukaansa. Mies kiitti ja heitti summan mutikassa sen verran, mitä ruoka nyt oli maksanutkaan. Siten hän livisti paikalta Pheebs mukanaan.
Mies pysähtyi jonnekkin kadun kulmalle ja ravisti pätään. Lyhyet kultaiset hiukset liikkuivat tuulen mukana.

//Lyhyempää :) Eipä ole tainnut, ai niin. Eihän ketulla ole vanhempia, joten ei tapoja :P
Nya
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 09 Loka 2013, 20:30

"Polttamaan tämän kaiken, haha, hauska sanavalinta" Pheebs ajatteli ja virnisti myös tuolle lausahdukselle. Sitten naista jo kädestä pitäen raahattiinkin ulos ravintolasta ja näköjään mies tarjosi tämän illan aterian. Passasi hänelle!
Kun he olivat päässeet ulos Yoh heilautteli hiuksiaan jotka muutenkin liikkuivat tuulessa. Pheebs katsoi nauraen miestä ja sitten alkoi silmäillä kädet lanteillaan ympäristöään. Mitä hauskaa he keksisivät seuraavaksi?
"Oli minun ideani lähteä ruokailemaan", Phoenix aloitti hieman tylsistyneen kuuloisena kun heillä ei heti ollut loistoisaa sotasuunnitelmaa loppu päivälle. "Nyt on sinun vuorosi keksiä tekemistä, mikäli haluat minun seurastani enää nauttia."
Aika hauskasti neidolta lausahdettu, sillä hän oli kuitenkin tosiaan ollut heistä se joka oli välttämättä tylsyyksissään halunnut viettää aikaa toisen tulitaiteilijan kanssa, mutta nyt tämäkin alkoi toisaalta menettää hohtoaan ja ehkä Pheebs löytäisi mielekkäämpää puuhaa toisaalta. Ehkä ei. Sitä oli vaikea tietää etukäteen ellei kokeillut. Mutta jos Pheebs kokeilisi illan viettoa Yohin kanssa ja hänelle tulisi tylsää olisi elämästä hukattuna monta kallisarvoista tuntia! Vaikkakin hänellä näitä kyseisiä tunteja oli loputtomasti, joten miten kallisarvoisia ne nyt voisivat olla? Niin, hän antaisi toiselle kyllä mahdollisuuden olla viihdyttävä.
"Mitä yleensä täällä nyt voikaan tehdä? Lähteä tanssimaan tai ryyppäämään..." Pheebs luetteli edelleen melko innottomasti, ei kovin innostuneena.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Nya » 12 Loka 2013, 18:00

Hänen vuoronsa keksiä tekemistä selvä. Nainen kyllä oli vietävissä mitä hauskumpiin tilanteisiin ja noh, heillä oli ihan tarpeeksi aikaa tuhlattavana, tosin se ei toiminut näin seisoskellen. Elämä piti ottaa mukanaa ja siitä piti ottaa kaikki ilo irti, ihan missä tilanteessa tahansa. Ei pitänyt jäädä junnaamaan paikoilleen. Ajatukset katkesivät Pheebsin sanoihin.
Mies katsoi toista, jonka asenne tuntui tylsistyttävän tilanteen tunnelma. Silloin mies läpsäisi toista rohkeasti selkään ja virnisti salaperäisesti. "Mitä vielä? Noinko tylsän tyypin seuraan minä päätin jäädä. Missä mielikuvituksesi on? Entä se into seikkailusta muusta hauskasta? Onko ajatuksesi tässä kaupunkissa kutistunut noin pieneksi? Täällähän voi tehdä vaikka mitä, mutta nuo mitä sinä sanoit. Olivat aika surkeita vaihtoehtoja. Tänne päin siis!" Yoh hihkaisi ja tarttui naisen käteen. Mies lähti taluttamaan naista kädestä. Kunnes lähti juoksemaan ja päästi irti toisen kädestä.

Yoh vilkaisi toista. Katse käski seurata. Henkiolento teki jotakin hauskaa. Se hyppäsi katolle, mutta kesken hypyn syntyi välähdys ja se muuttui ketuksi. Kettuna se juoksi katolla ja vilkuili vähän väliä peräänsä, jotta nainen seuraisi sitä. Kaikki hauskuus löytyi itsenstään. Miten sen teki ja miten sen aiheutti. Kaupungissa ei valitettavasti saanut riehua, sen kettu tiesi, joten se hyppäsi aroille päin. Sitten pieni välähdys ja mies seisoi siinä. Vasta siinä Yoh tajusi, ettei hänellä vieläkään ollut paitaa. Ihan sama. Henki olento katsoi naista. Yoh tarttui naista selästä ja veti tuon lähemmäs.
"Jännitys on kiinni siitä, miten sen tekee ja miten sen tuntee. Minä olen elänyt tuhansia vuosia ja siltikin minulta puuttuu asioita, joita en ole kokoeillut." mies kuiskasi ja lipaisi naisen huulia kielellään. Leikki leikkinä, mutta metkut metkuina. Kaikki oli sallittua, kun oltiin kahdestaan. Yoh päästi irti naisesta. "Oikeastaan minulle ei ole hajuakaan mitä keksisin viihdykkeeksi, mutta voin sanoa, että jos vain nyt annat minun tuhlata kallista aikaasi, näytän sinulle jotakin hauskaa." mies lupasi ja levitti kätensä. Hänen salaperäinen, ehkä intiimi katseensa kohdistettuna naiseen synnytti kieroja ajatuksia. Kuin demoni saaliinsa. kanssa. Mitä mies keksisikään tehdä toisen kanssa.

//Nipustin, nyt kyllä saat auttaa, mitä mä keksin Pheebsin pään menoks? Yritin lukea esittelya, mutta aika vaikeaa on.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 15 Loka 2013, 19:34

//Eli uimaan siis!//

Pheebs katsoi murhaavasti kulmiensa alta toisen pilkatessa hänen mielikuvitustaan. Hän oli kuvitellut sauralaisensa olevan itsessään enemmän mukaansa tempaava ja mielenkiintoinen eikä tämmöinen pelleilevä katusirkus joka vain saarnaisi vaikke edes itse näytä keksivän yhtään mitään!
Kun Pheebs käden tuohtuneesti lanteilla ja nenä mieltäosoittavasti kurtussa meinasi juuri alkaa pauhaamaan Yohille takaisin, lähtikin tuo viipottamaan taas toisaalle - tarttuen tietysti jälleen Pheebsiin käteen.

Yoh nosti käyntinsä juoksuun ja irroitti otteen naisellisemman kädestä. Pheebsiä alkoi kiehtoa mihin tässä nyt aiottiin suunnata joten hän lähti hölkkäämään miehen perässä. Nopeasti hän kyllästyi kuitenkin liialliseen rehkimiseen, sillä toinen oli ottanut ylleen ketterän ketun hahmon ja nyt olisi oikeasti vaatinut ruumiillisia ponnisteluja perässä pysymiseen, joten tietysti feeniks loi itselleen siivet.
Lentäen Pheebs pysyi ihan leikitellen toisen perässä. Hän on ketterä ja kokenut taitolentäjä, joten edes äkkikäännökset ja pyörähtelyt eivät häntä perästä kadottaneet. Nyt Pheebs virnisteli jälleen. Lentäminen sai hänet kyllä yleensä hyvälle tuulelle.
Kettu seisahtui aivan yllättäen ja välähdyksen saattelemana feeniksin edessä oli jälleen komea miesmuoto Yohista. Nainen lennähti tuon eteen ja kadotti siivet selästään, juuri ajoissa siihen että mies veti hänet lähemmäs itseään ja nuolaisi tuon huulia kuiskien. "Kyllä sinä sen yhden mahdollisuuden yrittämiselle ansaitset, sen verran on minullakin aikaa jaettavaksi." Pheebs laski kätensä tällä kertaa rennosti lanteilleen ja asettui seisomaan lantiolepoon. "Minäkin olen kyllä kokenut monia asioita, mutta vielä elämällä on tarjottavaa paljonkin. En suinkaan osaa vielä kaikkea. Mitenhän ihmiset kestävät kun elävät vain yhden pienen henkäisyn. Eivät kerkeä kokea mitään..."
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Nya » 16 Loka 2013, 18:05

Johan välähti. Yoh kiepsahti selkä toiseen päin. "Tule, nyt mennään! Keksin jotain todella kivaa!" mies sanoi ja lähti juoksemaan. Taas välähdys ja toisen edellä juoksi kultainen kettu. Hän juoksi lujempaa kuin kaupungissa, koska nyt oltiin metsässä. Metsässä päästiin käyttämään hyödyksi leikiten kaikkia maa perän voimia. Hän juoksi hieman kovempaa kuin tavallinen haltia. Kettu teki nopean käänteen, hän oletti kyllä, että toinen osasi seurata. Pian hän kuitenkin pysähtyi ja muuttui takaisin. Hän katseli hetken ympärilleen, ennen kuin tavoitti katsellaan Pheebsin. "Tänne päin." henki olento sanoi ja virnisti.

Hän tarttui naisen käteen lempeästi ja vei toisen meren rantaan. "Uinti, uinti ja uinti. Kukapas ei osaisi uida? Miten olisi? Minullakaan ei ole nyt juurikaan paitaa päällä... Joten veteen vaan!" Kettu naurahti ja juoksi edeltä. Hän katsoi sitten naista. "Tule jo! Täällä minä odottelen! Tule, tule!" henkii olento roiski lämmintä vettä hieman ja heitti märät kengät rannalle.
"Oletko jo tulossa?" Yoh huudahti ja kahlasi takaisin rantaan. Hän kallisti päätään ja katsoi odottavana toista. "Voih, arkailetko sinä? Kuinka hauskaa!" mies naurahti ja pyöri toisen ympärillä.

//Uimaan! :D
Nya
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 20 Loka 2013, 12:14

Ja taas sitä mentiin!
Nainen lensi edelleen taidokkaasti ketterän ketun perässä, eikä edes tiukka kurvi kadottanut häntä punahännän kannoilta. Vauhti ja mutkikas maasto tekivät tästä vain hauskempaa ja Pheebs nautti näin enemmän lentämisestä. Hän odotti mielenkiinnolla mihin Kettu oli keksinyt heidät viedä.

Meri, Pheebs kerkesi todeta ajatuksissaan samalla kun hänen naamansa venähti epäuskoiseen tuijotukseen.
"Sinä... toit... MINUT... uimaan?" Phoenix lausui hiljaa sana sanalta, paino sanalla minut. Toinen oli juossut jo päätä pahkaa uimaan ja roiskutteli nyt vettä. Pheebs vaistomaisesti otti muutmaan askeleen taakse päin kun toinen alkoi roiskia vettä. Yoh kutsui ja kutsui häntä veteen, muttei Pheebs liikkunut mihinkään, tuijotti vaan epäuskossa vettä ja miestä. Lopulta Kettu juoksi vedestä ja alkoi pyöriä märkänä Pheebsin yllä. Nainen parkaisi oikein kimeällä ja korvi vihlovalla feeniksäänellä ja nousi siivilleen, ei kovin korkealle maasta, noin parin metrin korkeudelle.
"Mikä ihme sinua riivaa!" Nainen aloitti huutamaan kun oli toipunut järkytyksestään. "Eikö tulenhallitsijaa kuvota pulikoida vedessä?!" Feeniksinä hän ei itse ollut koskaan voinut nautti vedestä, sillä se kirvelsi ja poltti kuin tuli kuolevaista. Se oli feeniksille kohtalokasta jos joutuisi veteen.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Nya » 20 Loka 2013, 17:42

Henkiolento tuijotti feeniksiä kummissaan. "No siis, minähän jo sanoin sinulle. Olen henki olento, joka omistaa tulen luomisen, hallitsemisen ja tukahduttamisen taidon. En minä vettä pelkää. Totta kai pystyn uimaan siinä ilmaan minkäänlaista omantunnon tuskia." Yoh sanoi ja katseli naista, joka lensi ylhäällä, kuin kärpänen. Jos toinen ei laskeutui kohta, hän nappaisi toisen ja heittäisi mereen. Siinähän se. Maailman paras idea! (Jota mies tulisi katumaan hyvinkin paljon) Toisen kauhistellessa meren sinisyyttä, mies muuttui ketuksi. Kuivat karvat olivat mukavemman tuntuisempia, kun hypättiin pitkälle. Se otti vauhtia ja hyppäsi. Nappasi suuhunsa naisen käden ja veti koko feeniksin syliinsä. Siinä samassa hän muuttui mieheksi ja virnisti voiton riemuisena.

"No niin, ethän sinä sinne huku. Katso nyt, tuossa kohtaa voit kahlia, jos et pysty uimaan." mies kehotti ja alkoi keinuttaa toista vaarallaisesti sylissään. Mies virne vain kasvoi vauhdin kasvaessa samalla. "Valmiina! Yksi! Kaksi! Kol-" sen jälkeen miehen ote irtosi punahiuksisesta. Nainen näytti lentävän ainakin hänen mielestään melkoisen matalla kohti kahluu alustaa. Kuului mahtava molkaus. (Ja mahtavalla tarkoitan todella minimaallista.) Henki olento virnuili ja muuttui samaan aikaan ketuksi, jotta voisi painia toisen kanssa leikkisästi, mutta se leikki loppui lyhyeen, kun kettu huomasi lopputuloksen punahiuksisesta ystävästään. Nyt ei ollut naurun aika, vaikkakin tuntui, että huulia nyki.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 22 Loka 2013, 17:01

"Minä vannon että tapan sinut jos edes yrität mit---!" Pheebs uhkaili kuoleman vakavana. Hauska sana valinta siinä määrin että kuolemaanhan Yoh hänet sitten viskasikin!
Pheebs tipahti veteen ja tunsi kuinka tuo poltti häntä aivan kaikkialta. Hänen teki mieli repiä itsensä palasiksi vain että kipu tuntuisi jossain muualla. Hän huusi ja parkui, muttei vedessä ollut ketään häntä kuulemassa. Ei hän osannut uida, saati että olisi siihen kyennyt vedessä kivusta krampatessaan. Pinnalle seikkaili kuplien jana kun turhaan tuliolento yritti vetää henkeä. Lopulta kuplat loppuivat.

Siinä samassa kun pinta oli juuri alkanut tyyntyä vedestä lennähti valtava liekkipallo, mäjähäten suoraa rantaan ja polttaen kaiken kasvillisuuteen viittaavankin ympräiltään polttavalla kuumuudellaan. Ensin olento oli hyvin tiheässä tulessa, mutta lopulta liekit yksitellen himmenivät pois ja pian rannalla makasi vain tajuttomalta vaikuttava mies.
Tuon iho oli yhtäpäivettynyt kuin äsken veteen heitetyn neidon. Tuolla oli erehdyttävän saman värinen kirkkaan punainen liekkitukka. Phoenix köhäisi oikein kuuluvasti palaten tähän maailmaan ja hän alkoi kipujen houreisena vilkuilla ympärilleen. Nyt Yoh saattoi myös huomata että tällä olennolla oli tismalleen samanlaiset, aisteikkaat, punaiset silmät kuin Pheebsillä. Voisiko olla että tämä komea kaksimetrinen raamikas mies oli äsken veteen lentänyt hentoinen neito?

"Mitä helvetin riivattua täällä tapahtuu...?" Phoenix kähisi ja kohottautui istumaan pidelleen päätään. Ei hän tiedä miksi piteli juuri päätään kun kaikkialle sattui kyllä ihan tasapuolisesti... Hän ei ollut vielä herännyt kunnolla, eikä tajunnut että rannan läheisyydessä häntä tarkkaili yläosaton mies.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Nya » 22 Loka 2013, 21:07

Vedestä lensi jokin tulimöykky, joka tuhosi osan rannan kauniista luonnosta. Yoh vain voi tuijotella ja ihmetellä asioita. Kun tuo kuuma pakkaus jäähtyi siltä ilmestyi ensiksi tajuton punapää. Aluksi hän ajatteli, että se oli Pheebs, mutta kun toinen virkosi ja nousi hieromaan pätään. Voi mies kyllä ihan varmasti todeta, että toinen oli mies. "Oletkos sinäkin siis sukupuolta vaihtava?" Yoh kysyi ja mutisi kyllä niin hiljaa, ettei toinen varmasti kivultaan kuullut. Toinen siis omisti toisen sukupuolen, mutta ei näyttänyt jäärin iloiselta saatika siltä, että tunnistaisi häntä.

Yoh käveli rauhallisesti toisen luo. Hän kyykistyi toisen viereen ja varoi koskemasta. "Oletko... Kunnossa?" mies kysyi ja kallisti päätään. Hän oli täysin tiedoton tunnistiko toinen hänet vai vihasiko hän nyt Yohia?

//Lyhyt :)
Nya
 

EdellinenSeuraava

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron