Kirjoittaja Lörri » 08 Helmi 2013, 11:21
Nau kuuli Ascarisin terävän käskyn; Pää alas!; ja teki työtä käskettyä. Sitten hän kuuli Ascarisin vetävän syvään henkeä, ja sen jälkeen tapahtui jotain sellaista, jota hän ei unohtaisi koskaan! Näky, ja koko kokemus, oli aivan uskomaton! Nau tunsi, miten pahan olon hyökyaalto väänsi hänen sisuskalujaan ja alkoi nousta ylöspäin.
Käsittämättömien manalan olentojen ottaessa ensimmäisen kerran yhteen, tuo näky porautui Naun verkkokalvoille iäisesti, ja sitä katsellessaan metsästäjätär antoi runsaasti ylen.
Ensin Nau ei tajunnut tuon hirviön puhuvan hänelle...hänen aivonsa eivät voineet yhdistää selkeää puhetta tuollaiseen olentoon...ja sen asian hän ohitti täysin, että tuo hirviö oli sama, joka oli vain pieni hetki sitten istuskellut hänen kanssaan nuotiolla ja ollut sangen miellyttävää seuraa. Nau vain seisoi pökertyneenä aloillaan. Samassa Räme pyyhkäisi esiin pusikosta, jonne oli lennähtänyt. Se juoksi suoraa emäntäänsä kohti ja iski terävät leukansa suoraa kiinni tämän takapuoleen. Kokenut metsästyskoira ymmäri, mitä oli tapahtunut, ja ymmärsi myös vaaran, jossa he olivat. Nau parkaisi, mutta Rämeen temppu todella onnistui kuin onnistuikin havahduttamaan hänet jähmetyksestään. Oli ilmiselvää, että tuo metsästä ilmestynyt peto oli Ascarisille mahtava vastus, ja ilman Naun apua voisi käydä niin, että vanhempi jäisi häviölle, ja sen jälkeen heillä ei ollut enää mitään suojaa tuota sokeaa petoa vastaan. Ei ollut toki sen varaan laskemista, että tuo Ascarishirviö sen kummemmin olisi heille mitenkään terveellinen tuttavuus, mutta se oli kuitenkin ainoa mahdollisuus joka Naulla nyt oli. Hän jännitti nuolensa, tähtäsi, ja ampui. otus loikkasi juuri, ja Naun päähän tähtäämä nuoli osui olentoa kaulaan, samaan kohtaan, johon Räme oli iskenyt hampaansa aiemmin. Hirviö karjahti raivoisasti, mutta muuta vaikutusta nuolella ei siihen tuntunut olevan, ja Nau ennätti vain juuri ja juuri loikata sivuun saaliinhimoisen olennon leukojen edestä. Otuksen leuat louskahtivat tyhjää, ja se tuuskahti iskunsa voimasta leuka edellä mättäikköön, nousten sieltä kuitenkin hämmästyttävällä ketteryydellä nopeasti ylös. Nau ei ennättänyt ruveta lataamaan uutta nuolta, vaan hänen oli paettava loitommas otuksesta. Hänen perääntyessään hirviö sai jälleen kimppuunsa Rämeen, jonka hampaat lukittuivat nyt toiseen sen irvokkaista etukäpälistä.