Kirjoittaja Lörri » 10 Marras 2013, 16:25
Jeremiah mietti haltian sanoja samalla kun siirsi ensimmäistä oluttuoppiaan tieltä, jotta tarjoilija saisi laskettua muut juomat hänen eteensä. Hän katseli tarjoilijan liikkeitä ja otteita hyvin arvioivasti ja tuhahti sitten tälle itsekseen. Kankea ja kömpelö, aivan liian epäystävällinen ilme...ei, Jeremiah olisi antanut kepistä tälläiselle tarjoilijalle, ja jos moinen toistuisi, niin sitten mies saisi lähdöt. Jeremiah oli hovimestarina toimiessaan ollut tarkka siitä, että kaikki meni aivan täsmälleen ja prikulleen niin, kuin pitikin, ja häntä kiitettäisiin kulmakunnan upeimpana; täydellisenä hovimestarina.
Niin; jottako hän joko suojasi itseään lahjakkaasti, tai oli matala tasoltaan? Mitähän tämäkin sitten piti sisällään? Jeremiah ei suojannut itseään mitenkään, ja hänen kykynsä ja pakkonsa imeä energioita ympäriltään olevista ihmisistä, se oli hyvinkin matalatasoista toimintaa, koska sitä ei normaali oloissa voinut toinen edes havaita. Jeremiah itse toki havaitsi olonsa muuttuvan huonommaksi ja monin tavoin kurjaksi, jos hän joutui kauan olemaan yksikseen. Energian siirto kiihtyi kuitenkin kun hän oli läheisessä ihmissuhteessa jonkun kanssa, ja muutaman vuoden jälkeen sen saattoi kyllä jo huomata selkeästi tästä kohteesta....haltian täytyi tarkoittaa tätä Jeremiahin ilmeisesti osittaisesta demoniverestä tulevaa taipumusta. Mutta...mihinkähän tässä nyt kannattaisi nappulansa koettaa pelata? Ehkä Jeremiahille olisikin hyötyä antaa haltian ymmärtää, että hän olikin voimakkaasti maaginen kaveri, joka vain osasi piilottaa mahtavat vibansa erinomaisesti?
Sitten haltia sanoi nimensä. Arata Yavardean. Nyt Jeremiah oli aivan varma, että oli kuullut tämän nimen jossakin. Hän ei saanut ainakaan heti päähänsä, että missä, mutta jotenkin miehellä oli sellainen kutina, että se ei tainnut olla mitään kovin mukavaa? Eeeei. Ei hän muistanut, vaikka kuinka mietti. Ehkäpä se sitten tulisi hetkenpäästä mieleen, niin kuin asioilla joskus tapana oli.
" Jeremiah Pitkäpalkko, päivää." Rottamies kertoi nimensä, hieman terävään äänensävyyn, ja lisäsi; " Saatanpa olla suurempi mies, kuin luuletkaan, Arata Yavardean. Saatanpa hyvinkin. Mutta todelliset suuruudet vain pysyvät tuntemattomuudessa, ja heidän tekonsa puhuvat puolestaan." Kauppias puhui hiljaa ja rauhallisesti, katsellen nyt suoraan kohti Aratan harmahia haltiasilmiä. Jeremiahia oli ärsyttänyt haltian lausahdus, että hän ei olisi mikään kovin merkittävä mies. Ei välttämättä olisikaan, mutta kenenkään ei tarvinnut tulla sellaisia hänen eteensä laukomaan!
Sitten toinen kaivoi jostain peilin esiin, tutki sieltä kotvasen kasvojaan ja oli niihin ilmeisesti tyytyväinen, kun laittoi peilin pois, ja kertoi Jeremiahille olevansa maagi. Ja silloin Jeremiah tajusi, että maagina hän oli tämän haltian nimen kuullutkin, ja että tällä oli jotain tekemistä sielujen kanssa, niiden keräilyssä tai jossain sellaisessa ikävän kuuloisessa puuhassa?..."Lisäksi olen paljon tekemisissä sielujen kanssa, joten olen tullut tutuksi kaikenlaisten energioiden kanssa..."
Kas niin, niinhän se. Niinhän se olikin. jeremiah joi ensimmäisen oluttuoppinsa tyhjäksi, kopautti sen pöytään ja tarttui mukavan kuumaan viskikahviinsa vetäen sen aivan eteensä. Kuuma höyry nousi hänen nenäänsä ja tuoksui hurmaavan arommikaalta. Aaaah...Jeremiah nautiskeli mielellään tällätavoin, kuten nyt vaikka pilkkoi tuoksuja osiin, kuten koulussa joskus aikanaan oli opetettu, jos hänellä vain oli sellaiseen joskus aikaa ja tilaisuuksia.
" Ei, en ole velkaa yhdellekään demonille." Jeremiah vastasi hieman kummastuneena toisen kysymykseen. " Mutta minä itse, minä voin olla hyvinkin demoninen."
Tämän ei ollut aluksi tarkoitus kuulostaa muulta kuin mitä Jeremiah tarkoittikin, eli että hänellä itsellään oli demoniverta, ja sieltä saattoi jotain taipumuksia kummallisuuksiin tulla, mutta hän huomasi sen kuulostavan siltä, kuin hän olisi tarkoittanut jotain enemmän...ja jostain syystä, tai ihan vaan kierosta ja kaksinaamaisesta perusluonteestaan johtuen antoi lauseen jäädä sillätavoin, helposti väärin ymmärrettäväksi.