Kirjoittaja Lörri » 18 Marras 2013, 14:26
Mickin alkaessa kuuliaisesti valmistaa jonkinlaista aamupalaa, Nau ryhtyi toimeen, ja vihelsi kimeästi, jolloin tulenpunainen ja muhkeaharjainen poniori rytisi metsästä leirin keskelle, jääden aloilleen seisomaan ja odottamaan. Se tiesi mitä oli tulossa, ja kohta Nau alkoikin puhdista sitä havunoksilla reippain ottein. Se teki hyvää, ja ponin ylähuuli hamusi ilmaa kaulan venyessä nautinnollisesti. Nau tarkisti vielä että Kipparan jalat olivat kaikin puolin kunnossa. Sitten hän nosti satulan orinsa selkään, kiinnitteli satulalaukut ja pujotti suitset ponin päähän. Sen jälkeen hän alkoi keräillä tavaroitaan kasaan ja järjestellä niitä satulalaukkuihin omille paikoilleen.
"Minusta tuntuu, että voisin tosiaan tarvita opastusta sinne kirkolle, ja siitä eteenpäinkin." Myönsi vaaleatukkainen Mick Marille samalla kun leikkasi paksuja juustosiivuja leipäviipaleiden niskaan. " Olisin kiitollinen jos lähtisit oppaakseni." Mari oli vetäytynyt varjoihin, ja Mick katseli silmiään siristellen naisen suuntaan voidakseen nähdä tämän.
Sillä aikaa kun aatelismies oli saanut aamupalan kasaan, Nau oli jo pakannut suurimman osan tavaroistaan, ja tuli nyt takaisin istumaan nuotion äärelle. Hän otti kiittäen vastaan Mickin tekemän evään ja haukkasi siitä nälkäisesti suuren suullisen. Nau tunsi itsensä heikoksi puuhaamisensa jälkeen, ja nosti kätensä kämmenselkä edellä vasten otsaa. Kyllä vain, se oli kuuma. Tai ei tulikuuma, mutta lämpimämpi, kuin sen olisi pitänyt olla. Nau tuhahti. Voisikohan olla niin, että lapsella, ja lapsen isällä eritoten olisi jotain merkitystä tässä omituisessa olossa? Ehkä hän oli kuuma, koska lapsikin oli...noh, tulinen?
" Mari, minä tarjoaisin sinulle mielelläni jotain syömistä, mutta, tuota, epäilen, ettei minulla ole tarjota mitään sellaista mitä haluaisin sinulle antaa...et varmaankaan pysty syömään tavallista ruokaa?" Nau sanoi kovaan ääneen Marille, jotta tämä kuulisi sen sinne missä seisoksi. " Kuule...pitäisikö sinun ja Mickin jäädä päiväksi tähän leiriin tai jotain...olenko oikeassa jos oletan, että päivänvalo ei tee sinulle hyvää?" Nau oli utelias tietämään vampyyreista enemmän, vaikka oli juuri äskettäin sanonut ettei toisten rotujen ymmärtäminen olisi asia jota hän edes enää koettaisi tehdä. Silti luonnostaan uteliasta kaunotarta kiehtoi aina aivan kaikki, ja hän halusi tietää.
Nyt Nau oli syönyt suurinpiirtein puolet muhkeasta leivästä, ja tunsi, miten etova olo alkoi jälleen velloa hänen vatsastaan ylöspäin. Nau laski leivän käsistään, nousi ripeästi ja ryntäsi melkein Marin viereen puiden katveeseen oksentamaan. Mick katsoi hänen jälkeensä ällistyneenä.
Nau kakoi kaiken ulos, mitä oli syönyt ja juonut. " Ei taivaan tähden! Jos tämä tälläistä on, niin menee mahdottomaksi!" Hän puuskahti kouristuksista selvittyään ja kauhaisi maasta lunta pyyhkien sitten kasvonsa siihen.
" Pahoinvointi lie normaalia aamuisin...mutta minä uskallan epäillä, että tässä tapauksessa se tulee olemaan pahempaa...lapsen isä ei ole ihminen, joten ruumis voi reagoida rajummin...vai mitä luulet Mari, osaatko sanoa?" Nau huokaisi syvään noustessaan ylös. Tilanne oli todella käsittämätön. Hän ymmärsi, ettei kyennyt vielä täsysin käsittämään, mitä tämä lapsia asia kaiken kaikkiaan tarkoitti.