Terveydeksi! [Aratan Kartano]

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Terveydeksi! [Aratan Kartano]

ViestiKirjoittaja Alibi » 10 Marras 2013, 17:29

// Cheikki <3 //

Hunajapoika oltiin hälytetty aikaisin, aamun vasta sarastaessa, hakemaan tuoretta hunajaa herralleen. Armas, Aratan henkilökohtainen apulainen, oli tullut repimään puutarhavajassa majailevaa lohikäärmettä ylös tohkeissaan. Icarus ei koskaan ollut kuullut Armaan oikeaa nimeä, ja kutsuipa kyseinen herra häntäkin ainoastaan Hunajapojaksi.
Arata oli ilmeisesti sairastunut, ja mikä olisikaan parempi lääke kuin hunaja?
Niinpä Icarus nyt hyvin väsyneenä kiikutti tuoretta hunajaa herralleen. Hunajan seassa oli vielä kennoja, ja sitä pitäisi vielä käsitellä ennen kuin siitä saisi täysin juoksevaa, mutta näin sitä sai jo sekoitettua esimerkiksi teehen.
Armaani tuli häntä vastaan täysin pukeissa, ja ilmoitti lähtevänsä Aratan asioille. Hei sinä!:llä olisi kädet täynnä tallissa orien kanssa ja Rouvalla oli menossa suursiivous kartanon keittiössä. "Herra odottaa sinua jo, kiirehdi!"
"Eli.. Minäkö jään Aratan luo?" hämmentynyt lohikäärme kysyi pois kiirehtivän Armaan selältä. Kuten arvata saattaa, vastaukseksi hän sai vain hiljaisuuden.
Uros tunsi levottomuutta, sillä hän ei oikein osannut suhtautua vaativaan isäntäänsä eikä pysynyt tuon ajatustenjuoksun perässä kerrassaan lainkaan. Hetken paikallaan aikailtuaan hän keräsi rohkeutensa ja suuntasi isäntänsä huoneelle.

Varsin sekalaisista tunteista kärsivä lohikäärme asteli herransa huoneelle, tarkisti pikaisesti, että työvaatteet olivat suhteellisen siistit ja koputti oveen. Hän odotti, kunnes sai herraltaan luvan astua sisälle.
"Kuinka voitte?" Icarus kysyi ja laski hunajan oven viereen, sulki oven perässään ja asteli sitten herransa sairasvuoteen viereen. "Kuulin, että olette huonona. Hain tuoretta hunajaa suoraan pesistä. Mitä haluatte minun tekevän sillä?"
Alibi
 

Re: Terveydeksi! [Aratan Kartano]

ViestiKirjoittaja Cheikki » 11 Marras 2013, 02:47

"Kyllä, aivan pöyristyttävää. Ei, ei todellakaan oikeaan aikaan. Aivan, juuri teidän tuurianne. Ei, en tietenkään naljaile teille" Armas pyyhkäisi vielä viimeisen kerran herransa otsaa viileällä vedellä kostutetulla pyyhkeellä ja suoristi sitten selkänsä. Arata oli ollut tavallistakin vaativampi miellytettävä tänään ja kaikesta kokemuksesta huolimatta alkoivat miehen konstit olla vähissä. Arata ei halunnut ruokaa, eikä juomaa. Hän ei halunnut nousta sängystä, eikä kyllästyä. Hän ei halunnut hiljaisuutta, mutta mekastus sattui häntä korviin. Miehen teki mieli makeaa, mutta jos sitä tarjosi hänelle, sai huudot lihottamisyrityksestä. Armas huokaisi huomaamattomasti ja asteli pienen huoneen toiselle puolelle
"Aion hakea Hunajapojan tänne seuraksenne, kun olen asioilla kaupungissa. Tekeekö se teidät tyytyväiseksi?" mies kysyi rauhallisesti ja kaivoi nahkahansikkaansa takintaskustaan lähtövalmiin näköisenä.
"Hakisit hänet tänne? Eihän täällä mahdu edes kääntymään ympäri! Eikö hänet kannattaisi viedä suurempaan, koreampaan huoneeseen? Tämähän on aivan-"
"Herrani, ettehän te voi nousta vuoteesta tuossa kunnossa. Ruumiinlämpönne on ainakin kaksi astetta koholla. Eikä puutarhuri pieniä huoneita kavahda, asuuhan hän itsekin vajassa..." Armas vastasi ja hymyili rohkaisevasti
"Hyvin se menee!"

Arata mutristi suutaan ja katsoi odottavaisena oveaan. Hän tiesi tasan tarkkaan, että mitä hänen kartanossaan tapahtui, ja nyt hän tiesi, että Hunajapoika oli sisällä asunnossa. Siitä oli pitkä aika, kun Arata oli keskustellut muutamaa hetkeä pidempään kyseisen lihaskimpun kanssa. Mitähän sille kuuluisi sanoa? Varmaan he voisivat keskustella hunajasta... Ehkä miehellä olisi uusia ideoita hunajan käyttötarkoituksia koskien? Arata hymyili pienesti ja sipaisi poskeaan rakastavasti - ainakin hänen iholleen heidän yhdessä kehittelemänsä hunajarohdot olivat tehneet vain hyvää!
Oveen koputettiin. Arata tuijotti ovea hetken tiiviisti ja varmistuttuaan siitä, että sen takana tosiaan seisoi Hunajapoika, eikä joku muu, ynähti hän sen merkiksi, että sisään astumislupa oli myönnetty.
"Kiitos kysymästä" Arata vastasi etiketin mukaisesti ja seurasi tarkasti katseellaan jokaista lohikäärmeen liikettä. Ei olisi ihan mahdotonta, että lohikäärme pyrkisi vielä joskus tekemään hänelle jotain pahaa, isäntänsä omaisuus mielessään...
"Jos voisin hyvin, en makaisi tässä" hän sitten vastasi närkästyneenä ja nousi kunnolla istumaan, nojautuen sängynpäätyyn. Häntä ei huvittanut julistella omaa heikkouttaan. Se voisi olla jopa kohtalokasta
Arata siirsi katseensa hunajaan, jonka toinen oli laskenut oven vierelle. Näytti kerrassaan täydelliseltä! Kultaista kauneutta. Hymy levisi Aratan kasvoille
"Haluan, että sekoitat sitä teeheni. Hunajalla kun on varsin parantava vaikutus, eikös se niin mennyt?"
Mies siirsi peittonsa sivuun paljastaen pitkän, mustan yöpaitansa ja hieraisi kasvojaan
"Haluan teetä, mikäli et vielä ymmärtänyt" hän sitten vielä lausahti varsin merkitsevästi ja jäi tuijottamaan punapäätä tiiviisti.
Cheikki
 

Re: Terveydeksi! [Aratan Kartano]

ViestiKirjoittaja Alibi » 12 Marras 2013, 01:25

Kuten Hunajapoika oli pelännytkin, oli Arata hieman tavallista nyreämpi. Olihan herra toki yleensäkin jokseenkin nirppanokkainen.
Icarus oli tietoinen haltian tiiviistä tuijotuksesta, ja siitä, että tuo yritti vaikuttaa olevansa paremmassa jamassa kuin oikeasti oli. Lohikäärme kuitenkin piti siitä, se kertoi Aratan haluavan pitää korkeamman asemansa eikä antanut Icarukselle tilaa kapinoida. Uroksen jännitys hellitti hieman. Hän tiesi arvonsa - ja se oli alempana kuin Aratan.
"Aivan aivan, herrani. Yritin vain olla kohtelias", Hunajapoika myönteli ja hymyili nöyrtyvästi, asettuen sitten herransa sängyn viereen polvilleen odottamaan lisäkäskyjä.
Arata näytti olevan tyytyväinen hunajaan, ainakin herra hymyili.
"Aivan niin, herrani", Icarus vahvisti nyökäten.
Uros ei ollut tottunut olemaan niin suorasti käskytettävänä, ja hänellä meni siksi hetki tajuta, että häneltä oli juuri pyydetty jotain epäsuorasti.
Kun Arata ystävällisesti selvensi asiaa, ymmärsi lohikäärme, mitä häneltä tahdottiin.
"Ah, aivan, kyllä, herrani", hän kiirehti vastaamaan ja nyökkäsi ymmärryksen merkiksi.
"Tarvitsetteko jotain muuta? Suklaata, kenties?" Icarus tiedusteli pehmeästi suoristautuessaan täyteen pituuteensa.
Hän saattoi vaikuttaa rauhalliselta, mutta sisällä hän koki kauhunhetkiä. Teetä? Eihän hän mitään teetä osannut laittaa! Ehkä Rouva osaisi auttaa häntä?

Löydettyään tiensä keittiöön hunajansa kanssa etsi Hunajapoika Rouvan käsiinsä. Nainen pesi juuri kontillaan keittiön alimpia kaappeja, kulhot ja padat lattialle levitettyinä.
"Öh, anteeksi, Rouva..", Icarus kysyi rykäisten ja joutui odottamaan hetken aikaa, kun nainen peruutti pois kaapista. "Hmh? Ah, Hunajapoikahan se siinä. Kuinka voin auttaa?" hieman hengästynyt nainen kysyi likaiset kasvot hymyyn kääntyen. Icarusta hieman ärsytti moinen alentava käytös, mutta hän katsoi sen läpi sormiensa muilta Aratan palvelijoilta.
"Arata tarvitsee teetä. Voitteko opettaa minulle, miten teen sitä?" lohikäärme kysyi näyttäen hieman nolostuneelta. Rouva naurahti ja könysi ylös lattialta.
"Haepa kaivosta tuoretta vettä ja pistä se liedelle, niin katsotaan."

Hetki siinä meni, mutta Icarus palasi lopulta Aratan huoneelle tuoreen, ei liian kuuman, teen kanssa, johon oli sekoitettu hunajaa. Lisäksi hänellä oli siinä mukana kaksi keksiä ja pieni kulho villivadelmia. Olipa hän hakenut ulkoa myös yhden vaaleanpunaisen ruusun ja asettanut sen tarjottimelle piristääkseen isäntäänsä.
Hän astui huoneeseen tarjottimen kanssa ja asetti sen yöpöydälle.
"Tässä herrani. Kävin keräämässä vadelmia teille myös, ne ovat myös hyviä terveydelle."
Alibi
 

Re: Terveydeksi! [Aratan Kartano]

ViestiKirjoittaja Cheikki » 25 Marras 2013, 15:32

Arata vei kätensä dramaattisesti otsalleen ja henkäisi terävästi
"Icarus..." hän aloitti käyttäen toisen oikeaa nimeä ja veti sitten kätensä pois kasvojensa edestä, joiden ilme oli muuttunut erittäin pistäväksi
"Onko sinulla pienitäkään havaintoa siitä, paljonko suklaa maksaa näinä päivinä?" hän kysyi hyytävästi ja tuijotti avustajaansa järkähtämättä suoraan silmiin.
"Se maksaa hopeaa, eikä valitettavasti edes vertauskuvallisesti. Kyllä, se maksaa siis paljon" hän selvensi häijysti ja heittäytyi sitten selälleen vuoteeseensa huokaisten raskaasti
"...mutta kyllä. Tuo minulle vähäsen sitä jumalten herkkua~".

Heti kun Hunajapoika oli astunut ulos ovesta (värähtelevien pakaralihastensa kanssa) levisi huvittunut hymy Aratan huulille. Hänellä oli heti parempi olo, kun hän sai tehdä jonkun toisen olon vieläkin kurjemmaksi, kuin hänen omansa oli. Jos sama rata jatkuisi, niin hän voisi maksaa apulaiselleen vähän extraa tästä päivästä! Mies haukotteli makeasti ja veti untuvaisen, paksun peittonsa ylleen.
Kolina portaikossa havahdutti miehen nokosiltaan ja sai hänet kohottamaan päänsä hieman närkästyneenä oven suuntaan. Nyt kun hän oli kerran saanut nukahdettua, olisi toinen voinut antaa hänen nukkua hieman pidempään ja tuoda teen vasta vähän myöhemmin! Eihän nyt ollut vielä edes virallinen aika teelle...
Hunajapojan tarjotin sai kuitenkin aatelisen heti paljon hyväksyvämmälle tuulelle; toinen oli tuonut hänelle ihan ruusun~! Eikä edes mustaa, eli toinen oli luultavasti käynyt omassa pikku puutarhassaan, kuinka huomaavaista.
"Hyvä poika," Arata kehui ja otti tarjottimen vastaan, laskien sen sitten syliinsä. Tee tuoksui upealta ja lämmin kuppi lämmitti ympärilleen kiertyneitä, viileitä sormia mukavasti. Arata hörppäsi hieman teestään ja henkäisi sitten rakastavasti
"Täydellistä! Et varmasti tehnyt tätä itse, ethän?" Arata tiedusteli tuijottaen miestä sivusilmällään, samalla kun hörppäsi kupista uudelleen. Hän maistoi myös vadelmia, jotka eivät olisi voineet olla sen makeampia. Hyvä poika, tosiaan. Mutta hetkonen.
"Saanen kysyä," Arata laski vadelmakulhonsa tarjottimelleen ja kääntyi hitaasti katsomaan palvelijaansa
"Mitä sille suklaalle tapahtui, hm? Söitkö sen? Toivottavasti et, sillä muistan kyllä kertoneeni, että se maksoi varsin pitkän pennin..."
Cheikki
 

Re: Terveydeksi! [Aratan Kartano]

ViestiKirjoittaja Alibi » 26 Marras 2013, 02:06

Icarus oli tottunut siihen, että Arata osasi välillä olla todella vaikea. Nyt tuo oli sitä. Liiankin vaikea. Lohikäärme hengitti syvään, ennen kuin vastasi.
"Anteeksi, en tullut ajatelleeksi sitä, herrani", hän pahoitteli ja painoi päänsä hieman alemmas alistumistaan osoittaakseen.
Ilmeisesti hänen ehdotuksensa oli kuitenkin ollut onnistunut, sillä pian Arata pyysikin häneltä suklaata.
"Kyllä, herrani."

Tuntui mukavalta saada kehuja Aratalta. Vaikka hän ei itse kovin usein tuntenut olevansa vailla niitä, ne silti aina pelastivat hänen päivänsä. Arata kehui häntä ehkä hieman alentavasti, mutta kehui kuitenkin. Häntä ei juuri oltu kehuttu hänen eläessään lajitoveriensa seurassa.
Niinpä uros hymyili ja nyökäytti päätään osoittaakseen kiitollisuutensa.
Pian hän kuitenkin sai taas katsoa vaivaantuneesti sivulle.
"Ei, en tehnyt sitä itse. Rouva auttoi minua", hän selitti rykäisten ja tunsi korviaan kuumottavan. "En itse juo teetä, joten.. en osaa tehdä sitä."
Voi ei, se suklaa. Aratan ottaessa asian puheeksi Icarus ähkäisi ja sinkosi takaisin ovelle. "En suinkaan, unohdin sen vain!"
Sitten hän viipotti hakemaan suklaata omista varastoistaan: hän oli perso makealle, joten hän jemmasi kaiken näköisiä herkkuja vajaansa.

Haettuaan muutaman ison palasen suklaata palasi lohikäärme isäntänsä luo.
"Anteeksi että jouduitte odottamaan", hän pahoitteli astuessaan sisälle ja laski suklaat tarjottimelle. "Haluaisitteko lisää teetä, kenties?"
Häntä nolotti, että hän huseerasi aina niin paljon Aratan lähellä. Hän olisi halunnut enemmän niitä kehuja....
Alibi
 


Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron