Tarkistus....

Kolmihuippuisella vuorella riittää rinteitä vaikka muille jakaa. Rinteiden jyrkkyys vaihtelee pystysuorasta seinämästä loivaan mäkeen, mutta mitä ylemmäksi kiivetään, sitä vaikeakulkuisemmaksi rinteet muuttuvat.

Valvoja: Crimson

Tarkistus....

ViestiKirjoittaja Anonymous » 21 Elo 2008, 19:56

Tämän pelin jatkeeksi

Winifred.

Wini ei ollut aivan kunnossa, lentäminen oli ollut hiukan työläämpää mitä ennen, välillä hän joutui hidastamaan ja laskemaan korkeutta. Vuoret alkoivat jo näkyä edessä päin. Matka eteni kuitenkin yllättvän nopeasti tai niin se tuntui ja pian Wini pääsikin laskeutumaan vuorten eteen. Hän ei uskaltanut lähteä lentämään sinne, sillä hän halusi varmistaa ensin, että reitti olisi selvä, eikä sotilaita ollut näkyvissä. Ympärillä oli vieläkin jälkiä taistelusta, jossa Winikin oli ollut mukana. Miekkoja pystössä ja jonkin verran miekkoja oli myös maassa. Palanutta aluetta, muutama hautakin oli näköjään tehty lähemmäs vuorta, sillä kuolleitakin oli ollut. Wini huomasi heti, että haudat kuuluivat taruolennoille, sillä ihmisten tekemät haudat olivat erilaisia ja poikkesivat paljon taruolentojen, ainakin Winin mielestä.
"Ompa täällä kylmä." Wini lausahti ja hönki sormilleen, sillä mitä siellä oikeasti oli Winin mielestä kylmä ja hänen hengityksensä höyrysi. Kuu oli vielä selvästi näkyvillä, eikä näköjään ollut päivä aivan heti tulossa. Wini jatkoi matkaansa eteenpäin ja katseli kiinnostuneena ympärilleen.
"Lounatuuli! Tule katsomaan." Wini huusi kadotessaan kiven taakse. Sen takana oli nyrkin kokoinen kivi, joka oli väriltään kuultavan sininen, kuin jää, mutta hiukan tummempi. Wini juoksi kiven kanssa takaisin Lounatuulen luokse ja näytti kiveä silmät kiiluen innosta.

//Aksu ja Lounatuuli tänne... Joo tuo otsikko ei oikein inspannu :// //
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2008, 18:04

Lounatuuli

Lounatuuli seurasi koko matkan Winin lentoa, ollen kokoajan valmiina nappaaman tämän kiinni, mikäli tyttö olisi päättänyt tipahtaa taivaalta. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan he pääsivät turvallisesti vuorille. Laskeutumispaikkaa olisi kyllä saanut miettiä uudelleen.. he laskeutuivat keskelle vanhaa taistelukenttää, jossa oli sodittu vasta vähänaikaa sitten. Lounatuuli katseli ympärilleen melko apaattisesti, eikä pahemmin säälinyt ketään joka täällä oli kuollut. Elämä oli raakaa, siihen piti vain tottua.
"ai.. minulla ei ole kylmä" Lounatuuli totesi Winille.. häntä harvemmin palelsi ollenkaan, olihan hän sentään lohikäärme.
Lounatuuli muutti muotonsa takaisin ihmismäiseen muotoonsa ja lähti kävelemään pitkin tannerta, kunnes kuuli Winin äänen. Tyttö hyppelikin pian takaisin, käsissään kuultavan sininen kivi, joka oli kooltaan noin nyrkin kokonen.
"mikä tuo on?" Lounatuuli kysyi kumartuen Winin puoleen, katsellen kiveä varuillaan.. ties vaikka se olisi jotain vaarallista.
"on se ainakin nätti.. sitä ei voi kiistää" Lounatuuli lisäsi.

//njääh, ei sitä aina voi inspata :D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt



Paluu Rinteet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron