Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lörri

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lörri

ViestiKirjoittaja Vahti » 13 Joulu 2013, 22:45

#aika dramaattinen otsikko but oh well xD#

Matka suokäärmenoidan jälkeen oli edennyt melko leppoisasti, kun metsä jäi taakse edessä siintäen suuret, kauas silmänkantamattomiin jatkuvat Laurinan arot. Päivällä Jeremiah kauppiaan karavaani jatkoi taivaltamistaan sillä mitä oli jäljelle jäänyt metsän outojen voimien iskusta, mikä oli sinänsä melko paljon että yksi karavaani paloi ja muutama hevonen että mies menetettiin, ja sitten yöllä leiriydyttiin leväten.
Aleiga, poronmuotoon kirottu nuori aikuinen nainen, oli edelleen epätietoinen matkan määränpäästä tai omasta kohtalostaan rotaksi muuttuvan kauppiaan käsissä. Eikä tämä oikeastaan välittänyt. Tai paremminkin, ei vaivannut mieltään sillä. Hän oli ollut monta vuotta sekalaisen ihmis-taikaolento-sirkuksen esityseläimenä, mutta kruunupää oli jo alkanut kyllästyä siihen elämään. Koko ajan häntä kohdeltiin kuin typerää eläintä, yritettiin saada tekemään asioita joita hän halusi ja aivan liian vähän omenia. Aivan. Liian. Vähän. Omenia.
Joten tietenkin hän oli heti yrittänyt karata, kun sirkus purki tavaroitaan laivasta satamassa. Mutta kohtalolla oli outo tapa pelata pelejä, sillä eläin jonka sarvet olivat kuin puhdasta rikkomatonta timanttia, oli napannut kauppiaan Jeremiah Pitkäpalkon huomion.
Ja niin oli käynyt, että pakomatka oli tyssännyt siihen ja Aleiga päässyt kauppiaan omistuksiin.

Mutta kun hän kerran sai tässä kaksijalkaisten porukassa paljon omenia, niin paljon kuin jaksoi -mikä oli niin paljon että raavaskin mies ei sitä kestäisi- niin poroeläin oli hyvillä mielin tyytynyt elämään hetkessä. Aivan kuten eläimet useinkin tekevät, elivät hetkessä eivätkä miettineet mennyttä tai tulevaa. Kun kaikki oli nyt hyvin, ei tarvinnut olla huolissaan mistään.
Paitsi että Aleiga ei ollut kokonaan eläin, hän oli oikeasti ihminen jonka röyhkeys oli saanut henget muuttamaan timanttisarviseksi poroksi. Hyvin jääräpäiseksi ja omenahimoiseksi poroksi.
Hassu kaksijalkainen, joka pystyi muuttumaan rotaksi, eli Jeremiah oli sen huomannut matkan aikana herättäen Aleigan ihmispuolen muutaman vuoden kestäneestä horroksesta. Mutta ei kokonaan.

Talvi oli alkanut, jää huurteinen ja yöt pakkasen puolella lunta sataen vielä heikosti. Maassa oli ohut kerros lunta, mutta aurinko ei sulattanut pois. Ei oltu vielä kunnolla talvessa muttei myöskään enää syksyssä. Oltiin jo iltapäivän suulla.
Karavaani teki matkaa suurella hiekkatiellä, mikä veisi haltioiden kaupunkien läheltä ilmeisesti. Mutta Aleiga ei tiennyt tästä, tällä oli ajatus aivan muualla.
Nimittäin vatsassaan.
Uskomatonta kyllä, oli viimeinkin löytynyt se vihoviimeinen omena joka laittoi luukut kiinni pohjattomassa elikon vatsassa.
Aluksi elikko oli humaltunut kuten joskus kävi eläimillä näiden nauttiessa jonkin aikaa käyneitä omenia.
Sitten hoipertelun ja hassusti käyttäytymisen jälkeen elikko oli päästänyt kakovia ääniä, oksentaen haisevaa, lämmintä omenasoseoksennusta.
Ei enempää omenia tälle porolle.
Nyt sorkkajalka jatkoi eteenpäin, melkein laahustaen, nojaten päätään vankkurien laitaan ja möristen pahaa oloaan.
Kuka olisi uskonut, että hänen vatsallaan oli rajansa?
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 14 Joulu 2013, 00:16

Jeremiah istuksi kumarassa kuskinpukilla. Hän oli yltäpäältä turkisten peitossa. Miehestä ei näkynyt juuri muuta, kuin kookkaan nenän varsi. Hän oli vaipunut lähestulkoon transsiin, niin mietteissään hän oli. Koko päivä yhtä ja samaa; hevosten askelten rytmi ja keinunta. Vankkureiden nitinä ja natina samassa tahdissa. Kova lauta takapuolen alla, joka jokaisella nykäisyllä tai montun kohdalla tuntui iskevän kiinni Jeremiahin rasittuneeseen persaukseen kynsin ja hampain. Istuinluita särki ja kolotti. Kivulta ja säryltä ei säästynyt myöskään selkä, ja nyt tuntui, kuin käsivarsiakin olisi alkanut jo kolottaa tämä yksi ja sama, aina vain jatkuva yksi ja sama. Jeremiahin yksitoikkoiseen ääniympäristöön kuuluivat myös poron möhkäisyt ja sen askelten ääni vankkureiden sivulla, sekä poropoikasen liikkeet että ne rauhaisat ja iloiset puheenpätkät, joita tämä eläimelle jutteli. Niin, eläimelle, Aleigalle, mikä lie sitten lopulta olikaan.
Jeremiah oli miettínyt säätä, ja kuinka hyvä juttu olikaan, että oli pakkasta, mutta lunta ei enempää kuin nimeksi. Oli käsittämätöntä, miten hyvin he olivat selviytyneet tämän matkan taittamisesta tähän asti, ottaen huomioon aiemmin sattuneen moninkertaisen katastrofinkin.
Nyt rottamiehen ajatukset olivat kääntyneet siihen, että kohta olisi päivä pulkassa, ja olisi aika vihdoin pysähtyä ja paneutua yöpuulle. Yö ei vielä tulisi, mutta pimeä laskeutuisi arojen ylle, ja oli pakko lopettaa matkan taittaminen. Oikeastaan Jeremiahia inhotti että matkaa saattoi taittaa vain näin hitaasti; murto-osan vuorokaudesta johonkin toiseen vuodenaikaan verraten, mutta tällä hetkellä hän oli kiitollinen, että tämä rääkki loppuisi tältä päivältä.
Maktaa oli sinällään jo jätetty taakse aivan kiitettävästi. Enää vuorokausi, korkeintaan kaksi, ja he olisivat perillä kohtaamispaikassa, joka oli sovittu haltiain kanssa, ja jota oli käytetty aina ennenkin.
" Kauppias, se oksentaa. Poro ei ole ihan kunnossa." Vieno ja hieman piipittävä pojan ääni tunkeutui Jeremiahin pökertyneen pään sisään, ja hän nosti sinisen ja suuren katseensa lapsen kasvoihin vierellään, näyttäen hyvin hölmistyneeltä. " Ei ole kunnossa? Mikä sitä nyt sitten vaivaa?" Jeremiah tuhahti närkästyneesti pojalle, ja ojentautui pitkälle penkillä, voidakseen nähdä Aleigan joka kulki laitaan sidottuna Jeremiahin oikealla puolella.
" No voi perhana!" Jeremiah äsähti nähdesään, että timanttisarven tila oli tosiaan suorastaan sairas. " Miedän täytyy lopettaa eteneminen tältä päivää jo nyt!" Hän huudahti, eikä tiennyt, oliko siitä iloinen vai harmissaan. Jeremiah kohottautui varovasti puutuneiden jalkojensa varaan seisomaan, ja karjaisi niin lujaa kuin ikinä jaksoi; " SEIS!" Pysäyttäen samalla omat vankkurinsa. Tottumuksesta poropoika loikkasi pois kärryiltä, ja lähti juoksemaan pitkin vankkurijonoa, ilmoittamaan kaikille, jotka eivät ehkä olleet kuulleet, tai muuten ymmärtäneet, että nyt pysähdyttäisiin yöpuulle.
Lörri
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 14 Joulu 2013, 01:32

Poro hiemasi hieman hitaasti reagoiden että sen nojaamat vankkurit olivat pysähtyneet, elikko itsekin seisahtuen pörpähtäen ja vatsasta kuuluen outoja, kuplivia sekä kuohuvia ääniä. Elikko päästi pitkän säälittävän mörinän kun sen vatsa tuntui kouristelevan, voimattomalta tuntuva pää laskeutuen ja otuksen oksentaen uuden lastillisen sosetta maahan. Suussa maistui omenien ihanan kirpeän maun sijasta kitkeryys ja ällötys. Kruunupää työnsi kieltään ulos ja nuoli suupieliään yrittäen päästä eroon mausta, askeltaen kauemmas pöyrillä kulkevista laatikoista.
Mitä nyt sen yritys lähteä matkaan pysähtyi hämmentyneeseen, voimattomaan örähdykseen kun köysi kiristyi pysäyttäen sen kuin seinään.
Aleiga käänsi päänsä katsomaan sitä pitelevää köyttä hämmentyneenä. Kun koki oksennusta, sitä pahaa oloa mikä tuntui imevän kaiken elinvoiman tehden mieli vain käpertyä että olo lähtisi pois, ei jaksanut ajatella selkeästi kaikkea. Joten poro alkoi nykimään päätään kuin mikäkin päätön kana, tahtoen mennä purolle juomaan vettä. Puroa ei kyllä näkynyt, mutta elikko kuuli sen solinan puron ollessa vielä jäätymätön ja haistoi kosteuden sieraimet värähdellen.
Paha... Olo... Tahtoo pois...
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 14 Joulu 2013, 21:50

Jeremiah oli irrottanut Aleigan köyden vankureista. Hän oli käskenyt kiikuttaa saavillisen vettä elikon nenän eteen, ja nyt hän odotti, että Aleiga joisi. Hän oli käskenyt laittaa veden pinnalle heinää, jottei poro saisi juotua kaikkea liian nopeasti, sillä sekään ei olisi hyvä. Vesi oli kylmää, vaikka lämmin olisi parempaa, mutta sitä ei saatu lämmitettyä mitenkään tähän hätään. Vettä ei ollut liiaksi, joten olisi hyvä, jos tässä lähellä olisi jokin vesilähde. Jeremiah oli kyllä kuullut puron solinaa jossain lähellä, ja lähettänyt miehen sinne tarkastamaan tilanteen. Vesivarannot olisi muutenkin hyvä täyttää samalla. Joka saavi ja leili täyteen. Kauppias kiukutteli ja manasi poropoikaa ääneen. Tolvana! Eikö hän ollut kieltänyt syöttämästä liikaa omenoita tälle ahneelle pohjoisen elikolle?! Jeremiahin mieleenkään ei tullut, että vika oli myös hänen omansa, tottakai hänen olisi täytynyt vahtia poikaa. Poika luimuili surkean näköisenä, kyyryssä, vankkureiden kylkeä vasten, ja varmaankin toivoi voivansa muuttua näkymättömäksi tai painua maan alle.
Kohta loivasti viettävän rinteen takaa askelsi mies. Jäätynyt ja luminen heinä rapisi äänekkäästi hänen raskaiden askeltensa alla. Turhautunut Jeremiah kääntyi äkäisesti hänen suuntaansa ja tivasi, näkyikö siellä puroa?!
" On siellä. Vilkkaasti se juoksee." Totesi mies yksinkertaisesti ja pysähtyi Jeremiahin eteen. " Ilmoitan toisille, jotta voimme käydä ottamassa vettä talteen." Hän sanoi. " Hyvä. Tee niin." Tuhahti Jeremiah, ja käännähti jälleen takaisin poron puoleen, kun mies lähti. " Koetahan toeta nyt siitä. Olet kyllä käsittämättömän ahne otus! Ei mitään rajaa eikä ymmärrystä omasta parhaasta. No niin, juo pois. Kun olet juonut niin sitten kävellään vähän, jotta helpottaa. Sitten mennään purolle ja saat taas juoda. Muta ei sitten liikaa ettei vatsasi mene entisetään solmuun, mokoma sorkkava ahmatti!"
Lörri
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 14 Joulu 2013, 23:20

Aleiga vaapui paikallaan, tummissa silmissään katse mikä kertoi otuksen haluavan vain levätä ja nukahtaa unohtaakseen yököttävän olonsa. Saadessaan veden eteensä sarvipää vilkaisi sitä, nuuhkaisi, ja laski turpansa veden pinnalle hörppien hieman vettä päästäen hikan ja röyhtäyksen sekaisen äänen. Sen ei tehnyt mieli paljonkaan juoda vettä kun vatsassa mylläsi, vesi valuen pitkin leukaa saaviin kun poro vilkaisi äreätä rottakaksijalkaista.
Mitä toinen räksytti? Aleigallahan se tässä huono olo, hänen pitäisi tuikata jotakuta takapuoleen sarvillaan. Mutta olo ei tuntunut tarpeeksi vahvalta siihen, vaikka se olisikin ollut hauskaa.
Yörk... Kruunupää yskäisi, kieli hetken aikaa roikkuen ulkona.
Mutta vaikka Aleiga olikin huonovointinen, se ei tarkoittanut, että tämä vastaanottaisi huutoja keneltäkään...

Joten kun tämä alkoi taas juoda, rottiainen hänelle äyskennellen, poro iski katseensa tähän. Vai sorkkava ahmatti siis?
Poro kohotti samantien nopeasti päätään, posket pullolla kun suu oli täynnä vettä, ja sylkäisi kaiken kohti suihkuna rottamiehen päälle. Mietippä kaksi kertaa, kenelle huutelet rottiainen. Tai voit pussata pörröistä persettäni.
Tekonsa jälkeen poro mörisi katkonaisesti nauraen, hetkellisesti piristyneenä pää koholla ja selkeästi tyytyväisenä tekoonsa.
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 15 Joulu 2013, 14:55

" Aaaaaargh! Saamarin kaasumaha!" Karjahti Jeremiah kun mahapöhöinen poro räkäisi koko suullisen vettä hänen naamalleen. " Kylmä!" Hän ähisi samalla kun pyyhki vettä kasvoiltaan ja kaulaltaan turkisviittansa hihaan.
" Hemmetin elikko! Melkein toivon että olisit juossut sinne suohon yhdessä niiden hevosten kanssa, piru sinut periköön!" Vettä valuva Jeremiah jatkoi äkinäänsä ja nykäisi poroa narusta. Ei hän sellaista oikeasti toivonut arvokkaalle timanttisarvelle, pois se hänestä, mutta oli raivostutavaa saada tälläisessä säässä kasvonsa kuolaisesta vedestä märiksi. Ja hänen täytyisi vielä kuljeskella vatsavaivaisen kanssa pihalla, eikä pääsisi tuulensuojaan ja lämpimään vielä kotvaan aikaan.
Jeremiah ei sitä huomannut, mutta piskuinen poropaimen hihitti hiljaa käsiinsä katsellessaan, miten Aleiga antoi kauppialle ansionsa mukaan, ja näytti vielä selvästi itsekin riemastuvan tekosestaan.
" Tulehan sitten." Jeremiah sanoi, ja lähti kävelemään eteenpäin, toivoen poron seuraavan perässä. " Kävellään hetki, niin lähtee tavara mahassa liikkelle, ja katsotaan sitten sitä puroa. Josko joisit...poika! Etsi joku kova ja jynssäävä harja siksi kun tulemme takaisin. Vaikka sellainen jota voi pyörittää..luulen, että voimakas hieronta auttaisi elikon mahaa kanssa!"
Jeremiah puisteli päätään. Kaikkeen hänkin joutui, poronhoivaajaksi! Mutta hän ei luottanut keneenkään muuhunkaan tässä asiassa, eikä Aleiga ainakaan luottanut, se oli varma. Tokkopa häneenkään, mutta paras vaihtoehto oli kuitenkin Jeremiah itse. Ja olihan Jeremiahilla ikänsä taivalta taittaneena paljon kokemusta elikkojen hoidosta. Monesti hän oli joutunut laittamaan kulkupelejään kuntoon tavalla jos toisellakin.
" No niin, sujuukos se kävely Aleiga?"
Miehet alkoivat juoksennella heidän editseen purolle, kantaen kuka minkäkin laista vesiastiaa muassaan. Jeremiah pysäytti heistä yhden, ja pyysi täyttämään omienkin vankkureidensa astiat, sillä hänen aikansa menisi poron paranteluun, eikä pikkupoika jaksaisi moista työtä suorittaa.
Lörri
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 15 Joulu 2013, 17:44

Aleiga, hetkellisesti piristyneenä tekonsa seurauksista, ravisti päätään ja kohotti sen korkealle ilmaan. Kuin lintu pörhistäen rintaansa tai koira kohottaen häntäänsä tyytyväisenä ja ylpeänä itseensä. Jeremiahn ärähtelyt hänelle eivät juurikaan hätkähdyttäneet elikkoa, joka oli saanut paljon huutia jo sirkuksessa monen temppunsa seurauksena. Kuule kaksijalka, tuo ei ole pahinta mitä voin tehdä~
Tälle sarvipäälle ei kettuiltu -tai tässä tapauksessa rottailtu- ilman seurauksia. Hah!
Mutta se siitä, piristys vähitellen kaikoten pois elikosta mikä ähkäisi pää laskeutuen asteittain, vatsasta kuuluen epämääräisiä kaasuääniä. Väristys kulki Aleigan kehon läpi, tämän päästäen surkean örähdyksen. Auh.

Kävely ei kauheasti houkuttanut ähkyistä elikkoa, mikä asteli -tai enemminkin löntysteli- Jeremiahn perässä pää alhaalla ja vilkuillen silmäkulmasta edes takaisin meneviä kaksijalkaisija. Mokomatkin juoksevat hyvävointiset kaksijalka pasikaiset. Voisi survaista yhtä persuuksiin niin ei oltaisiin ainoa täällä huonovointisena.
...Hei, jos hän söisi lisää omenia, ehkä se parantaisi? Hmm? Eh-
Okei ei-
Poron turvasta purkaantui se vähäinenkin omensose mitä olikaan vatsalaukussa jäljellä- Sekä se äsken juotu vesimäärä, poron kielen lipoen ilmaa sarvipään yökkäillessä.
Hyih...
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 15 Joulu 2013, 23:53

Jeremiah talutteli löntystävää ja pahoinvoivaa timanttipäätä hyvän tovin purosen rannalla ristiin rastiin, mutta sen tilassa ei näkynyt muutosta parempaan. Elikko kulki niin huonosti, että ei olisi suurin surminkaan pysynyt matkaa taittavien vakkureiden mukana. Jeremiah pysähtyi hetkeksi pohtimaan, ja rapsutteli tovin mietteisään porosen karkeakarvaista säkää. Hän mietti että mites niitä vatsavaivoja nyt sitten oikein tavattiinkaan hoitaa...ja sitten hän keksi. Jeremiah huusi vettä juoksuttavien miesten äänten yli poronhoitajapojalle, että tulisi hänen luokseen. Poika teki kuten komennettiin ja kipitti pian paikalle. " Haeppas sieltä minun tavaroistani, siitä kuskin penkin takaa, perunsäsäkin näköisestä pussista sellainen tummanruskea lasipullo, jossa on puinen korkki." Jeremiah kehoitti poikaa, ja näppärästi tämä toimittikin annetun tehtävän. Jeremiah otti pullon pojalta, ja kohotti sen kasvojensa eteen tarkistaakseen, että pullo oli oikea.
" Risiiniöljy." Hän toisti pullon etiketissä oleva tekstin, ja virnisti. Sitten vain täytyisi keksiä jokin konsti, jolla aineen saisi kaadettua poron kitusiin?! Onneksi elikko oli heikossa kunnossa, ehkäpä rottamiehellä olisi toivoa saada aine kaadetuksi väkivalloin alas Aleigan kurkusta? Ja mistä sitä tiesi, ehkä moinen ahmattimatti jopa pitäisi tämän nesteen mausta?!
Sanoista tekoihin, ja pikaisesti Jeremiah kietaisi köyden pään pahoinvoivan poron pään ympärille, kuin riimuksi, ja asetti hartiansa sen leukaperien alle kohottaaksen sen päätä, ja koko voimansa ponnistaen sujautti pullon suun elikon suupielestä sisään ja kallisti. Menköön vaikka koko pullo, hän ei juuri viitsinyt ruveta säätelemään annostusta.
Mikäli Aleigalle saataisiin tätä litkua edes jonkin verran alas, täytyi vain odotella hetkisen aikaa, ja vatsaa vaivaava omenaongelma poistuisi kyllä kohtapuoliin itsestään. Jeremiah taluttelisi eläimen puronpartaalle,istahtaisi maahan mukavasti ja noh, odottelisi. Olisi hyvä, että vettä olisi saatavilla, mikäli Aleigaa yhtäkkiä alkaisikin janottaa, vaikka se aiemmin olikin ollut haluton juomaan.

/ Excusemua pieni hittailu /
Lörri
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 16 Joulu 2013, 01:04

#Excuse you x) #

Poron tilanne ei pahemmin näyttänyt muuttuvan pahempaan eikä huonompaan puron luona kävelystä, sen mieli hyvin yksinkertaisena seuraten siihen kiinnitettyä narua minne nyt vietiinkään, vaikka oikeasti elikko halusi vain maata. Mutta se ei tainnut olla hyvä ajatus, ainakin jokin niin nakersi mielen nurkilla, että pysähtyminen ei olisi hyväksi. Vaikka kuinka tekisikin mieli...
Jotakin hänen ympärillään touhuttiin, poron ollen enemmän kiinnostunut vedestä. Ja pikkuhiljaa piemenevästä taivaasta sen katse kohoillen ja liikkuen, pahemmin päätä nostamatta. Mutta sitten hänen päälleen kyllä tehtiin jotakin, kiedottiin jotakin ehkä narua, ja sitten pää nostettiin. Aleiga olisi ihmismuodossaan kohottanut kulmiaan kysyvänä, kun yhtäkkiä jotakin tuntui hänen suupieleensä tungettevan ja nestemäistä liukuvan alas suusta kurkkuun sekä siitä alemmas.
Reaktiomaisesti poro pyrki irrottamaan päänsä Jeremiahn otteesta, ravistellen päätään ja lipoen kielellään turpaansa. Outo maku, hän ei tykännyt. Yök.
Mitä toinen edes hänelle antoi!?
Kruunupää tuijotti kaksijalkaista kysyvyänä, turpa tuhahtaen paheksuvasti. Kaikkea sitä nuo keksivät...

Vielä lisää astelua, poron seuraten kuin lannistunut koira, kunnes pysähdyttiin kruunupään jääden seisomaan. Aleiga nuuhki maata, hamuten turvallaan mitä saikaan muttei pahemmin syönyt mitään antaen löytämiensä asioiden pudoten maahan. Vettä tämä vilkuili välillä, nuuhkaisten ja sitten taivasta mikä talviaikana oli alkanut nopeasti pimentyä.
Oikeastaan poro näytti odottavan jotakin, vilkuillen taivasta ja puroa, pysytellen veden lähellä. Sen olokin alkoi kohentua jostain ihmeen syystä, Aleigan tietämättä mitä litkua hänelle oli annettu. Ainakaan ei ollut enää vatsanpuruja.
Jos sitä alettaisiin vetämään pois puron luota, elikko vain jääräpäisesti laski takamuksensa maahan.
Hän halusi taas nähdä sen oudon kaksijalkaisen vedestä, mikä ilmestyi vain kuunvalossa! Mööh!
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 16 Joulu 2013, 21:45

Jeremiah asetteli turkisvuorauksensa mukavasti, ja istahti sitten kivelle purosen rantaan. Se oli niin likellä vettä, että hänen täytyi varoa kastelemasta kenkiään. Ääni, jonka veis pirteänä juostessaan sai aikaan, oli miellyttävä. Rentouttava ja rauhoittava, ja se vei jollain tavoin mukanaan. Yllättäin Jeremiah tajusi, että oli varmaan istuskellut siinä poron kanssa jo paljon pidemmän tovin, kun oli ymmärtänytkään.
" No niin Aleiga, eiköhän se maha ala jo kohta toimimaan." Hän arveli ja kiinnitti huomionsa timanttisarveen. " Luultavasti sen jälkeen tulee parempi olo, ja kaikki on kunnossa. Mutta voisi auttaa jos joisit vähän? Ota pikkuisen." Rottamies kumartui puron puoleen, koukkasi nahkakintaan peittämän kätensä kupiksi ja kaappasi sinne hieman raikasta vettä, vieden sen sitten huonovointisen elikon turvan alle. Hän vei kätensä niin liki, että vesi koski Aleigan herkkää turpaa. Tylsistyneenä Jeremiah alkoi ensin hyräillä, ja sitten viheltää. Lopulta vihellys muuttui haikeaksi lauluksi, jossa kaivattiin rakastettua, ja lopulta Jeremiah vaihtoi menevään ja iloisen kepeään kansantansiin, jossa oli huvittavat ja hieman hölmöt sanat.
Lörri
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 20 Joulu 2013, 20:55

Poro kohotti kuononsa ruohikkotasolta, katsellen kauppiasta vaitonaisena kun paha olo jo helpottanut, muttei aivan kokonaan. Kun kaksijalkainen alkoi hänelle kiikuttaa vettä, Aleiga haisteli ensin hiemaan ja katsahtaen rottakaksijalkaista kysyvänä. Eka kerta kun juodaan jonkun käpälästä... Sarvipää joi sen mitä sai juotua toisen käpälästä, nuuhkaisten sitten Jerehmiaa ja asteli lähemmäs jokea. Outo kaksijalka.
Timanttisarvi asteli ja pysytteli puron rannalla, vettä ja taivasta jälleen vilkuillen sekä hieman mutustaen kasvillisuutta. Tai tutki mitä sattuikaan löytämään, haistellen sitä turvallaan. Jeremiahn musikaalisuus sai sorkkasarven vilkaisemaan kaksijalkaista, korvat liikahdellen ja kuunnellen laulua. Elikko ei voinut vastustaa, mutta liikautteli kaviotaan sekä huojui viheltelyn ja laulelun tahdissa, pikku hiljaa ajatukset kaikoten siitä mitä tämä odotti tapahtuvan kuun noustessa.
Ilta oli jo alkanut hämärtyä talviaikana, kuu ilmestyen taivaalle vielä ennen tähtiä.

Tämän huomattuaan poro hörähti jähmettyen paikalleen, katsahtaen puroa, ja löntystellen nopeasti veteen katsellen omaa kuvajaistaan. Se laski päänsä lähelle vedenpintaa, alaspäin niin että sen turpa melkein kosketti vettä.
Ensiksi hän näki vedestä takaisin katsovan poron, täysin samanlainen kuin hän.
Sitten silmänräpäyksessä sieltä katselikin joku muu, mikä sai poron pärskähtämään yllättyneenä.
Vaikka hän oli huomannut saman tapahtuvan kuun valon alla olevassa vedessä monia kertoja, se aina yllätti.
Vedenpinnan lopetettua väreilyn, asettuen paikalleen, katsoi vedestä hämmästynen nainen.
Tämä katsoi tummanruskeilla, hämmästyksestä laajenneilla silmillään ylöspäin. Mustat, pitkät hieman sekaiset hiukset roikkuen kehystäessään tämän kasvoja, jotka olivat pohjolaisihmisen muotoiset. Sekä tämän kasvoilla oli tatuoinnit, jotka olivat samanlaiset kuin porolla...
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 26 Joulu 2013, 21:46

Jeremiah hätkähti mietteistään ja herkesi laulelemasta, kun Aleiga asteli puroon. Otus näytti siltä, kuin olisi koettanut peilata omaa kuvajaistaan veden pinnasta, ja Jeremiah virnisti sille. Pöljä elukka. Ehkä se oli jo parempi, ja tästä saattaisi nousta ja palata vankkureille, etsiä lämpöisen nuotiopaikan jostakin.
Jeremiah nousi hitaasti ylös ja loi katseensa purosen pintaan. " Mitäs sieltä vahtaat? Ei sieltä näy..." Jerryn puhe lopahti kesken lauseen, kun hän näki, mitä poro katsoi. " Nainen!" Hän sihahti. Jeremiah vilkaisi poroa, joka oli yhä poro, päätä myöten, ja sitten kuvajaista veden pinnalla, joka oli naisen. Naisen kasvot, aika nuoren. Musta pitkä tukka, ja silmien ympärillä kiehkurat, jotka olviat samanlaiset, mitä timanttipää kantoi kasvoillaan. Jerry siirteli hämmästyneenä katsettaan vielä muutamaan kertaan poron ja kuvajaisen välillä, raapien päätään samalla. " No jo on kumma. Onko nyt niin, että siinä killuu sitten Aleiga?"
Jerry painotti tuota nimeä tarkoituksella, vaikkei oikein tiennytkään miksi. Aleiga oli sen neidon nimi, joka tämä poro oli ennen ollut, mutta tuskin hän oletti voivansa keskustella kuvajaisen kanssa? Olipa kiintoisa juttu! Tämä takuulla lisäisi poron markkina-arvoa, se oli aivan varma. Tästä täytyisi ottaa selvää vähän paremmin. Jeremiah astui varoen askelen eteenpäin, ja kumartui hänkin kohti veden pintaa voidakseen nähdä hieman paremmin.
Lörri
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 27 Joulu 2013, 01:59

Samassa kun Jeremiah alkoi puhua, poron pää kääntyi katsomaan miestä kummastuneena. Kuten teki myös purosta peilautuvan naisen kuvajainen, joka katseli itsekin kummastuneena kaksijalkaa. Poro kallisti päätään kuin kysyen mikä oli vialla. Niin teki nainenkin hiukset valahtaen enemmän toiselle puolelle olkapäitä. Sitten kuvajaiset vilkaisivat toisiaan.
Ai? Kuvajainen vedessäkö? Poro katseli kuvajaistaan. Tai ehkei se ollut hänen kuvajaisensa. Se oli aina ollut vedenpinnalla kun hän muisti. Aina kun kuun valo kosketti vedenpintaa. Joskus se oli aivan outoa kruunupäästä, aivan outoa!
Ja toisinaan se oli kuin yhtä luonnollista, kuin oma varjo seuratessaan kantajaansa.
Mutta tämä kuvajainen...
Poro ja nainen vilkaisivat toisiaan.
...Olivatkohan he sama asia? Vai kaksi olentoa eri maailmoista, jotka jakoivat samat ajatukset ja muistot? Jo alkoi mennä turhan kaksijalkaisten ajatukseksi! Hörrrr.

Tai- Hetkinen.
Muuttui... Aleiga poroseksi...
Hän oli kaksijalkainen veden pinnassa, hän oli tuo Aleiga! Niin, nyt hän sen muistikin! Tai hän oli aina sen muistanut, kunhan leikki vain tyhmää. Koskaan ei kannattanut vaikuttaa liian fiksulta, kuten huomattiin sirkuksessa. Liikaa vaivaa ja tehtäviä annettiin kun olikin fiksu.
"Aleiga olen, rottakaksijalka", nainen totesi pienen virneen kera, katsoen uteliaana Jeremiaah. Poro taas vain katsoi miestä kuten peilikuvansakin teki, mutta tämän suu ei liikkunut tai ilmeet muuttuneet.
"Ja muuttivat henget, ei velho."
Naisen ääni oli tumma ja siinä oli jotakin Cryptiläisille vierasta raskasta aksenttia, eivätkä puhelauseet olleet aivan oikein rakennettuja mutta ottaen huomioon, että Aleiga on kaukaa pohjoisesta eristäytyneestä keräilijäheimosta. Eri kieli kuin mitä Cryptissä olikaan. Ja ollen suurimman osan eläinmuodossa ajastaan muiden kuin omien ihmistensä kanssa, oli Aleiga shut hyvin oppinut Cryptin yleiskieltä.
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 29 Joulu 2013, 00:04

Poro, ja nainen vedessä, elehtivät ja liikkuivat symmetrisesti, yhdessä. Kumpikin vaikutti hieman hämmentyneeltä, kuten myös Jeremiah.
Sitten nainen puhui ja Jeremiah räpäytti suuria sinisiä silmiään. Puhe oli hieman outoa, mutta siinä ei sinänsä ollut mitään outoa, koska tämä kaikki oli jo muutenkin niin outoa. Oudompaa olisi ollut, jos nainen olisi puhunut kuin jokin vastaantulija ihmisten kaupungissa. Tai sii outoahan oli varsinaisesti juuri se että...Jeremiah ravisti kiivaasti päätään ja naurahti. Olihan sitä Crypt pullollaan vielä paljon kummalisempiakin asioita.
" Hauska tavata, Aleiga. Minä olen Jeremiah Pitkäpalkko, kauppias." Rottamies sitten sanoi kohteliaasti kuvajaiselle, ja vilkaisi poroa vierellään. " Tai kai me olemme jo vanhoja tuttuja, oikeastaan."
Nainen sanoi henkien muuttaneen hänet, ei velhon. Jeremiah mietti sitä laulunluritusta, jonka oli joskus aiemmin matkalla tempaissut päästään. Hän oli siis osunut arvailussaan aika lailla lähelle sitä, mikä oli tosi.
" Tämä siis tapahtui jossain pohjoisessa? Olet pohjoisen kansaa? Minua kiinnostaisi kovin kuulla, mitä sinä neitonen teit, että sait henget suuttumaan ja kiroamaan sinut poroksi? Vai oliko niillä ehkä vain huono päivä?" Jeremiah koetti puhua hitaasti ja selkeästi, jotta kuvajainen varmasti saisi selvän hänen sanoistaan. Ehkei tämä ollut ihmismuodossaan osannut yleiskieltä lain,vaan oli oppinut sen porona vaellellessaan? Puheessa oli voimakas ja outo korostus, ja lauseet kuulostivat olevan kuin hieman väärin päin. " Ja olisi arvokas tietää, onko mitään konstia, jolla sinut saisi palaamaan takaisin ihmiseksi...kaksijlalaksi, kuten sanot. Vai onko tämä omituinen kirous ikuinen?"
Lörri
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 29 Joulu 2013, 01:11

Kuvajaisen nainen kohotti toista kulmaansa, kun mies esittäytyi. Eiköhän hän ollut sen jo oppinut tässä matkassa, vaikka hän oli eläinmuodossa, ei hän tyhmä ollut. Oli joskus vain viisaampaa esittää tyhmempää kuin oli, hänen nykyinen ulkomuotonsa ei ollut paras puolustukseen kun jotkut kaksijalat saivat mitä hullumpia ideoita hyötyä hänestä.
Mutta tehdäänpä Jeremiahn kohdalla poikkeus, hmmm?
"Pohjoisen kansaa olen, keräilijäheimo. Kutsuin ikuisia henkiä, koska vahva halusin olla. Vahvempi ja nopeampi kuin yksikään mies", nainen vastasi katsahtaen sitten itseään. "Antoivat tosin muuta kuin odotin minä." Aluksi hän oli ollut riemuissaan muodonmuutoksen alkaessa, odottaen jotain petoeläintä. Karhua, sutta... Niin kuin hänen kasvotatuointinsa merkitsivät, sudennaamaa. Mutta sitten hän olikin hutera jalkainen sarvipää, joka ei vieläpä osannut muuttua takaisin.
Hiivatin henget!
Pitikö aina ottaa niin helposti nokkiin.

Poro ja nainen vilkaisi miestä, miettien miten vastata miehelle. Itse asiassa hän ei tiennyt.
"Pyysin liian röyhkeästi kuulemma, ei sen enempää. Enkä tiedä purkamisesta mitään, eläin olen ollut jo vuosia, välillä kaksijalkaelämän ja muistot unohtaen. Tiedä oliko koskaan mitään keinoa tätä purkaa... Minne menossa olemme muuten?" Sekä elikko että nainen katsoivat miestä kysyvänä.
Vahti
 

Seuraava

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron