JatkoaArathet, Sethos
Nuorimies kieltäytyi enemmän tai vähemmän kohteliaasti kyydistä, vedoten velkaan ja ylpeyteensä. Kerta omat jalkansa vielä toimivat, ei velho näemmä nähnyt syytä kyytiin. Ruma otus kävi vain nyökkäämään kaikessa hiljaisuudessa nuoremman päätökselle, ennen kuin lähti tasaisen rauhallisin askelin liikkeelle. Sethosin osalta hiljaisuus pysyi, mutta vierellä kävelevä nuorukainen kävi rikkomaan sen rupattelulla. Ruman harvojen hapsiensa takaa demoni vilkaisi ihmisen puoleen, tuon käydessä vertailemaan Cryptin ilmastoa ja ympäristöä ties mihin toiseen. Sethosilla ei ollut hajuakaan missä tuo oli ollut ja mihin Cryptiä vertasi, mutta eipä se demonia varsinaisesti kiinnostanutkaan. Selvää kuitenkin oli, että velho oli ollut matkoilla, mitä ilmeisimmin juuri äskettäin palannut.
"Harvenevat nekin..." Oli ainoa kommentti demonilta, Sethosin tokaistessa mielipiteensä eläinten määrästä. Kovasti oli kyllä varsinkin saaliseläimet harventuneet etelästä. Siirtyneet pohjoisempaan sodan tieltä, pois ihmisten alueiden lähettyviltä.
Sen pahemmin Sethos ei matkan aikana puhunut. Jos jotain kysyttiin, saattoi demoni vastata, mutta itseään koskeviin kysymyksiin tuo vastasi vain mulkaisulla. Rumassa olomuodossaan demoni ei muutenkaan pahemmin tykännyt puhua saatikka tulla nähdyksi, mutta tässä sitä oltiin, tuntemattomassa seurassa kävelemässä kohden kaupunkia, jossa varmasti tarpeeksi moni tulisi näkemään oudon ilmestyksen. Mutta mitä nopeammin oltaisiin perillä, sitä nopeammin Sethos saattoi luikkia takaisin sivukujille humanoidina herättämättä sen pahemmin huomiota kenenkään silmissä.
Matka kesti tovin jos toisenkin. Vauhdin määräsi lähinnä omilla jaloillaan kävelevä velho. Sethos olisi voinut pistää loikkien vauhdiksi ja olla perillä puolta nopeammin, mutta eipä hänellä mikään kiire ollut. Aroille päästäessä alkoi demoni tarkkailla taivasta lentävien olentojen varalta. Keskemmällä aroja kohosi kaupunki, jota kohden kolmikko eteni hitaasti mutta varmasti.
Matkan aikana Arathet ei pahemmin pitänyt ääntä itsestään, mutta kun oltiin jo kaupungin läheisyydessä, alkoi neuvonantaja antamaan pieniä heräämisen merkkejä. Sethos tosin koitti pitää huolen siitä, että haltia myös pysyi unessa. Mitään sen paremmin kertomatta, demoni oli koko matkan ajan manipuloinut haltian unia mieluisemmiksi, jottei tuo ainakaan painajaisiin heräisi.
Lopulta kolmikko saapui porttitorille, jossa outo seurue toden totta keräsi katseita. Demonin liikkeistä ja eleistä saattoi huomata, ettei se kovasti nauttinut tästä huomiosta, jota käänsi puoleensa. Sethos yrittikin pitää katseensa aivan jossain muualla, keskittymättä sen pahemmin toisten arvosteleviin katseisiin. Porteilla vartijat pysäyttivät kolmikon, syystäkin. Olihan kyseessä selvä ihminen ja demoni, hyvä ettei velhoa saman tien vangittu. Ennen kuin nuorukainen kuitenkaan ehätti edes harkita mitä vastaisi vartijoiden kyselyihin, oli Sethos avannut suunsa.
Demoni selitti tilanteen ja näytti selässään tajuttomana killuvaa neuvonantajaa, saaden vartijat tajuamaan tilanteen. Sen pahemmin vitkastelematta, paikalle kutsuttiin neljä vartijaa lisää, jotka lähtivät saattamaan kolmikkoa nopeasti kohden ylempiä kerroksia, aina linnalle asti. Tosin, kun ylimmälle kaupungintasolle päästiin, Sethos löi jarrut pohjaan. Demoni kieltäytyi tulemasta pidemmälle ja nosti hännällään haltian pois selästään. Lupia kyselemättä, kävi demoni törkkäämään tajuttoman haltian vasten velhonalkua, antaen tuolle nyt vastuun pitää haltiaa pystyssä tai vastaavasti kantaa ystäväänsä.
"Tein osuuteni. Hyvästi" Kovin monotonisella äänellä demoni kävi tokaisemaan, ennen kuin kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään poispäin, muuttaen siinä samalla muotonsa takaisin humanoidiksi.
Vartijat katsoivat hetken demonin perään, harkiten pitäisikö tuon perään lähteä, mutta pian huomio kiinnittyi kuitenkin velhoon ja neuvonantajaan. He olivat jo linnan porteilla, parempi se oli saattaa neuvonantaja ja tuon... oletettu ystävä turvaan ja hoidettavaksi, kuin alkaa juosta alemman tason kansalaisten perässä.
Vartijat tarjoutuivat auttamaan velhoa kantamaan Arathetin sisätiloihin, mikäli tuo apua tarvitsi. Samalla myös velholta käytiin kyselemään nimeä, jotta kuninkaalle voitaisiin ilmoittaa tästä tuntemattomasta, jokseenkin epäilyttävästä "vieraasta". Ainoa syy, miksi velho päästettiin linnan porteista sisään ja itse linnaan, oli se, että tuo selvästi auttoi kuninkaan neuvonantajaa.
Linnalla Arathet alkoi jo heräillä, vartijoiden saattaessa velhoa ja neuvonantajaa makuuhuoneille. Huoneessa ei vielä ollut ketään, kun he perille pääsivät, mutta parantaja oli jo matkalla paikanpäälle. Arathet käytiin laskemaan vuoteelle odottamaan, sotilaista yhden jäädessä tarkkailemaan tilannetta vielä, kun toiset taas lähtivät toimittamaan viestiä eri tahoille.
// Hups hittasin //