//Templer ja Frederic saapuivat paikalle, hetken jouluhuumasta väistyen sivummalle //
Frederic
Mies oli hetki sitten noussut uuteen aamunkoittoon ja hieroi vielä väsyneenä silmiään astellen tallirakennukseen. Sleipnir hirnahti kärsimättömänä ja valmiina uuteen retkeen. Frederic ei tuntenut oloaan yhtä virkeäksi, mutta hänen oli vain pakko nousta, sillä talvi muuttui nopeasti pimeäksi ja miehen täytyi käydä metsästämässä ennen pimeän tuloa. Hän voisi vaikka nukkua päiväunet, kunhan ensin hankkisi elantonsa. Mies nosti satulan kahdeksanjalkaisen hevosensa selkään ja antoi tuolle hieman kauraa alkaen kiinnittää suitsia. Hevonen oli valmis, nyt vain Fredericin täytyisi ryhdistäytyä ja lähdettävä metsään. Hän talutti hevosen pihalle, otti keihäänsä ja nousi ratsunsa selkään. Fred päätti edetä hitaammin, sillä yön aikana oli satanut lunta ja metsässä oli kunnon kinoskerros. Sleipnirille ei ollut ongelma eikä mikään kulkea lumessa kahdeksan vetreän jalan kannattamana, mutta Fred ei halunnut lähteä lumipöllyten suinpäin metsään, nyt kun haltiat asuivat metsän lähettyvillä ja eihän saaliitakaan sellaisessa vauhdissa kiinni saisi.
Samalla kun Sleipnir nautti kirpeästä pakkasäästä rauhallisesti kävellen, Frederic tarkkaili lumen pintaa, jos vaikka näkisi jonkin eläimen jäljet. Hän pysytteli poissa poluilta, uskoen, etteivät eläimet liikkuisi siellä, missä ihmiset ja haltiat. Luultavasti hänen uskomuksensa oli pelkkä typerä ajatus, joka sai hevosen vain väsyneemmäksi ja heidän olinpaikkansa helpommaksi löytää, mutta sitähän mies ei ajatellut, vain sitä, että saisi jonkinlaisen saaliin tältäkin päivältä mukaansa.
Siitä puheen ollen, Frederic kuuli jonkun tai enemmänkin jonkin liikkuvan tiheässä puskassa ja pian lumet putoilivat paljaiden oksien päältä, joka vain vahvisti miehen aavistusta siitä, että tuossa saattoi olla hänen ruokansa ja elantonsa! Mies kohotti keihäänsä ja heitti, lumi pöllysi hieman ja keihäs jäi törröttämään pystyyn lumen seasta. Frederic kannusti hevosen ravaamaan keihään viereen ja kun hän nosti aseensa, sen vierestä lähti juoksemaan pahoin säikähtänyt jänis, kuin hullu kiljuen kauemmas. Saalis ei ollut suuri, mutta tarpeeksi hävittämiseksi, joten Fred kannusti Sleipnirin jänön perään toivoen, että voisi saada sen vielä kiinni.
//Ja näin jäämme odottelemaan Dominik herraa ja hänen valtiastaan ~ //