Anteeksi, keitossani on härkänen!

Kaupungin paras ja kallein majatalo. Suuri ja avara, kodikas ja mukava. Majatalosta löytyy varmasti tilaa matkalaisille, joilla on rahaa taskussaan ja tarve päästä lepäämään pitkän päivän päätteeksi. Ruokaa ja juomaa löytyy, joskin majatalo ei ole Kallen kapakan veroinen juhlimispaikka. Huoneita löytyy niin aatelisarvoisille, kuin myös tavalliselle kansalle.

Valvoja: Crimson

Re: Anteeksi, keitossani on härkänen!

ViestiKirjoittaja Nipustin » 13 Marras 2013, 17:06

//Baby making in progress, please do not disturb :D:D//

K-18

Naun otteet sattuivat, muttei kipua juuri tunnettu mielihyvä hormoonien viettäessä fiestaa ympäri miehen kehoa. Kaikki tämä tulisi varmasti olemaan sen arvoista että vähän hammasta purren saattoi kestää hieman kipua. Vaatteet Naun yltä lentelivät melkoisella vauhdilla ja välittömästi neito oli ollut jo miehen häntä tuijottaessa mukana tässä tunnelmassa ja kiihkossa. Nau ohjeisti Phoenixin sisään ja Phoe saikin huomata että hänen astiensa herkentyminen kuoleman jälkeen ei ollutkaan pelkästään negatiivinen asia. Hänenstä tuntui kun hän olisi vain saattanut pyörtyä uudestaan, mutta sitähän ei varmasti tässä vaiheessa tehtäisi sillä niin jumallallinen oli hänen olonsa. Mahtavaa miten Nau saattoi saada feeniksin tuntemaan olonsa jopa näinkin heikkona kaikista vahvimmaksi ja mahtavimmaksi. Yleensä Phoenix halusi olla ihana yksin heikkoina hetkinään, luottamattomana kehenkään, mutta nyt hän tosiaan luotti tähän naiseen jonka syvällä sisässä oli para aikaa.
Naun käytös oli kiimaista ja vaativaa. Kädet miehen hartioiden ympärillä toinen kohotti lantiotaan ja voihki vaatien. Toinen vaikutti jotenkin normaalista poikkeavalta käytöksellään kuin tuo nainen tahtoisi enemmän. Phoenix antoi naiselle parastaan siinä viltillä juuri tässä ja nyt, mutta tulisiko tämä tulisieluinen komistus koskaan antamaan ihmisnaiselle mitään enemmän? Voisiko Phoenix todella vastata hänen tunteisiinsa, sanoa rakastavansa ja suojelevansa ikuisesti? Voisiko Phoenix edes lausua sanaa ikuisesti vasten toisen kasvoja? Lauetessaan naisen sisälle jälleen, Phoenixin ymmärsi ettei hänellä ollut antaa Naulle mitä tuo todella tarvitsisi. Vastauksen.

Tuli oli hieman hiipunut jo kun kaksi hahmoa makoilivat viltillä toinen täysin alastomana ja toinenkin ihan miltein ilkosillaan vieressä. Phoenix ei olisi tahtonut nostaa asiaa esille mutta jossain kohti heidän olisi varmaan pakko keskustella, tai ainakin sanoa jotain. "Miten inhoankaan kun joku näkee minut tässä kunnossa..." Phoenix aloitti tuijotellessaan kattoa ja pudistaen päätään. "Heikkona."
"Vaikka ei edes tämä sinun kanssasi kovin kamalaa ole!" feeniks naurahti lempeästi ja iski Naua leikkisästi käsivarteen. Niin vakavampiin aiheisiin ei koskaan ollut helppoa siirtyä, mutta Phoenix tunsi olonsa rehelliseksi ja avoimeksi. Liekkö äsken harrastetun aktin sivuseurauksena.
"Kuule Nau, minusta sinun pitäisi tietää yksi juttu", Phoenix kääntyi kyljelleen niin että saattoi katsella Naua päin, etsien tuon katsetta joka vastaisi hänen omaansa, "Tämä on kaikki mihin tästä koskaan on. Tämä tässä näin. ja vaikka jäisit odottamaan, joutuisin silti tuottamaan sinulle pettymyksen, sillä minusta ei vain ole elämään niiden kolmen sanan mukaisesti joita ehkä toivot kuulevasi minulta. En vain voi. Sitä paitsi emme ole edes samaa rotua. Sinä kuolet jonain päivänä vähintäänkin ajan julmaan kuristukseen kun minä porskutan eteenpäin koskemattomana." Phoenix antoi toiselle tilaisuuden vastata jotain takaisin, ei sillä että hänellä olisikaan ollut enempää sanottavaa. Hellästi mies kuitenkin silitteli Naun käsivartta ja olkapäätä odottaessaan mitä tuo mahtaisi sanoa.
Nipustin
 

Re: Anteeksi, keitossani on härkänen!

ViestiKirjoittaja Lörri » 13 Marras 2013, 18:52

K18

Nau tunsi, miten miehen kuuma neste pursusi voimalla hänen sisälleen, ja se tunne sai hänet laukeamaan voimakkaasti ja nautinnollisesti. Tajunta tuntui heittävän kuperkeikkaa ja hän todellakin nousi jonnekin euforian tuolle puolen ja vielä siitä ylikin, tarrautuen Phoen vartaloon kouristuksen omaisesti ja hukuttaen voihkeensa painamalla kasvonsa miehen kaulaa vasten.

Nau makasi levollisena lämpöisessä kyljessä, ja vain hymyili Phoelle hellästi, silitellen punaista tulitukkaa, kun mies kertoi, ettei pitänyt siitä että joku näki hänet heikkona. ” En minä kerro kenellekään.” Nau kuiskasi, ja edelleen vain hymyili. Kyllä vain, Phoelle oli taatusti hirveää olla heikko, ja varsinkin se, että joku näki hänet sellaisena.
Sitten Phoe kääntyi kasvot häneen päin, ja alkoi puhua äänellä ja sanoilla, jotka saivat Naun irvistämään. No niin, nyt se kai sitten tulisi. Phoe ei sanonut mitään, mitä hän ei olisi osannut odottaa, ja vaikka hän oli valmistautunut siihen, se tuntui hirveän julmalta. Riipivältä. Nau piti kuitenkin visusti huolen, että hänen kasvoilleen ei ilmestynyt siitä kielivää ilmettä, vaan niillä pysyi pieni, surullinen hymynhäivä koko ajan. Sitten hän kiepahti selälleen ja loi silmänsä kattoon missä hiipuvan tulen loimotus loi omanlaisiaan kuvioita lautojen pintaan. Katto. Onneksi oli olemassa katto. Nau tuijotteli sitä vaiti hetkisen, heilutellen varpaitaan ja pureskellen huulensa sisäpintaa. Ei siksi, että olisi joutunut miettimään mitä sanoisi, sen hän tiesi kyllä. Vaan siksi, että pysyi kasassa, eikä sanoisi tai tekisi mitään, mitä sitten joutuisi katumaan. Hän tiesi, että aiempi Nau olisi tällaisessa tilanteessa todennäköisesti suuttunut ja puhissut, että kuvitteliko mies hänestä ihan omituisia, ja että Phoen egolla voisi täyttää vaikka koko Cryptin tarvittaessa, ja että mitä ihmettä feenix oikein kuvitteli hänen tekevän miehellä, joka muuttui ärsyttäväksi, pieneksi ja siroksi nartuksi aina, kun tuli humalapäissään törttöilleeksi itsensä hengiltä. Eikä sillä, tuolla tavalla tilanteesta olisikin selvitty melko vähin vaurioin. Mutta se ei olisi totta…ei kyllä ihan sekään, mitä Nau aikoi sanoa, mutta hän ei tahtonut pahoittaa Phoen mieltä, riitti, kun hän tekisi sen itselleen. Sitä tämä siis kai oli, rakkautta.
” En minä toivo kuulevani niitä Phoe. Enkä odota sitä, tai mitään muutakaan. Tämä on ihan hyvä näin…ei tarvita muuta. Minä…” Tästä oli hirvittävän vaikea puhua; ” rakastuin sinuun jo varmasti siellä satamakujalla, jo ennenkö tiesin nimeäsi. Kun työnsit minut lämpöisesti vasten itseäsi sitä seinää vasten…tai ehkä jo silloin kun tupsahdin syliisi ja painauduin lämpöösi. En vain..tiennyt sitä, ennenkö kuolit. Siksi tämän ei tarvitsekaan muuttaa mitään, minkään ei tarvitse olla välillämme eri tavalla, vaikka minä tajusinkin, miten asiat ovat.” Nyt Nau käänsi vihreät silmänsä takaisin Phoen punaisiin ja hymyili vinosti toisella suupielellään. ” Ei välitetä siitä.” Hän sanoi keveästi, ja pyyhkäisi sormellaan Phoenixin nenää herttaisesti.
Voi kyllä, kyllä hän välittäisi, ja välittäisi niin paljon, ettei kestäisi katsella Phoea, jonka puoleen hänen sydämensä huusi, mutta ei saanut vastausta. Vaikka se sattuikin, hän oli päättänyt kadota. Poistua ja häipyä, unohtaa Phoen, ja keskittyä elämään omaa elämäänsä, ilman, että joutuisi kiduttamaan itseään aina miehen kohdatessaan. Kärsimystä siitä seuraisi näinkin, mutta aikansa otettuaan se menisi ohi, ja ehkä Nau olisi taas vapaa elämään? Aika ja välimatka parantaisivat lopulta. Hän oli leikkinyt tulella, ja se vei lopulta hänen koko kätensä…kirjaimellisesti. Nyt hän tarvitsi kylmän kylvyn…kuvainnollisesti.
Lörri
 

Re: Anteeksi, keitossani on härkänen!

ViestiKirjoittaja Nipustin » 13 Tammi 2014, 17:18

Nau näytti ottavan uutisen hyvin. Ei yllättynyt, mikä taas ei yllättänyt miestä mutta loppu reaktio kyllä tuntui jotenkin... tyhjältä. Siinäkö kaikki? Minkään ei tarvitse muuttua, naisen tunteilla ei ollut väliä? Phoe ei voinut hymyillä tuijottaessaan Naua. Hän oli hämillään siitäkin ettei tuntenut helpotusta ja riemua siitä kun saisi jatkaa Naun tapailua näin sitoutumattomasti. Mitä ihmettä hänelle oli oikein tapahtumassa? Vaikka eihän asiaa ehkä kannattaisikaan pohtia näin pian kahden kuoleman jälkeen, taisi olla heikotuksen lisäksi myös nuppikin aika pyörällä. "Tuota... kiva." Phoenix töksäytti ilmoille ja yritti väläyttää hymynkin toisen sipaistessa hänen komeaa nenäänsä.
Toivottavasti Naua ei häiritsisi Phoenixin ilmeet ja varsinkaan tönköhkö vastaus, sillä oudoksi heidän väliensä ei pitänyt muuttua. Phoniex heilautti hiuksiaan ja otti vähän väkinäisen virneen kasvoilleen ja päätti näin pelastaa kiireesti mitä pelastettavissa on. "No huh! Yleesä tässä kohtaa joutuu repimää muijia irti jaloista ja käsistä, joten hienoo! Sä se oot Nau kyllä jotain..." Phoe ei yleensä joutunut pitämään yllä suurta roolia ollakseen huoleton paha poika, mutta nyt hän ponnisteli vaikuttaakseen siltä. "Mutta kuules, noin hyvän alkuvenyttelyn jälkeen voisin kyllä kuvitella kohta lentäväni", Phoe pyörähti viltiltä ylös ja asteli hakemaan maahan lentäneen puukipon - väistellen maahan lentänyttä sulannutta lunta tietenkin. Kuppiin oli jäänyt pohjalle lunta ja se oli aika hyvin sulanutta, joten mies vei sen takan luokse, työntäen pikku astien ihan liekkien hohkavaan kuumuuteen. Sitten lämpimänä feeniks joi kerralla koko sen vähäisen vesimäärän joka astiassa oli ollut irvistäen sen jälkeen Naulle. "Ja ne aina sanoo että viina on muka pahaa..."

Phoenix löysi mökistä jotain päälle pantavaa. Suurikokoisen takin jolla saattoi vähän verhota paljasta kehoa, muttei ikävä kyllä mistään löytynyt sopivia kenkiä niin ettei olisi tarvinnut väistellä lumista maata. Noh, nyt ei vaan parane pitää levähdystaukoja vaan oli lennettevä perille asti nollan pysähdyksen taktiikalla. Phoenix tuli Naun luokse ja ensimmäisenä painoi lämpimän pusun toisen kaulalle ja sitten hän sujautti toisen punakivikoruista Naun kaulasta. Testatakseen oliko kyseessä hänen kivensä mies katsoi kujeilevaisin silmin ihmisnaiseen ja lähetti tuolle ajatusviestin: "Tervetuloa Phoenixin lennätyspalveluun. Pyydämme että ette kilju lennettäessä, ettekä suuresti häiritse lentäjää. Pientä hiplausta ja häröilyä ei katsota pahalla..." Viestin lopuksi hyvin leveä, Phoenixmainenkin, virne palasi jälleen luonnollisina miehen kasvoille.


//Olen lahna, mä pikku lahna oon. Oke huijjjasin, oon iso lahna. Mutta nyt viimein vastasiiin! //
Nipustin
 

Re: Anteeksi, keitossani on härkänen!

ViestiKirjoittaja Lörri » 14 Tammi 2014, 22:49

Nau kampesi itsensä istumaan viltin päälle. Katse seurasi Phoenixin puuhia. Hän heilutteli paljaita varpaitaan ja katseli tarkkaan Phoen kirvelevän komeita piirteitä vasten hiipuvan nuotion kajoa. Surumielinen hymy palasi roikkumaan hänen kasvoilleen. Miehen siluetti; kasvot ja vartalo. Lihakset joiden muodot outo kajottava valaistus toi kauniisti esiin, Phoen liikkeet; ihan koko mies. Nau olisi voinut nautiskella Phoen tuijottamisesta tällätavoin varmaan....aina. Nyt, antaessaan silmiensä levätä miehessä, hän tosin tunnisti haikeuden ja epätoivon itsessään. Kuin hän olisi yrittänyt imaista katseellaan joka ikisen mahdollisen hitusen Phoenixia, minkä vielä saattoi saada ja viedä mukanaan.
Nopeasti Nau korjasi kasvojensa ilmeen sopivaksi Phoen irvistäessä hänelle veden juotuaan. Nau irvisti itsekin, ja puisteli vartaloaan ikään kuin kylmän ja inhon väristyksissä. " Kammottavaa nähdä sinun juovan tuota!" Hän tuhahti, ja virnisti perään. " En olisi uskonut että sanon noin jollekin, kun kyse on vedestä."
Muisto siitä, mitä vesi yhdistettynä feeniksin kanssa sai aikaan, oli kuitenkin niin elävä ja inhottava, ettei hän voinut olla värähtämättä sille. " Varmaan sama, jos minä rupeaisin miekan tai tulennielijäksi."
Nau nousi kepeästi ylös, ja alkoi etsiä vaatteitaan, ja pukeutui samalla kun Phoekin. Mikäli nyt voi sanoa pukeutumiseksi sitä, että kaappaa nurkasta päälleen vanhan ja kamalan takinreuhkan. Jalkineita ei Phoelle löytynyt. Nau ehdotti veikeästi, että voisi kyllä tekaista tälle uudelleen hurmaavat vilttitossut jalkoihin, mutta sitä ei otettu kovin vakavasti.
Nau sai suukon kaulalleen, ja sitten suukottaja pujotti toisen kivenpuolikaan ketjuineen neidon takkuisen pään yli, ja sujautti sen omaan kaulaansa. Nau virnisti iloisesti miehelle kuultuaan tämän lähtöselvityksen, ja loikkasi suin päin Phoen syliin, olettaen tämän ymmärtävän tarttua kiinni hänestä.
" No niin! Odotettavissa varmaankin vauhtia ja vaarallisia tilanteita? " Nau ajatteli takaisin, iski silmää ja puristi voimakkaasti Phoenixin toista erinomaisesti muodostunutta pakaralihasta, lätkäisten sitä sen jälkeen kämmenellään, kuin vauhdittaen miestä.
Hänen mielessään viivähti ajatus, että miten ihmeessä hän pääsisi Phoesta, jos tällä oli tuo kivenpuolikas kaulassaan? Mutta sen enempää hän ei sitä ajatellut, sellaiset surkeudet saisivat tulla sitten myöhemmin, kerralla kaikki. Ja Phoella tosiaan oli tuo kivenpuolikas nyt, ties vaikka Naun mietteet karkailisivat miehen pääkoppaan, ehkei Nau osannut hallita moista telepaattista helyä.

/ Joskus lahnan on tehtävä, mitä lahnan on tehtävä :P /
Lörri
 

Re: Anteeksi, keitossani on härkänen!

ViestiKirjoittaja Nipustin » 16 Tammi 2014, 00:07

//Oon lutunen lahna ja vastaan melkeen heti uudestaan! Kohmeessa vielä mutten sentää jäässä. Hoh~//

Kivi oli ollut Phoenixin sillä ajatukset pääsivät perille aiheuttaen räväkkäässä punapäässä hilpeän reaktion tuon loikatessa miehen kaulaan. Phoenix naurahti kun Nau loikkasi ja automaattisesti tietysti kietaisi kätensä tuon ympärille pitääkseen kiinni mutta sitten joutui kyllä puremaan huultaan kivusta. Ehkä turhan vauhdikasta vielä toistaiseksi hänen voimilleen. "Joo, vaarassa ollaan ainakin", Phoenix murahti ääneen virnistäen kivun sekaisesti. Hän ei edes löydettyään kipufetissinsä voinut sanoa että tämä kipu olisi millään tavalla miellyttävää.
Phoenix asteli ulos mökistä Nau vahvoilla käsivarsillaan - jotka eivät olleet kyllä varmasti yhtä vahvat ja luetettavat kuin aikaisemmin. Kynnyksellä hän katsahti jäätynyttä kuistia, jossa oli vieläpä siellä täällä luntakin. Mies veti niin syvään henkeä kun kykeni ja keskitti lämpöään jalkoihin. Pidättäen hengitystään komistus lopulta astui kuistille vain sen verran että pääsi pois oviaukosta ja tuli mahdolliseksi luoda selkään siivet. "Pidä sitten kiinni..." Phoenix sanoi ja tuo ei yrittänyt tällä kertaa flirttailla Naun kanssa ohjeistuksellaan. Hän oli heikossa kunnossa. Hän toivoi jaksavansa lentää perille asti - sillä tänne jääminenkään ei tuntunut viisaalta vaihtoehdolta - mutta Naun kannattalu saattaisi tämän matkan osalta jäädä paljolti naisen omien lihaksien varaan. Siinäkin oli tarpeeksi Naun vuoksi rehkimistä kun tuon painon kantoi lisälastina mukana. Ajatus tulvahti yllättäen Phoenixin mieleen. Mitä jos lentäisin naisen hahmossa, olisin itse keveämpi, jolloin matka taittuisi helpommin... Irvistäen punatukka kuitenkin hylkäsi kiireesti moiset ajatukset. Hän oli mies, todellinen mies. Hän ei missään nimessä ole minkään sortin akka, minkään sortin tilanteessa. Tästä selvittäisiin vielä miehisellä voimalla todella hienosti.
Fum! Phoenix loi selkäänsä liekehtivät siivet ja takki sai palaa osittain siipien tieltä. Sitten punasulkaiset siivet levitettiin ja Phoe harvinaislaatuisesti ponnisti jaloilla ensin ilmaan ennen kuin sitten läimäisi heidät siiville. Tämä ei tuntunut miellyttävältä, ei alkuunkaan, mutta pienikin vilkaisu naiseen jota Phoenix piteli sylissään tai ajatus siitä miten tässä kävisi mikäli ei jaksettaisikaan lentää piteli kyllä kaksikon visusti ilmassa.

Matkan aikana ei paljon virkottu mitään. Phoenix hengitti raskaasti, välillä purren huuliaan kivusta. Hän oli totaalisen uupunut ja tahtoi vain nukahtaa. Silmät painuivat välillä kiinni, vain jotta ne aukaistaisiin rivakasti uudestaan ja päätä ravistettaisiin. Nukkumisen aika olisi myöhemmin, nyt täytyi päästä takaisin majataloon.
Lopulta tuttu avonainen ikkuna näkyi suoraa edessä ja ikkunaa kehystäneet verhot vilkuttelivat tuttavallisesti ikkunasta tuulen niillä leikitellessä. Phoenix veti siipensä heidän ympärilleen kun syöksähti ikkunasta. Laskeutumisessa oli vähän parantamisen varaa sillä Phoenix meinasi välittömästi kaatua mutta onnistui onneksi palauttamaan tasapainonsa. Siivet kadotettiin selästä ja Phoenix antoi vasta nyt itsensä hengittää kiihtyneesti, hengestyneenä. Miehen alahuulesta valui verta, sillä tuo oli heidän saavuttuaan kylään purrut sitä koko matkan takaisin hellittämättä vaikka veren maku oli täyttänyt suun. Nau laskettiin omille jaloilleen ja Phoenix tipautti inhoten takin yltään - siis sen mitä siitä oli jäljellä - ja viittasi Naulle että tuo kävisi sulkemassa ikkunan. Mies itse keskittyi ja loi huoneen keskelle punaista tulta joka hohti kuumana. Se polttaisi mikäli olisi tarpeeksi tyhmä että menisi koskemaan. Vaikka kyllähän tuli polttamisesta varoittaisi ensin kun sitä lähestyisi ja kuumuus kävisi sietämättömäksi.
Phoe heittäytyi sängylle ja hänen sisuksistaan karkasi uupunut mutta nautinnollinen ääni. Hän ummisti silmänsä ja tunsi tajuntansa sumenevan samantien kun pää oli vain koskettanut patjaa. Silti mies jaksoi vielä pyytää Naua tulemaan viereensä, siinä olisi ainakin lämmin sillä toisen täytyi olla ihan jäässä lentomatkan jäljiltä. "Pakkasen puremille paras hoitomuoto on ehdottomasti käpertyä kullan kainaloon..." Phoenix mumisi ojentaen toista kättään Naua kohti niin että voisi kaapata tytön vierelleen. Kulta oli hellittelevä lempinimi rakastetulle tai vaimolle, eikä Phoenix ollut eläessään - ainakaan lähivuosikymmenissä! - koskaan nimennyt itseään kenenkään kullaksi...

//Eikös tää vähän niinkun meidän suunnitelmien kannalta pääty tähän, tai siis sun seuraavaan viestiin missä Nau livistää, vai? :P//
Nipustin
 

Re: Anteeksi, keitossani on härkänen!

ViestiKirjoittaja Lörri » 16 Tammi 2014, 21:24

/ Kyllä susta saadaan viä joku salakka tai ahven :P /

Nau, joka oli jäässä, ja tunsi itsensä uupuneeksi ytimiään myöden, laskeutui hitaasti Phoen vierelle vuoteelle, tarttui tämän käteen ja kiepahti uupuneen miehen lämpöä hohkaavaan kylkeen, vetäen tämän käsivarren vartalonsa yli; kuin peiton. Phoe vaikutti nukahtavan saman tien, oikeastaan tuo oli jo ollut unessa pyytäessään neidon viereensä. Kullan viereen. Nau pyöritteli sanaa ja ajatusta päässään. Ajatteliko Phoe tosiaan olevansa hänen kultansa, vai oliko se vain ollut heitto? Nau ei saattanut nukkua. Hän makasi pitkään aloillaan, silmät auki, ajatuksia päässään pyöritellen. Lopulta hän kääntyi niin, että saattoi katsella nukkuvaa feenixiä. Nau kohotti varovasti, hellästi, toisen kätensä hyväilemään miehen tulipunaisia hiuksia, otsaa, kasvoja, rintaa; hän silitteli ja hyväili läpi likipitäin koko nukuvan feenixin vartalon. Sitten hänen hajamielinen huomionsa kiinnittyi vasemmassa nimettömässä killottavaan kultasormukseen. Mitä hän sille tekisi? Naun teki mieli pujottaa se sormestaan, ja jättää Phoelle jonnekin näkösälle. Mutta...oli ehkä parempi pitää se, ja antaa Phoen ihmetellä, mitä Nau meinasi. Olisi hyvä, ellei mies aivan heti tajuaisi hänen kadonneen; iäksi. Toinen juttu oli tuo riipuksen puolikas...ehkä Nau voisi vain jättää sen feenixin kaulaan.
Nyt hän nousi hiljaa istumaan vuoteen laidalle, varoen herättämästä Phoenixia, joka tosin nukkui tukevaa unta. Nau pujotti oman puoliskonsa kivestä kaulastaan, nousi, ja asteli satulalaukuilleen jotka odottivat huoneen lattialla siinä, mihin hän oli ne jättänyt. Nau etsi käsiinsä kangassuikaleen, kääri kiven sen sisään, ja sujautti yhteen taskuista. Siellä se olisi varmaankin poissa pelistä.
Nau osasi tarpeen tullen liikkua täysin ääneti, ja käytti nyt tätä taitoaan kerätessään tavaransa kasaan ja pukeutuessaan sään vaatimalla tavalla. Häntä repivät hyvin ristiriitaiset tunteet. Hän ei todella halunnut tehdä sitä, mitä kuitenkin teki, mutta halusi silti tehdä sen äkkiä, päästä pois, että piina loppuisi...tai oikeammin; pääsisi alkamaan.
Naun katse siirtyi välillä lepäävään tulimieheen. Hän mietti, olisiko Phoe turvassa kun Nau jättäisi hänet puolikuntoisena tähän pikkuiseen huoneeseen, jonka oveakaan ei saanut enää salpaan, koska Phoe oli sulattanut lukon. Phoe oli ihan paskana, vieläkin. Ilmeisesti tämä oli surkeammassa jamassa, kuin oli Naulle antanut ilmi. Miehet, machoilu ja ego! Mutta...olihan tämä kuitenkin suojassa ja lämpimässä. Nyt Nau vilkaisi tulta, jonka feenix oli sytyttänyt huoneeseen. Mitä sillekin tekisi? Pitäisikö hänen sammuttaa se? Sammuisiko se edes? Mahtaisiko se pysyä aisoissa Phoen nukkuessa...ehkä tämä ei enää ollut ollut kovin huomiokykyinen sytyttäessään sen, eikä tullut ajatelleeksi...mutta, vaikka tuli karkaisikin, eihän se Phoea satuttaisi! Ja jos huoneeseen taasen tulisi kylmä, siitä voisi koitua tälle huomattavaa haittaa. Olkoon valkea siis rauhassa. Ja täytyi muutenkin luottaa, että Phoe oli herättänyt sellaista kunnioitusta majatalon väessä, ettei kukaan tieten tahtoin pyrkisi hänen rauhaansa häiritsemään. Sillä Naun oli pakko mennä.

Huoneen ovella Naun askeleet pysähtyivät, vaikka hän oli päättänyt enää olla kääntymättä, hidastamatta tai katselematta taakseen. Mutta..pää kääntyi hitaasti vuodetta kohti. Nausta tuntui hirvittävältä valehdella ja jättää kertomatta asioita suoraan, ja niin kuin ne olivat. Tuntui hirvittävältä luikkia tällätavoin matkoihinsa. Hän oli epäreilu ja katala. Mutta..siltikin, tämä oli paras vaihtoehto.
Hän olisi kuitenkin tahtonut hyvästellä jotenkin konkreettisemmin, enemmän...häneen iski hirveä halu astella takaisin ja suudella Phoea hyvästiksi.
Ehkä jokin osanen hänestä jopa toivoi, että Phoenix heräisi tähän, vaikka Nau ei varsinaisesti tiennytkään sellaista toivetta olevan. Kahtaalla, kovin kahtaalla olivat hänen toiveensa, aatoksensa ja aikeensa.

Suudelma oli hellä, intohimoinen, tuskainen; täynnä kaipuuta, jota ei vielä ollut edes koettu. Kaiken tämän Nau sai suudelmaan huolimatta siitä, että toinen osapuoli lepäsi syvässä unessa.
Vielä viimeinen hento pyyhkäisy poskea pitkin, ja Nau kääntyi pois.

Hänellä oli kiire. Nopeasti pois, mitä pikemmin, sen parempi. Hän toivoi, että alkaisi sataa lunta. Se ainakin pitäisi Phoen poissa taivaalta, mikäli tällä oli mitään haluja, tai tosiaan, edes kykyä, lähteä etsiskelemään häntä. Muutaman päivän kuluttua Nau olisi jo syvällä Quinnin kätköissä, piilossa, mutta sitä ennen hänen olisi pidettävä kiirettä, eikä hän voisi juuri sallia lepoa itselleen, vaikka oli jo valmiiksi äärimmäisen uupunut sekä henkisesti että fyysisesti.

/ Kiitti ja Kuitti <3/
Lörri
 

Edellinen

Paluu Brogan Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron