Salakähmäisyyttä

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Salakähmäisyyttä

ViestiKirjoittaja Lörri » 19 Tammi 2014, 12:19

Jeremiah

Mustanruskea viemärirotta kipitti pienillä jaloillaan hurjaa vauhtia pitkin sateen liukastamaa katonharjaa, väistellen välillä kohtia, joista katto oli romahtanut olemattomiin. Oli keskiyö, ja taivas täysin pilvessä, joten oli hyvin pimeää. Lopulta rotta pysähtyi, ja haisteli hetkisen ilmaa viiksikarvat väristen. Sitten se puikahti puoliksi irronneeseen reunakouruun, kipitteli sitä pitkin varoen hetkisen matkaa, ja sukelsi suin päin ränniin, joka laski alas katutasolle, inhan mutaiseen vesilammikkoon. Rotta puisteli inhoten turkkiaan rämmittyään ylös mutalätäköstä, kulki hetkisen seinänviertä ja pujahti sitten irronneiden seinälautojen välistä sisään röttelöön, joka oli puoliksi romahtanut vanha ja hylätty asuinrakkenus. Sisällä Rotta jähmettyi aloilleen ja tutki tarkoilla aisteillaan pimeyttä. Ei vaikuttanut siltä, että paikalla olisi vielä ketään. Pimeys oli aivan hiljaa ja liikkumaton.
Rotta eteni pienen huoneen lattian läpi nurkkaan, jossa kökötti vanha, puinen matka arkku. Sitten se jännitti koko piskuisen ruumiinsa, ja samantien sen paikalla seisoi luiseva ja alaston miehen hahmo. Mies avasi arkun kannen kylmästä väristen ja kavahti saranoiden narahdusta, joka kuulosti hirvittävältä meteliltä yön äänettömyydessä. Hän ojensi kätensä kopeloimaan arkun sisältöä, ja tunsi helpotusta tavatessaan sieltä pehmeää kangasta. Hänen vaatteensa olivat yhä siinä, missä pitikin. Nopeasti Jeremiah kiskoi vaatteet arkun uumenista, ja alkoi vetää niitä ylleen, kuunnellen samalla tarkkaavaisesti, mitä ympäristössä tapahtui.
Lörri
 

Re: Salakähmäisyyttä

ViestiKirjoittaja Ylva » 19 Tammi 2014, 15:09

Musta, iso susi jolkotti hiljaista katua pitkin. Moni joka sen erehtyi näkemään uskoi kultasilmäisen ilmestyksen olevan harvinaisen iso koira, sillä sudet harvemmin tulivat kyliin ja kaupunkeihin saati sitten jolkottivat niin määrätietoisina eteenpäin kuin tämä tapaus. Olennon korvat kääntyilivät pienemminkänkin äänen kuullessaan ja kuoho oli suunnattu maankamaraa kohden, mikä sai suden näyttämään astetta pienemmältä mitä oli. Kynnet napsuivat märkiin katukiviin hukan liikkuessa määränpäähänsä. Se ei ollut kovin kaukana paikasta, josta rotta oli hetki sitten livahtanut sisään ja pian rakennus olikin sen näkökentässä. Susi nuuhki ilmaa ja kiersi rakennuksen kertaalleen ympäri. Joku oli sisällä, hän saattoi haistaa miehen, jonka ominaistuoksussa oli jotain erikoista. Ainakin kyseessä oli oikea henkilö. Susi pysähtyi paikkaan josta oli aloittanut kierroksensa ja muuntautui toiseen muotoonsa, tummahiuksiseksi naiseksi, jonka kultaiset silmät tuntuivat elävän omaa elämää.

Naisella oli niin vaatteet kuin aseetkin päällään. Ei osannut selittää sitä itsekään, mutta muuttaessaan muotoaan kaikki naisen päällä tuntui sulautuvan susimuotoon ja palasivat takaisin muuttuessaan ihmiseksi. Kätevää sinänsä kun sai kannettua kaiken mukanaan nelijalkaisessa muodossakin. Naisen vaatetus oli kokonaan musta ja viitta kätki tuon varjoihin täydellisesti jos vain halusi. Hitaalla eleellä nainen nosti mustan hupun päähänsä varjostamaan kasvojaan ja suuntasi askeleensa kohti rakennuksen ovea. Aseinaan nainen kantoi tikareitaan, miekka oli kömpelö ahtaissa tiloissa ja näkyi selvemmin kuin pitkät tikarit. Hänellä ei sinänsä ollut tarvetta piilotella näitä aseitaan ja ne näkyivätkin asevyöllä viitan alla aika ajoin ja jos osasi katsoa. Ei kuitenkaan liikkunut ilman teräaseita missään ihan vain varmuuden vuoksi varsinkin nyt kun joku oli päättänyt saada naisen hengiltä. Sitä hän ei suvainnut ja siksi hän oli tähän tapaamiseen menossa. Luonteensa vastaisesti oli naisen turvauduttava jonkun toisen apuun, joka tietysti ei olisi aivan ilmaista.

Ovi narahti ja sai naisen irvistämään äänelle, joka tuntui turhankin kovalta. Hän muistutti itseään ettei tarvetta piilotteluun varsinaisesti ollut, olihan tämä tapaaminen sovittu. Tumma varjo puikahti sisälle ränsistyneeseen rakennukseen ja suuntasi tuttua tuoksua kohden. Viimekerrasta oli kuitenkin aikaa jo lähemmäs vuosi, tarkemmin ottaen naisesta ei ollut alamaailmassakaan kuulunut mitään pitkään aikaan ja tietyt tahot olivat jo alkaneet kuiskimaan naisen heittäneen henkensä. Näin ei kuitenkaan ollut vielä käynyt ja jos naisella olisi jotain tekemistä asian kanssa niin ei kävisikään. Vastustaja oli taitava, sen hänen oli pakko myöntää, mutta ei aikonut luovuttaa ja vain kadota maanpäältä lopullisesti.
Ylva
 

Re: Salakähmäisyyttä

ViestiKirjoittaja Lörri » 19 Tammi 2014, 17:23

Jeremiah käänähti nopeasti äänen suuntaan röttelön oven narahtaessa. Pitkä tumma palmikko heilahti ja mäjähti vasten hänen takinselkämystään. Viileä ilmavirta leuhahti miehen kasvoille. " Iltaa, Ylva." Rottamies sanoi hiljaa ja rentoutui. Ei hän erottanut naista pimeässä huoneessa, vaikka pimeänäkönsä olikin keskiverto ihmistä hiukan parempi, mutta ei se kukaan muukaan olisi. Jeremiahilla oli ollut kätkössään lämmin ja laadukas villakerrasto, joka haisi pakottavista asiain haaroista johtuen äitelältä koin ja hiirten karkoitus aineelta. Sen ylle hän oli kiskonut nilkkoihin yltävän mustan ja vartalonmyötäisen takin. Lisäksi arkussa oli ollut kaikki muukin tarpeellinen, kuten saappaat, sukat ja sen sellaista, sekä puinen sauva aseeksi. Jeremiah ei olisi saanut rottana kuljetettua omaa ryhmysauvaansa mitenkään. Hänellä oli eri puolilla kaupunkia...oikeastaan, eri puolilla Cryptiä, näitä tälläisiä salakätköjä juuri tämänkaltaisia tilanteita varten. Tähän tapaamiseen kauppamaakari oli lähteny mieluummin huomaamattomana rottana, kuin ihmishahmossaan, sillä ei tahtonut tulla tunnistetuksi tälläisistä yhteyksistä tiettyjen tahojen silmissä, jos se suinkin oli vältettävissä. Kenellekään ei kuulunut se, miksi hän juoksenteli keskellä huhtikuista yötä pitkin Länsikujia. Jotakuta se olisi voinut kiinnostaa kyllä kovin, sen Jeremiah tiesi, ja halusi eliminoida kaikki turhan uteliaat sielut kintereiltään....johon tämä tapaaminenkin varsinaisesti liittyi; turhan uteliaiden sielujen eliminointiin.
Eräs Jerryn karavaaniin osallistunut vartija oli alkanut esitellä hyvin kiistanalaisia kysymyksiä, ja Jeremiahilla oli muutakin kautta tieto, että poika suunnitteli enemmässäkin määrin hänen bisnestoimiensa selvittelyä, ja asian viemistä eteenpäin, aina kuninkaalle saakka...ja jos tilanne siihen menisi, se tietäisi helposti sitä, että Jeremiahin pää olisi vaarassa paikallaan harteiden välissä. Esimerkiksi haltiain kanssa kaupan harjoittaminen olisi hirttotuomioon langettava teko.
Tuo kyseinen poika oli erään varakkaan aatelissuvun vesa, mahtiomaisuuden perijä. Iältän viisitoista vuotta. Suku oli lisäksi vakavarainen kauppiassuku, ja Jeremiah oli yksi heidän pahimmista kilpailijoistaan. Tätä yhteyttä Jeremiah ei ollut ymmärtänyt, ennenkö oli ottanut nuorukaisen mukaansa vartiotehtäviin. Hän oli osallistunut karavaaniin vartijana saadakseen tuiki tärkeää kokemusta kentältä. Nuorukaiselle oli kyllä tehty selväksi, samoin, kuin joka ikiselle muullekin, että olisi vaarallista paljastaa Jeremiahin asioita eteenpäin, tai alkaa kysellä. Mutta, aina se ei mennyt perille, kuten ei tässäkään tapauksessa. Jeremiah oli joskus joutunut jopa surmauttamaan umpimähkään karavaaniinsa osallistunutta miehistöä, ennenkö vasikoija oli vapaaehtoisesti astunut esiin, ja päässyt hengestään. Ylvalla oli silloinkin ollut käyttöä, Jeremiah muisti ja havahtui mietteistään.
" Sinulla oli ehdotus jonkinlaisesta vaihtokaupasta, niin käsitin." Jeremiah aloitti keskustelun. " Annahan kuulua, olen erittäin kiinnostunut kuulemaan, mistä onkaan kyse?"
Lörri
 

Re: Salakähmäisyyttä

ViestiKirjoittaja Ylva » 19 Tammi 2014, 19:23

Naisen silmät tuntuivat tuikahtavan itsestään miehen lauseassa murhaajattaren nimen. 'Susisilmä' oli hänen yleinen alamaailman nimi, mutta jotkut harvat tiesivät hänen oikean nimensä, yleensä pidempiaikaiset bisneskumppanint kuten tämä herra tässä. "Jeremiah, pitkästä aikaa", nainen kehräsi tummalla äänellään hupun kätköistä. "Hmm, aivan. Tarvitsen tietoja henkilöstä", tummaverikkö selitti lyhyesti astellen miestä kohden keinuvin askelin pitäen kuitenkin kätensä kohteliaasti esillä. "Uskoakseni voin tarjota jotain vastapalvelukseksi", nainen jatkoi ja hymyili vinosti. "Kuten ennen vanhaan"... hän lisäsi kehräävällä äänensävyllä mitä lähes aina käytti tälläisissä tilanteissa.

Naisen läpitunkevat silmät tarkkailivat miestä jota ei ollut nähnyt vähään aikaan kuten ei ketään muutakaan. Hitaalla eleellä hän veti rullatun pergamentin palasen viittansa kätköistä ja ojensi sitä miehelle. "On olemassa jonkinlainen... järjestö, jotka kantavat tätä merkkiä. Olen yrittänyt jäljittää heidän johtohenkilöään ja uskon hänen liikkuvan... paremmissa piireissä", nainen selitti viitaten pergamentin palaan, jonka oli antanut miehelle. "Kaikki mitä olen hänestä saanut selville on siinä", nainen sanoi ja todellakin pergamentissa oli tekstiä ja merkki, mistä murhaajatar oli puhunut.
Ylva
 

Re: Salakähmäisyyttä

ViestiKirjoittaja Lörri » 19 Tammi 2014, 20:59

Jeremiah kohotti kulmiaan kiinnostuneena naisen sanoessa, että tarvitsi tietoja eräästä henkilöstä. Huone oli pimeä, joten mitään ei erottanut kovin selvästi, mutta Jeremiah huomasi kuitenkin Ylvan astelevan lähemmäs. " Ah, kuulostaa ihastuttavalta." Jeremiah sanoi tyytyväisyyttä äänessään, ja tarkoitti ihan yhtä paljon tätä "kaupankäyntiä", kuin vaarattaren ääntäkin.
Nainen ojensi hänelle nahkakääröä, ja Jeremiah tarttui siihen. " No niin, katsotaan sitten, mitä täällä on...voinko ylipäänsä olla sinulle avuksi ollenkaan." Pergamentti tuntui oudon viileältä rottamiehen käsissä. " Onko sinulla mitään, josta saisimme hieman valoa tänne?" Jeremiah sitten kysyi ja istahti alas puuarkun kannelle. Hän ei ollut ymmärtänyt ajatella asioita näin pitkälle, ja manasi nyt itseään mielessään. Toivottavasti salamurhaajatar oli ollut häntä fiksumpi tässä asiassa.
" Tiedätkö sinä suvun, nimeltä Hagarel?" Hän sitten kysyi, yhä pimeyteen turhautuneena, pergamentin pala käsissään. Jeremiah loi kysyvän katseen kohti naista, ja toisen käden etusormi nousi kaivamaan vasenta sierainta. Maneeri, joka inhotti monia, mutta jota Jeremiah itse ei edes huomannut. Hän kyllä ymmärsi, että se saattoi joissain tilanteissa vaikuttaa epäedullisesti, ja osasi kyllä pitää sormensa irti nenästään jos tarve vaati, mutta silloin hän kiinnitti tietoista huomiota asiaan.
Jeremiah oletti toisen hyvinkin tietävän mikä kyseinen perhe oli ja mitä teki. Pelkän nimen sanominen varmastikin jo antaisi jonkinlaisen ymmärryksen siitä, minkälaista suoritusta Jeremiah oli vailla. Ei ollut ehkä aivan kaikkein helpointa napata päiviltä yhtä ihmisten arvostetuimman suvun jäsentä, ja Ylva taatusti oli perillä Jerryn ja Hagarel;ien kilpasuhteestakin. Jeremiah totisesti toivoi, että yhden nuorukaisen eliminointi riittäisi, eikä tarvitsisi kustantaa hengiltä useita Hagarel;in jäseniä.
Lörri
 

Re: Salakähmäisyyttä

ViestiKirjoittaja Ylva » 19 Tammi 2014, 21:20

Nainen hymähti miehen kysymykselle ja kaiveli viittansa kätköjä, jossa tuntui olevan enemmän tilaa milta näytti. Nainen kaivoi esiin sinisen kristallin, joka oli kultaisella jalustimella. Se ei ollut kovin iso, yhteensä noin naisen kämmenen pituinen ja sitäkin kapeampi. Nainen nosti härvilän huultensa tasalle ja kuiskasi käskysanan mikä sai kiven hohtamaan pehmeää valoa, jonka loisteessa näki lukea. Ojensi maagisen kristallin telineineen miehelle. Naisella oli tapana haalia mukaansa hyödyllisiä maagisia esineitä ja tämä suhteellisen uusi tapaus oli osottautunut kätevämmäksi kuin tavalliset kynttilät jo ihan siitä syystä ettei siitä leviäisi tulta eikä se pistänyt niin helposti silmään etenkin kauempaa. "Hagarel?" nainen toisti ja joutui miettimään hetken, mutta lopulta nyökkäsi päätään. "Tiedän, jatka toki", hän kehotti. Kultaiset silmät tuntuivat heijastavan oudosti tätäkin valoa lisäten niiden mystistä vaikutelmaa.

Ylva arvaili jo mihin tämä keskustelu oli menossa. Jeremiah haluaisi jostakusta eroon, eikä se tuottaisi naiselle ongelmia tai pahemmin tunnontuskiakaan. Sitähän hän elääkseen teki erinäisten esineiden varastamisen lisäksi. Sitäpaitsi tiedot jota hän halusi itse saada olivat naiselle kultaakin kalliimmat, vaikka fiksuna naisena piti sen visusti omana tietonaan. Ei halunnut toisen alkavan nyhtämään ylihintaa palveluksistaan ja palvelus palveluksesta sopi vallan mainiosti susinaiselle. Jeremiah oli osottautunut luotettavaksi kauppakumppaniksi, niin luotettavaksi mitä tässä ammatissa nyt saattoi kenenkään olevan. Toisinsanoen nainen ei luottanut mieheen täysin, mutta sen verran että tälläinen molemia hyödyttävä järjestely oli mahdollista.
Ylva
 

Re: Salakähmäisyyttä

ViestiKirjoittaja Lörri » 20 Tammi 2014, 11:57

Hymyillen Jeremiah otti vastaan salamurhaajattaren valoa suovan kristallin.
" Kiitos, sinuun voi aina luottaa." Hän sanoi virnistäen enemmänkin äänellään kuin naamallaan. Jeremiah laski telineen tukevasti vierelleen arkun kannelle, ja alkoi sitten rullata naisen antamaa kääröä auki.
Ensinäkemältä merkki oli Jeremiahin silmiin outo. Hän tuijotti sitä hyvän tovin, ja käänteli pergamenttia käsissään saadakseen eri näkökulman tuohon purppuraiseen symboliin....se oli ikään kuin jokin kala. Ja saattoi jopa olla, ettei se ollut niin outo, miltä heti aluksi tuntui...aivan, kuin hänellä sittenkin olisi jokin havainto tästä kuviosta jossain yhteydessä...mutta nyt hän ei sitä sen paremmin saanut päähänsä, asiaan täytyisi perehtyä.
Sitten Jeremiah siirsi katseensa tekstiin, joka oli raapustettu symbolin alle.
" Kookkaan puoleinen mies siis, joka ei kuitenkaan ole yksin asialla, vaan heitä on muitakin? Mistä päättelet tämän tiedon?" Jeremiah toisti lukemansa mietteliäänä, ja kysyi tarkentaakseen...sen hän oli oppinut, että aina oli oltava jokaista pilkkua ja piirtoa myöden tarkka näissä asioissa, muuten mentäisiin metsään. Rottamies haroi risupartaansa toisella kädellään, mietteliäästi hymähdellen, kohottaen sitten viattoman näköisen katseensa Ylvan kiehtoviin silmiin.
" Onko sinulla mukanasi tämä solki, joka tältä henkilöltä on pudonnut? Näkisin sen oikein mielelläni." Hän sanoi ja kääri Pergamentin takaisin tiukalle rullalle, sujauttaen käärön sisään takkinsa rinnuksiin. " Minä luulen, että voin tosiaan auttaa sinua. Symboli on minulle epämääräisesti tuttu, olen nähnyt sen jossain yhteydessä, mutta en nyt juuri muista sen tarkemmin, valitettavasti. Asiaa täytyy hieman miettiä."
Jeremiah ei olisi tässä vaiheessa vielä paljastanut sen enempiä, vaikka olisikin tiennyt tuosta kuviosta jotain enemmän; ei tietenkään. Mutta nyt hän puhui totta, asia oli kuten hän sanoi, Hän ei vielä osannut sanoa kuviosta sen enempää. Oli helpottavaa olla tekemisissä entuudestaan tutun liikekumppanin kanssa, sillä tietyllä tavoin he saattoivat luottaa toisiinsa. Asiat pysyisivät salassa ja kaiki tulisi asianmukaisesti hoidettua, sillä se oli heille kummallekin edullisempaa niin...ja he aina aika ajoin tarvitsivat jotakin toistensa kautta. Tälläinen suhde oli tärkeä, eikä kumpikaan näin ollen tahtoisi vaarantaa sitä.
" Hesekiel Hagarel, tiedäthän? Viisitoistakesäinen nuorukainen, suvun omaisuuden ainoa perijä. Haluan hänestä eroon mauttomasti ja hajuttomasti ja kohuttomasti. Hän on liian utelias ja aktiivinen minun suhteeni....mitä pikemmin, sen parempi. Pelkään hänen lavertelevan kohta suuremmallekin ihmisjoukolle, ja ymmärrät varmasti, etten maksele mielelläni summia, jotka yhden perhekunnan teilaamisesta joutuisi pulittamaan....saatika sitten se, että mitä enemmän tieto leviää, sen enemmän se leviää." Jeremiah loi jälleen pitkän ja yhteisymmärrystä hakevan katseen Ylvan suuntaan. Hän ei tahtonut teilata Hagarel;eja siksi, että he olivat hänen kilpailijoitaan...Jeremiah arvosti kunnon kilpailua, ja kunnioitti sitä, ja hänen mielestään eloisa ja terve kauppakulttuuri tarvitsikin juuri sitä. Mutta kuitenkin hän hankkiutuisi heistä jokaisesta eroon varmasti, mikäli he olisivat puuttumassa hänen tapaansa harjoittaa elinkeinoaan ja uhkaisivat hänen henkeään.
Lörri
 

Re: Salakähmäisyyttä

ViestiKirjoittaja Ylva » 20 Tammi 2014, 14:18

Nainen siristi hieman silmiään. "Minulla on keinoni", hän totesi ja hymyili vinoa hymyään. "Tieto on luotettava, älä siitä haluoli", murhaajatar vakuutti kaivellen sitten esiin miehen pyytämän merkin ojentaen sen tuolle hansikoidulla kädellään. "Ajattelinkin että haluat sen", Ylva hymähti ja risti kätensä rinnuksillee hiljentyen vuorostaan kuuntelemaan omaa osaansa tästä järjestelystä. Nainen nyökkäsi toisen sanoille hyväksyvästi. "Hanki minulle nimi, paikka ja mitä muuta nyt saat tietoosi niin katson, että nuori herra Hagarel päättää maallisen matkansa", tummaverikkö vakuutti hymyillen jopa hieman petomaisesti. Nuori nulikka, mutta silti tarpeeksi vanha vastatakseen teoistaan, joten se ei tuottannut naiselle ongelmaa. Ainoan rajan veti lasten kohdalla tätä nykyään, lapsia ei alkanut murhailemaan oli syy sitten mikä tahansa tai hinta. Syistä nainen vähemmän oli kiinnostunut kuin palkastaan. Bisnes oli bisnestä eikä ollut hänen asiansa miksi joku jonkun muun halusi hengiltä. Aina oli joku syy ja kaikki syyt olivat yhtä päteviä. Harvempi oli valmis pulittamaan sievoisia summia vain pikkuasian takia. Sitäpaitsi murha herätti aina huomiota, oli se sitten naamioitu onnettomuudeksi tai ei. Herra Hagarel taitaisi saada kyläänsä vihaisen koiran, kätevää ja helppoa. "Onko sinulla jotain kiintoisaa ja hyödyllistä tietoa nuoren herran liikkeistä, tavoista, sitä tavallista?" nainen tiedusteli päätään kallistaen. Ei sillä etteikö Ylva saisi tällisiä tietoja itsekin käsiinsä, mutta jos Jeremiah omisti jo jotain hyödyllistä tietoa asia kävisi nopeasti. "Jonkinlaista aikarajoitusta?" nainen vielä tiedusteli viitaten kuinka nopeasti työ olisi tehtävä. Joskus näillä asioilla oli kiirekin.

Ylva saattoi olla varas, murhaaja ja jopa valehtelija, mutta ikinä ei ollut rikkonut omaa lupaustaan henkilöille jotka sen ansaitsivat ja Jeremiah oli yksi niistä. Jos nainen sanoi hoitavansa asian, tulisi se hoidettua, mutta oletti hän myös saavan maksunsa kuten sovittu. Kukaan ei halunnut tätä naista koston tielle, joka oli varma jos joku hänet pettäisi. Sitäkin varmemmin jos joku yrittäisi päästää naista päiviltä, kuten tässä kyseisessä asiassa oli kyse. Hän ei jättäisi tälläistä roikkumaan saati jäisi odottelemaan että tekijä pääsisi tavoitteeseensa. Ylva synkkyydestään huolimatta viihtyi elävien kirjoissa ja aikoi pitää asian sellaisena mahdollisimman pitkään.
Ylva
 

Re: Salakähmäisyyttä

ViestiKirjoittaja Lörri » 20 Tammi 2014, 14:58

Jeremiah vastasi Ylvan vinoon hymyyn leveällä virneellä saadessaan käteensä tuon vyönsoljen. Solki oli kulkenut hänen käsiensä kautta ennenkin! Piispan sotilaat!Hän oli hankkinut jostain muutaman tälläisen kauniisti kaiverretun hopeasoljen, ja piispan sotilaiden huoltomies oli tahtonut saada niitä vielä lisää. Jokainen piispansotilas kantoi tälläistä solkea uumillaan virka-asussaan tätä nykyä. " Tiedot on käytännössä jo hankittu." Hän lupasi hilpeästi susinaiselle, ja sujautti sitten soljenkin tallelle rinnuksiinsa pergamenttikäärön vierelle.
" Mitä tulee herra Hagarel;iin...häntä varjellaan Hagarelien kartanossa. Nuorukainen liikkuu harvoin missään yksinään. Tiedän perijän tosin poistuvan öiseen aikaan omine lupineen kaupungin katuelämään. Hän ei käy missään sellaisissa paikoissa kuten Kallen Kapakka, vaan etsii vähän matalalentoisempia paikkoja. Poikasella on melkoisen hyvät miekankäsittelytaidot, ja hyvä fyysinen kunto. En tohtisi käydä neuvomaan sinua, mutta koettaisin kuitenkin yhyttää pojan jossain muualla, kuin kotikartanossaan, sillä se on tarkoin suojeltu pesäke....ja mitä tulee aikaan, niin hänen suunsa olisi tukittava mahdollisimman nopeasti, ettei tilanne kerkiä edetä pidemmälle." Jeremiah katseli Ylvan hämärässä häälyviä kasvoja tarkasti. " Luulisitko, että jos tapaamme neljän vuorokauden kuluttua tässä samassa paikassa, olemme kumpikin tahollamme valmiit?" Jeremiahin tarkkaava katse muuttui kysyväksi, ja hän nousi hitaasti seisomaan, vetäen kepin arkunkannelta käteensä.
Lörri
 

Re: Salakähmäisyyttä

ViestiKirjoittaja Ylva » 20 Tammi 2014, 20:13

Kuulessaan tietoja naisen kasvojen ilme muuttui mietteliääksi kuin tuon aivot alkaisivat heti raksuttaa ja miettiä sopivaa vaijytys paikkkaa ja tapaa. Katse kuitenkin muuttui tarkemmaksi miehen puhuessa ja kultaiset silmät laskettiin katsomaan miestä. Nainen nyökkäsi hyväksyvästi päätään "Neljä vuorokautta", nainen toisti vaikka itse olisi onnistunut vähemmälläkin. Kerta poika haahuili omille teilleen öiseen aikaan olisi tuo helppo saalis, kotoa tuon metsästäminen olisi ollut haastavampaa, mutta ei mahdotonta nokkelalle naiselle. Tosin kiipeily ei ollut hänen vahvimpia puoliaan, joten parempi näin. "Asia on siis sovittu? Hyvä... miten olisi oluen laita?" nainen ehdotti ja hymyili taas leveästi silmät välkähtäen. Nainen ojensi kättään kääntäen kämmenpuolen ylöspäin osoittaen sitten hetken etusormella kristallia. "Haluaisin tuon takaisin", murhaajatar selvensi eleensä syytä. Saatuaan kristallin nainen kuiskasi sille uudemman kerran ja sai valon sammumaan jolloin koko paikka pimeni mikä tuntui hetken täydelliseltä pimeydeltä. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa jotta silmät tottuivat pimeyteen ja kiitos maagisen kaulakorunsa nainen saattoi nähdä pimeässä selvästi. "No niin nyt on hyvä aika kostuttaa kurkkua". Nainen naurahti vaikkakin yö ei ollut viel lopussa. Naisella olisi tehtävää vielä jäljellä siksi kyseiseksi yöksi.
Ylva
 

Re: Salakähmäisyyttä

ViestiKirjoittaja Lörri » 20 Tammi 2014, 20:28

" Selvä, sovittu." Sanoi Jeremiah ja nyökäytti päätään terävästi, ja hänen kasvoillaan häilähti sangen rottamainen ilme. Se ei varsinaisesti ollut yksi ilme, vaan eleiden yhdistelmä, joka sai aikaan rottamaisen vaikutelman." Ja olut maistuisi kyllä." Jeremiah myönsi, samalla kun ojensi tuota himmeää valoaan luovan kristallin takaisin kultasilmän odottavaan käteen. Pimeys oli hetken verran täydellinen, mutta nopeasti Jeremiahinkin silmät tottuivat siihen, ja hän näki lähteä kulkemaan kohti ovea. Hän piti keppinsä edessään, sillä tuvan lattia oli täynnä kaikenlaista epämääräistä romua ja talosta romahtaneita kappaleita, eikä hän mielellään kompastuisi mihinkään.
" Niin minustakin, nyt on hyvä hetki käydä kulauttamassa kuppi tai kaksi. Minulla ainakin jatkuu yötyö vielä tänään, kun kerran täällä nyt olen." Rottamies sanoi, ja tuuppasi narisevan oven nopeasti selälleen, jotta päästäisiin mahdollisimman vähin metelein. " Onko ehdotuksia, minne menemme? Ellei ole väliä, niin minä piipahtaisin mielelläni tuossa kulman takana olevassa kellarissa...sen sijainti on samalla suunnalla, kuin minun muut kohteeni tällä kertaa, ja taitaapa minulla olla jokunen sana vaihdettavana sen omistajankin kanssa."
Lörri
 

Re: Salakähmäisyyttä

ViestiKirjoittaja Ylva » 22 Tammi 2014, 08:27

Ylva seurasi miestä ulos pimeästä rakennuksesta pitäen huppunsa päässään. Sisällä ei ollut ollut paljoa lämpimämpi mitä ulkona, kevätilma tuntui yhä viileältä iholla. Se johtui luultavasti sateista, jotka olivat vastikään huuhtoneet tämänkin kaupungin katuja. Nainen nyökkäsi päätään, paikka sopi vallan mainiosti. "Käy", hän sanoi ja vino virne käväisi naisen huulilla miehen sanojen myötä. "Voi kultaseni, ilta on vasta nuori, täänään ehtii vielä vaikka mitä", nainen naurahti toisen kerrottua ettei työyö ollut siltä osin ohi. Naisen sanat saivat aikaan mielikuvan siitä että naisella itsellään oli vaikka mitä vielä mielessä. Se ei ollut täysin totta, sillä joutui pakostakin pitämään matalaa profiilia sillä tiesi, että häntä seurattiin. Tänä yönä oli rauhaisaa, mutta mitä enemmän pysytteli piilossa, sitä turvallisempaa oli. Nainen oli malttamaton pääsemään tästä ongelmasta eroon. Toisinsanoen nirri pois kaikilta, jotka kehtasivat yrittää tappaa häntä. Helvetti, hän oli saanut aivan tarpeeksi siitä hommasta. Jos halusivat tappaa jonkun, tekisivät edes työnsä kunnolla. Ajatus sai naisen taas virnistämään.

Ajatuksistaan huolimatta nainen oli lähtenyt asteleaan miehen seurana kyseisen kievarin suuntaan, joka tosiaan oli nurkan takana. Kiviset rappuset johattivat tulijat maanpinnan alapuolelle tunkaisaan ja melun täyttämään kapakkaan. Hämärä valaistus, vanhan viinan, oluen ja muiden eritteiden pinttynyt haju leijui ilmassa kuten tälläisessa paikassa yleensä. Tietysti nainen haistoi tämän kaiken tarkemmin kuin ihminen. Nainen veti hansikkaat hitaasti käsistään samalla kun oli pysähtynyt oven tuntumaan tarkastamaan salin ei-toivotuista henkilöistä ja varmistaakseen mahdolliset poistumisreitit. Tapa, joka tuli varsinkin nyt tarpeeseen. Ylva sulloi hanskat yhteen viittansa monista taskuista ja jatkoi etenemistään baaritiskille, jonka takana hieman pyylevä baarimikko kaatoi juomia janoisille asiakkaille. Ei paikka tupaten täynnä ollut mutta hommaa työntekijöillä riitti. "Olut", nainen pyysi päästyään tiskin luokse ja sai vastaukseksi jonkinlaisen epämääräisen urahduksen.
Ylva
 

Re: Salakähmäisyyttä

ViestiKirjoittaja Lörri » 23 Tammi 2014, 23:20

Jeremiah tuijotti juomanlaskijaa Ylvan takaa. Hän koetti saada miehen katseen napattua, ja kun sai, hän kysyi terävästi, toista kulmaansa kohottaen; " Glen?" Jeremiah tarkoitti kyseisen juottolan omistajaa. Baarimikon silmät tuikahtivat, syystä mistä; yllätyksestä, pelosta, ehkä tunnistamisesta? Mutta hän vain kohautti keveästi harteitaan ja liu'utti Ylvalle tämän juoman. Sitten oli baarimikon vuoro katsoa kysyvästi Jeremiahiin. " Olut." Sanoi Jerry, ja astui lähemmäs tiskiä. Jaahas, hän pohti; samalla, kun sujautti kätensä taskuun.. vain todetakseen, että oli pennittömänä liikenteessä. Niinpä tietenkin! TätäKÄÄN hän ei ollut tullut ajatelleeksi! Mikä häntä oikein vaivasi? Vihdoinko hänkin alkoi saada oireita vanhuudesta, kun tällätavalla törppöili!? Jeremiah avasi jo suunsa pyytääkseen Ylvalta lanttia, mutta kääntyikin sitten miehen puoleen, koppasi röyhkeästi oluttuoppinsa tiskiltä ja virnisti virneen, joka oli yhtaikaa hyisen jäinen, että veikeä. " Otan tämän etumaksuna. Ja otan muutakin, ellen saa tänä iltana mitään olkien kohautusta kummempaa." Jeremiah uskalsi olla mielensä mukaisesti röyhkeä ja uhoava, sillä hän oli liikenteessä Ylvan kanssa, ja arvasi ihmisten kuvittelevan, että hän oli "asioilla" ammattilaisen kanssa. Ehkeivät tunnistaneet naista, mutta näkihän tästä jo kaukaa, mikä tämä oli sorttiaan.
Lörri
 

Re: Salakähmäisyyttä

ViestiKirjoittaja Ylva » 24 Tammi 2014, 10:44

Ylva ei tänäyönä peitellyt sitä mitä oli, vaikka huppu pysyikin päässä lähinnä tunnelman tuojana. Nainen virnisti baarimikolle Jeremiahin jättämättä maksun sikseen. Nainen piti nyt huppuaan kuitenkin niin, että oikeassa kulmassa ja tarpeeksi läheltä saattoi nähdä naisen kasvot kunnolla, etenkin kultaiset silmät. Nainen naurahti ja kääntyi tiskiltä poispäin etsien vapan pöydän, joka kummasti oli ilmestynyt sopivasti seinänviereen. Tällä seudulla nainen tiedettiin ja harvempi halusi joutua huonoihin väleihin murhaajattaren kanssa. Vaikkakin hän oli ollut pitkään hiljakseltaan ja kaikenlaisia juoruja levisi nopeasti. Siksikin oli hyvä näyttäytyä näin 'julkisesti' välillä. Jos hän halusi, osasi nainen myös verhota itsensä tunnistamattomaksi maallisin ja maagisin keinoin.

Ylva veti tuolin lattiaa pitkin hieman kauemmas pöydästä päästäksee istumaan selkä tietysti seinää kohden, jotta näkisi oven suuntaan. Naisella oli pakonomainen tarve tarkkailla sisälle tulijoita, mutta ehkä juuri nämä pienet maneerit pitivät naisen hengissä. Kolauksen saattelemana nainen laski tuopin pöytään ja ylättävää kyllä heitti sitten rennosti hupun päästään pois niskan puolelle. Kultaiset silmät olivat hyvä tavaramerkki (hyvässä ja pahassa), sillä ne olivat astetta harvempia etenkin ihmisten näköisten joukossa. Olihan Ylvakin käytännössä ihminen, mutta hieman lisämausteella. Hänellä nyt vain sattui olemaan kaksi olomuotoa. Naisen katse laantui lopulta juttelukumppaniin eli Jeremiahiin ja tuo kurottikin oluttuopin käteensä hörpätäkseen siitä sen verran että sai suuhun muutakin kuin vaahtoa. "Kerrohan, Jeremiah mitä näille kulmille kuuluu?" nainen tiedusteli kulmiaan hieman kohottaen.
Ylva
 

Re: Salakähmäisyyttä

ViestiKirjoittaja Lörri » 24 Tammi 2014, 21:22

Jeremiah istui salamurhaajatarta vastapäätä. Hän asettui sivuttain tuoliinsa, ja nojasi taa päin ottaen leppoisan näköisen asennon. Hän risti toisen jalkansa toisen yli, ja kurottui tarttumaan oluttuoppiinsa. Hän ryysti piiiiitkään, nautinnollisin ilmein, ja ähkäisi tyytyväisenä saatuaan hörpättyä. Miekkonen vaikutti hyvin rennolta ja tyyneltä, mutta todellisuudessa hän oli melkoisen hermostunut, ja valpas. Mies piti tarkoin huolen, että hänen keppinsä pysyi jatkuvasti käden ulottuvilla ja koko ajan käyttövalmiina.
" Noh, niin, sinua ei tosiaan olekaan näkynyt...aikoihin." Jerry sanoi Ylvaan katsoen, kopauttaen samalla tuoppinsa pöydänkanteen. Hän pyyhkäisi oluen jättämät vaahtorannut ylähuuleltaan, ja käänsi sitten uudelleen suuren ja sinisen katseensa naiseen. " Maailma makaa niin kuin aina ennenkin; alamaailmakin." Mies virnisti tylsästi toisella suupielellään. " Ei mitään erikoista; varsinaisesti. Asioita tapahtuu, ja joidenkin asioiden tapahtuminen loppuu...olisiko sinulla jotain erityistä josta haluaisit kuulla? Siis sellaista, jonka tiedät olevan ilmaista." Tähän väliin Jeremiah iski kauniille vaarattarelle silmää. " Saattaisin kertoa sinulle vaikka siitä, miten Kovanyrkin jengi listi joka ikisen Punasilmän porukasta, koska Punasilmät tappoivat ja raiskasivat Länsikujien katukakaroita mennen tullen ja vielä palatessaankin. Se oli...aika moista rytinää. Mutta ensimmäinen kerta, kun kuulen paskiasiporukan tekevän jotain - joskin brutaalia - aivan hyvän hyvyyttään....jos se sitä sitten oli Kovanyrkin porukaltakaan. Hyvä tekosyy päästä selittelyittä ja liiemmittä vastahankaisuuksitta eroon kiplailijoista, vai?" Jeremiah ei tiennyt, kiinnostiko tämä Ylvaa, mutta puhuipa kuitenkin, vaikka sitten lämpimikseen, sillä puhuminen sujui häneltä hyvin, sulavasti, ja luonnostaan.
Lörri
 

Seuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron