Aberec Elanya

Tänne kaikki hahmot, jotka ovat haltioiden puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Aberec Elanya

ViestiKirjoittaja Agna » 24 Elo 2008, 21:07

Nimi: Aberec Elanya (kutsumanimi: Aber)

Sukupuoli: Mies

Ikä: ruumiillisesti 27 vuotta

Rotu: Haltia, haltioiden puolella

Hyvin vanha kuva, uusi tulossa.
Ihailkaatte sillä välin Aksuttaren versiota Aberecista. [Kuva (c) Aksutar]
Ulkonäkö: Aberecilla on vaaleat, suorat, pitkät hiukset joita hän pitää yleensä auki. Jakausta hän pitää hieman päänsä oikealla puolella, sillä hänen tuuhea pehkonsa ei suostu taipumaan keskijakaukseen. Etuhiukset ovat myös aavistuksen verran lyhyemmät, kuin selässä olevat hiukset. Silmät ovat vihreät ja melko tummat. Leukaa kohti kapenevia, epäkulmikkaita kasvoja koristaa useimmiten hymy tai veikeä virne. Vastapainona alituiselle hymyilylle Aberecin kulmakarvat ovat kapeat ja kaartuvat hieman alaspäin saaden Aberin näyttämään vakavammalta. Aber on jokseenkin lyhyt haltiaksi, vain 175cm ja iholtaan haltioille ominaisen kalpea. Päällään hän käyttää yleensä vain vihreitä tai ruskeita vaatteita jotka joustavat metsästäessä tai muuten metsällä liikkuessa ja kestävät sääolosuhteita. Ominaisvaatteinaan hänellä on päällään takin- tai kaavuntapainen tummanvihreä vaate, joka ylettyy edestä vain vyötärölle ja jatkuu takana nilkkoihin asti jättäen keskelle selkään halkion. Kaavussa on korkea kaulus, ja siinä on erittäin lyhyet hihat. Hänellä on usein sekä jaloissaan että käsissään tukevat nahkaremmit, ja selässään nuolikotelo ja sille tarkoitettu vyö. Siitä voikin päätellä, että nuorukainen käyttää taitavasti aseenaan jousta.

Luonne: Aber on luonteeltaan kaikin puolin mukava ja haltiaksi ehkä jopa liiankin veikeän värikäs persoona, ja häneen tutustuu yleensä hyvin helposti. Aberec on melko puhelias ja tykkää jutella aiheesta kuin aiheesta melkein estoitta, ja hän on aina kiinnostunut vastapuolen kuulumisista sekä tälle tärkeistä ja kiinnostavista aiheista. Aber on luotettava, eikä hän mielellään valehtele ystävilleen syyttä. Hän myös toivoo saavansa vastapalkaksi ystäviltään rehellisyyttä ja luotettavuutta, sekä tietysti luottamusta. Aber ei yleensä ole ennakkoluuloinen, joten hän tutustuu mielellään uusiin paikkoihin, rotuihin ja henkilöihin. Uteliaisuutensa takia hän on valmis tutkimaan kaiken eteensattuvan, oli sitten kyseessä ruostunut kuppi tai urkujen irronnut kosketin. Hän innostuu helposti ja vilpittömästi uusista asioista. Innostus on kuitenkin monesti hyvin ohimenevää: se palaa hetken kuin kokko ja jättää sitten jälkeensä vain hiilloksen. Tämän takia esimerkiksi uusien taitojen opettelu onnistuu Aberecilta liiankin harvoin. Hyvän ystävän hänestä saa takuuvarmasti, eikä hänen seurassaan yleensä tule tylsää alati kukkivan huumorintajun ja loppumattoman ymmärryksen vuoksi. Aber nauttii siitä, että hänen seurassaan viihdytään. Suuttumaan Aberin saa lähes poikkeuksetta vain tappeluiden kautta, joita mies kuitenkin yrittää välttää. Hän ei mielellään haasta riitaa kenenkään kanssa ja ratkaisee asiat mielummin muiden katseilta piilossa, sillä häntä hävettää tapella tai näyttää negatiivisia puoliaan suurten ihmisjoukkojen edessä. Sen lisäksi Aber turhautuu melko helposti jos joutuu näpertämään pienten, arkisten asioiden kanssa eikä saa niitä onnistumaan. Langan pujottaminen neulansilmään on haltian pahin vihollinen.

Menneisyys: Aber syntyi tunnin aikaisemmin kaksoissisartaan Mérileä, ja asui 15 ensimmäistä vuotta kotonaan elellen normaalista poikkeamatonta elämää. Sen jälkeen utelias varhaisnuori lähti omille teilleen kertomatta vanhemmilleen, jouduttuaan riitoihin heidän kanssaan. Riidat johtuivat siitä, että täysin lapsestaan poiketen Aberecin vanhemmat olivat kovin vanhoillisia haltioita - arvokkaita ja ylimyksellisiä, ja Aberecin mielestä turha kilvenkiillottelu ja rinnanpaisuttelu oli aivan naurettavaa ja rajoitti hänen omia vapauksiaan. Mérile tarjoutui aluksi lähtemään mukaan vaikka olikin luonteeltaan enemmän vanhempiensa kuin veljensä tyyppiä, mutta Aber halusi matkata yksin. Vanhemmat pitivätkin tyttölapsestaan huomattavasti enemmän kuin riehakkaasta velipojasta, ja Aber ei suostunut ottamaan vastuuta sisarestaan matkallaan kohti tuntematonta. Hän hyvästeli näinollen vain sisarensa. Sen koommin hän ei ole perheestään kuullut, eihän kukaan tiennyt että hän löysi tiensä Cryptiin - viiden vuoden vaeltelujen jälkeen. Paikka kiehtoi häntä siinä missä raha ihmistä, joten hän päätti jäädä. Hän on täysin varma siitä, että Cryptiin jääminen oli hyvä valinta, vaikkakin sillointällöin hän kaipaa palavasti siskoaan ja niitä auvoisia aikoja, kun sai asua kotona vanhempien siipien suojassa ja ruokittavana.

Muuta:
- Viihtyy metsiköissä etenkin metsästämässä.
- On ampunut koko ikänsä jousella ja omaa siis varteenotettavat ammuntataidot.
- Haluaisi oppia taikomaan, muttei jaksa harjoitella joten se on hieman jäänyt.
- Inhoaa tärkeileviä henkilöitä ja yleensä pitää heihin vähän etäisyyttä.
- Pitää hobiteista.
- Aberecin paras ystävä on Pulla-niminen hobitti, ja hän on ystävyyssuhteestaan kovin ylpeä.


Tavatut:
Black: PITKÄ, melko apaattinen mies joka piti auttaa ihmiskylään. Ihan okei heppu loppujenlopuksi.
Suan: Erittäin mukava nainen.
Kalma: Voisin sanoa olevani henkeni velkaa, mutta ystävänä pidän ainakin. Mukava hauva.
Pulla: Mikä hurmaava hobitti! Ja kantaa mukanaan herkullisia sieniä. Paras ystävä.
Relly: Tapasi olla mukava hobitti myös. Muistelen lämmöllä.
Jasmine: Ihminen jota käy sääliksi. Vallan hyväsydäminen ja nöyrä.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Paluu Haltioiden puolella

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron