Honey I'm home || Dogi

Kaiken kokoisille ja näköisille vieraille tarkoitettuja makuuhuoneita, sekä myös itse siniveristen ja korkea-arvoisten vieraiden makuukammarit. Huoneet ovat erittäin tasokkaita ja kauniisti sisustettuja ja palvelijat pitävät huolen, että vieraat varmasti viihtyvät.

Valvoja: Crimson

Honey I'm home || Dogi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Joulu 2013, 19:27

Jatkoa

Arathet, Sethos

Nuorimies kieltäytyi enemmän tai vähemmän kohteliaasti kyydistä, vedoten velkaan ja ylpeyteensä. Kerta omat jalkansa vielä toimivat, ei velho näemmä nähnyt syytä kyytiin. Ruma otus kävi vain nyökkäämään kaikessa hiljaisuudessa nuoremman päätökselle, ennen kuin lähti tasaisen rauhallisin askelin liikkeelle. Sethosin osalta hiljaisuus pysyi, mutta vierellä kävelevä nuorukainen kävi rikkomaan sen rupattelulla. Ruman harvojen hapsiensa takaa demoni vilkaisi ihmisen puoleen, tuon käydessä vertailemaan Cryptin ilmastoa ja ympäristöä ties mihin toiseen. Sethosilla ei ollut hajuakaan missä tuo oli ollut ja mihin Cryptiä vertasi, mutta eipä se demonia varsinaisesti kiinnostanutkaan. Selvää kuitenkin oli, että velho oli ollut matkoilla, mitä ilmeisimmin juuri äskettäin palannut.
"Harvenevat nekin..." Oli ainoa kommentti demonilta, Sethosin tokaistessa mielipiteensä eläinten määrästä. Kovasti oli kyllä varsinkin saaliseläimet harventuneet etelästä. Siirtyneet pohjoisempaan sodan tieltä, pois ihmisten alueiden lähettyviltä.

Sen pahemmin Sethos ei matkan aikana puhunut. Jos jotain kysyttiin, saattoi demoni vastata, mutta itseään koskeviin kysymyksiin tuo vastasi vain mulkaisulla. Rumassa olomuodossaan demoni ei muutenkaan pahemmin tykännyt puhua saatikka tulla nähdyksi, mutta tässä sitä oltiin, tuntemattomassa seurassa kävelemässä kohden kaupunkia, jossa varmasti tarpeeksi moni tulisi näkemään oudon ilmestyksen. Mutta mitä nopeammin oltaisiin perillä, sitä nopeammin Sethos saattoi luikkia takaisin sivukujille humanoidina herättämättä sen pahemmin huomiota kenenkään silmissä.
Matka kesti tovin jos toisenkin. Vauhdin määräsi lähinnä omilla jaloillaan kävelevä velho. Sethos olisi voinut pistää loikkien vauhdiksi ja olla perillä puolta nopeammin, mutta eipä hänellä mikään kiire ollut. Aroille päästäessä alkoi demoni tarkkailla taivasta lentävien olentojen varalta. Keskemmällä aroja kohosi kaupunki, jota kohden kolmikko eteni hitaasti mutta varmasti.
Matkan aikana Arathet ei pahemmin pitänyt ääntä itsestään, mutta kun oltiin jo kaupungin läheisyydessä, alkoi neuvonantaja antamaan pieniä heräämisen merkkejä. Sethos tosin koitti pitää huolen siitä, että haltia myös pysyi unessa. Mitään sen paremmin kertomatta, demoni oli koko matkan ajan manipuloinut haltian unia mieluisemmiksi, jottei tuo ainakaan painajaisiin heräisi.

Lopulta kolmikko saapui porttitorille, jossa outo seurue toden totta keräsi katseita. Demonin liikkeistä ja eleistä saattoi huomata, ettei se kovasti nauttinut tästä huomiosta, jota käänsi puoleensa. Sethos yrittikin pitää katseensa aivan jossain muualla, keskittymättä sen pahemmin toisten arvosteleviin katseisiin. Porteilla vartijat pysäyttivät kolmikon, syystäkin. Olihan kyseessä selvä ihminen ja demoni, hyvä ettei velhoa saman tien vangittu. Ennen kuin nuorukainen kuitenkaan ehätti edes harkita mitä vastaisi vartijoiden kyselyihin, oli Sethos avannut suunsa.
Demoni selitti tilanteen ja näytti selässään tajuttomana killuvaa neuvonantajaa, saaden vartijat tajuamaan tilanteen. Sen pahemmin vitkastelematta, paikalle kutsuttiin neljä vartijaa lisää, jotka lähtivät saattamaan kolmikkoa nopeasti kohden ylempiä kerroksia, aina linnalle asti. Tosin, kun ylimmälle kaupungintasolle päästiin, Sethos löi jarrut pohjaan. Demoni kieltäytyi tulemasta pidemmälle ja nosti hännällään haltian pois selästään. Lupia kyselemättä, kävi demoni törkkäämään tajuttoman haltian vasten velhonalkua, antaen tuolle nyt vastuun pitää haltiaa pystyssä tai vastaavasti kantaa ystäväänsä.
"Tein osuuteni. Hyvästi" Kovin monotonisella äänellä demoni kävi tokaisemaan, ennen kuin kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään poispäin, muuttaen siinä samalla muotonsa takaisin humanoidiksi.

Vartijat katsoivat hetken demonin perään, harkiten pitäisikö tuon perään lähteä, mutta pian huomio kiinnittyi kuitenkin velhoon ja neuvonantajaan. He olivat jo linnan porteilla, parempi se oli saattaa neuvonantaja ja tuon... oletettu ystävä turvaan ja hoidettavaksi, kuin alkaa juosta alemman tason kansalaisten perässä.
Vartijat tarjoutuivat auttamaan velhoa kantamaan Arathetin sisätiloihin, mikäli tuo apua tarvitsi. Samalla myös velholta käytiin kyselemään nimeä, jotta kuninkaalle voitaisiin ilmoittaa tästä tuntemattomasta, jokseenkin epäilyttävästä "vieraasta". Ainoa syy, miksi velho päästettiin linnan porteista sisään ja itse linnaan, oli se, että tuo selvästi auttoi kuninkaan neuvonantajaa.
Linnalla Arathet alkoi jo heräillä, vartijoiden saattaessa velhoa ja neuvonantajaa makuuhuoneille. Huoneessa ei vielä ollut ketään, kun he perille pääsivät, mutta parantaja oli jo matkalla paikanpäälle. Arathet käytiin laskemaan vuoteelle odottamaan, sotilaista yhden jäädessä tarkkailemaan tilannetta vielä, kun toiset taas lähtivät toimittamaan viestiä eri tahoille.



// Hups hittasin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Honey I'm home || Dogi

ViestiKirjoittaja Dogster » 25 Joulu 2013, 20:08

Splinter

Ikävä kyllä Sethos sai sietää lauseen tai muutaman - Splinter normaalisti oli hiljainen jos vain sai, mutta juuri nyt hän ennemmin puhui, yrittäen saada huomion pois ajatuksistaan. Ei hän tosin paljoa, pari kysymystä tämän hetkisestä saaren tilanteesta, sekä tietysti koetti hän urkkia demonin nimeä... mikä ei tietystä syystä nyt oikein onnistunut.

Torit... Splinter oli tottunut noihin katseisiin - jostain syystä hän onnistui keräämään niitä. Haltioiden parissa kiitos rotunsa, idässä kiitos vaatteidensa, laivalla kiitos astetta kylmemmän asenteen ansiosta. Niihin tottui ajan saatossa, ja nytkin nuori mies ignoorasi nuo täydellisesti - kunnes huomasi demonin ilmeen. Kuin pienenä vihjeenä, hän lisäsi vauhtia - toinenhan oli tekemässä suuremman asteen palveluksen Arathetille, joten tämä oli vähintä, mitä hän pystyi tekemään. Tämä vauhdin lisäys ei paljoa tosin auttanut kun vartijat tulivat vastaan - ja tässä kohin Splinter alkoi jo kiittelemään demonia, tuon selittäessä tilanteen. Nuorta maagia tuskin olisi uskottu... Ei mennyt kauaakaan kun noita jo saatettiin isomman joukon kanssa linnaa kohti. Tämä nyt ei ihan ollut se ajatus joka Splinterillä oli takaisin paluustaan. Toisaalta olisi tämä pahemminkin voinut mennä. Demoni kuitenkin pysähtyi ja tökkäsi Arathetin astetta yllättävämmin Splinterille, joka automaattisesti otti tuon vastaan, koettaen pitää tuon niin hellävaraisessa asennossa kuin mahdollista.
"Nähdään!", maagi huikkasi perään, vaikkei uskonutkaan enää toista näkevänsä.

Tietysti alkoi kysely. Kumma kun eivät aloittaneet aiemmin.
"Tomas Silverstream, paremmin tuntenette nimellä Splinter. Art onnistui raahaamaan minut soilta muutama vuosi taaksepäin, asuin täällä vielä pari vuotta sitten.", maagi antoi mahdollisimman tiivistetyn vastauksen, toivoen että edes pari vartijaa muistaisi edes pari huhua ihmisestä jonka neuvonantaja oli adoptoinut. Toivottavasti. Ainoa asia mistä hän nyt välitti oli saada haltia suojaan ja lepäämään, heräilemässä tuo ehkä oli mutta ei vielä missään kunnossa alkaa pomppimaan ympäriinsä.

Luojan kiitos, matka viimein päättyi makuuhuoneille, Arathet saatiin sänkyynsä lepäämään ja jostain oli kuulema parantaja tulossa. Nuoren teki mieli istahtaa alas ja huokaista syvään helpotuksesta, mutta kun paikalla oli toisia vielä... maagi ainoastaan asetti kädet puuskaan ja asettui selkä seinää vasten, sulkien silmänsä. Toki hän varoi asettamasta haavaansa valkoista marmoria vasten, kyllä Splin tiesi miten vaikea aine veri olikaan pestä pois. Ainakin nyt oli suhteellisen turvallista... Splin sulki silmänsä, hengittäen syvään ja rauhallisesti, vain kuunnellen käytävän liikkeitä. Kyllä hän tiesi ettei häntä neuvonantajan lähelle enää päästettäisi ellei tuo ollut hereillä ja kertonut että maagilla oli lupa siihen. Mikä myös tarkoitti että oli vain parasta olla hiljaa ja paikal- Tömähdys herätti nuoren todellisuuteen. Jokin suhahti ovesta sisään, laskeutuen Splinterin harteille päästäen pitkän sarjan säksätyksiä.
"Hei Fred...", Splinter naurahti kevyesti, silittäen lohikäärmeen kuonoa.
"Toivottavasti olit kiltisti."

[[ Woop! ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Honey I'm home || Dogi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Joulu 2013, 21:32

Vartija piti silmällä Splinteriä, tarkkaillen tuon jokaista liikettä. Sehän tästä olisi puuttunut, jos nuorukainen olisikin ollut vihollinen ja käynyt nyt tappamaan neuvonantajan ja aloittanut riehumisen linnassa. Tosin, sellainen olisi ollut silkkaa itsemurhaa ja tuskin kukaan nyt niin olisi... eihän? Toisaalta, mistä sitä ihmisistä tiesi. Elivät muutenkin niin lyhyen ajan, kenties itsemurhaiskut olivat heille mieluisia...
Pidemmälle vartija ei ehättänytkään miettiä, kun sisään lennähti pieni lisko. Ilmeisesti lisko tunsi Splinterin, sillä tuo lennähti suoraan mokoman luokse. Mistä lie löytänyt tiensä sisälle, vartija piti kuitenkin suunsa supussa ja tarkkaili vuoroin velhonalkua, vuoroin sängyllä pienesti ynähtelevää neuvonantajaa.

Ei siinä kauaa mennyt, kun parantaja paikalle saapui. Vartija selitti tilanteen niiltä osin, mitä osasi ja auttoi parantajatarta riisumaan Artin yltä takin ja paidat, jotta nainen pääsisi paremmin haavoja tarkkailemaan ja hoitamaan. Kun tämän oli suorittanut, parantaja pyysi vartijaa poistumaan. Splinter sai jäädä paikalle, sillä nuorukainen oli näemmä ottanut osumaa ja parantajatar halusi myös tuota auttaa, jahka neuvonantaja oli saatu kuntoon.
Nopeasti haltianainen olikin Arathetin haavat viimeistellyt ja märällä pyyhkeellä pyyhkinyt suurimmat veret pois haltian keholta, käyden nyt peittelemään Artin. Haltia oli jokseenkin tajuissaan, mutta ei vielä näyttänyt kunnolla heränneen.
Kun Arathet oli hoidettu, kääntyi nainen Splinterin puoleen ja tarjosi apua, mikäli nuorukainen sen huolisi. Jos Spinter otti avun vastaan, parantajatar kävi parantamaan magiallaan velhon haavat ja ruhjeet ja poistuisi. Jos ei, nainen lähti saman tien pois paikalta. Ei hän tiennyt, kannattiko haltia ja velho jättää kahden huoneeseen, mutta uskoi sen olevan vaaratonta.


// WOOPEDI //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Honey I'm home || Dogi

ViestiKirjoittaja Dogster » 25 Joulu 2013, 22:02

Splinter

Nuorukainen edelleen silitteli lemmikkiänsä, kiitellen hiljaa mielessään seurasta joka ei ajatellut häntä uhkana tai ollut tajuton. Kohtahan lohikäärme toki huomasi selässä ammottavan haavan - jota maagi oli suhteellisen hyvin onnistunut peittelemään - luikahtaen samantein alas nuolemaan mokomaa puhtaaksi. Ilmeen pitäminen pokkanan siinä vaiheessa oli suhteellisen hankalaa...

Parantaja ilmestyi paikalle, saaden Splinterin suoristamaan selkäänsä hiukan, kiinnostuneena. Katse kuin haukalla, hän tarkkaili miten Arathetin haavat paranivat, rentoutuen sitten hiukan. Olihan hän aiemmin parhaansa koettanut, mutta kyllä ammattilaisen apu silti oli aivan eri tasoa mitä hänen toivoton yritys. Tosin, kyllä hän yllättyi kun vartija käskettiin ulos, ja Splinterille tarjottiin apua. Velho suorastaan hätkähti, painaen käden omaa olkapäätään vasten, sille puolelle missä haava oli, ennenkuin myöntyi. Tokihan hän olisi voinut sen itsekkin... mutta jos kerta tarjottiin. Onneksi ei kovin syvä jälki ollut kyseessä.

Parantajan saadessa työnsä loppuun, nuori kiitti, ennenkuin tuo ehti ovesta kadota. Odottaen hetken tulisiko vartija takaisin, Splinter käveli sängyn vierelle, kyykistyen siihen. Katse tosin oli jossain muualla kuin Arathetissa, ajatusten alkaessa ottaa vallan. Oli aivan liian hiljaista hänen makuunsa... ottaen huomioon ettei hänellä ollut mitään erityistä tekemistä paitsi ajatella ja pohtia.
"Noh... olisi tämä voinut mennä huonomminkin."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Honey I'm home || Dogi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Joulu 2013, 22:55

Arathet pysyi onnellisen tietämättömänä siitä, mitä ympärillä varsinaisesti tapahtui. Kyllä haltia kuuli puheen, mutta ei varsinaisesti ottanut siitä selvää. Hän oli kuin puoliunessa, kykenemättä kuitenkaan havahtumaan hereille. Hetki siinä menikin, ennen kuin Arathet kykeni silmänsä avaamaan.
Hitaasti mutta varmasti luomet kuitenkin nousivat lopulta, haltian käydessä tuijottamaan kattoon hetkeksi. Tovin siinä saikin miettiä väsyneillä aivoillaan, missä nyt mentiin ja kenen seurassa. Katto vaikutti kuitenkin tutulta ja turvalliselta. Tämä ei ollut Arathetin huone, mutta kyllä hän sen verran monta vuosisataa oli haltialinnassa viettänyt, että osasi sanoa jo arkkitehtuurista ja sisustuksesta, missä mahdettiin olla. Artilla ei ollut hajuakaan kauanko hän sängyllä oli maannut ja missä kunnossa, hänellä kun oli ajantaju täysin kadonnut tajuttomuuden aikana.

Hitaasti pää kääntyi vuoteen reunalta toiselle, kunnes silmiin osui tuttu henkilö. Splinter oli vuoteen vierellä ja moinen näky sai Arathetin hymähtämään pienesti. Huvittavaa sinällään, tilanne kun tuntui muutenkin niin absurdilta. Mutta ennen kaikkea haltia oli huojentunut nähdessään nuorukaisen elävänä ja suhteellisen hyvinvoivana. Sikäli mikäli tämä ei ollut vielä unta...
"ilmeisesti minun... ei kannata poistua sisätiloista..." Arathet kävi naurahtamaan lähes kuiskaten, hymyillessään väsyneesti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Honey I'm home || Dogi

ViestiKirjoittaja Dogster » 25 Joulu 2013, 23:10

Splinter

Puhetta. Splinterin pää pongahti ylöspäin, hän oli lähestulkoon nukahtanut odotellessaan. Hetken katse haki kohdetta, kunnes hän tajusi että Arathethan se vain oli, haltia oli viimein päättänyt herätä.
"Ei ainakaan ilman kunnollista henkivartijaa.", vastaus oli hiukan naseva, mutta tarkoitettu puoliksi leikinlaskuksi, kyllä sen Splinterin katseestakin näki. Tosin oli hän puoliksi tosissaankin, tästä eteenpäin Splinter ei päästäisi haltiaa kaupungin ulkopuolelle ellei hän itse olisi mukana! Tai no, ihan kuin hän siitä pääsisi päättämään. Mutta kyllä hän voisi koettaakin. Mitä hyötyä hänen voimistaan muka olisi jos niitä ei pääsisi käyttämään itselle tärkeiden henkilöiden suojelemiseen?

Frederick kurkkasi nuoren selän takaalta, päästäen pienen naksahduksen Arathetin suuntaan, ennenkuin päätti tuon vierelle kavuta, taittaen siipensä tiukasti selkäänsä vasten. Lohikäärme nuuhki kiinnostuneena haltiaa vähän aikaa, käpertyen siihen väliin kauniisti. Splinterin ilme pehmeni hiukan siihen aidompaan hymyyn, samalla kun hän laski käden liskon selälle, kevyesti silittäen pikkuista.
"Miten voit? Ottaen huomioon miten äsken kävi.", velho otti viimein paremman asennon, kallistaen päätään kevyesti, katse nyt pysyen tiukasti haltiassa, tarkkailen tuota.
"Tarvitsetko mitään?"
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Honey I'm home || Dogi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Joulu 2013, 23:46

Haltian suu kävi nykäisemään pienesti, Splinterin todetessa, ettei Arathetin ainakaan ilman kunnollista henkivartijaa kannattanut minnekään lähteä. Vitsihän se oli, mutta kyllä siinä taisi perääkin olla. Olihan hän korkeassa asemassa ja oli jo todettu monta kertaa, ettei Artista ollut varsinaisesti taistelemaan, varsinkin jos vastustaja oli joku, jolla oli kokemusta yhteenotoista. Olihan Artista pitämään puolensa, mutta ei varsinaisesti taistelemaan pidempään saatikka sitten kokeneemman kanssa. Sen siitä sai, kun vietti elämänsä lähinnä kirjastossa ja piirrellen.
"Ehkä pitäisi siis alkaa etsimään henkilökohtaista henkivartijaa..." Haltia kävi naurahtamaan, jatkaen nuorukaisen aloittamaa vitsiä.

Katse kääntyi seurailemaan Frederickiä, joka kävi tutkimaan haltiaa hetken, ennen kuin käpertyi vuoteelle lepäilemään. Oli mukava nähdä, että pikkulisko vielä hengissä oli ja vaikutti olevan harvinaisen tyytyväinen olotilaansa. Paljon sekin oli saanut kestää viestejä viedessään.
"Hyvin... kai... Oletan" Arathet vastasi Splinterin kysymykseen, samalla kun kävi varovaisesti kohottamaan itseään istumaan. Se sattui ja se myös näkyi, mutta Arathet oli päättänyt, että nousisi nyt istumaan. Ainakin hetkeksi.
"Ei kiitos... En ainakaan nyt" Haltia jatkoi, vastaten seuraavaan kysymykseen. Kivusta kiinni painautunut katse kääntyi takaisin Splinterin puoleen, haltian koittaessa pitää edes pientä hymyä kasvoillaan, uupumuksesta ja kivusta huolimatta.
"Oletko sinä kunnossa...?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Honey I'm home || Dogi

ViestiKirjoittaja Dogster » 26 Joulu 2013, 00:34

Splinter

"Varmista että on taitava henkilö kyseessä. Vähintäänkin minut pitää osata päihittää.", Splinter jatkoi tuosta, tällä kertaa ollen täysin tosissaan - Arathetia suojaamaan tarvittiin joku pätevä, eikä tois-aivoinen tohelo kuten suurin osa näistä "paremmista" henkivartijoista näytti olevan. Käsi laskeutui pois Frederickin selältä - mikä suuresti närkästytti pientä lohikäärmettä -, Splinterin oranssien silmien vakava katse muuttuen taas leppoisaksi.
"Toisaalta kyllä sinä varmaan itse tiedät kehen uskaltaa luottaa... Minulla mitään sananvaraa siinä."

Heti kun Arathet päätti liikkua, Splinter hätkähti ylös, kiertäen toisen käden miehen selän taakse auttaen toista parhaansa mukaan. Kyllä hän tiesi ettei haltia pysyisi alhaalla vaikka hän käskisi, joten parasta vain auttaa. Laskeutuen osittain istumaan Arathetin vierelle, nuori piti yhä kättään tuon selällä, tukemassa. Ja olihan toinen käynyt läpi aikamoisen verenhukan, joten kai se oli osittain lämmikkeenäkin?
"Olen olen, selvisin pelkällä naarmulla.", Splin vastasi kysymykseen, yrittäen pitää huolestuneen äänen ja ilmeen kurissa. Niin, naarmulla, ja hemmetinmoisella energia-hukalla. Tosin jälkimmäinen helpottaisi ajan kanssa, kunhan söi ja lepäsi. Pieni huokaus karkasi häneltä, ennenkuin hän nosti päätään katsomaan vanhempaansa tarkemmin.
"Sinun ei pitäisi liikkua vielä... Parannettu tai ei, otit aika paljon vahinkoa siellä.", velho sitten koetti saada toisen takaisin lepäämään, vaikka tiesikin ettei siitä varmaan paljoa apua ollut. Varsinkaan jos Arathet oli puoliksikaan niin itsepäinen mitä Splinter, mikä tuli sairasvuoteella lepäämiseen. Vaikea sanoa, ei Splin ennen ollut nähnyt haltiaa näin huonossa hapessa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Honey I'm home || Dogi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Joulu 2013, 01:26

Arathet kävi vaivalloisesti naurahtamaan koittaessaan pysytellä pystyssä, Splinterin todetessa, että henkivartijan piti tosiaankin olla taitava tapaus. Varmasti hovista löytyikin monta taitavaa, mutta se oli sitten eri asia, luottiko Arathet moisiin kovin helpolla ja tulisiko hän toimeen kenenkään kanssa. Yksi suuri syy olikin se, ettei Arathet tuntenut oloaan mukavaksi tuntemattomien seurassa ja täten ei tykännyt liikkua henkivartijoiden kanssa, jotka tuskin tunsivat häntä henkilönä saatikka hän tiesi heistä mitään.
"Tiedä häntä..." Art hymähti "Näinä päivinä kun ei kovin moneen voi luottaa..."

Ei sinänsä ollut yllätys, että Splinter oli heti noussut ylös ja kääntynyt paremmin haavoittuneen puoleen, Arathetin pyrittyä ylös. Vasta silloin, kun Splinterin koski hänen selkäänsä, Arathet huomasi ettei minkäänlaista paitaa omistanut tällä hetkellä. Katse kävi myös nopeasti tarkistamassa omaa kroppaa, josta ei löytynyt ruhjetta eikä toista. Mitä ilmeisimmin parantaja oli käynyt paikalla ja hoitanut haltian kuntoon, tai näin hän saattoi ainakin olettaa.
Oli kuitenkin helpotus kuulla, että Splinter oli kunnossa ja väitti selvinneensä pelkällä naarmulla. Mitä Art muisti, oli tuo - hänen mielestään - ottanut vähän enemmän osumaa, mutta kerta Splinter vaikutti olevan kunnossa, ei Art käynyt vänkäämään vastaan.
"Hyvä... Emmehän haluaisi sinun joutuvan petipotilaaksi heti ensimmäisenä päivänä kotimaassasi..."

Pian Splinter kuitenkin kävi kehottamaan Arathetia menemään takaisin makuulleen. Arathet tiesi sen hyvin, ettei tässä kunnossa kannattanut lähteä loikkimaan tai vängätä vastaan, sillä hän tunsi sen itsekin. Ei hänestä ollut riehumaan, hyvä jos edes istumaankaan. Arathet ei kuitenkaan tehnyt elettäkään mennäkseen takaisin makuulleen. Sen sijaan haltia kääntyi pienesti paremmin Splinterin puoleen ja kävi kietomaan käsivartensa nuoremman ympärille, vetäen maagin vasten itseään lempeään, ystävälliseen halaukseen. Arathetin oli pitänyt tehdä tämä jo heti ensikättelyssä, mutta sattuneista syistä silloin ei ollut aika halailla ollenkaan.
"Onneksi olet turvassa... Ja elossa"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Honey I'm home || Dogi

ViestiKirjoittaja Dogster » 26 Joulu 2013, 17:43

Splinter

"No, totta tuokin.", Splinter nyökkäsi kevyesti, tehden pienen virneen. Henkilökohtaisesti, hän ei luottanut kehenkään. No, melkein kehenkään. Ei oman rodun edustajiin, ei omalla puolella oleviin, ei edes niihin joita aiemmin oli ajatellut perheenä. Minkä hän sille pystyi, elämä antanut hiukan liiankin kovan koulun hänen sinisilmäisyydestään.

Petipotilaaksi... Splinter tuhahti, antaen ilmeen joka selkeästi kertoi että mieluummin hän olisi siinä pedissä ollut Arathetin sijaan.
"Minulla sentään kokemusta nopeasta toipumisesta.", maagi huomautti, hymyillen sitten hiukan ilkikurisemmin. "Ja minut tuntien olisin noussut sairasvuoteelta saman päivän aikana, ihan vain kiusallanikin.". Niin kun pikkuherra oli vähän turhankin kovapäinen. Eikä suostunut makaamaan paikoillaan jos jotain oli tapahtumassa. Kyllä Art varmaan muisti miten itsepäinen tuittupää Splinter osasi olla jos niin tahtoi.

Haltian seuraava liike kuitenkin sai Splinterin hätkähtämään kevyesti ensin. Kyllähän hän oli arvannut että jossain kohdin jonkinasteen hellyyden osoitus sieltä tulisi, mutta kyllä se silti yllätti. Nuori pisti heti toisen käden taakse nojaksi, ennenkuin Arathetin selällä oleva käsi kiertyi paremmin ympärille, Splinterin painaessa otsan tuon olkapäätä vasten hetkeksi.
"Hupsu... ihan niinkuin minä muka kuolisin noin helposti.", nuori naurahti kevyesti, ennenkuin nosti päätänsä, tehden sen virneen taas. "Kyllä sinä minut tunnet."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Honey I'm home || Dogi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Joulu 2013, 20:23

Pieni, uupunut naurahdus karkasi haltian suusta, Splinterin käydessä kertomaan, ettei petipotilaana olisi viipynyt yhtään sen kauemmin, mitä itse halusi. Kiusallaankin olisi noussut ylös heti kun kykenisi. Se ei tosiaan ollut yllättävä toteamus saatikka reaktio nuorukaiselta, Arathet pystyi kuvittelemaan Splinterin vänkäämässä vastaan sen suhteen, kannattiko pedissä pysyä vai ei. Arathetilla ei tosin ollut mikään kiire nousta sängystä loppupeleissä. Itse asiassa pieni sairasloma kuulosti vain hyvältä, vaikkei Arathet sitä suostunut myöntämäänkään. Tietenkin hän halusi työskennellä, työ kun oli hänen ainoa keinonsa välttää liikaa ajattelua ja murehtimista omasta, läheisten ja valtakunnan tilasta.

Arathet sai vastahalauksen omaansa, Splinterin käydessä kietomaan kätensä paremmin haltian ympärille ja laskiessaan päänsä vasten haltian olkaa. Tuntui hyvältä pitkän odotuksen jälkeen viimein halata Splinteriä, haltia kun oli saanut jo pitkän aikaa pelätä kuuluisiko Splinteristä mitään saatikka tulisiko tuo ehjänä takaisin, jos ollenkaan. Tietenkin Artilla oli ollut ikävä! Splinter oli hänelle tärkeä, yksi niistä joita hän oli auttanut ja katsonut, kuinka he kasvavat. Aran tosin ei pitänyt siitä, että Art meni ja auttoi nuoria ihmisiä taikka lapsia, mutta Art itse ei nähnyt siinä mitään pahaa. Mutta, ainahan Artin ja kuninkaan ajatusmaailmat olivat eronneet toisistaan hieman. Ehkä juuri siksi Arathet oli neuvonantajana, joka osasi antaa hieman kuninkaan näkökulmasta eroavaa mielipidettä monarkilleen.
Art käänsi päätään pienesti Splinterin puoleen, nuorukaisen nostaessa päänsä virnuillen haltian olalta.
"Niin no. Tuskin sinua saisi hengiltä vaikka yrittäisi" Arathet naurahti pienesti maagin kommentille, päästäen pojan viimein otteestaan. Toinen käsistä kuitenkin nousi vierailemaan Splinterin päälaella, pörröttäen tuon ruskeaa pehkoa, ennen kuin haltia kävi jälleen nojautumaan puoli-istuvaan asentoon tyynyjä vasten.
"Ja hyvä niin... Mutta toivotaan, ettei kukaan varta vasten yritä päästää sinua hengestään. Sehän tästä puuttuisi"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Honey I'm home || Dogi

ViestiKirjoittaja Dogster » 05 Helmi 2014, 17:34

Splinter

Splinterin etuna ei ollut ainoastaan korkea kipukynnys, mutta myös jonkin asteen parannus-taito. Joten häntä ei sairasvuoteella kauan nähty, ellei joku häntä koomaan saanut, oli aivan liian paljon tehtävää. Päivittäinen opiskelu ja harjoittelu, näin esimerkkinä.

"Nimenomaan. Emaldus." - loppu tuli vahingossa idän kielellä, mutta merkitys oli suhteellisen selvä - "Nimenomaan", "Juuri näin", "tismalleen", jotain sen suuntaista. Nuori suoristi selkänsä, nojaten sitten taaksepäin yhteen käteen, kallistaen päätään. Toinen käsi nousi sukimaan nyt sotketut hiukset takaisin jonkin-asteen ruotuun, pienen virneen ilmestyessä kasvoille jälleen.
"Vaikka joku koettaisikin sais kaveri aikamoista kyytiä. Tulkoon sata sotilasta, merihirviö tai vaikka lohikäärme, minua ei niin helposti kuolema korjaa mukaansa. Mokoma taitaa pelätä minua.", lopussa hän naurahti - velho toki vain vitsaili, mutta totuus oli että hän oli selvinnyt vaikka mistä. Ehkä sillekkin oli jokin tarkoitus?

[[ Hui kauhistus tätä kestoa ._. ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Honey I'm home || Dogi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Helmi 2014, 22:54

Arathet, Aran

Tuntemattomalla kielellä tullut tokaisu nuoremmalta sai suippokorvaisen vilkaisemaan ystäväänsä merkittävästi, mutta Art jätti asian sikseen. Eiköhän hän saanut tietää tuosta kielestä sitten aikanaan enemmän, kun hetki olisi parempi ja haltia vain innostuisi kyselemään. Juuri nyt Arathet oli kuitenkin vain onnellinen siitä, että he molemmat olivat elossa ja turvassa.
Pieni, uupunut naurahdus karkasi haltian huulilta, Splinterin todetessa kuoleman taitavan pelätä häntä.
"Voi hyvinkin olla. Tai sitten olet vain liian sitkeä sielu tapettavaksi" Haltia hymähti, pysyen samassa vitsailevassa teemassa, minkä Splinter oli aloittanut.
"Mutta hyvä vain..." Arathet lisäsi ja oli selvästi pienen paussin jälkeen avaamassa suunsa uudestaan, kun ovi kävi yllättäen avautumaan. Ilman koputusta, ilman minkäänlaista ilmoitusta sisään astumisesta. Aluksi olisi voinut olettaa, että paikalle saapuu hätäinen hoitaja, joka ei vaivaudu oveen koputtamaan, mutta tuo oletus kävi yllättävän nopeasti vääräksi...

Aran oli kuullut tapahtumista - tai no, ainakin sen verran mitä hoitajat ja vartijat kuninkaalle olivat osanneet kertoa - josta johtuen monarkki oli pistänyt pillit pussiin tältä päivältä ja perunut muutamankin tapaamisen vain, päästäkseen käymään ystävänsä luona. Tietenkin Aran välitti Artista, olivathan he tunteneet jo monta vuosisataa ja mieshän oli hänen neuvonantajansa! Oli kuitenkin jokseenkin huvittavaa, että pitkästä aikaa kun Arathet linnalta poistui, palasi tuo puolikuolleena takaisin. Vartijat olivat myös maininneet oudosta - ja rumasta - demonista, sekä nuoresta ihmismiehestä, joka neuvonantajan mukana oli tullut. Aran oli kyllä tietoinen Arathetin tavasta kaveerata myös ihmisten kanssa, mutta ei monarkki ollut osannut odottaa, että Splinter olisi palannut... Hän kun ei ollut varsinaisesti välittänyt sen pojan olemassaolosta, eikä varsinaisesti kuullutkaan mitään uutisia hänen suhteen.
Nyt tummanpuhuvaan asukokonaisuuteen sonnustautunut kruunupää astui sisään ovesta ja antoi rauhallisen katseensa tarkistaa läsnäolijat. Arathet tietenkin Aranin nähdessään kävi pyrkimään hitaasti ylöspäin, noustakseen seisomaan ja kumartaakseen, mutta Aran kuitenkin ehätti estää neuvonantajan aikeet.
"Älä suotta nouse. Tapat vielä itsesi riehumisella" Aran kävi hymähtämään yllättävänkin lempeällä äänellä, samalla kun sulki oven perässään. Arathet tiesi harvinaisen hyvin, ettei tuo lempeä äänensävy ollut ihan sitä, miltä saattoi kuulostaa. Tietenkin Aran alati tarkkaili ja arvosteli kaikkea ympärillään ja Art olisi voinut lyödä vetoa, että paraikaa Aran suunnitteli jo jotain epämieluisaa joko hänelle tai Splinterille.
"Mikä suokaan meille tämän kunnian, Teidän Korkeutenne...?" Istumaan tyytynyt neuvonantaja kävi kysymään Monarkilta, joka peremmälle huoneeseen saapasteli.

"Tietenkin huolestuin kun kuulin sinun palanneen puolikuolleena linnalle... Ja että ihmisen seurassa? Luuletko, etten haluaisi tarkistaa tilannetta henkilökohtaisesti?" Haltiakuningas kävi hymähtämään, samalla kun kierteli ja kaarteli lähemmäksi sängynpäätyä. Vaikka Aran selvästi puhuikin Arathetille, oli haltian vihreä katse nauliintunut Splinteriin. Arvostellen... Selvästi kokien jonkinlaista vastenmielisyyttä ihmisen läsnäolosta. Vaikka kyseessä olikin maagi, joka kaikenlisäksi oli heidän puolellaan...
"Splinter, niinhän...?" Viimein haltiakuningas kävi puhuttelemaan nuorukaista, pistävän intensiivisen katseen suorastaan porautuessa Splinteriin.



// IT'S OKAY DARLING here have some text //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Honey I'm home || Dogi

ViestiKirjoittaja Dogster » 22 Helmi 2014, 23:20

Arathet saisi itsellensä pienen sanakirjan jos se oli Splinteristä kiinni - hän tahtoi päästä kertomaan Idän ihmeistä ja olennoista, ja samalla ehkä avittaa hiukan tuon kirjan teossa. Ja miksei samalla opettaa perusteita kielestä - mikään ei olisi hauskempaa kuin pitää keskustelu kokonaan tuntemattomalla kielellä toisten seurassa, jos piti salaisuuksia pitää... Nuori kun ei erityisemmin telepatiaa hallinnut. Oven kolahdus leikkasi ajatukset, ja Splinter meinasi jo loikata jaloilleen ja seivästää henkilön joka tuolla tavalla oli tullut sisälle. Sitä oppi reagoimaan nopeasti kun elää veitsen-terällä, eikä vasta-opituista tavoista heti irti päästettykkään. Onnekseen nuoren maagin ajatukset olivat nopeammat kuin vaistot - hän ainoastaan hätkähti katsoen terävästi oven suuntaan.

Ja kuka muukaan se olikaan... Ainoastaan hoitajat tai itse kuningas saattoi omistaa niin paljon arvovaltaa että tuolla tavalla remusi. Nuori nousi jaloillensa, katsoen hiljaa Arania samalla kun tuo puhui Arathetin kanssa. Hittoako tuo tuolla tavalla tuijotteli... taisi kuningaskin nyt tietää ettei poika ollut enää niin helposti vietävissä? Tosin ehkä tuo oli unohtanut tapaavansa nuoren kerran aiemminkin, se ei nyt olisi mikään ihme. Olihan tuo kiireinen mies. Tosin tuo ilme... Maagi tiesi jo valmiiksi ettei tuo olisi viimeinen vihainen ja inhoa tihkuva katse jonka hän saisi täällä.

Vihdoinkin haltia totesi Splinterin olemassa olon muutoin kuin tuolla porautuvalla katseella. Ja nuori jo tiesi mitä toinen melko varmasti koetti - päästä hänen ajatuksiinsa. Mikä varmaan selitti tuon ilmeen - kukaan, ei kukaan, päässyt enää hänen päähänsä ellei Splinter sitä itse sallinut. Siis ei ainakaan kukaan tavallinen tallaaja, tiedä sitten niistä jotka pystyivät toisen mielen tuhoamaan...
"Viime tapaamisesta onkin jo aikaa, Ylhäisyys.", nuori teki kohteliaan kumarruksen, nostaen sitten katseensa toiseen jälleen. "Ette varmaan tosin muista, noin vihamielisestä ilmeestä päätellen? Tosin ihmekkö tuo, onhan teillä paljon muutakin murehdittavaa - enkä ole ihan se sama poika mitä silloin." - hiljaa, aivan hiljaa, hän laski ajatuksiaan suojaavaa muuriansa hiukan. Vain sen verran että Aran kuulisi vain sen mitä Splinter halusi - aivan kuin telepaattinen viesti, joka tosin ei kuuluisi muille kun lukijoille.
'Pahoitteluni, en pidä siitä että joku pääsee tutkimaan salaisuuksiani.'
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Honey I'm home || Dogi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Helmi 2014, 23:47

Arathet ei yhtään pitänyt siitä jännitteestä, jonka Aranin läsnäolo oli tähän huoneeseen tuonut. Neuvonantaja tiesi turhankin hyvin monarkin kannan ihmisiin, eikä Aran näyttänyt edes yrittävän kätkeä sitä kuvotusta vieraansa seurassa. Art olisi kuitenkin voinut lyödä vaikka vetoa, että jos hän ei olisi ollut paikalla ja Splinter sattunut olemaan hänen ystävä, Aran olisi ollut jo huomattavasti ilkeämpikin, kuin mitä nyt oli.
Myös Splinter tuntui huomaavan Aranin asenteen itseään kohtaan, tuoden sen esille suunsa avatessa. Sentään poika osasi vielä käytöstavat ja osasi puhutella kuningasta, mutta moinen ei näyttänyt miellyttävän Arania turhan paljoa. Pienesti haltia kävikin nyrpistämään nokkaansa, samalla kun veti henkeä nenänkautta äänekkäämmin sisään. No, sentään poika puhui haltiakielellä...
"Kyllä minä sinut muistan... Vaikka kovin unohdettavalta vaikutatkin..." Aran kävi hymähtämään, antaen sen lempeähkön ystävällisen ilmeen levätä kasvoillaan. Tosin, tuon katseen ja hymyn saattoi laskea vain silkaksi hattuiluksi juuri nyt.
"Et todellakaan ole, näen sen... olet kasvanut... Niin nopeasti. Ah, mutta niinhän te ihmiset teettekin..." Monarkki jatkoi, Splinterin todetessa, ettei enää se sama poika ollut.
Vaikka ihminen olikin Aranista epämieluista olento hänen hovissa, juuri nyt häntä häiritsi eniten se, ettei kyennyt lukemaan mitä Splinterin päässä liikkui. Ei sinänsä yllätys, että maagi osasi estää ajatuksenluvun, joskin noin nuorelta se oli yllättävää... Ja äärimmäisen ärsyttävää! Ainoa henkilö, jolla hän hyväksyi moisen, oli hänen eliittikenraalinsa Argenteus. Mutta siihen sarvipäähän hän sentään luotti, toisin kuin Splinteriin...

Yllättäen Aran pääsikin läpi Splinterin suojauksesta, huomatakseen vain, että niin oli tarkoituskin. Maagi salli hänen päästä päällimmäisiin aatteisiin, joissa häntä tervehtikin epämieluisa ajatus. Splinter kävi kertomaan, ettei halunnut kenenkään tutkivan hänen salaisuuksiaan. Aranin katse kävi laajenemaan varoittavan haastavana, haltian kallistaessa pienesti päätään tuon aatteen kuullessaan.
"Rehellisen miehen ei tarvitse kätkeä salaisuuksiaan, poika" Aran antoi äänensä tunkeutua telepaattisesti Splinterin päähän, säästäen Artin tältä kommentilta kokonaan. Arathet olikin autuaan tietämätön tästä pienestä päänsisäisestä mittelöstä, jota kaksikko oli aloittelemassa.
Varoittavan mulkaisunsa jälkeen Aran kuitenkin käänsi katseensa Artin puoleen, antaen kasvojensa ilmeen tuudittaa taas tietämättömät valheelliseen turvallisuuden tunteeseen.
"Mutta eikö sinun pitäisi levätä. näytät kovin väsyneeltä. Lepo ei varmasti olisi pahitteeksi... Kenties poistumme, ja jätämme sinut lepäämään... Vai mitä... poika?" Puheiden lomasta haltiakuninkaan katse lipui hitaasti Arathetista Splinterin puoleen.
"Olen kyllä levännyt jo jonkin tovin, Teidän Korkeutenne..." Arathet kävi hymähtämään, vakuutellen, ettei tässä nyt mikään hengenhätä ollut...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron