Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Maalis 2014, 01:09

Kiitokseen ei kuulunut kohteliasta vastausta, sen sijaan mies komensi Elodieta lepäämään ja syömään, puhuminen vain uuvuttaisi tyttöä entisestään. Sivusilmällään fauni vilkaisi toista, joka kaapi jo omaa annostaan suuhunsa. Niin äreä, aivan kuin karhu.
Elodie pysytteli hiljaa ja hämmenteli puuroaan jotta se jäähtyisi aralle suulle sopivaksi. Tyttö tahtoi kysyä mieheltä niin monta asiaa, muttei halunnut olla noudattamatta toisen käskyä. Sen sijaan fauni kauhoi ensimmäisen lusikallisen suuhunsa, joka tuntui hivenen vielä lämpimältä, mutta ei se ikävästi polttanut.

Mies kuului kopistelevan jotain pöydän pintaa vasten, mutta ei Elodie kehdannut vilkaista toista ottaakseen siitä selvää, ennen kuin mies kysäisi häneltä jotain. Lusikka laskeutui odottamaan kulhoon, samalla kun ujo katse kääntyi toiseen ja siitä kultakolikkoon. Korvat kohosivat hivenen niin kuin faunin suupielet. ”Hyvä..löysit sen.” Tyttö totesi pieni hymy huulillaan. ”Anteeksi vielä... Se eilinen siis.” Elodie sanoi varovasti.
Janni
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Vahti » 18 Maalis 2014, 11:17

Karhuntakku ei pahemmin tuntenut oloaan yhtä helpottuneen iloiseksi kuin fauni, pikemminkin päinvastoin.
Mies laski kolikon pöydälle, pitäen jälleen äreän katseensa faunissa. Ajattelemattomassa, tyhmän naiivissa faunissa josta olisi voinut tulla vähän aika sitten hänelle ikuinen taakka muistoksi. Sitäkö toinen oli halunnut? Ehkei, mutta Karhuntakku ei pitänyt siitä yhtään. Ei yhtään.
"Minä sanoin, etten halunnut kolikkoasi", karhumies murahti katse yhä tytössä. "Sinulla selkeästi ei ollut mitään muuta ja selkeästi, ei ollutkaan. Jos olisin kulkenut ohi vähäsen myöhemminkin, olisin kantanut tajuttoman sijaan kuollutta..."
Mikä sinänsä ei ollut vierastunne kun Karhuntakku oli ennenkin kantanut ruumiita, kaikenlaisista monijalkaisista kahdella jalalla liikkuvaan. Mutta että tuollainen surkea otus heittäisi henkensä hänen vuokseen ilman kunnon syytä vain... Jätti ikävän maun Karhuntakun suuhun, tämän ottaen lusikallisen puuroa suuhunsa reunamilta, missä puuro oli vähiten kuumaa.

"Et ehkä tarkoittanut sitä, mutta sinun pikku avulias eleesi olisi maksanut henkesi ja minun olisi pitänyt ajatella koko asiaa yhden yön sijaan koko loppuelämäni. Sitäkö sinä sitten halusit?" karhumies ärähti ääni hetkeksi asteen kovempaa, tämän tehden mieli heittää kolikko päin seinää. Tämän takia hän inhosi kaupunkeja ja sen asukkaita. Aina piikki perseessä eivätkä ikinä jätä rauhaan.
Karhuntakku palasi syömään puuroaan, tunteet jälleen kuumentuneina ja kulmat kurtussa. Hemmetti.
Vahti
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Maalis 2014, 11:56

Mies kertoi ettei ollut halunnut kolikkoa, vain siksi että tiesi ettei faunilla ollut paljoa elääkseen. Tytön hymy laski miehen todetessa että olisi kantanut tajuttoman sijaan kuolutta. "Kuollutta." Elodie toisti hiljaa ja käänsi katseensa takaisin puuro kulhoon. Siksikö hän oli nukahtanut kadun varrelle? Vai oliko hän edes nukahtanut?

Katse kääntyi takaisin mieheen joka ärisi millaista päänavaivaa fauni oli tuolle aiheuttanut. Toinen oli äreä ja kova pintainen, mutta Elodiesta tuntui ettei olisi nyt tässä jos toisella ei olisi sydäntä. "En...mutta niin ei kuitenkaan käynyt kiitos sinun." Elodie vastasi toisen kysymykseen positiivisena itsenään, mutta silti hivenen arasti. Hän oli jälleen aiheuttanut toiselle harmia, millä ihmeellä hän tämän puolestaan korvaisi? "Olen henkeni sinulle velkaa." Tyttö totesi ääneen tuiottaen puuroa, jonka mies oli häntä varten hakenut. Olikohan tuo joutunut maksamaan siitä? Ajatus karkotti faunin ruokahalun.
Janni
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Vahti » 18 Maalis 2014, 17:15

Karhuntakku tuhahti, vetäen kulhon pöydältä syliinsä ja syöden pari isoa lusikallista puuroaan. Kielihän siinä kärähti, mutta Karhuntakku oli liian ärtynyt välittääkseen. Miettien miten jotkut olivat niin hölmöjä, luullen että uhraamalla itsensä ei vaikuttaisi mitenkään siihen mitä antavat siinä samalla. Mitä joku yksi kolikko ilahduttaisi, kun tiesi että sitä vastaan joku menetti henkensä, kuollen nälkään...
Sellainen oli vain niin typerää ja itsekästä, että Karhuntakku tunsi voivansa pahoin pelkästä ajatuksesta.
Eikä sitä auttanut faunin viimeinen kommentti. Siis hei, nyt-!
"Älä edes kuvittele", Karhuntakku murahti äkisti ja tuijotti likkaa epäuskoisena. Johan oli nähty mihin karhumiehelle velassa oleminen johti. Eikö toinen ollut oppinut mitään?!

"Minä en halua mitään sinulta, etkö todellakaan opi? Mitä hyötyä siitä on että olet velkaa, kun et pysty maksamaan sitä takaisin ilman että asetat henkesi vaaraan? Luuletko minä kaipaan mitään kuolemia jonkun pikku jutun takia? Miten olet selvinnyt tähän asti yksin, kun et osaa laittaa hyvinvointiasi edes etusijalle!?"
Se oli se suurin kysymys miehen päässä. Miten ihmeessä tuollainen surkea pikkuinen otus oli selvinnyt tähän asti juuri ja juuri elossa? Oliko tällä likalla jokin onnenamuletti tai jokin suojelushenki?
Tai sitten faunit olivat niin onnekkaita että edes ylimenevä hyväsydämisyys ei tappanut näitä...
Ihme otuksia...
Vahti
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Maalis 2014, 17:50

Elodie katsahti säpsähtäen miestä joka murahti hänelle. Toinen yritti tehdä selväksi mikei halunnut että tyttö oli tuolle mitään velkaa, mies ei tahtonut että tyttö asettaisi henkensä vaaraan ja ihmetteli vielä kuinka tämä oli selvinnyt tähän asti. Faunin kasvoille kohosi yllättävän vakava ilme, kun tämä keräsi rohkeuttaan katsoa toista suoraan silmiin. ”Haluan vain olla hyväsydämminen niin kuin sinä... olisi itsekästä vain kävellä pois ongelmasta jonka on itse aiheittanut.” Elodie selitti samalla kun siirsi puurokulhoaan ja peittoaan sivuun. ”Ja nytkin tuon sinulle vain liikaa harmia, etkä edes tahdo vastineeksi minulta mitään... Jos olen pärjännyt tähän asti, pärjään kyllä tästä eteenpäin.” Fauni sopersi työntäen itseään sängynreunan yli, pyrkien ottamaan itsensä vastaan haparoivilla sorkillaan.
Janni
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Vahti » 18 Maalis 2014, 18:29

Hy- Hyväsydäminen? Karhuntakkua oli kutsuttu monenlaiseksi, mutta että hyväsydäminen? Se oli kaukana kaikista niistä tavallisista että kuukin jäisi toiseksi! Karhumies ei voinut kuin tuijottaa faunia epäuskoisena, tietämättä pitäisikö nauraa vai... Mitä? Mutta sitä ei tarvinnut nyt ainakaan päättää, sillä fauni aikoi -hiukan heikosti tosin- nousta sängyltä ja mitä todennäköisemmin lähteä tekemään taas jotain typerää.
Ei, nyt loppui marttyyrihommat tyttö.
Laskien puurokulhon pöydälle, Karhuntakku nousi rivakasti ja asteli sängyn luokse, yrittäen tönäistä sarvipään selälleen sängylle. Samalla karhumies päästi hyvin karhumaisen, varoittavan örähdyksen, tuijottaen likkaa vihaisena.
"Sinä. Et. Nouse. Ennen kuin annan luvan", Karhuntakku painotti, tuijottaen intensiivisesti tyttöä silmiin. Toinen oli jo tehnyt tarpeeksi vahinkoa, joten miksei toinen jo voinut vain pysyä paikallaan ja tehdä kuten käskettiin. Mokoma typerä, itsepäinen kompurajalkainen fauni...
Vahti
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Maalis 2014, 19:07

Elodie tarrasi sängyn reunasta kiinni nähdessään miehen lähestyvän häntä, mutta ei tyttö kyennyt pistämään hanttiin niin kookkaalle miehelle. Fauni olisi kellahtanut selälleen vähemmästäkin. Elodien puristi silmänsä kiinni samalla kun huulilta karkasi henkäys. Selän painuessa vuodepatjaa vasten, pelko viilsi hetkellisesti tytön halki, aivan kuin pieni deja vu.

Fauni pystyi kuulemaan karhumaisen mörähdyksen yläpuoleltaan ja avasi silmänsä nähdäkseen kuinka mies tuijotti häntä intensiivisesti silmiin ja kielsi Elodieta nousemasta ennen kuin tuo anataisi siihen luvan. Tyttö puri huultaan suu mutrussa ja antoi toiselle pienen nyökkäyksen vastaukseksi.
Janni
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Vahti » 18 Maalis 2014, 19:34

Karhumies puhkui hiukan, kiihtyneenä ja todella ärtyneenä. Toinen ei sitten osannut olla muuta kuin vaivaksi vai mitä? Aina aiheuttamassa ongelmia hyvää hyvyyttään muille, eikä edes ymmärrä seurauksia. Karhuntakku ei voinut mitenkään ymmärtää, miten jokin noin heiveröinen ja vailla itsesuojeluvaistoa omaava olento voi selviytyä tässä maailmassa ilman ketään. Kai faunit olivat todellakin onnekkaita otuksia...
"Nyt, pysyt sängyssä", karhumies tokaisi vetäen peitot sekä kaavun sivuun, ja takaisin tytön ylle. "Syöt puurosi, ja et aiheuta enempää harmia. Tai en vastaa seurauksista." Mitkä ne seuraukset olivat? Karhuntakku jätti sen toisen mielikuvituksen varaan, mulkaisten tätä vielä ennen kuin siirtyi jälleen pöydän äärelle syömään. Pikku fauni saisi kuvitella mitä halusikaan seurauksista, toivottavasti se sai tämän vaikka sitten pelosta tottelemaan ja pysymään sängyssä.
Hemmetti vieköön...
Karhuntakku ei voinut mitään tuntemukselle, että oli juuri hankkinut pahimman kerran takiaisen itselleen. Vielä pahempi kuin se ihmiskoira silloin joessa.
Voi kuinka ihanaa, ei todellakaan.

Saatuaan syötyä puuronsa, melko nopeasti, Karhuntakku laski puukulhon lusikoineen pöytätasolle ja nousi, siirtyen takan eteen. Muta oli nyt kuivunut harmaaksi kuoreksi nahoille ja turkeille, se piti enää kaapia ja harjata pois. Joten, istuutuen lattialle risti-istuntoon, poimien jo valmiiksi lattialle asettamansa harjan, mies alkoi rapsuttaa ja harjata kuivunutta mutaa pois nahoista.
Niistä kannatti juuri siksi aloittaa, että se hoitui hiukan helpommin sekä nahat piti vielä pyyhkiä kostealla rätillä puhtaiksi, antaen sitten kuivua. Turkikset kuivuisivat sitä nopeammin.
Vahti
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Maalis 2014, 19:52

Mies peitteli Elodien takaisin peiton ja viittansa alle käskien tyttöä pysymään vuoteessa ja syömään puuronsa. Toinen vielä lisäsi pienimuotoisen uhkauksen jos fauni ei tekisi niin kuin käskettiin. Elodie tunsi pienen kouraisun vatsan pohjalla uhkauksen takia, mutta piti silti päänsä miehen hyväsydämmisyyden suhteen. Siitä huolimatta hän ei sanonut vastaan, se olisi turhaa olihan se nähty. Värisevä huokaus kuului tytön huulilta samalla kun tämä nousi varoen istumaan ja otti puurokulhonsa takaisin syliin. Se ei höyrynnyt enää, joten Elodie tarttui lusikasta ja lusikoi lusikallisen viileää puuroa suuhunsa. Oli se silti hyvää.

Puuroa suuhunsa hiljalleen lusikoiden, tyttö reurasi miestä joka asettui istumaan takan ääreen ilmeisesti puhdistamaan nahkojaan, jotka puistattivat kyllä faunia edelleen muttei hänellä ollut oikeutta arvostella toista. "Ah..." Elodie äännähti muistaessaan ettei tiennyt miehen nimeä. "Saanko kysyä nimeäsi?" Fauni kysyi varovasti ja lisäsi vielä perään; "Voit kutsua minua Elodieksi."
Janni
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Vahti » 18 Maalis 2014, 20:22

Karhuntakku vilkaisi sivusilmällä tytön suuntaan kun toinen äännähti, pysäyttäen hetkeksi sen hetkisen työskentelynsä, odottaen mitä toinen nyt halusi sanoa. Tai enemmänkin kysyä, udellen miehen nimeä ja esittäytyen samantien itse.
Elodie...
Sopiva nimi tuollaiselle heiveröiselle ja lempeälle pennulle, niin kuin linnunpoikanen joka on pudonnut kotipesästään maahan petojen armoille. Ja silti jotenkin, hemmetinmoisen tuurin avulla, yhä elossa. Karhuntakku mietti tätä asiaa hetken aikaa, kokeillen nimen sujuvaa alkua ja voimakasta päätettä. Elodie. Jep, se sopi tuollaiselle.
"Kutsuvat Karhuntakuksi", mies murahti, vaikkei kuulostanut tippaakaan vihaiselta. Se oli vain tälle ominainen äänensävy, syvä ja karhea, kuin karhu puhuisi ihmisenkielellä. Eikä hän alkanut selittelemään mistä moinen nimi tuli, vaikkakin hänen sekainen, takkuja ja rastoja omaava hiuspehkonsa oli ehkä sopiva vihje nimen selitykselle. Mutta että karhun?
Hän ei kertoisi sitä tarinaa, ei nyt eikä milloinkaan.
Silloinkin hän oli kertonut sen sille piskille vain hetken heikkoudesta herättyään kesken painajaisen.
Hmp.

"Miksi olet yksin haltiakaupungissa? Faunit ovat tietääkseni laumaeläimiä", Karhuntakku kysyi jatkaen puhdistamista, katse työssään. Hän tosin ehkä jo hieman uumoili, mikä saattoi olla toisen tarinan suunta. Tässä maailmassa tuntui olevan paljon epäonnisia henkilöitä menneisyytensä suhteen, joko omien tai jonkun muun virheiden kautta.
Vahti
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Maalis 2014, 20:43

//You blow my mind! Elo..die OMG!!! ÒAÓ//

Mies kertoi nimensä olevan Karhuntakku, se oli nimi jota Elodie ei ollut odottanut, mutta kun miestä nyt katsoi se puki tuota hyvin. "Siksi siis haiset karhulta." Tyttö totesi asian jonka oli pistänyt aikaa sitten jo merkille. Karhun haju ei lähtenyt miehen taljoista, joten tyttö oli päätellyt sen tulevan sitten miehestä itsestään.

Elodie oli kaapimassa viimeisiä puuron rippeitä kulhon pohjalta, kun Karhu esitti hänelle kysymyksen. Oli mukavaa että toinen puheliasi ja kuulostikin lempeämmältä, mutta kysymys oli todella arka. Elodie ei kuitenkaan halunnut olla töykeä, toinen halusi vain tietää. "Se on pitkä tarina... mutta suurin syy miksi olen täällä johtuu ihmisistä..." Fauni totesi, tiukentaen samalla otettaan kulhosta ja lusikastaan pyrkien keskittymään ennemmin siihen kuin kihelmöintiin silmäkulmissaan. "Laumani kimppuun hyökkäsi joukko metsästäjiä. Pakenin ja hain turvaa täältä."
Janni
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Vahti » 18 Maalis 2014, 21:56

#Mmm, don't blow your mind plz ^^'' I rather it be in one piece x)#

Karhuntakku oikeastaan puhtaasti, ilman minkäänlaista ärtymystä, yllättyi tytön toteamuksesta. Ei ehkä se, että toinen oli kyennyt haistamaan hänestä karhun, yllättänyt häntä vaan enemmänkin se, että Karhuntakku kuuli jonkun toteavan hänen haisevan karhulta. Se oli... Jotakin hänessä mieltä nostattava, vaikkakin vain vähän. Sillä todellisuudessa hän oli karhu, vaikka vain turkistaan riisuttuna...

Karhuntakku jatkoi työskentelyään samalla kun kuunteli tytön hieman kertovan itsestään, vahvistaen karhumiehen epäilykset. Asia ei juurikaan hätkähdyttänyt miestä, ihmiset olivat tehneet paljon pahojaan kaikille jotka eivät sopineet näiden kategoriaan "normaali".
Karkeasta käytöksestään huolimatta, Karhuntakku ei voinut olla tuntematta edes pientä sääliä yksin olevaa faunia kohtaan.
"...Oletko kuullut tarinan hölmöstä karhusta, joka halusi olla ihminen?" Karhuntakku aloitti, vilkaisten hiukan epäröiden fauniin. "...Kerronko sinulle tarinan?" Ehkä se estäisi toista pillahtamasta itkuun, minkä karhumies oli ollut aistivinaan toisen äänensävystä, niin. Juuri sitä hän yritti. Estää toista tekemästä koko tilanteesta vaivaannuttavampaa kuin se jo oli miehelle.
Hölmö pikku fauni.
Vahti
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Maalis 2014, 22:22

//Ei huolta erikeepperä ja teippiä niin kasassa pysyy! >:3 //

Tärisevä käsi vei viimeisen lusikallisen puuroa suuhun, samalla kun tyttö pinnisteli pidättelemään palaa kurkussaan. Se pisti ikävästi ja anoa tapa estää sen purkautuminen oli viedä ajatukset muualle. Onneksi Karhuntakku rikkoi pian hiljaisuuden ja onnistui kiinnitämään Elodien huomioon muualle. Mies tahtoi kerto hänelle tarinan hölmöstä karhusta. Ei tyttö ollut kuullut moista tarinaa aiemmin. Innokas hymy kaartui faunin huulille, samalla kun tämä siirsi tyhjän kulhon sivuun. "Kerro minulle." Tyttö totesi ja ensimmäistä kertaa tämän äänessä ei kuulunut ujoutta. Karhu oli saanut faunin innostumaan ja vieläpä pitkästä aikaa. Elodie nojautui eteenpäin korvat höröllään valmiina kuulemaan miehen tarinan.
Janni
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Vahti » 18 Maalis 2014, 22:44

#jaa jaa xDD#

...
Karhuntakku hymähti, pieni, lähes huomaamaton tai ehkä jopa olematon hymy kasvoillaan suupielten kohoten pienesti miehen katsoessaan työtään. Mutta kuullen tytön mielialan parantuneen. Hyvä, hän ei edes tiennyt miten käsitellä itkevää tyttöä. Se olisi vain todella vaivaannuttavaa.
Joten, miten hän aloittaisikaan tämän tarinan... No, kai samalla tavalla kuin tarinat yleensä vai mitä?

"Olipa kerran karhu, joka ei ollut aivan tavallinen. Se osasi puhua nimittäin ihmisten kieltä. Se oli lempeä karhu jota muut metsän eläimet pitivät erikoisena, varsinkin puhuessaan kaksijaloille. Mutta se oli silti onnellinen karhu, omana itsenään."
Heh. Äitihän oli aina sanonut, että vaikka he olivat erikoisia karhuja, siinä ei ollut mitään hävettävää. Hehän elivät pidempään ja paremmin, kuin tavalliset karhut.
"Kerran kuitenkin karhu satutti tassunsa metsästäjän ansaan. Sen tassu vuoti niin pahasti eikä se osannut sitä parantaa itse, joten se vaikersi äänekkäästi yksin, surkutellen tulevaa kohtaloaan kuolla vaivaiseen pikku haavaan. Silloin... Eräs neito, joka asui läheisessä kylässä, oli sillä hetkellä samoamassa metsällä. Tämä oli kaunis neito, suuret siniset silmät ja pitkät hiukset kuin puhtainta hunajaa. Neito lähestyi varovasti suurta karhua, kysyen mikä sitä vaivasi. Ja karhu vastasi, kertoen loukkaantuneesta tassustaan ja miten kuolisi vuotavaan haavaan. Ja neito kuunteli, silitellen niin ylen lempeästi pedon kipeää tassua."
Miksi hän oikeastaan kertoi tätä- Tätä tarinaansa, menneisyyttään, vaikkakin sadun muodossa? Ehkä hän oli hätiköitynyt yrittäessään pitää likkaa itkemästä, joten... Sitä oli kyllä helpompi ajatella, puhua siitä, kun siihen otti näin objektiivisen näkökulman.
"Neito sitten tarjoutui auttamaan karhua, kertoi hakevansa tarvikkeita kodistaan ja sitten hoivaisisi karhun käpälän kuntoon. Karhu myöntyi tähän ehdotukseen, odottaen iltapäivään saakka, jolloin neito todellakin palasi takaisin. Tämä puhdisti ja ompeli haavan kiinni, parantaen sen. Mutta auringon jo laskiessa tämän piti jo palata kotiinsa. Ja karhu pyysi että neito palaisisi seuraavana päivänä samaan paikkaan, jotta karhu voisi ystävystyä tämän kanssa.
Ja neito myöntyi."
Karhuntakku laski harjaamansa nahan lattialle, ottaen uuden, jatkaen tasaisesti työtä. Kohta hän olisi harjannut kaikki nahat.
"Karhu ja neito siis tapailivat lähes joka päivä, samoten metsissä ja puhuen. Ja nopeasti, hölmö kiltti karhu huomasi rakastuneena tähän ihmisneitoon..."
Vahti
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Maalis 2014, 23:03

Innostunut katse pysyi tiukasti Karhuntakun kasvoissa. Värähtikö miehen karvaiset viikset vai näkikö tyttö omiaan? No kuitenkin, Karhu ryhtyi kertomaan lupaamaansa tarinaa ja Elodie asettui mukavemmin istumaan vuoteelle kuunnellen hymy huulillaan.
Tarinan kaava oli tuttu, onnellinen alku ja kohtalokas keski vaihe. Tarinan käydessä jännemmäksi Elodien ilme muuttui sen mukana jännittyneeksi. Tarina oli saanut Elodien unohtamaan heikon olonsa ja oman kurjan tarinansa.

Neidon ilmaantuessa karhun avuksi, henkäisi fauni huojentuneena. Karhuntakun päästessä kohtaan missä karhu rakaistui neitoon nousi faunin kasvoille vieno puna silkasta innosta, mutta yksi pieni sana hivenen häiritsi Elodieta. "Ei ole hölmöä rakastua johon kuhun."
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 4 vierailijaa

cron