Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Vahti » 25 Maalis 2014, 19:18

Karhuntakku tuhahti tytön puheille. Ei saisi huolehtia liikaa... Miten niin muka hän huolehti liikaa!? Ei hän huolehtinut liikaa kenestäkään, vain siitä että toisten ongelmista ei tulisi hänen ongelmiaan.
...
Eihän hän huolehtinut faunista liikaa?
Sitä kuitenkaan mies ei aikonut alkaa kyselemään, keskittyen nyt vain pääsemään sinne päätielle että pääsisi tästä tukahduttavasta joukosta eroon. Hän tunsi jo miten hänen pinnansa kiristyi nopeammin kuin viulunkieli, murahdellen jokaiselle eteensä sattuneelle haltialle ja taruolennolle. Hän ei kaivannut nyt yhtään enempää stressiä, kuin jo omasi.

Kuitenkin haltiakaupungin torijoukkoon riitti aina kaiken sorttisia henkilöitä aina tarueläimistä haltioihin ja vähemmin tunnettuihin otuksiin. Kauppiaita, siviilejä, aatelisia, juoksupoikia, varkaita... Kuin sattumalta juuri yksi varkaista sattui kiinnittämään huomionsa toisistaan niin eroavaan kaksikoon. Likaiseen, kuluneeseen kaapuun kietoutuneena epäilyttävä olento tanssahteli väkijoukossa kohti Karhuntakkua ja Elodietä, katseensa juuri suolasäkissä mikä oli sidottu kelkkaan.
Suola oli arvokasta monessa mielessä; Sitä ei ollut helppoa tehdä tai saada käsiinsä.
Joten, kun hetken aikaa kaapuolento oli seurannut kaksikkoa varjostaen, tämä veti ruostuneen tikarin vaatteittensa kätköistä, aikoen vähitellen edetä suolasäkille ja viiltää siihen hienon viillon.
Ja ottaa suolaa itselleen talteen~

#Dun dun duuu!#
Vahti
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Maalis 2014, 19:53

//OMG! ÒoÓ //

Elodie silmäili Karhuntakkua hivenen huolestuneena. Mies oli muuttunut nopeasti todella kireäksi, tuo ei selvästi pitänyt väenpaljoudesta. Tyttö kyllä oli valmis rauhoittelemaan toista, jos tuo nyt hermostuisi syyttä suotta jollekulle ohikulkijalle.
Näin suuren väkimassan keskellä hälykin oli todella suuri, se sai faunin arat korvat kääntyilemään ajattelematta erisuuntiin, jolloin yllättäen Elodie tunsi korviensa taipuvan taakse ja kuuli takaansa selvästi kuinka kangas repeytyi liitoksistaan. Se sai tytön nappaamaan Karhuntakkua tuon viitasta ja nykäisemään sitä vaistomaisesti, fauni käänsi katseensakin olkansa yli... "K-Karhu..."
Janni
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Vahti » 25 Maalis 2014, 21:00

Siinä samassa kun Karhuntakku tunsi Elodien nykivän häntä hihassa, ennen kuin tyttö edes sai sanottua hänen nimensä, karhumies oli jo kiinnittänyt huomionsa heidän ympäristöönsä entistä tarkkaavaisempana. Ja huomannut samantien jonkun hemmetin hiipparin hänen suolasäkkinsä kimpussa! Kyyryssä ollen kuin mikäkin säälittävä otus joka yritti viiltää säkkiin siistin viillon voidakseen kaivaa suolaa sieltä. Suatana!
Ja samalla kun kaksikon huomio kiinnittyi varkaaseen, kiinnittyi tämänkin huomio hätkähtäen heihin, veitsi kädessään tukevasti ja viiltäneenä jo viillon alun säkkiin, sieltä tippuen muutamia suolakiteitä jo. Olento kääntyi jo hädissään paetakseen heitä, mutta Karhuntakku ei sallinut moista, ehei.
Karjaisten kuin aito karhu, saaden heidän ympärillään olevat ottamaan äkkiä turvaväliä pelästyneinä, Karhuntakku pudotti kelkkansa ja hyppäsi sen yli varkaan kimppuun.
Tarttuen tätä kiinni olkapäistä ja painaen mukanaan maahan, mikä onneksi oli torilla mukulakivityksen peittämää tästä kohtaa, karvainen mies kaatui hyvin korkealta kiljaisevan huppupään kanssa maahan.

Kaatuminen kylläkin sattui, varsinkin lantioon ja olkapäähän mitkä iskeytyivät Karhuntakulla, mutta tämä oli niin raivoissaan ettei siitä pahemmin välittänyt, vaan punnersi itsensä ylös ote tiukasti vastaan sätkivästä tyypistä.
Kyseessä oli laiha, paksun velttonahan omaava olento mille oli pienet silmät ja pyöreä suu, missä oli monta riviä pienen pieniä hampaita. Kerrassaan ruma näky, mikä Karhuntakun kasvoilta tämän vetäessä tätä pystyyn kanssaan.
Tarttuen tätä samantien yhdellä kädellä kaulasta, puristaen uhkaavasti ja kohottaen tyyppiä sen verran irti maasta, että vain paljaat sekä kovia kokeneet varpaat hipoivat mukulakiviä.
"On sinulla otsaa", Karhuntakku murisi naama vääntyneenä irveeseen, paljastaen terävät hampaansa. Voro sen sijaan yritti hengittää ja päästä vapaaksi, päästäen porsaan kiljaisuja muistuttavia ääniä.
Heidän ympärillään olevat haltiat ja taruolennot tuijottivat peloissaan ja ihmeissään näkyä, jonkun huutaen vartijoita paikalle.
Että olisi tapahtumassa murha.
Vahti
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Maalis 2014, 21:31

//"Suatana!" Nauroin :'D //

Karhuntakku reagoi niin äkillisesti, että sai Elodien kiljahtamaan muun väen mukana ja ottamaan pari askelta taaksepäin. Miehen kelkka kolahti maahan, niin kuin nyt Karhuntakku voron kanssa. Tyttö katseli järkyttyneenä sivummalta tapahtunutta, kaikki oli tapahtunut niin äkillisesti. Faunin kuitenkin havahtuessaan takaisin, tämä oli kysymässä oliko Karhuntakku kunnossa, mutta älysi että toinen saattaisi kuristaa pienen olennon hengiltä, jos kukaan ei estäisi miestä.
Elodie kiirehti Karhumiehen luo ja tarttui miestä käsivarresta jolla tuo pidätteli voroa ilmassa. Tyttöä kyllä hivenen pelotti samalla lailla kuin silloin kun he olivat tavanneet toisensa, mutta sen edelle meni se ettei hän todellakaan halunnut että mies tekisi nyt jotain ajattelemattomasti ja joutuisi vaikeuksiin.
"Älä Karhuntakku!" Fauni parahti, miltei roikkuen toisen käsivarressa, ei hänelä ollut tarpeeksi voimia estämään miestä. "Joudut vain itse ongelmiin!" Tyttö yritti puhua miehelle järkeä.
Janni
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Vahti » 25 Maalis 2014, 22:12

#No kun kiroileminen edes kirjoittaen niin karkeilla kirosanoilla on niin... Karkeaa xD Niin muokkasin sen joksekin- Karhujen kirosanaksi? <XD#

Tuntiessaan jonkun tarttuvan häntä käsivarresta, millä piteli tätä tilan haaskaajaa, Karhuntakun kasvot käännähtivät tarttujan puoleen aikoen ärjäistä tätä päin kasvoja- Mutta se tuli vain puolittaisena, tukahdutettuna murahduksena kun mies hoksasi kuka hänestä piti kiinni. Kuitenkin, tuijottaen häntä pyytävää faunia vihaisena, kuin ärsytetty karhu mikä saattoi minä hetkenä hyvänsä käydä kimppuun, Karhuntakku piti katseensa Elodiessä.
Hän oli niin kiihdyksissä ja raivoissaan, tahtoen vain piestä jonkun henkihieveriin, kenet tahansa. Ajatukset ja tuntemukset liikkuivat hänen päässään vinhaan kuin mehiläispesässä mitä oli sohaistu kepillä.
...
Voro yhä keikkui paikallaan, mutta kiljunta oli loppunut, ja näköjään tämäkin yritti pyytää Karhuntakkua lopettamaan vieraalla, kurluttavalla kielellä. Tai ehkä se johtui siitä, miten lujaa karhumies puristi rumapärstäistä otusta.
Siltikään Karhuntakku ei kiinnittänyt huomiota pitelemäänsä voroon, vaan keskittyi noihin silmiin. Mitkä olivat yhtä kirkkaat kuin sininen taivas metsän puiden yläpuolella, sekoittuen mukaan tuoreen mullan väriä.
Noihin silmiin mitkä katsoivat häntä pyytävästi, peläten.
Peläten...

Sen tuntemuksen näkeminen muljautti jotakin Karhuntakun sisällä ikävästi, kuin raskas kivi vatsan pohjalla. Hän oli nähnyt Elodien pelkäävän häntä aiemmin, silloin ensimmäisellä kerralla. Silloin Karhuntakku ei ollut siitä pahemmin välittänyt, mutta nyt- Se tuntui väärältä. Varsinkin kun hän halusi Elodien pysyvän turvassa.
Voro tippui pitkälleen maahan Karhuntakun päästäessä irti, katsellen Elodietä nyt kiihtyneen raivostumisen sijasta... Apeana. Sisimmissään peläten, että jotakin oli nyt mennyt rikki.
"...El-"
Samassa vartija tuli paikalle, miekka pois tupeesta vedettynä ja kysyen mitä oli tapahtunut. Voro yritti karata, mutta toinen paikalle ilmestynyt vartija reagoitsi nopeasti, tarttuen kaaputakkista tätä vaatteista.
"Mitä täällä on meneillään!?" ensimmäinen vartija kailotti kysymyksensä uudelleen, Karhuntakun riistäen väkisinkin huomionsa tytöstä tähän mieheen. Alkaen selittämään tilannetta.
Vahti
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Maalis 2014, 22:38

//Nii aivan, no hyvin onnistuit :DD ja owww karhu polo älä huoli D: //

Elodien ote ei höllänyt, hän vain tuijotti anovasti Karhuntakkua silmiin. "Kiltti." Tyttö sanoi vaisusti, toisen katse oli niin äkäinen. Faunin korviin kiiri tömähdys miehen päästettyä irti pienestä olennosta, joka oli vain lössähtänyt maahan kuin perunasäkki. Tyttö hölläsi otettaan toisen käsivarresta, huokaisten helpottuneena, pidellen kuintenkin toisen kädestä kiinni. Karhuntaku näytti rauhoittuneen, mutta tuon ilme oli muuttunut päinvastaiseksi äskeisestä. Mies oli sanomassakin jotain, mutta kahden hyvin varustautuneen haltian tullessa paikalle tuo ei ehtinyt viedä yhtä sanaa loppuun.

Elodie päästi Karhuntakusta täysin irti tuon kääntyessä vartioiden puoleen selvittääkseen tilanteen. Fauni vilkaisi pikkuvoron puoleen, joka näytti onneksi olevan hengissä yrittäessään vielä pakoon. Hyvä, mies ei joutuisi ongelmiin tästä, eihän? Tytön huolestunut katse kääntyi Karhuntakun puoleen, hän hiljalleen alkoi ymmärtää miksi toinen halusi kotiin. Ei karhu kuullut kaupunkiin.
Janni
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Vahti » 25 Maalis 2014, 22:51

#Toi viimeinen lause on jotenkin koskettava, kun Elodie ajattelee sitä qwq#

Ei Karhuntakku tästä näyttänyt joutuvan ongelmiin, voron ollessa melkeinpä koskematon huolimatta myöhemmin ilmestyvistä mustelmista, ja vaikka karhumies oli hyvinkin vielä kiihtynyt äskeisestä, adrenaliini pumpaten suonissa, niin mies sai jotenkuten muristua haltiavartijalle tilanteen. Sekä muutaman muun silminnäkijän kertomukset tukivat Karhuntakun kertomusta, joten tämän annettiin mennä. Tämän kaiken ympärillä kaupungin asukkaat katselivat uteliaina ja vieläkin hieman peloissaan suuren, karvaisen miehen reaktiota kun tämä oli käynyt yhtäkkiä voron kimppuun. Kuin eläin.
Ei Karhuntakku tosin näistä välittänyt. Ainoa jonka mielipidettä itsestään hän pelkäsi, oli Elodien. Pelkäsikö toinen nyt häntä? Luottiko toinen? Oliko Karhuntakku rikkonut tämänkin suhteen äkkipikaisuudellaan? Moni kysymys pyöri miehen mielessä ympyrää, tämän puuskuttaen ja kädet täristen yrittäen saada itsensä rauhoittumaan. Saada sisäinen karhu vetäytymään takaisin luolaansa piilottelemaan.

Karhuntakku vilkaisi nopeasti Elodietä, epäröiden sillä hän ei halunnut muistaa myöhemmin miten toinen pelkäsi ja epäröitsi häntä. Katsomisen sijaan mies vain asettui kelkkansa eteen, otti kiinni sen köysistä ja lähti vetämään sitä nopein askelin pois torilta pikku kujille. Hän halusi pois tämän väen keskeltä, rauhallisempaan ja yksityisempään paikkaan. Hänen piti rauhoittua nyt...
Suolasäkissä olevat viilto pysyi paikallaan, mutta suolakiteitä siitä ei enää pudonnut viillon ollen melko pieni leveydeltään.
Pois täältä. Pois pois...
Vahti
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Maalis 2014, 23:15

//Ou youuu, se on ollu ilmiselvä asia kokoajan, Elodie on ollu hidas älyämään sitä (:3 //

Elodien helpotukseksi vartiat antoivat asian olla Karhuntakun osalta. Mies käänsi katseensa tyttöön, joka oli valmis kuulemaan mitä asiaa toisella oli aiemmin ollut, mutta sen sijaan että kertoisi tuo käänsi katseensa pois faunista ja nosti kelkkansa jatkaakseen matkaa. "Eh..." Elodien huulilta karkasi huolestunut henkäys. Tyttö lähti Karhuntakun perään, joutuen kevyesti hölkkäämään miehen kävellessä niin rivakasti.

Karhuntakku johdatti faunin syrjäiselle kujalle, joka oli hiljainen niin kuin mies halusikin. "Mikä on?" Elodie kysyi huolestuneella äänensävyllään, kiiruhtaessaan miehen eteen nähdäkeen toisen kasvot ja estäen tuon kulkemaan sen pidemmälle. "Onko kaikki hyvin?" Fauni oli selvästi huolestunut.
Janni
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Vahti » 26 Maalis 2014, 00:57

Karhuntakun pää oli yhtä sekasortoa, ei niin kuin ampiaisenpesä kuten aiemmin, vaan kuin puun irtonaiset lehdet tuulessa. Hänen mieltään varjosti pelko, häpeä, katumus, viha... Mutta enimmäkseen pelko siitä, että hän oli pelästyttänyt sarvipäisen tytön pahanpäiväisesti. Kyllä Karhuntakku oli tällaista uumoillut jo heti alusta. Että tavalla tai toisella hän jäisi yksin, niin fyysisellä kuin henkisellä tavalla. Koska hän oli mitä oli.
Vaikka hän oli aina ärtyisä, erakkomainen ja murisi kaikille pysymään hänestä kaukana, kyllä hänkin kaipasi sitä samaa mitä kaikki muutkin elävät olennot; Ystävyyttä, läheisyyttä, sitä tunnetta kun tuntui että joku jäisi kaipaamaan sinua, joku muistaa sinut. Että sai tuntea jonkun toisen läsnäolon.
Kyllä hänkin sitä kaipasi...
Mutta niiden tapahtumien jälkeen, kun se neito ei häntä enää halunnut ja hän tuhosi sen kylän- Hän ei ollut enää Hunajakieli. Hän ei ollut enää se karhu, joka oli ollut koko elämänsä ajan, miksi hän oli syntynyt olemaan. Sen sijaan hän joutui jumiin tähän vieraaseen kehoon, mikä ei ollut hänen sielunsa synnyinkoti ja mitä hän oli oppinut käyttämään.
Sellainen järkyttävä, pysyvä muutos ja vieläpä torjumisesta koituneena kyllä sai kenet tahansa sulkeutumaan itseensä.
Sillä jos sen jälkeen tulisi läheiseksi vielä jonkun kanssa, ja tämä pettyisi sinuun... Etkö pelkäisi mitä menettäisi sillä kertaa? Mitä vielä pahempaa voisi tapahtua, kuin joutua elämään uuden kehosi kanssa?

Se oli Karhuntakun syvin pelko, aina ollut ihmiselämänsä aloittamisesta asti.
Näitä ajatuksia pyöritellen mielessään, haluten vain palata metsäänsä missä kaikki pysyi paikallaan ja hiljaa, missä hän tiesi miten olla ja kuka hän saattoi olla, kunnes joku tuli hänen eteensä, kutsuen häntä nimeltään. Se hätkähdytti Karhuntakun joka pysähtyi paikoilleen faunin vuoksi.
Joka oli huolissaan. Hänestä.
"...Etkö... Pelkää... Minua?" Karhuntakun ääni värähti, tämän katsoen Elodietä hämmentyneenä. Vaikka hän oli selkeästi pelottanut toista aiemmin torilla. Toinen ei siltikään säikkynyt häntä, peläten hänen läsnäoloaan?

# http://www.youtube.com/watch?v=xmAsD8aRHBA ihana piano biisi, sekä tämän pelin otsikon inspilähde ^^ #
Vahti
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Maalis 2014, 01:29

//Oooooh, miksi et linkannu aiemmin, toi on ihana biisi! Ja kun sen pistää soimaan ja lukee sun tekstin samalla omg OuO //

Elodie yritti saada katseellaankin vastausta kysymykseensä. Ei Karhuntakku ainakaan näyttänyt saaneensa mitään näkyviä ruhjeita ja tuskin tämä karskea mies edes tunsi kipua. Mutta se karskeakuva vääristyi hivenen miehen avatessa viimein suunsa. Karhuntakun ääni värähti ja tuon kysymys sai faunin vain huolestumaan enemmän. Mitä ihmettä äsken oikein oli tapahtunut? Mikä oli saanut karhumiehen tähän kuntoon? Elodie nosti molemmat kätensä ja asetti ne Karhuntakun karvaisille poskille, kuin todistaen ettei pelännyt. "En kiellä ettenkö olisi säikähtänyt, mutta pelkäsin enemmän puolestasi." Tyttö selitti. "Ja tiedän ettet tekisi minulle ikinä mitään pahaa, koska pidät minusta ja minä pidän sinusta." Elodien ilme oli muuttunut vakavaksi, se oli harvinainen näky.
Janni
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Vahti » 26 Maalis 2014, 02:49

#Miun piti, monta kertaa, lähettää se aiemmin mutta sitten se aina unohtui ja jäin popsimaan draamakeksejä >x3 On kyllä ihana biisi <3 #

Missään maailmankaikkeudessa tai toisessa ajassa Karhuntakku ei olisi odottanut Elodien koskettavan häntä vastaukseksi kysymykseensä. Ei ikinä. Mutta niin toinen oli tehnyt, oma-aloitteisesti ja ilman epäröintiä ottaen hänen päänsä käsiinsä, katsoen häntä suoraan silmiin. Eikä pelon häivähdystäkään näkynyt, mikä tuntui kuin maailman ihmeellisimmältä asialta sillä hetkellä.
"---ja minä pidän sinusta."
Heh... Millon viimeksi... Hän oli kuullut tuollaisen tunnustuksen?
Karhuntakku ei ainakaan sitä sillä hetkellä kyennyt muistamaan, langeten polvilleen sillä kujalla ja vetäen karvaisilla käsillään faunin halaukseen. Painaen päänsä sivun tytön päälakea vasten ja päästän syvän, helpotuksesta värähtävän huokauksen.

Se oli niin helpottavaa kuulla toisen suusta. Kuulla ja tuntea, ettei toinen pelännyt tai vihannut häntä. Että edes joku, tässä maailmassa piti tästä äreästä, äkkipikaisesta ja karvaisesta miehestä.
"Kiitos..."
Eikä Karhuntakku haluaisi vaihtaa sitä ikinä mihinkään, ei edes omaan turkkiinsa jolla muuttua takaisin oikeaksi karhuksi. Ja se, merkitsi paljon.
Karhuntakku, jahka hän oli saanut itsensä koottua tarpeeksi, sitten hieman erkani halaamastaan faunista, hymyillen tälle hyvinkin onnellisena.
"Minä kyllä olen sinulle ikuisesti velkaa kaiken Elodie, ja ihan hyvillä mielin."
Mitä ikinä toinen pyytäisikään. Ruokaa, kultaa, jonkun hävittämistä, kotia, Karhuntakun elämän... Tuskin karhumies sitä olisi ainakaan sillä hetkellä epäröinyt tekemästä.
Vahti
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Maalis 2014, 12:03

//Aaaaaaaah Karhuu why are you so freaking CUTE?! ÒxÓ//

Elodie säikähti että jokin oli pahastikin vialla Karhuntakun yllättäen langeten polvillensa, mutta tytön yllätykseksi mies kahmaisi hänet halaukseensa. Faunin kädet liukuivat toisen poskilta tuon niskan taakse. Elodien yllättnyt ilme suli pikku hiljaa huojentuneeksi hymyksi kuullessaan Karhuntakun kiittävän häntä. Mistä? Tyttö ei tarkalleen tiennyt, mutta... "Ei kestä." Fauni sai kokea jälleen uuden puolen toisesta ja nähdä että isolla miehellä oli iso sydän, jonka hän oli uskonut Karhuntakulla olevan.

Elodie kohotti katseensa Karhuntakkuun, joka oli itse höllännyt otettaan ja totesi nyt jotain mikä tuntui kuuluvan enemän hänen suuhunsa kuin miehen. "Miksi? Mitä oikein tein?" Fauni kysyi kallistaen päätään, mutta lisäsi; "Olemmeko sitten sujut?"
Janni
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Vahti » 26 Maalis 2014, 14:36

#Hartly can see, how Karhu is "freaking cute"? xD It's a hairy big man for crying out loud! >xD#

Karhuntakku hymähti, miettien ymmärtäisiköhän Elodie koskaan, vaikka tälle selittäisi. Tai miksei ymmärtäisi, osasi toinen olla teräväkin päästään. Toisen hyväntahtoinen luonne uskoa kaikkea ja että jokaisessa oli jotain hyvää vain toisinaan hämärsi tytön älykkyyttä. Miten hän voisi jättää faunin tähän kaupunkiin yksin... Jägeriä ei laskettu, se kääpiö oli epäilyttävä haluillaan tehdä rahaa, vaikka kääpiön ja karhumiehen välillä oli jonkinsorttinen bisnesmäinen luottamus.
"Jep, olemme sujut", Karhuntakku myönsi, pörrötti toisen hiuksia ja kohosi jälleen täyteen pituuteensa. Niin, hänenhän piti olla matkalla jonnekin vai kuinka?

"Osaat varmaankin johdattaa porteille?" mies kysyi hymyillen, ottaen jälleen kiinni kelkkansa köysistä, katsoen tosin ensin suolasäkin kuntoa... Ja päättäen laittaa se makaaman erilailla, että viilto ei päässyt suurenemaan tai suolakiteitä karkaamaan.
Hemmetin voro. Toivottavasti joutui mestattavaksi tai jotain.
"...Luuletko että pärjäät Jägerin kaupassa?" Hän halusi nyt vain varmistella että tyttö tulisi pärjäämään.
Vahti
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Maalis 2014, 15:01

//Se mikä on sen sisällä on söpöä! >u< //

Karhuntakku ei vastannut Elodien kysymykseen, tuo vain myönsi että he olisivat sujut. No, hännelle riitti että tiesi tehneensä jotain hyvää miehelle vastineeksi. Valkeat hiukset pörrötyksestä pörröllään fauni astui taaemmas antaessaan toiselle tilaa nausta.
Karhuntakku pyysi jälleen neuvoa kaupungissa suunnistamiseen ja Elodie auttasi mielellään. "Kyllä." Fauni vastasi hymyssä suin, oli mukavaa ettei hän ollut enää ainoa joka hymyili heistä kahdesta.

Suolasäkin uudelleen asettelun jälkeen Karhuntakku oli valmis jatkamaan matkaa Elodien johdattamana. Tällä kertaa tyttö ei aikonut johdattaa toista mutkan kautta, ei hän halunnut että mies tuntisi olonsa taas kireäksi ja joutuisi Elodien takia kestämään väenpaljoutta kauemmin. Fauni vilkaisi Karhuntakkua rinnallaan, kuullesaan tuon kyselevän pärjäisikö hän. "Olen pärjännyt monenlaisessa kaupassa... ainakin siihen asti kun olen tyrinyt jotain tai tuntenut oloni epämukavaksi. Mutta herra Jäger vaikutti mukavalta kääpiöltä ja aion tehdä parhaani sinun tähden, koska näit vaivaa saadaksesi minulle tuon työn." Elodie selitti naurahtaen lauseensa välissä kun mainitsi kömpelyydestään, joka monesti oli koitunut hänen epäonnekseen.
Janni
 

Re: Tell me, who's the loneliest of all? || Janni!

ViestiKirjoittaja Vahti » 26 Maalis 2014, 20:42

#Miulle tulee vain mielikuva pinãta-Karhuntakku, minkä sisältä pursuaa karkkeja ja pehmoleluja xD#

Karhuntakku hymähti huvittuneena, vilkaisten likkaa. "Tee työtä ihan itsesi eteen Elodie. Minä en sinun palkkaasi käytä tai mitenkään hyödy työstäsi, vaan sinä itse. Minulle riittää kiitokseksi että yrität pysyä turvassa ja hyvin voiden", Karhuntakku selitti hymyillen. Niinpä, ei hän enää muuta tässä nyt toivonutkaan toiselta. Vain että pikku fauni pysyisi turvassa. Se riittäisi ihan mainiosti karhumiehelle.
"...Asun sitten Quinnin metsän läpi kulkevan joen lähettyvillä. Erään suuren lehtipuun alla", Karhuntakku alkoi yhtäkkiä selittämään kodistaan, hiukan haikean kuuloisena. Hän kyllä kaipasi jo kotiinsa, luonnonrauhaan. "Veljeni Livertäjä auttoi sen kotikolon tekemisessä, kaivaen multaa pois tieltä. Aluksi se oli vanha mäyrän onkalo, mutta mahdun siellä hyvin kulkemaan." Hän pystyisi oikeastaan näkemään Elodien siellä metsässä ilakoimassa kuin innokas lapsi ikään. Heh~
"Kun joskus tulet käymään, esittelen sinulle erään todella hienon paikan. Se on pieni onkalo, mikä on täynnä hohtavaa kiveä. Illan hämärtyessä se loistaa samalla lailla kuin tähtitaivas..." Eivät ne timantteja tai muuta vastaavaa arvometallia olleet, itse asiassa arvottomia, mutta tarpeeksi komean näköisiä hohtaessaan, että Karhuntakulle ne olivat muita arvometalleja kalliimpia.
Vahti
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron