Kirjoittaja Zaubares » 26 Elo 2008, 15:27
//AkumaTD mukaan tänne//
Aurinko viivilöityi lehtikaton lävitse piirrellen oksien varjoja maahan. Morne lensi parinkymmenen sentin korkeudella maasta, yrittäen pysyä varjossa. Hänen käyttäytymiselleen ei ollut mitään erikoista syytä, muuta kuin, että se teki matkaamisesta hauskempaa ja sai Mornen ajatukset pois tyhjästä vatsasta. Morne oli syönyt aamulla vain kaksi avotulella kepinnokassa paistettua sientä, jotka oli sattunut löytämään erään kuusen varjosta. Hän oli lähtenyt kulkemaan metsän poikki, ihan vain nähdäkseen mitä sen toisella puolella oli, mutta hänestä tuntui että hän oli eksynyt. Hän yritti kuitenkin olla ajattelematta asiaa. Se ei sujunut kovin hyvin. Asia pulpahti monta kertaa hänen mieleensä vaikka hän kuinka yritti keskittyä varjosta toiseen puikkelehtimiseen. Hän jopa yritti liikkua vain valossa, mutta sekään ei auttanut. Lopulta hän alkoi laulaa kirkkaalla äänellä, joka kuului kauas.
"Juuria polulla,
kiviä polulla,
varjoja polulla,
metsapolulla.
Polku haarautuu suuntaan kahteen,
oikeaa seuraa peuran jäljet,
vasempaa seuraa ihmisen jäljet,
haltian jälkiä nähdä ei voi,
he tuntevat metsän, he tuntevat puut.
Ei polkuja tarvitse jos tuntee puut.
Oikealle käännyn,
josko löytäisin lammen?
Kirkasta vettä etsii janoinen suu,
matkaajan jalka polkua tallaa,
tallaa juuria,
tallaa kiviä,
tallaa varjoja,
tallaa metsäpolkua."
Morne oli sepittänyt laulun itse, joten hän ei olisi viitsinyt laulaa sitä jos joku olisi ollut kuuntelemassa, mutta Morne uskoi olevansa yksin metsässä.
Pian hän pysähtyi lepäämään. Hänen suunsa oli kuivunut laulaessa ja koska hänellä ei ollut vettä mukanaan hän vain pysähtyi lepäämään. Hän lensi läheisen kuusen oksalle ja istahti yhden oksan päähän. Tämä osoittautui huonoksi valinnaksi, sillä oksa katkesi ja Morne putosi maahan vaimean mätkähdyksen saattelemana.