Dawn of Honey || Vahti

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 10 Huhti 2014, 19:29

Elodie silmäili aluksi kuinka Karhuntakku puhdisti yhden astian, ennen kuin tarttui itse yhteen kulhoon. Vesi tuntui kylmältä, mutta tyttö pysyi sinnikkäänä, hieroien ja huudellen likaa pois astioista. Tässä ei kauaa nokka tuhissut, olihan heitä kaksi käsiparia tiskaamaassa, joten nopeasti oli aika hauskan pidolle.
Fauni suoristautui ja ravisteli käsiään vedestä, vaikka joutuisi kastelemaan ne kohta uudelleen. Tyttö seurasi miestä törmän luo, jonka reunalle Livertäjä oli asettunut syömään saalistaan. Elodie piti katseensa Karhuntakussa, haluamatta järin vilkuilla hampailla revittyä kalaa.

"Ymmärrän." Elodie vastasi Karhuntakun selitettyä miten toimia. Ennnen kuin tyttö kuitenkin seurasi miestä, tämä kumartui riisumaan nahakaiset säärystimensä, ei hän halunnut kastella niitä. Elodie kääri vielä varmuuden vuoksi housun lahkeensa ja kipitti sitten Karhuntakun perään.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 10 Huhti 2014, 23:16

Kun he kaksi olivat hyvillä paikoilla törmässä, kalojen hypellen heidän ohitseen, Karhuntakku otti kevyen haara-asennon ja jousti hieman polvillaan. Kädet valppaina ja valmiina sivuilla. "Muista, nopea ja joustava liike", mies tokaisi tytölle, odottaen vielä hetken- Ja kääntäen yläkehoaan nappasi kahden kouransa väliin pienen särjen, mikä sätki liukkaana. Karhuntakku viskaisi samantien kuivalle maalle, ennen kuin se lipeäisi käsistä. Livertäjä taas täppäsi sen vesiämpäriin uiskentelemaan ja molskimaan.
"Noin, ja ei haittaa vaikket saisikaan. Tämäkin oli minulle vaikeaa aluksi", Karhuntakku kertoi faunille, haluten että tytöllä oli hauskaa eikä turhia paineita asiasta. Kyllä he kalaa saisivat, eikä kiire ollut minnekään. Heillä oli kaikki aika maailmassa.

Jonkin aikaa oli jo kulunut, Karhuntakku tuntien kylmyyden vuoksi pistelyä paljailla jaloillaan, sillä hän oli riisunut kenkänsä ennen veteen tulemista. Olivat he ainakin saaneet kivasti kalaa jokaiselle, mihin mies oli tyytyväinen.
Mutta sitten kun yksi kala hyppäsikin päin karhumiestä, naamaan kuten aiemmin Livertäjällekin, Karhuntakku yritti samaan aikaan ottaa se kiinni että väistää.
Ja niinhän siinä kävi että hätiköidessään iso mies kaatui takamukselleen taaksepäin, kala päästen karkuun.
Oli Livertäjän vuoro nauraa katketakseen, tassujaan yhteen läpsien ja Karhuntakku alkuhämmennyksessään ihmetellen mitä juuri oli tapahtunut. Yltä päältä vedessä...
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 10 Huhti 2014, 23:40

Elodie otti Karhuntakusta mallia ja kuunteli tuon neuvoja, asettan sorkkansa tukevasti törmän pohjaan. Kaloja hyppi vastaan yhtenään, mutta tyttö vain nytkähteli paikoillaan jäädessä jälkeen ajoituksesta napata yhtäkään kalaa kiinni. Fauni kurtisti kulmiaan keskittyen. Seuraava kala yritti hypätä Elodien jalkojen välistä ja tyttö näki tilaisuutensa, kurkottaen suomuistaotusta kohti, mutta sormenpään koskettaessa liukasta kalan kylkeä tämä vingahti ja veti kätensä kauemmas. Ei Elodiesta tinnyt pelkäsikö tämä kaloja vai pelkäsikö tämä satuttavansa niitä, tai tuli katuma päälle koko kalastuksen suhteen.

Tyttö oli kuitenkin jatkanut yrittämistä päättäväisesti, mutta huonoin tuloksin. Rannalla oleva ämpäri oli täynnä Karhuntakun pyydystämiä eväkkäitä. Se ei kuitenkaan faunia haitannut, oli hänellä hauskaa viettää aikaa miehen kanssa... joka nyt sai yllätyksen osakseen. Elodie kääntyi katsomaan Karhuntakkua joka hätiköidessään kellahti takamukselleen, roiskauttaen vettä siinä ohella tytön lahkeille. "Ei kai sattunut?" Fauni kysyi hätäisesti kääntyen toisen puoleen, kuullen jo rannan puolelta maireaa naurua. Elodie antoi puolestaan Livertäjälle vakavan katseen, vaikka toisaalta veljekset olivat nyt sujut.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 11 Huhti 2014, 01:32

Elodien ilme ei pahemmin hiljentänyt Livertäjän naurua, joka faunin katseen nähdessään alkoi pikemminkin nauraa entistä enemmän, kontion lähes tikahtuen nauruunsa. Livertäjä lopulta kaatui selälleen vatsaansa pidellen. Ja saaden siinä samassa hikan.
Karhuntakku murisi ja ärisi kömpiessään takaisin pystyyn, kiroten sitä hemmetin tuhannen tuuman kalaa joka sietäisi joutua savustetuksi elävältä! Karhumies seisoi hetken aikaa paikallaan, vettä tihkuen kunnes ravisti itseään. Luontainen reaktio entiseltä karhulta, mutta ei kauheastikaan edistänyt asiaa tulla kuivaksi.
"Juu..." mies murahti lopulta tytölle, alkaen kahlata pois joelta. "Riittää tältä päivältä." Hän ei halunnut sairastua. Taas. Kuivalle maalle päästyään karhumies mulkoili Livertäjää, joka oli joutunut lopettamaan naurunsa aggressiivisen hikan takia. Tosin, märän velipojan nähdessään nikotteleva karhu hymyili suupielet koholla ja alkoi hekottamaan.
Nyt kyllä-

Karhuntakku karjaisi raivostuneen karhunlailla ja hyökkäsi veljensä kimppuun, tarttuen punertavasta turkista ja purren hampaillaan. Livertäjä ei ollut tästä moksiskaan, miten olisi kun kyse sentään oli paljain käsin karhua vastaan tappelevasta karhusta, karhun kahmaisten suutahtaneen veljensä karhunhalaukseen.
"Aaaw! Onko pikku tikku tippu Hunajakieli tosi suu- suu- suuttunut!" Livertäjä kiusasi sössöttäen, nikotellen välillä ja pidellen sylissään ärisevää ja purevaa Karhuntakkua. Ihan kuin toinen edes oikeasti yritti satuttaa häntä. Kunhan vähän leikkitapeltiin. Livertäjä iski silmää Elodielle.

#Ah, veljesrakkaus...#
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 11 Huhti 2014, 02:12

//Söppänät! >u< //

Elodie oli tarjoamassa auttavaa kättä Karhuntakulle, mutta päätti olla vaivaantumatta miehen muristessa jo kömpiessä ylös. Tytön korvat laskivat luimuun, toinen vaikutti vihaiselta tokaistessaan kalastuksen riittäneen tältä päivältä. Fauni katsoi toisen perään huolestuneena ja nosti kätensä huulilleen Karhuntakun hyökätessä ärhäkästi veljensä kimppuun. Ei tyttö tietenkään osannut erottaa leikkiä oikeasta tappelusta.

Elodie lähti varovasti astelemaan kaksikkoa kohti tullakseen väliin, mutta pysyttyään pitkään yhdessä asennossa kylmässä vedessä sorkat tuntuivat kankeilta, jolloin pistävä kipu yllätti faunin oikeassa nilkassa. Se oli pieni lihaskramppi, josta tämä vingahti pienesti ja joutui pysähtymään aloilleen, muttei kuitenkaan menettänyt tasapainoaan vaikka nostelikin arkaa jalkaansa.
"Ä-Älkää tapelko." Elodie pyysi sivuuttaen mokoman kivun.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 12 Huhti 2014, 01:21

#Ah, yes <3 Fauneilla ei taida olla pahemmin leikkitappeluita x3 #

Kaksikko lopetti oitis leikkipainimisen aran äänen pyynnöstä, kaksi karhua, enemmän tai vähemmän, katsoen hermostunutta tyttöä. Karhuntakku päästi hampaillaan sekä käsillään irti Livertäjän etutassusta miehen sylkien karvoja suustaan, ja Livertäjä taas halasi karhumiestä oikein olan takaa, höllentäen tosin nyt otettaan. Livertäjän kasvoille kohosi lempeä, mutta jokseenkin hilpeä hymy.
"Aaaaw, älkää nyt neiti Elodie. Emme me oikeasti tappele, kunhan vähän-" Livertäjä tönäisi leikkisästi Karhuntakun kauemmas itsestään; "Leikimme. Karhunpennut muutenkin leikkipainivat keskenään kehittäen taitojaan, vaikkakin me olemmekin nyt aikuisia."
"Sinun kohdalla sen voi kyseenalaistaa", yhä märkä Karhuntakku tokaisi virne kasvoillaan, Livertäjän kohottaen toista kulmaansa. Oooooh, kipakkaako sitä nyt oltiin? "Ehkä, mutta nyt sinun takiasi olen märkä. Etkö sääli yhtään pikkuveljeäsi sydämetön?" Livertäjä tokaisi ylidramaattisen surkeana, kellahtaen selälleen toinen etutassu otsallaan. Karhuntakku tuhahti peittäen naurunsa, hymyillen faunille.
"Ei ole mitään hätää Elodie." hän vakuutteli.
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Huhti 2014, 03:30

//En usko (:3 //

Elodien pyyntö sai kaksikon hölläämään toisistaan, vaikkakin nuo olivat vain leikkiä pitäneet tytön yllätykseksi. Oliko hän nyt keskeyttänyt jotain hauskaa epäkohteliaasti. "Ai, antteeksi en tiennyt." Tyttö totesi pahoitellen ja asteli varovaisesti rantaan nyt kun pystyi.
Elodie katseli sivusta kuinka veljekset kiusoittelivat vielä toisiaan, jokseenkin huvittavaa, se sai tytön hymyilemään itsekseen. Fauni asettui törmän reunalle istumaan ja veti kätensä hihojensa sisään ja painoi ne oikean nilkan ympärille lämmitelläkseen käsiä sekä nilkkaa. Sinivaltainen katse nousi Karhuntakkuun, joka vakuutteli että tyttö huolehti suotta, ei ollut mitään hätää. "Hyvä. Fauneilla on hieman rauhallisemmat leikit, niin en ole tottunut." Tämä kertoi, ajatuksen hairahtaessa samalla siihen ikävään tunteeseen, jonka tyttö kuitenkin yritti karistaa pois pörröttämällä jalkansaturkka kuivaksi.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 12 Huhti 2014, 21:48

#No, Karhuntakun aika tehdä sille muutos x) #

Karhuntakku hymähti: "Vai niin. Muista mainita asiasta Livertäjälle jos hän innostuu kanssasi leikkimään. Hän ei osaa aina hillitä itseään..." Niin, tuskin faunit pahemmin leikkivät rajusti kuten karhut. Nämä sorkkajalkaisethan muistuttivat kai enemmän tavoiltaan lampaita tai muuta vastaavaa... Ja Elodie oli tyttö. Oikeastaan se että likka ei tiennyt mitään leikkitappelusta, toi miehelle mieleen ettei Elodie tuskin osannut yhtään itsepuolustusta. Ehkä jos osaisi, tämä olisi ehkä voinut silloin itse nitistää sen paskakasaa- Mrh...
Odota, odota ihan rauhassa.
Kaikki hyvä tulee aikanaan kun jaksaa odottaa kärsivällisesti oikeaa hetkeä.

"Jos kiinnostaa, voin opettaa sinua tappelemaan, puolustamaan itseäsi tiedäthän? Vaikka et pahemmin tykkää toisten satuttamisesta, et voi aina olla onnekas." Vaikka Karhuntakku toivoikin että tyttö olisi aina yhtä onnekas. Ainakaan ei tarvitsisi huolehtia tästä aina, miettiä miten toinen pärjäsi ja missä oli, kenen kanssa, mitä teki... Hän halusi vain varmistaa että Elodiellä oli kaikki tarvittava elämäänsä varten.
"Sattuuko jalkaasi?" märkä karhumies kysyi astellen tytön luokse, kyykistyi ja katseli toisen jalkaa. Oliko toinen nyrjäyttänyt sen tai jotain vastaavaa? Kunhan ei murtunut, ne olivat Karhuntakun lääkintätaitojen ulkopuolella.
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Huhti 2014, 00:07

//Mulla tulee itsepuolustuksesta mieleen joitaki kamppailulajeja. Karhuntakku opettaa Elodien kickboxingia :'D //

Elodie katsahti kysyväsyi Karhuntakuun. Vai että opettaa hänelle tappelua ja mies kun vielä itsekin tiesi jo mitä hän oli asiasta mieltä, mutta hyväähän tuo vain sillä tarkoitti. "En usko että kykenen millään tasolla satuttamaan ketään jos on tarve, fyysisesti taikka henkisesti." Tyttö totesi, viitaten heikkoon rakenteeseensa ja siihen ettei tosiaan pitänyt moisesta ajatuksesta. "Olen vain oppinut pakenemaan tappelusta... Olenhan saaliseläin." Fauni vielä lisähti hymähtäen, kuin se olisi päivänselvä asia johon hän oli tottunut.

Elodie lämmiteli jalkojaan edelleen ja sai Karhuntakun luultavasti sen takia kysymäänkö sattuiko häneen. "Ei enää, kylmä vesi vain jäykisti sorkkiani." Tyttö totesi kuivaten nyt vuorostaan toista jalkaa ja hymyili miehelle pienesti kertoakseen ettei ollut hätää. "Ei kai sinua palella?" Funi kysyi siihen perään, olihan toinen edelleen läpimärkä.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 13 Huhti 2014, 02:24

#AAaaaw! Se olis niin suloista: Elodie hakkaamassa ylisuurilla nyrkkeilyhanskoilla säkkiä Karhuntakku neuvoen vieressä xD#

Karhuntakku ei voinut kieltää, etteikö toisen vastaus olisi saanut miestä tuntemaan olonsa pettyneeltä. Kyllä hän yritti ymmärtää ettei likka halunnut satuttaa ketään millään tavalla, vain juosta ja paeta mahdollisia uhkia. Mutta se juuri teki toisesta niin helpon saaliin mille tahansa pedolle: Jos aina vain yritti paeta eikä laittanut vastaan, yrittänyt tapella, loppujen lopuksi päätyi jonkun saaliiksi. Tavalla tai toisella.
Toisen olisi lopulta tehtävä jotakin jos halusi pysyä hengissä, vaikka sitten satuttamalla jotakuta ikävästi. Muuten faunille kävisi ikävästi...
Eikä Karhuntakku halunnut sitä. Jotakin hänen piti opettaa likalle. Vaikka toinen ei pitäisi siitä.

Ah, niin. Hän. Läpimärkänä.
"Älä siitä huolehdi", Karhuntakku kohautti olkiaan. "En tosin halua taas maata sängyssä joten mennään jo kotiin", mies tokaisi sen enempää miettimättä, mitä oikein juuri sanoikaan, tajuamatta edes jälkeenpäinkään sitä, mielessään vain mitä ja miten voisi opettaa tytölle selviytymään tukalista tilanteista.
Mutta hän oli juuri kutsunut koloaan kodiksi, ei kai omaksi kodikseen, vaan myös Elodienkin kodiksi. Heidän kodikseen. Mitä Karhuntakku ei ollut koskaan ennen tehnyt, hän oli aina hyvin tarkka siitä, kuka hänen reviirillään liikkui. Erityisesti pesäkolossa, koko ajan tarkkaillen ja muristen valmiina laittamaan tyyppi lakoon.
Mutta tämä oli erilaista. Elodie oli erilainen.
Karhuntakku välitti tästä pikkuisesta otuksesta enemmän kuin mistään muusta.
Toinen oli antanut hänelle uuden toivon, halun elää, koska joku tuntui tarvitsevan häntä.
Vähän kuin... Sydän, mikä kauan sitten karhumiehellä oli isketty säpäleiksi, olisi muodostunut uudelleen, kulkien nyt hänen vierellään kun karhumies nosti tynnyrit käsiinsä kahvoista, ottaen suunnakseen kodin, Livertäjä heidän kahden vierellä.

Paitsi tällä kertaa... Karhuntakku suojelisi uutta sydäntään hinnalla millä hyvänsä.

"Voitte toki ratsastaa minulla jos haluatte Elodie neiti", Livertäjä innostui astellessaan kaksikon vierellä, innostuen jo omasta ideastaan: "Joo! Se olisi kivaa, uutta! Olisi kiva tietää miltä niistä hevosista tuntuu kun joutuvat kantamaan jotakuta muuta selässään, vaikkakin ne näyttävät nauttivan hyvistä hoidoista joita niille suodaan. Saavatkohan ne paljon herkkuja Ellie? Kuten hunajaa? Vai syövätkö ne hunajaa? Voi olkaa kiltti ja antakaa minun kantaa teitä, siitä tulee niin hauskaa!" Karhu alkoi anella, Karhuntakun alkaen murista ärsyyntyneenä jatkuvasta pölinästä...
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Huhti 2014, 03:02

//Aaaaaaaa nyt oikeesti mä en kestä tätä, Karhu...AAAAAAA sinä senkin iso hempeä...MIES! <3 //

"Selvä." Elodie totesi tyytyväisenä, Karhuntakun todetessa että oli aika mennä kotiin. Tytölle koti tuntui päivänselvältä asialta, se oli Karhuntakun koti ja hän oli sen vieras, ellei toinen sanoisi toisin. Fauni oli liian naiivi ymmärtääkseen, kuinka rajoittunut Karhuntakku oli kotikolonsa suhteen ja kuinka suuri poikkeus hän itse tuolle oli. Tietenkin Elodie olisi häkeltynyt, jos mies tälle kertoisi.

Tyttö nappasi nahkasäärystemet kainaloonsa, ei niitä voinut laittaa kostean turkin päälle. Kolmikko suuntasi kohti metsänsiimestä, josta olivat aiemmin tulleetkin, Elodie visustu veljesten välissä. Fauni katsahti Livertäjää, joka tarjosi kyydin hänelle ja ehti innostua ennen kuin tyttö itse ehti sanoa mitään. Vieno huvittunut hymy kohosi Elodien huulille. "Jos siitä ei ole vaivaa."Tämä totesi, samalla kun astui lähemmäs kontiota ja kurotti kätensä tuon selälle. Ponnistaen sorkillaan tyttö heivasi itsensä Livertäjän selälle roikkumaan kuin perunasäkki, yrittäen kömpelösti saada toista jalkaansa selän toiselle puolelle. Muutaman yrityksen jälkeen Elodie onnistui ja istui karhun selässä kuin ratsastaja ikään. Tyttö otti hellän otteen toisen turkissa, kyydin osoittautuessa keikkuvaksi, joka ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan hymyilevää faunia. Elodie vielä katsahti Karhuntakkua, kuin näyttäen mihin oli pystynyt pikkulapsen lailla.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 13 Huhti 2014, 15:46

#Mies isoilla kirjaimilla, ei vain yhdellä m:llä >w<#

Livertäjä vain -jos se oli edes enää mahdollista- innostui entistä enemmän kun fauni suostui ratsastamaan hänellä, karhun käyttäen kaiken tahdonvoimansa ettei olisi liikkunut kauheasti ja vaikeuttaen siten toisen kapuamista kyytiin. Tosin, pientä tanssahteluliikkeitä oli huomattavissa Livertäjästä, neljällä tassullaan paikallaan tepastelua, Karhuntakun katsellen tätä näkyä vieressä seisoen huvittuneena. Johan oli. Toivottavasti toinen ei putoaisi, muuten Livertäjä saisi maksaa sen perskarvoillaan...
Kun Elodie sitten viimein oli kyydissä kunnolla, Karhuntakku ojensi kätensä ja taputti tyttöä kevyesti polvelle ylpeästi hymyillen. No niin, nyt hänen pitäisi vain sanoa Livertäjälle että-
"VikakolollaonsammakonkutuMOI!" innokas karhu pläräytti ja pinkaisi eteenpäin minkä neljästä käpälästään pääsi, Karhuntakun jääden hetkeksi paikalleen hämmentyneenä, tuijottaen kohtaan missä oli nähnyt likan ja veljensä.
He-
"Hei! LIVERTÄJÄ!" Karhuntakku karjaisi että metsä raikui, miehen huolestuen oitis Elodien hyvinvoinnista. Se hänen ääliö veljensä ei osannut yhtään varoa herkkien asioiden kanssa, ei Elodie ollut mikään nukke! HEMMETTI! Eikä siinä auttanut muu kuin mennä itsekin perään juosten, tavoittaakseen kaksikon ennen kuin mitään tapahtuisi.
Livertäjä taas juoksi täyttä vauhtia nauraen.

#Elodie, praise yourself and remember... WATCH OUT FOR THAT TREE! xD #
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Huhti 2014, 16:31

//Jotenkin tämä oli odotettavissa xD //

Elodie kiljaisi karhun pinkaistessa yllättäen paikoiltaan juoksuun, haastaen kaksijalkaisen veljensä kilpajuoksuun. Tyttö painautui toisen selkää vasten ja kietoi kätensä tuon kaulalle, ainakin sen verran mitä pystyi. Fauni painoi käsivarsiaan tiukasti toista vasten, tuntiessaan säärystimiensä lepattavan ilmavirrassa, mutta hänen harmikseen toinen ehti livetä käsivarreltä. Elodie henkäisi ja oli päästämässä jo toisesta irti, mutta onneksi järki ehti huutaa hänelle ettei se ollut viisasta. Säärystin jäi kaksikon jälkeen ohuelle hangelle.

//Sori tuli kiireessä lyhyt, pitää kiiruhtaa bussiin D: //
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 13 Huhti 2014, 22:22

#No prob friend ^^#

Karhuntakku juoksi minkä jaloistaan pääsi: Livertäjän jälkiä ei ollut vaikea seurata, toisen nyt sentään ollen karhu joka jätti jälkeensä helposti seurattavia jälkiä. Ja varsinkin, kun hän löysi Elodien toisen säärystimistä puolisulaneelta hangelta, miehen napaten sen mukaansa kiroten. Se hemmetin tollo idiootti! Ei sitten yhtään ajatellut asioita läpi tai että ehkäpä, Elodie ei pitäisi noin kovasta vauhdista!? Hemmetin hemmetti!
Karhuntakku ei voinut mitään muuta kuin samaan aikaan olla huolissaan faunista ja miettiä mahdollisimman kivuliaita kuolemia veljelleen.

Livertäjä hekotteli ja nauroi hengästyneenä yhä täysillä juosten, tuntien faunin selällään pitävän hänestä lujasta kiinni. Toinen nautti varmasti tästä jännityksestä ja vauhdista, Livertäjä ainakin! Joten se oli hiukan surullista että hauskuus loppui kovin lyhyeen, kun he saapuivat Karhuntakun kotikolon pihaan.
"Noh, se oli hauskaa vai mitä?" Livertäjä kysyi huohottaen, hidastellen vauhtiaan ja lopulta seisahtuen, vilkaisten hymyillen fauniin. "Karhuntakku ei ainakaan kerennyt ennen meitä joten hän on sammakonkutu, hah! Minä olenkin aina ollut häntä nopeampi, johtuen varmaan siitä että aina pentuina minä jouduin juoksemaan häntä pakoon ylös puihin. Hei kokeillaanko?! Sinä pysyt selässäni ja minä kiipeän, joo, siitä tulee hauskaa!" Livertäjä hölötti ihan täpinöissään.
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Huhti 2014, 23:00

//Hyvä hyvä (:3 //

Elodie puristi silmänsä yhtä tiukasti kiinni, kuin piteli Livertäjästä kiinni. Ei hän ollut tiennyt että karhut pystyivät juoksemaan näin lujaa. Tyttö pysyi hiljaa, keskittyäkseen kyydissä pysymiseen. Onneksi toisen vauhti sai heidät perille pienessä hetkessä. Livertäjä hiljensi vauhtiaan ja lopulta pysähtyin, onneksi toisella oli sentään ollut hauskaa. Fauni raotti varovasti silmiään ja nousi hitaasti istumaan, huomaten kotikolon suoraa edessä. Elodie huokasi helpottuneena syvään ja hymyili parhaansa mukaan toiselle. Karhu oli vain innostunut, ei tuota voinut syyttää mistään.

Livertäjän pitkä jaarittelu Karhuntakusta ja puuhun kiipeämisestä, muistuttivat tyttöä että mies olisi varmasti huolissaan ja vihainen veljelleen, sekä puuhun kiipeäminen ei olisi viisasta! "Ah! Um... jos joku toinen kerta Livertäjä." Tyttö sopersi kiireesti, kömpien alas toisen selästä. "Tiedät kai että tempauksesi suututti veljesi?" Fauni kysyi huolissaan ja pystyi jo kuvittelemaan kuinka Livertäjä saisi pitkin korvien.
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron