Kirjoittaja Vahti » 13 Huhti 2014, 02:24
#AAaaaw! Se olis niin suloista: Elodie hakkaamassa ylisuurilla nyrkkeilyhanskoilla säkkiä Karhuntakku neuvoen vieressä xD#
Karhuntakku ei voinut kieltää, etteikö toisen vastaus olisi saanut miestä tuntemaan olonsa pettyneeltä. Kyllä hän yritti ymmärtää ettei likka halunnut satuttaa ketään millään tavalla, vain juosta ja paeta mahdollisia uhkia. Mutta se juuri teki toisesta niin helpon saaliin mille tahansa pedolle: Jos aina vain yritti paeta eikä laittanut vastaan, yrittänyt tapella, loppujen lopuksi päätyi jonkun saaliiksi. Tavalla tai toisella.
Toisen olisi lopulta tehtävä jotakin jos halusi pysyä hengissä, vaikka sitten satuttamalla jotakuta ikävästi. Muuten faunille kävisi ikävästi...
Eikä Karhuntakku halunnut sitä. Jotakin hänen piti opettaa likalle. Vaikka toinen ei pitäisi siitä.
Ah, niin. Hän. Läpimärkänä.
"Älä siitä huolehdi", Karhuntakku kohautti olkiaan. "En tosin halua taas maata sängyssä joten mennään jo kotiin", mies tokaisi sen enempää miettimättä, mitä oikein juuri sanoikaan, tajuamatta edes jälkeenpäinkään sitä, mielessään vain mitä ja miten voisi opettaa tytölle selviytymään tukalista tilanteista.
Mutta hän oli juuri kutsunut koloaan kodiksi, ei kai omaksi kodikseen, vaan myös Elodienkin kodiksi. Heidän kodikseen. Mitä Karhuntakku ei ollut koskaan ennen tehnyt, hän oli aina hyvin tarkka siitä, kuka hänen reviirillään liikkui. Erityisesti pesäkolossa, koko ajan tarkkaillen ja muristen valmiina laittamaan tyyppi lakoon.
Mutta tämä oli erilaista. Elodie oli erilainen.
Karhuntakku välitti tästä pikkuisesta otuksesta enemmän kuin mistään muusta.
Toinen oli antanut hänelle uuden toivon, halun elää, koska joku tuntui tarvitsevan häntä.
Vähän kuin... Sydän, mikä kauan sitten karhumiehellä oli isketty säpäleiksi, olisi muodostunut uudelleen, kulkien nyt hänen vierellään kun karhumies nosti tynnyrit käsiinsä kahvoista, ottaen suunnakseen kodin, Livertäjä heidän kahden vierellä.
Paitsi tällä kertaa... Karhuntakku suojelisi uutta sydäntään hinnalla millä hyvänsä.
"Voitte toki ratsastaa minulla jos haluatte Elodie neiti", Livertäjä innostui astellessaan kaksikon vierellä, innostuen jo omasta ideastaan: "Joo! Se olisi kivaa, uutta! Olisi kiva tietää miltä niistä hevosista tuntuu kun joutuvat kantamaan jotakuta muuta selässään, vaikkakin ne näyttävät nauttivan hyvistä hoidoista joita niille suodaan. Saavatkohan ne paljon herkkuja Ellie? Kuten hunajaa? Vai syövätkö ne hunajaa? Voi olkaa kiltti ja antakaa minun kantaa teitä, siitä tulee niin hauskaa!" Karhu alkoi anella, Karhuntakun alkaen murista ärsyyntyneenä jatkuvasta pölinästä...