Kirjoittaja Aksutar » 29 Maalis 2014, 05:06
Perian
Mikä kaunis kevätpäivä! Perian rakasti kevättä, kun lumet olivat sulaneet ja kurakelit olivat väistyneet. Luonto puhkesi kukaan ja ilma tuntu tuoksuvan raikkaammalta. Kuka nyt ei rakastaisi kevättä? Tosin, kaikki se pöly ja mahdollinen kura mitä kevät toi, eivät olleet siisteyden perään hinkuvan satyyrin mieleen, mutta näin hovissa asuessa, sitä sai kyllä kunnon hoidon sorkilleen, mikäli ne onnistui likaamaan. Kuningattaren juttusille kun ei sopinut mennä likaisilla sorkilla!
Perian oli kyllä ottanut kaiken irti hovissa asumisesta, käyttäen hyväksi jokaisenkin soveliaan hetken, jolloin pestä itseään tai pistää jonkun muun pesemään hänet. Hygienia ja puhtaus kun olivat sarvipäiselle miehelle kaikki kaikessa! Varsinkin nyt, kun keväisin Perian mielellään vietti aikaa ulkosalla...
Nytkin sirosorkkainen palvelija oli päättänyt lähteä torille pyörimään, kerta toripäivä sopivasti sattui olemaan... ylempiluokkaisilla tasoilla, tietenkin. Kerta kuningatar ei ollut ilmoittanut tarvitsevansa "lemmikkiään" tänään, saattoi satyyri hyvillä mielin ottaa omaa aikaa.
Jo hyvän tovin valkeakoipinen, koreasti valkeisiin vaatteisiin pukeutunut sinisilmä oli viettänyt torilla pyörien, tuoden kaikille ilmi hyvin oman asemansa ja arvokkuutensa. Hänellä oli rahaa tuhlattavana miten mieli, mutta tietenkään Perian ei mielellään heittänyt kolikoita hukkaan rihkaman takia. Satyyrilla oli kyllä mielessä ostaa jotain kaunista, arvolle sopivaa kuningattarelle, mutta sen sai nähdä, löytyisikö tältä torilta mitään sellaista.
Aikansa Perian kierteli ja kaarteli kaikessa rauhassa, kunnes se outo tunne kävi valtaamaan sarvipäisen. Tunne siitä, kuin joku olisi... seurannut. Aluksi sorkkajalkainen ajatteli, että kyseessä oli hänen ystävänsä, Jacalope, mutta nopean tarkastuksen jälkeen ei tuota tummahipiäistä henneriä näkynyt missään. Kuitenkin, sivusilmään osui toinen sorkkajalkainen, joka tovin tarkastelun jälkeen näytti seuraavan sirokoipista. Siitähän Perian kiinnostui... Harvemmin sitä näki toisia satyyreja tai fauneja, joten kun yhteen törmäsi, oli se sikäli mielenkiintoista... varsinkin, kun toinen selvästi näytti seuraavan hopeasarvista.
Nopean ennakoinnin ja pohdinnan jälkeen, Perian lähti johdattamaan huomaamatta tätä seuraavaa tuttavuutta syrjemmälle, kunnes kaksikko oli kutakuinkin toritapahtuman reunalla, ei liian syrjässä, mutta ei ihan keskellä tapahtumaakaan. Perian hetken jatkoi rauhallista kävelyä eteenpäin, kunnes alta aikayksikön, salaman nopeasti kävi ponkaisemaan taakse päin ja parilla nopealla loikkauksella oli suorastaan "ilmestynyt" tuon häntä seuranneen faunittaren eteen, käyden tuijottamaan alaviistoon huppupäistä. Kerrankin Perian sai tuntea olevansa pidempi, kuin muut... Mitä tyytyväisin hymy koristi myös miehen kauniita kasvoja, Satyyrin tarkkaillessa toisen reaktioita hänen yllättävään liikkeeseen.
"Anteeksi. En voinut olla huomaamatta, että te vaikutatte pahasti siltä, että seuraisitte minua, neiti hyvä" Perian kävi tokaisemaan haltiakielellä, olettaen tietenkin, että kaikki jotka haltia kaupungissa asuivat, osaisivat myös tuota kauniimpaa kieltä kahdesta.
// TÄÄLLÄ OLEN VIIMEIN PÄÄSIMME ALOITTAMAAN YAYAYAYAY EN MALTA ODOTTAA ETTÄ PÄÄSTÄÄN PIDEMMÄLLE SUUNNITELMISSA <3 //