Kirjoittaja Suzume » 23 Kesä 2014, 14:13
Caladhiel
Toinen valitsi aagelinlehtiä antamastaan avustaan vaivanpalkaksi.
"Totta kai, ota vain niin paljon kuin tarvitset."
Caladhiel hymyili ja viittoi edelleen pöydälle, antaen täyden valinnanvapauden toiselle.
Mukava kun tapasi sellaisia haltioita jotka niin vilpittömästi apuaan tarjosivat, ilman taka-ajatuksia. Ei sillä, etteivätkö haltiat ystävällistä porukkaa olleet. Samoojalla vain oli omat mielipiteensä ja joskus niistä ei pidetty. Tämä aiheutti ties mitä eripuraa, etenkin toisten yhtä kärkevien persoonien kanssa. Ihmisiä, sen mitä hän tavannut oli, olivat nuo ystävällisiä olleet. Toki toisen rodun edustajista oli liian huonoja muistoja ja jälkiäkin jäänyt.
Mutta täällä, missä kukaan tuollainen ei hänen suippokorvistaan tiennyt, kaikki ihan ystävällisiä olivat. Hymyileväisiä ja välittäväisiä. Voi kun kaikki ihmiset voisivatkin sellaisia olla, tai edes jotain siihen suuntaan muistuttaa.
Suan kyseli mustanmerilevän kukkaa, oliko Caladhiel tuota torilla sattunut näkemään. Nyt kun haltia mietti, ei hän hirveästi tässä muuta ollutkaan tehnyt kuin kaupustellut. Viereisen kojun myyjä oli oikein mukava, kun oli hänelle pöydänkin vuokrannut, mutta ei tälläkään kauppiaalla tainnut olla sitä mitä Suan haki. Caladhielilla itsellekään ei noin harvinaista merilevää ollut - itse kasviakin kun oli melkoisen hankala tavan metsistä löytää, eikä meren ääreen usein tullut lähdettyä. Samooja oli oppinut, jos pakko oli, korvaamaan tarvitsemansa aineen toisella, jossa oli samanlaiset vaikutukset. Näitä kokeiluja kun oli tullut tehtyä paljon niin silmä ja muisti olivat oikeat aineet harjautuneet tunnistamaan.
"En ole kauheasti kierrellyt.. Mutta sen mitä nähnyt olen, niin ei kellään etsimääsi vaikuttaisi olevan." Haltia vastasi pahoitellen, miettien yhä kuumeisesti oliko sittenkin jossain toisen etsimää nähnyt. Mutta muisti ei antanut minkäänlaista kuvaa saati tulosta tuosta.
Ruskeahiuksinen kohotti kulmiaan toisen kysymyksen kohdalla.
"En ole merellä käynyt.. Lähes kaikkialla muualla kylläkin. Muutaman kerran veneessä mutten niin paljon että voisin sanoa käyneeni kunnolla."
Kaikki mahdolliset järvet ja joet ja purot ja ties mitkä lähteet hän oli nähnyt ja kokenut, kesällä vedessä vilvoitellut ja talvella jään päällä käveleskellyt tai muuten vain ihastellut. Kesäisin saattoi, jos onnekas oli, tähyämään jonkun ystävistään joiden veneen kyytiin sai lähteä pidempiä matkoja taittamaan. Mutta merellä hän ei koskaan ollut käynyt, ei niin pitkällä että olisi voinut väittää käyneensä.
// anteeksi kesto!