Kirjoittaja Aksutar » 02 Kesä 2014, 22:30
Mies jolla oli karhunsydän... No miksi ihmeessä hänen nimensä ei ollut Karhunsydän, vaan takku? Vastenmielistä.. Perianin päähän ei vain mahtunut se, että joku kutsuisi itseään vapaaehtoisesti joksikin, mistä useimmat halusivat eroon. Kuka nyt halusi takkuja turkkiin tai hiuksiinsa. Hullua. Mutta jälleen kerran Perian katsoi fiksummaksi olla toteamatta näitä asioita ääneen. Selvästi Elodie piti tästä Takku kaverista, luetellen tuon ystäväkseen, joten lieni parempi olla loukkaamatta mokomaa. Ties vaikka Elodie olisi suutuspäissään lyönyt. Mutta sentään Elodie oli samaa mieltä siitä, että lika sorkkien välissä oli kovin ikävää. Hyvä, heillä oli siis jotain yhteistä! Sorkkien ja sarvien lisäksi...
Satyyri kävi hymyilemään tyytyväisenä Elodien punaiset posket nähdessään. Tyttö parka. Tietenkin Perian epäili moisen reaktion olevan hänen komeutensa - tai no, kauneutensa - tulosta. Mutta minkäs sille voi, kun oli näin hurmaava. Olihan se tietenkin imartelevaa, kun joku noin punasteli hänen seurassaan.
"Missäs muuallakaan?" Perian kävi naurahtamaan pienesti faunin kysellessä, asuiko hän todella linnalla "Olen Hänen Kuningattaren luottopalvelija. En siis ole ihan kuka tahansa hovissakaan" satyyri kävi jatkamaan leuhkien, kuulostamatta kuitenkaan liian leuhkalta.
"Mutta älä huoli, kukaan ei aio satuttaa sinua täällä" Perian kävi vakuuttelemaan, samalla kun sorkkajalkainen kaksikko kävi astelemaan ylös linnan etuovelle vievä portaita.
Etuovista astuttiin sisään ja Perian lähti johdattamaan "kädestä pitäen" Elodiea kohden huoneita, joissa Perianin oli sallittu kestitä vieraita tai viettää aikaansa. Matkalla heitä vastaan tuli palvelijoita ja hovin väkeä, jotka katsoivat aatelisiakin pidempään kaksikkoa, osa jopa kovin kyseenalaistavasti kuningattaren ykkös"lemmikin" seuralaista. Kuitenkin, matkalla tuli myös vastaan nuori juoksupoika, jolle Perian antoi tehtäväksi käskeä keittiön keittämään heille teetä ja tarjoilla se oleskeluhuoneeseen, johon satyyri oli seuralaistaan johdattamassa.
Jahka tuo käsky oli annettu, jatkui matka kohden kyseistä oleskeluhuonetta. Rappuset ylös ja käytävää pitkin pieni tovi, kunnes he saapuivat ovelle, jonka Perian kävi avaamaan.
"Teidän jälkeenne" Perian kävi pienesti kumartamaan Elodielle, pidellessään ovea auki, jotta fauni pääsisi sisään.
Huone oli kovin valoisa ja koreasti sisustettu. Se oli täynnä matalia sohvia ja tyynykasoja, joilla saattoi istua. Pöydät olivat myös matalampia, sen mallisia, että niiden ääressä pystyi istumaan lattialla ollessa.
"Ole kuin kotonasi, istu toki ala" Perian kävi kehottamaan vieraalleen, astellessaan tuon perässä huoneeseen "Teen pitäisi saapua pian"
//NNNGH Elodie <3 JA ANTEEKS unohdin jo huutaa anteeks viimesessä viestissä koska hittailin rumasti ja Elodien kättä liikuttelin >: //