Kirjoittaja Mori » 04 Heinä 2014, 10:29
Edward
Valkoinen valhe olikin ollut tehokas. Sen Edward myönsi. Eikä hän pahastunut siitä, joten pään pudistuksia tuli. Lisäksi Nakami näytti ottavan hänen varoituksensa melkoi kevyesti. Ed ei vain pystynyt sanomaan sitä ääneen. Hän ei tarkoittanut, että hänellä olisi iän aikainen pokerinaamaansa. Se naama oli pelon, hermostuneisuuden ja kauhun peittämiseksi. Muuta hänen ei tarvinnut peittää kasvoiltaan. "Olet kai oikeassa." hän vastasi lopulta vähän niin ja näin.
Nakami selitti, että valheenkin takana piili pieni totuus. Hän näytti vähän epäuskoiselta, mutta säpsähti, kun tyttö sanoi hänen olevan paljon söpömpi kuin se vartija. Valheen seurauksena. "Tch... Se oli nyt vain sellainen reaktio. En, en ole hyvä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Enkä syytä heitä siitä. Puhuminen kyllä käy helposti, mutta..." hän änkytti kiusaantuneena, kun puna levisi hänen kasvoilleen taas. Hän olisi halunnut piiloutua juuri nyt. Lopulta hän ärähti kiusaantuneesti. Hän pudisteli päätään ja katsoi Nakamia. "Se nyt on menneitä asioita, jotka vaikuttavat minuun vieläkin. Siis, kun oli nuorempi, en osannut lainkaan käyttäytyä hermoutta tyttöjen ympärillä. Minä kun en ollut hyvä sellaisten asioiden kanssa." Ed selitti nopeasti.
He kävelivät ihan reippaasti ja niin kuin vartija heille oli selostanut. Ed vilkaisi välillä ympärilleen. Hän ei tiennyt miksi teki niin kokoajan, mutta kai se oli sen takia, että hän oli hermostunut ja hänellä oli vähän epämukava olla. Pian he saapuivat pienen liikkeen luo, jossa näkyi asiakaspalvelu piste. Nakamin katsoessa häneen ja sitten takaisin. Hän nyökkäsi, kuin todetessaan, että tämä se paikka oli. Tyttö kysyi häneltä, että oliko paikka oikea. Ainakin se haisi siltä. Käsiteltyä kangasta, eri materiaalien käyttön antamat tuoksut leijailivat ulos aina kun ovi avautui. "Kyllä se on." toinen ehdotti, että hän avaisi puheen aiheen, koska näytti paljon vakavemmin otettavalta. Ed katsoi Nakamia hetken, mutta nyökkäsi.
Hän veti hupun pois päästään ja asteli karhunturkin kanssa asiakaspalvelu pisteelle. "Onko suutari paikalla, haluaisin myydä hänelle karhunturkin." Ed sanoi asiallisesti. Tiskin takana seiso haltianainen, oli häntä vähäsen lyhyempi, mutta selkeästi paljon vanhempi. Nainen näytti mittailevan häntä katseelaan. "Suutari on paikalla, käyn hakemassa hänet. Muuten mikä olet rodultasi?" nainen kysäisi ja jäi odottamaan vastausta, ennen kuin meni. Ed tunsi hienoisen arkuuden, mutta nielaisi sen ja vastasi Nakamin valheen mukaan. "Olen muodonmuuttaja." se näytti tyydyttävän haltian kysymykseen kaivanneen vatauksen ja hetken päästä paikalla oli valkeahiuksinen, ehkä nelisenkymmentä vuotta vanha, häntä pitempi haltiamies. "Halusitte kuulema myydä minulle jotain?" suutari kysyi, tämän ääni oli karhea ja rahiseva.
Edward nosti turkin ylös näyttääkseen suutarille. Suutari ojentui tiskilta katselemaan ja koskettelemaan turkkia. "Hmmm... Karhun nahkaa vai? Onko tämä tuorekin?" suutari kysyi hypistellen turkkia käsissään. "Karhusta se on, karhu kaadettiin eilen ilalla." Ed vastasi tietämyksen mukaan. Suutari puntaroi hetken ja hymyili. "Se on hyvä laatuinen, taisi olla melkoisen koea karhu. Paljonko haluat siitä?" Edwardin vihreät silmät eivät näyttäneet laisinkaan pelkoa, vaikka hän koki olevansa aivan hermostunut. "Viisi hopeaarahaa." hän vastasi ja hymyili ystävällisesti takaisin. "Hmmm... se on..." ennen kuin suutari ehti vastata, hän huomasi Edwardin vieressä olevan tytön. Hän näytti katsovan parivaljakkoa pitkään. "Onko neiti kenties herran seuralainen?" Ihmissusi otti tällä kertaa tilanteen haltuunsa, nappasi Nakamin kylkeään vasten ja hymyili ylpeästi. "Me kihlauduimme juuri." hän näytti hieman punastuvan, kun teki tämä, minkä Nakamikin oli tehnyt vartijalle. Se tuntui tyhmältä, mutta suutari näytti nielevän kaiken. "Onneksi olkoon, morsiammesi on oikein kaunis. Koska olette uusipari, annan teille hyvän hinnan, joka teidän on pakko hyväksyä, hyvä herra." suutari snaoi hymyillen levästi.
Hän kaivoi hetken taskuaan, kunnes iski rahat pöytään. "Olkaa hyvä, seitsemän hopearahaa uudelleparille. Voitte säätää osan häihinne. " suutari sanoi ja otti turkin. Edward näytti hetken hämmentyneeltä, mutta hymyili levestä. "Kiitos, kiitos paljon!" hän sanoi ja kumarsi hieman, josta suutari näytti nolostuvan.
Rahat otettiin ja suutari palasi takaisin töihinsa ja Ed johdatti heidät taas pois kuulomatkan etäisyydeltä. Hän huokaisi lopulta. "Olin ihan hermona... En oikein osaa näytellä, mutta näytti ottavan kaiken tosissaan... Anteeksi. Käytin samaa kikkaa, kuin sinä. Ajattelin, että saisin sillä viisi hopearahaa helpommin, mutta yllättävää kyllä. Kävikin paremmin." Ed ihmetteli ja hymyili Nakamille. Hän antoi rahat tälle.