Kirjoittaja Aksutar » 25 Heinä 2014, 02:37
Enkeli kävi kurtistamaan kulmiaan muuten niin rauhallisilla kasvoilla, Azuren käydessä pudistamaan päätään. Tyttö ei totellut hänen käskyään, vaan päätti seistä niillä sijoillaan, enkelin ja demonin välillä. Azure ottikin puheeksi sen yön, jona siivekäs oli pelastanut sokean maantierosvoilta, vedoten kuitenkin siihen, ettei tämä demoni - nimeltään Sethos, ilmeisesti - ollut satuttanut sokeaa millään tavalla.
"Se on epäpyhä olento, jonka ei pitäisi edes olla olemassa!" Shiloh kävi ärähtämään, selvästi jo hieman kärttyisämpänä tilanteen suhteen. Aina niin rauhallinen enkeli ei näyttänyt pitävän siitä, että häntä kyseenalaistettiin. Pyhämies kävikin ottamaan nyt askeleita lähemmäksi Azurea, käyden nappaamaan tuota käsivarresta, ehkä turhankin kovakouraisesti. Siinä missä Shiloh oli ottanut askeleita lähemmäksi, oli Sethos perääntynyt, käymättä kuitenkaan luikkimaan pois paikalta. Ei hän yhäkään halunnut jättää Azurea yksin tuon hullunoloisen sinisilmän kanssa!
"Sinä palaat nyt majatalolle ja pidän huolen siitä, että saat kuulla kunniasi tästä hyv--" Pidemmälle Azuren naaman edessä vauhkoava enkeli ei ehtinytkään, kun Sethos kävi syöksymään sillä samalla sekunnilla päin enkeliä. Shilohin ote Azuresta irtosi, enkelin käydessä hyppimään kauemmaksi tummahiuksisesta miehestä, joka vauhdista kävi muuttamaan muotoaan rumaksi, epämuodostuneeksi hirviöksi.
Sethos ei todellakaan aikonut katsoa vierestä, kuina enkeli noin kovakouraisesti uhkaili sokeaa. Ja kaikki kun sanoivat enkeleiden olevan niitä kilttejä.
Siinä missä demoni muutti muotonsa, kävi Shilohkin paljastamaan todellisen olemuksensa, miehen käydessä suorastaan säteilemään pyhää energiaa entistä laajemmalle alueelle. Moinen energia sai Sethosin päästämään ilmoille korviavihlovia eläimellisiä kiljahduksia, demonin selvästi kärsiessä pyhän miehen läsnäolosta.
"Olkoon niin" Enkelin moniääninen, matala ääni kävi lopulta toteamaan pahaenteisesti, ennen kuin siivekäs lähti hyökkäämään kohden demonia kera kilpensä ja miekkansa.
Siinä ne nyt olivat. Enkeli ja demoni, ottamassa yhteen. Sethos oli selvästi alakynnessä, käyden lähinnä väistelemään ja hatarasti hyökkäämään siivekkään kimppuun, joka kilvellään sekä miekallaan sai vahinkoa aikaan hintelään hirviöön. Taistelu kahden välillä oli nopeatempoista ja raskasiskuista, Sethosin lähinnä ottaen iskuja vastaan ja Shilohin niitä tuolle suodessa. Ei siinä kauaa mennyt, kun demoni oli jo pahemmilla ruhjeilla ja vuotamassa vertaan pitkin poikin nurmea. Mitä ikinä Azure saattoikaan tehdä tai sanoa, ei se näyttänyt yhteenottoon vaikuttavan mitenkään. Kyllähän molemmat kuulivat, mitä sokea mahdollisesti halusi sanoa, mutta kumpikaan ei ottanut kuuleviin korviinsa. Sethos kuitenkin pyrki varmistamaan, ettei kaksikko missään välissä eksynyt turhan lähelle sokeaa, sillä hän ei halunnut missään nimessä satuttaa Azurea, edes ohimennen vahingossa. Tästä johtuen Sethos ei käyttänytkään kiljuntaansa, joka olisi hyvinkin saattanut hämätä enkeliä sen verran, että demoni olisi päässyt iskemään. Mutta moinen hyökkäys olisi myös ottanut Azuren korviin ja sitä Sethos ei halunnut. Tosin, moinen alkoi olla viimeinen vaihtoehto...
Nopeatempoinen ja alati liikkeessä oleva taistelu kävi pysähtymään hetkeksi, Shilohin kirjaimellisesti lyödessä Demonin kauemmaksi itsestään kilvellä. Sethos kävi lentämään kauniissa kaaressa kauemmaksi, mätkähtäen maahan muutaman metrin päähän Azuresta. Syvään huohottaen, Sethos kävi nousemaan ylös haavoista välittämättä, enkelin käydessä lähestymään hitaasti, aivan kuin tuo maskikasvoinen siivekäs olisi nauttinut toisen hitaasta tuskasta.
"Azure... peitä korvasi...." Sethos kävi henkäisemään vilkaistessaan sivusilmällä sokeaan "nyt".
Heti, kun Azure oli nähtävästi korvansa peittänyt, kävi Sethos avaamaan suunsa ja päästi ilmoille korkean, korvia raastavan ja pitkälle kantautuvan kiljaisun. Moinen yliluonnollisen korkea ääni sai Shilohin heti perääntymään ja kyyristymään, sillä enkeli ei pystynyt korviaan peittämään kuuri nyt, aseistaan pidellessä kiinni. Heti, kun Shiloh oli kyyryssä, kävi Sethos loikkaamaan ilmaan ja laskeutuessaan loi valtavan paineaallon kohden siivekästä, saaden panssaroidun enkelin kaatumaan maahan.
Sethos ei tuhlannut aikaa yhtään, vaan sillä samalla sekunnilla kun enkeli oli maahan kaatunut ja koitti pyrkiä ylös, oli valtavankokoinen painajaispaimen hyppäämään enkelin ylle. Vaikka se tekikin kipeää olla näin lähellä pyhää miestä, Sethos päätti kestää sen kivun ja tehdä lopun tästä taistelusta.
Valtava demoni kävi etukäpälillään moukaroimaan enkelin mahalleen ja iski terävät, valtavat hampaansa tuon siipien juureen. Siinä vaiheessa Shiloh alkoi huutamaan, silkasta tuskasta, unidemonin kirjaimellisesti repiessä siiven irti enkelistä, aivan siiven tyngästä. Kun toinen siipi oli irti, kävi hampaat iskeytymään toiseen, hieman ylemmäs itse siiven tyngästä, Sethosin jatkaessa toimenpidettään ja saattoi loppuun työnsä: Demoni repi enkeliltä siivet.
Shiloh huusi, koittaen päästä valtavan demonin alta pois, turhaan. Mikään ei saanut demonia poistumaan enkelin päältä, vaikka demoni tuntui kirjaimellisesti palavan tuon lähettyvillä. Sethosin tassuista kävi nousemaan pientä, lähes huomaamatonta savua, samalla kun iho kävi kärventymään enkelin koskettamisesta. Mutta korkeankipukynnyksen omaava demoni ei liikahtanutkaan sijoiltaan, nyt kun kirjaimellisesti oli päässyt niskan päälle.
Shiloh huusi. Siipien menettämine sattui. Niin egoon, kuin fyysisestikin. Tällä hetkellä ehkä enemmän fyysisesti, sillä pyhä mies kävi vuotamaan verta, joka poltteli demonia entisestään. Panssaroitu mies oli shokissa, eikä tuntunut pääsevän minnekään demonin alta. Kuinka se olikaan nöyryyttävää, olla nyt noin vähäpätöisen, pienen demonin alistamana! Moisia Shiloh ei kuitenkaan ehättänyt miettimään, kivun käydessä nousemaan sietämättömiin lukemiin.
"Olkoon niin" Sethos kävi ärisemään hampaidensa välistä, tiputtaessaan viimeisen siiven suustaan maahan enkelin viereen "Olkoon niin, todellakin" Demonin kädet olivat vasten panssaroidun enkelin selkää, pitkän hännän käydessä kouramaisella päällään tarraamaan kiinni enkelin päästä. Terävät kynnet hännän kourassa kävivät hitaasti uppoamaan maskipäisen päähän, yhden kynnen tunkeutuessa jopa sisään enkelin maskin silmäaukosta. Hitaasti, mutta varmasti tuo häntä kävi repimään enkelin päätä irti, pyhänmiehen päästäessä ilmoille tuskanparahduksia....
// Hirvee myllytys menossa niin. Sooloviesti done, Azure auta >: //