Kirjoittaja Vahti » 16 Heinä 2014, 00:35
Perhana kun toisella oli paksu kallo. No ihmekös tuo kun pitää noin vahvasti kiinni vanhanaikaisista, harhaluuloisista ja olemattomista harhoistaan kiinni vaikka kuinka sitä yritti nätisti selittää. Niin kuin uhmaikäiselle lapselle jolle piti vain antaa kunnon korvapuusti, tai turpasauna, että tajuaisi vaihtaa maailmankuvaansa. Tai ei ainakaan purkaisi sitä viattomiin.
Valitettavasti Geilir vain ei ollut se oikea aikuinen antamaan penskalle tarvittavan opetuksen, kukon vetäen pihisten henkeä kun koura sulkeutui yhä tiukemmaksi henkitorven ympärillä, kuin rautainen silmukka pikku hiljaa vetäen henkitiet umpeen...
Sylkäisy vieläpä kasvoille otti päähän vielä enemmän, tuntien miten mustansilmälapun päältä siirtyvä sylki alkoi valua poskea pitkin.
"Hak.... Vit..." Geilir yritti kirota toiselle, vääntää sormia irti kaulastaan kun nyt alkoi oikeasti mennä hankalaksi hengittäminen, jalat alkaen jo potkia että hoi, päästä ja vähän äkkiä höllentämään!
Oli se sitten Constantinen epäonneksi tai Geilirin häpeäksi, niin punatukkainen oli vain helpottunut ja kiitollinen kun lopulta isompi kolossi päästi irti, punakukon valuen seinää vasten nojaten istumaan lattialle. Haukkoen henkeään ja hieroen kaulaansa, mutisten jotakin epäselvästi... Ehkä oli vain hyvä ettei sitä kenraali itsekään ymmärtänyt, niin ei saanut Fritz enempää vettä myllyynsä.
Ainakin nyt oli selvää, mitkä olivat voimaerot. Geilirin pitäisi olla varovaisempi tämän jättiläisen kanssa, eikä iskeä suoraan edestä avoimesti. Eliittikenraali tarkkaili tilanteen etenemistä, katse vuoronperään kulkien prinsessasta eliittikenraaliin, kun samaan aikaan Gallus suvun pää nousi jaloilleen, ryhdistäytyen.
Prinsessa Lily Scarlington.
Ei ehkä kuningatar, ainakaan vielä, mutta toinen kyllä osasi toimia ja käskeä Constantinen tapaisten raisujen villihevosten keskellä. Määrätietoinen ja ylpeä, Geilir ei osannut muuta kuin kunnioittaa sellaista neitoa joka huokui moista asennetta, eliittikenraalin ryhdistäytyen ja kumartaen toinen käsi nyrkissä ja rintakehänsä oikealla puolella, samalla kun otti prinsessa tarjoaman nenäliinan vastaan vapaalla kädellään.
"Olen. Kiitän teitä, prinsessa Lily", Gallus osoitti kiitollisuutensa toiselle, vaikka ehkä joku toinen mies olisi miesmäisesti todennut pärjänneensä itsekin tai muuta vastaavaa... Mutta Geilir oli hiukan niitä tyhmän rehellisiä, kuten nytkin huomasi, kun hiukan vitsailevaan sävyyn -nyt käheällä kurkulla kuristamisen vuoksi- eliittikenraali totesi pyyhkiessään sylkeä kasvoiltaan ja silmälapultaan: "Tilallani turhan ärhäkät sonnit yleensä kyllä sterilisoidaan, mutta te osaatte kylläkin pitää tätä karjaa kurissa ilman moisia apuja, korkeutenne."
Kukko virnisti leveästi, pyöritellen sitten nenäliinaa käsissään käytettyään sitä.
Tuskin prinsessa sitä enää takaisin halusi, mutta toisaalta... Hemmetti kun siitä oli aikaa kun pyöriskeli korkea-arvoisten neitojen kanssa...