Kirjoittaja Mori » 24 Heinä 2014, 11:05
Naisen ääni tuntui kumisevan pitkin käytäviä miehen korviin. Hänen sydämmensä pamppaili hänen rinnassaan ja hiki virtasi jokaisen juoksuaskeleen otettuaan. Lapis kertoi itsestään, mistä oli kotoisin, mutta sitten se vaihtuikin hänen silmiinsä. Edward vilkaisi naista vihreillä silmillään. Jotain samalaista? hän mietti ja käänsi päänsä taas lyhdyn valoittamaan käytävään. Hän oli yksin. Sen hän voisi hyvin todetakin, mutta puhumisen yrittäminen tuntui siltä, kuin hän olisi voinut hetkessä oksentaa. Kuitenkin Edward nyökkäsi näyttäen, että kuuli, että pystyi jatkamaan.
Kolina ja äänet kuitenkin saivat otetta heistä lähempää. Hän tunsi sen, kuinka hänen jalkansa alkoivat pikku hiljaa muodostua spagetiksi, mutta hän pyrki jatkamaan. Jatkamaan juoksuaan. Sitten kuului takaa naisen huudahdus ja hän tunsi, kuinka nainen ohjasi hänet oikealle. Koska hänen aistinsa olivat turta, eivätkä mitenkään vireimmillään, hänen oli luotettava naisen vaistoihin ja aisteihin. Hän kääntyi hieman ja oli pian toisen vierellä. Hän katsoi lyhdyn valossa, toisen vihreitä silmiä ja olemusta. Sitten hän käänsi katseensa taas eteensä. Mitä ikinä tulisikaa tapahtumaan, hän suojelisi toista, vaikka se sitten olisi viimeinen asia, mitä hän tekisi.
Hänen hengityksensä tuntui raastavan hänen kurkkuaan. Hän huohotti hyvin kuuluvasti ja yski hetkellisesti, mutta piti oman tahtinsa naisen kanssa. Hän ei aikonut jäädä kiinni tai naisen huoleksi. Hän oli sentään ihmissusi, asia, mitä toisenkin tuli pelätä. Reitti näytti levevän suureksi tunneliksi ja hänkin saattoi tuntea pienen ilman vaihdoksen, mutta jokin ei ollut oikein. Tietenkin hänen olossaan mikään ei ollut oikein, mutta tämä paikka tuntui kätkevän jotakin pettävää.
Lapiksen kysyessä oliko hän kunnossa, hän naurahti siihen. "Kaikki okei. Entä itse. Haiset verelle." Ed valehti olostaan. Hänen olonsa oli entiskin kieppuvampi. Hänen näkönsä tuntui välillä värisevän ja sumenevan. Hänen kehonsa ja jäsenensä tuntuivat olevan aivan turta. Ihme aine, joka sai hänet tuntemaan näin. Lyhty hänen käsissään tärisi. "Älä hidasta takiani." hän pyysi, vaikka tiesi itsekin, että saattaisi kaatua millä hetkellä hyvänsä ja jäädä sitten siihen olla möllöttämään.
Äänet tuntuivat tulevan liian lähelle. Edin korvissa tuntui soivan ja hän säpsähti itse omaa säikyyttään. Hänen oli pakko laskea lyhty hetkeksi maahan ja peittää korvansa. Hän tärisi kauttaaltaa, eikä hän hallinnut kehoaan. Tällä menolla, hän ei voinut enää pidätellä sitä. Edward nousi hitaasti ylös ja katsoi pahoittelevasti Lapista. "Anteeksi..." hän pahoitteli ja hymyili. Lempeästi kuten aina. Pian hetken juoksentelun jälkeen se petollinen asia paljstui. Tämä pieni tunnelinomainen käytävä loppui seinään, jossa oli pientä valoa hohkava ikkunantapainen, kaltereilla varustettu reikä. Lisäksi takaa-ajajat olivat kääntyneet tähän suuntaan. Naureskelu ja kiroilu kuului sekä jokin puhe, josta ei saanut mitään tolkkua. Edward katsoi reikää, se olisi tarpeeksi iso naiselle, mutta ei hänelle. Hän käänteli päätää ja yritti kurottautua reikään. Se oli liian ylhäällä, edes hän, 183 cm pitkä mies ei ylettynyt siihen. Jos vain nainen voisi paeta. Kaikki olisi hänen osaltaan hyvin. Nyt mikään ei ollut hyvin. "Emme pysty... En pysty... En ylety." Ed ähki yrittäen hypätä jo hyvin heikoilla jaloillaan.
Hän luovutti asian suhteen ja rupesi hyvin nopeasti kohdistamaan valoa ympäri tunnelin seiniä. Jostain täytyi löytyä piilopaikka. Jokin, johon piiloutua.
Sellainen löytyikin aivan seinän ja toisen seinän nurkasta. Se oli matala, hakattu pieni syvennys. Varmaan ennen siinä oli seissyt vartija vartioimassa. Juuri sopiva, mutta ei hänelle. Ed katsoi Lapista pitkään. Hän huokaisi hyvin syvään ja hieraisi taas kaulaansa. "Sinä menet tähän. Etkä tule sieltä ulos, vaikka haluaisit. Oman turvallisuutesi vuoksi." hän lausui lauseet hyvin painokkaasti ja uhmakkaasti. Hänen katseensa oli tiukka, eikä vastarintaa otettu vastaan millään taholla. Jos nainen vain tietäisi mitä olisi tulossa, hän varmasti myös pysyisi piilossaan.
Ihmissusi levitti kasvoilleen sydäntä särkevän hymyn. "Kiitos, että kerroit asiota pitääksesi minut liikeessä. Olen kiitollinen. Se mitä nyt teen antaa sinulle mahdollisuuden paeta. Yksin." sanat tuntuvat sammaltavan hänen suussaan, mutta hän pyristeli vastaan. Hän ei halunnut naisen katsovan häntä millään lailla pahasti, ettei hän haluaisi tulla pelastetuksi. Asiat kuitenkin olivat niin, että tämä oli ehkä parasta Lapikselle. Edward nojautui naiseen päin hieman, sillä hän tiesi, ettei voinut seisoia kohta kunnolla. Lopulta hän puristi silmänsä kiinni ja avasi ja irvisti hyvin surullisesti. Hän työnsi naisen hellästi syvennykseen, puhalsi lyhdyn sammuksiin. Tuli pimeää. Äänet olivat aivan lähellä, ehkä kolme tai neljä metriä kauempana, mutta nyt oli pimeää. Kuului tömähdys, kun Edward kaatui maahan. Hän hengitti syvään ja sulki silmänsä. Siitä vaan, anna hänelle mahdollisuus paeta. Älä tapa häntä, kaikki muu. Voit tehdä mitä haluat. Sitten miehen silmät välähtivät auki ja hän nousi hiljaa ylös. Nyt kuului selkeää puhetta. "Täällä ne ryökäleet varmaan ovat, kuulin äänen!"
Edwardin keho näytti hetken ihmiseltä, ennen kuin sen päälle alkoi kasvaa karvaa ja hänen päähänsä putkahtivat suden korvat, häntä ilmestyi ja hänen kasvoiltaan iho alkoi vetäytyä pois hampaiden tieltä, kun kuono kasvoi. Lopulta muodon muutos oli valmis. Ihmisen ja suden välimaastoinen muoto. Hirviö. Peto ulvaisi hyvin korkealta ja kivuliaasti, silloin vihollisten lyhty osui häneen ja miehet huudahtivat. Ihmissuden hampaat välkkyivät ja se ei aikaillut. Se oli tavanomaista agressiivisempi, ehkä huumausaineen takia, mutta se oli valmis mihin vain. Sen keho liikkui se itse halusi. Se oli nopeampi ja kaikki estot olivat pyyhitty sen tieltä. Nyt se saattoi vain nauttia tappamisen tuomasta ilosta. Ensimmäinen uhri oli lyhdyn pitäjä, lyhty meni kumoon, mutta ei sammunut. Peto syöksyi kohti uhriaan ja raastoi ensimmäisenä sen kaulan auki. Verisuihkusi pitkin seiniä kun peto lopulta murkasvi susimaisella jalallaan miehen pään. Miehen seurassa olleet taka-ajajat kauhistelivat ja ottivat aseensa. Tästä tulisi hauskaa, peto lipoi veriä huuliaan.
//Venähti vähän. ~(ô__ô)/ Mut säästän sen kaiken raatelemisen seuraavan viestiin, nii tää ei nyt niin paljon veny :3